Annan seuraavaksi kuvainnollisen esimerkin, jonka avulla voimme paremmin ymmärtää Ihmeiden oppikurssin sanomaa. Ajatellaanpa, että ajat moottoritiellä ja joku kiilaa eteesi tai ajaa ohitsesi hurjaa ylinopeutta. Menetät malttisi moisesta holtittomuudesta. Luulet, että olet vihainen tuon hullun kuskin takia. Mutta olet väärässä. Olet vihainen, koska koet itsesi syylliseksi, koska ennen kuin tuo kaahailija ajoi tuolla tavalla, sinä työnsit Jeesuksen (eli kaikenkattavan rakkauden) ulos autostasi ajaessasi moottoritiellä. Koet valtavaa syyllisyyttä, koska jälleen kerran ristiinnaulitsit eli tapoit Jumalan pojan. Ja mitä teet, kun olet tämän valtavan syyllisyyden vallassa? Heijastat syyllisyytesi. Etsit väkisin jonkun, johon voit syyllisyytesi heijastaa.

Tämän takia ihmiset muuttavat ruuhkaisille kaupunkialueille, koska sieltä löytyy helposti kaikenlaisia väärintekijöitä, joiden uhri voi kokea olevansa. Sitten kun menetät malttisi, sanot, että olet vihainen sen takia, miten muut ihmiset ajavat täällä ihan hullun lailla. Etkä ymmärrä, että syy, miksi olet järkyttynyt, johtuu siitä, että työnsit rakkauden pois. Koska jos rakkaus olisi edelleen sydämessäsi, jos Jeesus olisi edelleen matkustajan istuimella – tai paremminkin ohjaisi autoasi – et suuttuisi toisille kuljettajille. Sanoisit vain: ”No joo, näin ihmiset ajavat, se siitä”. Ei olisi vihaa eikä kärsimättömyyttä.

Kun järkytyt, se johtuu siitä, että näkemäsi huono kuljettaja on ”sisäisen tilasi ulkoinen kuva” (Ihmeiden oppikurssi, T-21.j.1:5). Syytät tuota toista kuljettajaa holtittomuudesta tai rakkaudettomuudesta tai epäystävällisyydestä. Arvaapa vain mistä syytät itseäsi? Ehkä et samassa muodossa missä näkemäsi asia ilmenee, mutta ei ole kovin ystävällistä potkaista Jumala pois luomakunnan valtaistuimelta ja ristiinnaulita Hänen Poikansa, mutta sitä teemme joka ikinen kerta, kun valitsemme egon opettajaksemme, koska tällöin uskomme, että erillisyys Jumalasta on totta ja uskomme, että tämän erillisyyspäätöksen tekeminen oli syntiä.

Tämä sinun täytyisi ymmärtää. Et milloinkaan ole poissa tolaltasi siitä syystä kuin luulet (OT-5). Harhoilla ei ole hierarkiaa (T-23.II). Sillä ei ole väliä, miksi luulet olevasi järkyttynyt. On vain yksi asia, joka järkyttää sinua: mielesi virheellinen päätös. Päätös on virheellinen, mutta se ei ole synti. Synti vaatii rangaistusta, virhe pyytää oikaisua (T-9.III). Ja meillä on oikaisun opettaja (Pyhä Henki/Jeesus), joka ei rankaise meitä, ei huuda meille eikä tuomitse meitä. Hän sanoo, että yksinkertaisesti vain erehdyit, kun valitsit väärän opettajan (egon). Valitse minut, ja sitten mikään ei järkytä sinua tässä maailmassa. Tämä ei tarkoita, että olisit tunteeton ihmisten kärsimyksille, mutta et näe kenenkään kärsivän enemmän tai vähemmän kuin kenenkään toisen. Kaikki, jotka uskovat egoa ja kokevat olevansa erossa kaikenkattavasta rakkaudesta, kärsivät.

Kenneth Wapnick, Ph.D.: On Death and Dying

Suomentanut Marja Ikivalo