Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

ARTIKKELEITA

 

Henkinen totuus ihmiselämästä

 

Ihmisen kaksi olemuspuolta 

 

Kun ihmisessä alkaa henkisen heräämisen prosessi, se johtaa vähitellen yhä suurempaan sisäisen ohjauksen aktiviteettiin. Tässä vaiheessa ihminen alkaa huomata, että hänen sisällään vaikuttaa kuin toinen persoonasta erillinen olemuspuoli. Tämä olemuspuoli on minä ja se alkaa puuttua ihmisen elämään yhä selkeämmin, mitä pitemmälle henkisen heräämisen prosessi etenee.

 

Ihmisen voikin karkeasti jakaa kahteen osaan. Toinen näistä on ihmisen persoona, joka liittyy ennen kaikkea nykyiseen aikaan ja sen ilmennyksiin ja toinen on minä, jonka perusta on henkisessä maailmassa. Ihminen elää lukuisia elämiä ajassa ja paikassa luullen, että kehossa oleva persoona on kaikki itse mitä on olemassa. Tulee kuitenkin aika, jolloin sielu on tarpeeksi jalostunut ymmärtämään, että persoona ja keho ovat ihmisessä ainoastaan pinta. Tässä kohtaa saadaan ensimmäinen sukellus minään, joka antaa yksilölle ensimmäiset merkit omasta laajuudestaan.

 

Ihmisen jumalallinen osa minä on tietysti ollut aiemminkin ja jatkuvasti läpi kaikki elämät vuorovaikutuksessa persoonan kanssa. Tätä vuorovaikutusta ei ole kuitenkaan tiedostettu aiemmin lainkaan ja minän viestit on koettu vain oman persoonan tuotoksiksi. Näin ihminen on elänyt vuosisatoja täysin tietämättömänä omasta todellisuudestaan tuntematta itseään lainkaan. Kuoleman portti on ylitetty monta kertaa tiedostamatta elämän jatkumista sen jälkeen. Vasta henkisen heräämisen jälkeen ihmisen syvyydessä piilevä minä alkaa nousta yksilön tietoisuuteen.

 

Kokonaisuudessaan minän herääminen on vähittäinen ja asteittain etenevä tapahtuma. Minän kannalta mitään heräämistä ei tapahdu, sillä minä on ollut läsnä aina. Nyt se vain alkaa päästä persoonan tajuntaan, joka alkaa tulla tietoiseksi jostakin paljon suuremmasta oman itsen sisällä. Minä on kuin sininen taivas, joka on persoonan pilvien takana piilossa. Vähitellen nämä persoonan pilvet alkavat raottua ja minä alkaa välähdellä persoonan tietoisuuteen. Näin persoona kokee, että häneen alkaa kuin tihkua ohjeita sisäpuolelta.

 

Ihmisessä on siis kuin salattuna piilevä olento, joka nukkuu. Tämän olennon herääminen ihmisessä tapahtuu, kun ihminen alkaa kääntyä sisäänpäin ja tajuaa, että hän ei ole mitään ajallista eikä mitään fyysistä. Niin kauan kun ihminen vielä nukkuu kehossaan, hän on vain oma ruumiillisuutensa ja persoonansa vanki vailla mitään korkeampaa luontoa. Myös ihmisen toiminta on silloin vielä suppeaa, hengetöntä ja aineellisuuteen keskittyvää vailla korkeamman itsen ohjausta. 

 

Ihmisen matka ajassa ja paikassa

 

Ennen kuin minä voi ryhtyä ihmisolennon tiedostetuksi ohjaajaksi, ihmisen täytyy ymmärtää oma pitkä matkansa ajassa ja paikassa. Näin alkaa ihmisen elämän tärkein matka; matka itseen. Tätä ennen ihminen on kuvitellut olevansa ainoastaan vanhempiensa tuote ja syntyneensä olemassaoloon näiden kautta syntymässä. Tämä fyysinen syntymä aletaan kuitenkin nyt käsittää vain omaa kehoa ja persoonaa koskevaksi tapahtuvaksi. Tajutaan, että varsinainen itse on ollut olemassa jo paljon tätä ennen.

 

Kun ihminen alkaa tiedostaa, että sielu on kulkenut ajassa ja paikassa pitkän aikaa ennen nykyistä maaelämää, alkaa myös tietoa näistä aikaisemmista maaelämistä vähitellen tihkua persoonan tietoisuuteen. Tämä prosessi etenee henkisen edistymisen myötä, kunnes se saavuttaa lakipisteensä ja ihminen kykenee tarkastelemaan avoimesti eri inkarnaatioissa elettyjä elämiä. Ihminen tiedostaa eläneensä miehenä ja naisena varsin erilaisissa kulttuureissa vaihtuvina maallisina aikoina. Joidenkin yksilöiden kohdalla omien reinkarnaatioiden tutkimus vie myös toisille planeetoille.

 

Ihminen on siirtynyt elämässään lukuisia kertoja kuoleman portin taakse hämmästyneenä siitä, että ei kadonnutkaan kuolemassa. Ihmisen henkinen osa on irronnut kehosta siirtyen henkiseen maailmaan käyden ensimmäiseksi siellä läpi viimeksi eletyn menneen elämänsä. Tässä kohtaa ihmisen on mahdollista kokea kaikki se, mitä hän aiheutti elämässään muille eläville olennoille eli tarkkailla ja kokea oma toimintansa kuin peilikuvana toisten kautta. Näin saavat selityksensä myös ne yhtäkkiset onnettomuustilanteet, joissa ihmiset ovat kokeneet irronneensa fyysisestä kehostaan nähden menneen elämänsä kiitävän kuin filminä silmiensä edessä. Tosin näissä tapauksissa ihminen ei ole vielä lopullisesti katkaissut yhteyttään fyysiseen kehoonsa ja tietoisuus on palannut kuoleman porteilta takaisin loukkaantuneeseen kehoon jatkaen elämään siinä.

 

Yksilö tulee pysähtymään ja kysymään, mitä järkeä tällaisissa lukuisten elämien sarjassa ylipäätään on. Eräs selitys reinkarnaatiotielle löytyy siitä, että ihmisen on tarkoitus löytää oma henkinen perintönsä juuri aineen matkalla. Ihmisen tie on syntyä aineeseen ja valaista aine eli löytää laaja makrokosmos åienestä mikrokosmoksesta. Ja vasta tämän tiedostamisen jälkeen voidaan palata takaisin tilaan, jossa aineellisia inkarnaatioita ei enää tarvita. Tietoisuus tuodaan toistuvasti alas aineeseen ja vähittäisessä prosessissa keho valaistaan tietoisuudella maallisella alttarilla. Näin ihminen nousee aineessa ruumiinsa ristin voittajaksi ja ymmärtää tulleensa tähän maailmaan, mutta ei olevansa tästä maailmasta, kuten viisas nazarethilainen kerran opetti. 

 

Kuoleman kokemuksen yksilöllisyys

  

Kuolemassa on jokaisen yksilön kohdalla yhteneväisiä ja erottavia tekijöitä. Kuten aiemmin tuli ilmi, jokaisen ihmisen henkinen minä irtoaa ruumiista kuoleman hetkellä. Näin jäljelle jäävä ruumis on enää vain kuori, jota kerran ohjasi henkinen olento. Se miten kuoleman jälkeinen tila koetaan, onkin jo paljon riippuvainen yksilöstä, joka kuoleman kokee.

 

On valtavan suuri merkitys ihmiselle itselleen, että hän käsittelee päivätajunnassaan elämänsä aikana omaa henkistä luontoaan ja alkaa tajuta olevansa ajallisuuden sijasta ajaton olento. Tämä henkisen maailman ja oman henkisen itsen tiedostaminen aineessa johtaa kuolemassa tietoiseen siirtymiseen syvälle henkiseen maailmaan. Tämä kuoleman kokemus eroaa paljon sellaisesta yksilöstä, joka ei ole käsitellyt tai tiedostanut millään tavalla omaa henkistä luontoaan maisella matkallaan.

 

Kuolema sellainen ihmisen kohdalla, joka ei ole maisella matkallaan lainkaan tajunnut henkistä luontoaan, on tiedottomuuden takia ongelmallisempi kuin henkisesti tietoisen ihmisen. Henkistä todellisuutta tiedostamaton ihminen usein hämmästyy omaa tilaansa heti kuoleman tapahduttua. Hän ei voi ymmärtää, missä on ja mitä hänelle on tapahtunut. Näin hän voi joissakin tapauksissa torjua henkisestä maailmasta tarjotun ohjauksen ja jäädä liikkumaan maisen elämänsä ympärille seurailemaan niitä aineellisia maisia jälkiä, jotka juuri jätti taaksensa. Hän ei ymmärrä liikkua syvemmälle henkiseen maailmaan, vaan kohdistaa kaiken kiinnostuksensa niihin aineellisen maailman ilmiöihin, joihin hänen mennyt elämänsä liittyi.

 

Tämä ilmiö selittää osin ns. kummitus-ilmiön, jota tänäkin päivänä käsitellään usein median piirissä. Tällainen henkistä todellisuutta tiedostamaton ihminen pyrkii kuolemansa jälkeenkin hyvin kiinteästi edelleen vaikuttamaan elämään, jonka juuri jätti taakseen. Joissakin tapauksissa hän onnistuu myös saamaan aikaan aineellisia ilmiöitä henkisen verhon toiselle puolelle aineelliseen maailmaan. Aineellisessa elävät ihmiset kokevat nämä ilmiöt sitten yliluonnollisena kummitteluna.

  

Kontakti omaan henkiseen perheeseen

  

Ihmisen herääminen omaan olemassaoloonsa synnyttää myös tietoisuuden sirpaleita omasta entiteetistä, jonka osanen ihminen on. Tämä entiteetti käsittää lukuisia sieluja ja ihmisellä on erityinen yhteys juuri oman entiteettinsä jäseniin. Vähitellen ihminen alkaa saada tietoa entiteettinsä jäsenistä, joista osa on inkarnoitunut, kuten ihminen itsekin. Yhteyksiä voidaan luoda myös niihin entiteetin jäseniin, jotka eivät ole inkarnoituneet, vaan jotka toimivat auttaen henkisestä maailmasta käsin joidenkin ollessa ihmisen henkisinä oppaina.

 

Parhaimmillaan tietoisemmat omat entiteetin jäsenet saattavat ottaa yhteyttä henkisesti heränneeseen ihmiseen ja tukea tiedostamisen prosessia. Tämä yhteys voi tapahtua päivätajunnassa normaalina kohtaamisena tai yön aikana unessa. Henkisesti tietoinen ihminen alkaa käsittää, että unitila ei ole vain jokin epätietoinen tila täynnä tarkoituksettomia kuvia, vaan matka henkiseen, jonka anti voidaan vastaanottaa tiedostamisen kautta. Tietoinen ihminen alkaakin vähitellen tarkkailla unimaailmaansa toisella tavalla kuin ennen. Hän alkaa erottaa kehonsa tuntemusten ja unisymbolien seasta myös suoraa henkistä informaatiota ja opastusta.

 

Kokonaisuudessaan on koko entiteetin etu, että sen jäsenet etenevät kukin ajallaan kohti tietoista ymmärrystä. Entiteetin osaset ovat yhteydessä toisiinsa sielun tasolla jatkuvasti ja jonkun toisen entiteetin osasen henkinen edistyminen vaikuttaa kohottavasti muihin entiteetin jäseniin. Näin henkisesti tiedostavalle ihmiselle nousee vastuu omasta edistymisestä. Hän on osa palapeliä, jossa oman osan tilanne vaikuttaa muihin osiin. Hän ei ainoastaan itse hyödy edistymisestään, vaan siitä saa virtaa koko oma entiteetti ja sen lukuisat sielujäsenet.

 

Maisella matkalla kohti täydellistä valaistumisen tilaa on aina ongelmia, ansoja ja myös takapakkia tulee. Tietoinen ihminen pyrkii kuitenkin jatkuvasti korjaamaan tietään ehyemmäksi ja henkisesti kestävämmäksi, jotta se tukisi omaa edistymistä. Ihmisen tie käy aineen maailman orjuudesta kohti aineellisen täydellistä hallintaa ja orjasta tulee tietoisuuden myötä lopulta mestari. Näin myös takapakit ja aineessa tehdyt erehdykset tulevat yksilön voimaksi, sillä ne lisäävät kestävyyttä kohdata maallisia ongelmia. Kokonaisuus tukee periksi antamatonta suhtautumista, jossa epäonnistumiset voidaan nähdä arvokkaina kokemuksina, joiden läpikäyminen johtaa ansojen ylittämiseen ja yhä suurempaan henkiseen ymmärtämiseen.

 

Ihmisen henkisen matkan edetessä aletaan myös tuntea omien henkisten keskusten eli chakrojen toiminta yhä selkeämmin. Näin aletaan erottaa, mitkä toimenpiteet ja elämän tavat aktivoivat ja mitkä taas passivoivat omien chakrojen toimintaa. Ihmisolennon henkisessä ruumiissa olevat seitsemän päächakraa ovat kuin nukkuvassa tilassa siihen saakka, kunnes minä alkaa tietoisesti tehdä töitä näiden energiakeskusten kanssa. Aktivoimisen prosessi chakroissa lähtee liikkeelle heti, kun ihminen alkaa olla tietoinen niistä.

 

Lopulta tietoinen ihminen rakentaa koko fyysisen elämänsä tukemaan henkisen minän yhä suurempaa heräämistä omassa persoonassa. Suhtautuminen kaikkeen maalliseen elämään aletaan kokea tämän kautta. Sellaiset fyysiset elämän tavat, jotka oli opittu tapojen ja ympäristön vaikutuksesta, saavat jäädä. Tilalle nousee uusia tapoja, jotka voivat edesauttaa henkistä matkaa. Ruumis nähdään tässä vain sielun ajoneuvona, joten oman kehon hyvinvoinnista huolehtiminen helpottaa minän toimintaa ihmiskokonaisuudessa. Yleensä henkisen heräämisen ensimmäinen vaihe onkin omien elämäntapojen kokonaisvaltainen puhdistaminen.

  

Henkisen tiedon merkitys

  

Kun ihmisen minä alkaa herätä, alkaa henkisen tiedon etsintä. Yksilö lukee ja kahlaa läpi valtavan määrän erilaista henkistä tietoa. Yksilö tavallaan alkaa tehdä tilaa itsessään yhä suuremmalle ja vapaammalle minän toiminnalle luomalla henkisiä käsitteitä myös oman persoonansa tietoisuuteen. Tavallaan tässä on siirrytty henkisen heräämisen eteiseen. Parhaimmillaan tämän henkisen tiedon keräämisvaihe johtaa yhä suurempaan innostumiseen siitä, mitä on löydetty ja saa yksilön myös jakamaan tietoa eteenpäin. Tämä voi tapahtua monissa eri muodoissa luennoista kirjoittavaan tiedottamiseen.

 

Lopulta kuitenkin kaikki käsitelty henkinen tieto on kyettävä itse henkisesti tutkimaan. Tämä vaihe voi tapahtua vasta, kun ihmisen omat henkiset energiakeskukset on herätetty. Onkin olemassa kahdenlaisia henkisiä tuotteita. Niitä, joiden tuottaja ei vielä kerro sitä mitä kokee, vaan sitä mitä on lukenut tai kuullut ja niitä, joissa kerrotaan omista henkisen tutkimuksen tuloksista. Myös ensin mainittu on tärkeä vaihe henkisellä tiellä ja siinä luodaan maaperää kokea henkinen maailma itse. Ihminen tuottaa henkistä tietoa tässä tapauksessa, jotta voisi itse ymmärtää ja muistaa hengen totuuden paremmin. Lopulta kaikki henkinen tieto on aina ollut ihmisessä, mutta sen nostaminen tietoisuuteen aineessa on prosessi, joka ottaa aikaa.

 

Minkäänlaiset aineet eivät voi nopeuttaa ihmisen henkistä heräämistä. Erilaiset huumeet tai sienet ainoastaan luovat yhä uusia esteitä henkisen tien kulkijalle. Huumaavat aineet raottavat henkistä ovea sen hetken, kun aineen vaikutus kestää, jonka jälkeen tämä ovi menee yhä tiukemmin kiinni. Aineiden avulla henkiseen kokemiseen pakotettu ihminen ei ole vielä valmis kestämään oikealla tavalla henkistä maailmaa ja yksilö kokee valmistautumattomana asioita, joiden pitäisi nousta esiin vasta luonnollisen henkisen edistymisen myötä. Tästä seuraa yleensä erilaisia ongelmia, sairastumista ja pahimmillaan mielenterveyden järkkymistä. Samalla aineet tekevät henkiseen kehoon vääristymiä, joiden korjaamiseen voi mennä hyvinkin kauan aikaa.

 

Näin kaikki huumaavat aineet ainoastaan pitkittävät oikeaa huolellisesti valmisteltua henkistä heräämistä. Lopulta ihmisen täytyy olla syvästi ja pysyvästi erossa kaikista huumaavista aineista ennen kuin minkäänlainen todellinen henkinen tutkiminen voi alkaa.

 

Valaistuminen on luonnollista

 

Ihminen alkaa olla maallisen inkarnaatiosyklin loppuvaiheessa, kun omat henkiset keskukset heräävät. Tietyssä vaiheessa peruschakraan kääriytynyt kundaliinivoima lähtee liikkeelle ja kulkee lopulta ihmisen henkisen kehon läpi herättäen chakrat. Tämän jälkeen ihminen saa käyttöönsä erilaisia uusia kykyjä, jotka tätä ennen ovat olleet piilevänä ihmisolennossa. Ihmisestä tulee selvänäköinen ja hän kykenee itse tutkimaan maailmaa henkisin aistein.

 

Kundaliinivoima herää ihmisessä liikkeeseen kun sen oikea aika on. Joissakin henkisissä piireissä tätä voimaa pyritään voimakkaasti aktivoimaan. Lopulta kuitenkaan mitään kundaliinin heräämistä ei voi tapahtua ennen kuin ihminen itse on valmis kestämään kundaliinin liikkumisen. Ellei tähän olla valmiita, on liian aikaisin nouseva kundaliini enemmän ongelma kuin vapautus aiheuttaen ihmisen kehossa pahimmillaan sairauksia.

 

Olennaista on puhdistaa elämän tavat huolellisesti, jotta kundaliini pääsee virtaamaan ihmisen henkisten kanavien läpi esteettä. Ellei näin ole tapahtunut, väärät ajatukselliset ja aineelliset elämäntavat luovat chakroihin sameutta ja likaa, joka kundaliinin on poltettava pois. Tästä palamisprosessista aiheutuu aina ihmiselle fyysisiä ongelmia, joten mitä puhtaampien energiakeskusten läpi kundaliini saa kulkea, sitä ongelmattomammin henkinen herääminen etenee.

 

Minkäänlaisia nopeutettuja henkisten energiakeskusten herättämistoimia ei tarvita. Kun valmistelutyö on tehty huolellisesti, chakrat heräävät luonnostaan. Jooga on yksi hyvä tapa edesauttaa ruumiin henkistä vastaaottokykyä. Tiedostamisen prosessi johtaa elintapojen muuttamiseen ja oma toiminta alkaa tukea myöhemmin tapahtuvaa kundaliinivoiman liikkumisen alkamista. Ihmisen valmistaessa huolellisesti kehonsa kestämään energiakeskusten avautumisen tapahtuu kaikki oikeassa järjestyksessä ilman ongelmia.

 

Ihmisellä on henkinen suunnitelma, jota valvotaan. Siten tuskailu sen suhteen, koska on valmis kokemaan kundaliinivoiman liikkeen tai tiedostetun ruumiista irtautumisen, on turhaa. Ihminen valmistaa itseään pala palalta kohti henkisyyden huippua. Kaikki maalliset haastavat kokemukset sitä ennen ovat lopulta valmistelua tälle. Kärsivällisyys tässä kannattaa. Kun ihminen luottaa siihen, että oma rauhallisuus ja yksinkertaiset puhtaat elämäntavat palkitaan myös henkisesti, ovi aukeaa.

 

Lopulta mitä muuta tärkeämpää voisi olla? Tämä kun on se tärkein ja lopullinen syy, miksi tällä matkalla olemme ja miksi minä kirjoitan ja sinä juuri nyt luet tätä tekstiä.

 

– Pekka Tamminen

 

 

 

Sielun matka, jälleensyntyminen ja karma

 

Ihmisen rakenne

 

Ihminen koostuu kolmesta osasta. Nämä ovat ihmisen keho, sielu ja henki. Kun ihmisen keho luotiin, henkiosa oli tietysti jo olemassa. Ihmisen henkinen osa on henkisessä valtakunnassa aina ja tämä osa ei koskaan lähtenyt matkalle. Näin ihminen on osa Alkulähdettä tai Jumalaa ikuisesti. Hengen ja kehon välille tarvittiin välittäjä, jonka kanssa ihminen kulkee, kunnes mainen matka inkarnaatioineen on ohitse. Tämä välittäjä on ihmisen sielu.

 

Ihmisen henkinen matka on siten sielun matkaa. Kun ihminen elää yhden fyysisen elämän, hän elämänsä jälkeen vie elämästä kerätyt hedelmät sielulleen ja tämä sielu laskeutuu uudelleen inkarnaatioon ja maan elämään, kun oikea aika on. Ihmisen ikuinen henki on jatkuvassa yhdeydessä ihmiseen ja hän saa yhteyden tähän osaansa milloin tahansa myös kehossa eläessään.

 

Ihmisen sielu liikkuu siten ajassa ja laskeutuu aina uuteen luotuun ihmisen kehoon. Välillä tämä keho on nainen ja välillä mies. Kuolemassa sielu yhtyy täydellisesti tietyssä kohtaa myös aina henkiosaan, kunnes taas sielu lähtee kohti maallista tasoa ja kohti uutta inkarnaatiota.

 

Useiden elämien ketju tähtää ihmisen valaistumiseen. Tämä valaistuminen tarkoittaa, että ihminen on tuonut henkisen totuuden ja sen käsitteet fyysiseen kehoonsa, ajatuksiinsa ja käsitteisiinsä. Valaistuminen etenee inkarnatioista toiseen vähitellen, kunnes ihminen täyttyy henkisestä valosta ja tiedosta ja tunnistaa kohtalonsa.

 

Ihminen elää myös sellaisia elämiä, joissa kulunut aika uhrataan pelkästään vielä aineelle. Tälläinen elämä valmistaa sitä tilaa, jossa ihminen alkaa luoda henkisiä käsitteitä intuitiostaan. Vaikka niitä ei vielä ihmisessä tuollaisessa elämässä näkyisikään, hän eräässä mielessä tekee tilaa niille tutkimalla fyysistä, jotta se voi poistua henkisen tieltä. Kun ihminen alkaa saada todisteita henkisen ja sielun elämän olemassaolosta, hän alkaa yhä enemmän avautua näitä kohti. Nämä tasot todistetaan ennen kaikkea ihmisen sisällä. Ulkoiset todisteet ovat aina lisämateriaalia sisäiselle visiolle.

 

Ihminen henkisenä olentona eli ennen maisen tason olemassaoloa vain henkenä. Sielu on luotu välittäjäksi, jotta ihmisen mainen matka ja inkarnaatiotie voidaan läpikäydä. Kaikkein suurin uutinen ihmiselle on, kun hän sen kirkkaasti oivaltaa, että hän on henkisen valtakunnan ikuinen jäsen. Mikään ei ole koskaan tätä osaa pois vienyt, vaikka tietoisuus siitä maan matkalla olisikin kadonnut. Kun tämä tietoisuus uudestaan löydetään maisella matkalla, on se henkisen voitto aineesta ihmisessä. Näin ihminen kävelee kerran tietoisena henkisenä olentona takaisin henkiseen valtakuntaansa, josta hän kerran fyysiselle matkalleen lähti.

 

Mitä kuolemassa tapahtuu

 

Ihmisen kuolema päättää yhden inkarnaation. Kun fyysinen keho lakkaa toimimasta, ihmisen sielu irtoaa lopullisesti kehosta. Näin se liikkuu henkiseen maailmaan ja mikään ei enää yhdistä sielua keho-osaan. Keho alkaa välittömästi mädäntyä.

 

Vanha sanonta uni on kuoleman sisar on hyvin henkinen sisällöltään. Ihminen kun irtoaa joka yö nukahtaessaan myös kehostaan ja poistuu sieluna henkiseen maailmaan. Ainoa ero tässä on kuolemaan verrattuna, että ihminen yhdistyy hopealangan kautta vielä sielullisesti kehoonsa. Näin ihminen palaa aamulla taas kehoon, joka pysyy elävänä sängyssä. Kuolemassa hopealanka katkeaa, eikä sen kautta enää virvoiteta fyysistä kehoa.

 

Kuolema on siten vain fyysisen kehon kuolema. Ihmisen sieluosa ja henkiosa ovat olemassa, kuten ennenkin. Näin monelle henkiseen maailmaan siirtyneelle ihmiselle on ollut suuri yllätys, että on yhtä elävä kuin ennenkin, vaikka fyysinen keho katosikin jonnekin.

 

Ihminen kohtaa kuoleman jälkeen kuolleet omaisensa. Ihminen on syvällä itsessään tiennyt, että he eivät ole kadonneet minnekään. Vain nukahtanut tietoisuus on voinut hävittää ajatuksista läheiset ihmiset. Mikään muu ei ole heitä koskaan hävittänyt.

 

Ihmisen ensimmäinen vaihe kuoleman jälkeen on ns. kiirastuli-vaihe. Tällä tasolla ihminen käy läpi eletyn elämänsä lopusta alkuun. Hän kohtaa kaiken elämässä tekemänsä siten, että hän kokee kaiken vastapuolen kautta. Se minkä tein muille koetaan nyt itse. Ihminen tavallaan puhdistuu tässä vaiheessa siirtyäkseen ylöspäin henkisessä maailmassa. Tämä vaihe on huomattavasti kevyempi, jos ihminen on elänyt aikaa positiivisten tekojensa kautta. Tässä tasossa saamme selkeästi nähdä, mitä negatiiviset tekomme saivat aikaan.

 

Kiirastulivaiheen kesto riippuu sielusta, mutta aina sen jälkeen siirrytään astraaliseen kerrokseen. Tässä osiossa tavataan omat maalliset omaiset ja kuolleet läheiset. Ihminen jatkaa astraalisen kerroksen jälkeen ylemmäs läpi mentaalisen, kausaalisen ja buddhisen kerroksen henkisille tasoille ja kaikkein korkeimpaan osaansa. Sieltä ihminen alkaa jälleen laskeutua kohti maista inkarnaatiota, kun oikea aika sille on, ellei maallista kiertoa ole suoritettu loppuun.

 

Kokonaisuudessaan henkiseen maailmaan siirtyminen on ihmiselle valtava elämys, koska hän kokee olemassaolonsa täydellisen kevyeksi ja vapaaksi. Vain kiirastulivaiheen puhdistusosa, jossa maan kuonat puretaan pois, voivat olla henkisesti kuormittava jakso. Muuten ihminen kokee rauhan vallanneen siten itsensä, että hänestä itsestään on tullut osa harmoniaa, jota koko henkinen maailma edustaa.

 

Jälleensyntymä

 

Ihminen on jälleensyntyvä olento. Tämä asia kirkastuu lopullisesi ihmiselle siinä vaiheessa, kun hän itse alkaa saada tietoa omista aikaisemmista ja mahdollisesti myös tulevista elämistään. Tämä jälleensyntymä koskettaa vain ihmisen sieluosaa, joka laskeutuu yhä uudestaan maalliseen kehoon niin kauan, kunnes henkinen on läpivalaistu fyysisessä kehossa.

 

Ihmisen jälleensyntymä voidaan nähdä ennen kaikkea mahdollisuutena. Ihminen saa aina uuden tilaisuuden luodata henkistä todellisuutta fyysisessä kokonaisuudessaan yhä syvemmälle. Hänen henkiset helmensä ovat pysyviä. Ihminen vie löytämänsä henkiset tosiasiat aina sieluunsa ja uudesssa inkarnaatiossa jatketaan henkisen tietoisuuden syventämistä.

 

Ihminen vaihtaa aikaa ja paikkaa maallisessa järjestelmässä sen mukaan, mikä kulloinkin tukee hänen päämääriään. On aina yhden elämän päämääriä, vaikka lopullisin päämäärä on henkinen tieto ihmisessä. Lopulta kokonaisuus tukee henkisen tietoisuuden saavuttamista.

 

Ihminen valitsee aina myös oikeat ihmiset, vanhempansa, sisaruksensa ja ystävänsä suunniteltuja päämääriä silmällä pitäen. Matka on monipolvinen ja myös tutkimusmatka maalliseen järjestelmään ja sen ominaisuuksiin on ihmiselle tietä kohti henkistä tietoisuutta. Kun elämien sarja on ohitse ja tietoisuus kypsä henkiselle informaatiolle, nähdään tarkoituksellisena, että on saatu myös tietoa aineen tuomasta huumasta. Se toi tietyn tyytyväisyyden, mutta ei sammuttannut henkistä janoa ja tuonut olemassaolon tarkoitusta. Ihmisen on tunnettava myös se, mikä ei valaise hänen olemustaan.

 

Ihminen on siten elänyt eri mantereilla, eri maissa ja erilaisissa historiallisissa ajoissa maallisen elämän eri vaiheissa. Hän on ollut äiti, isä, sisko, veli ja varsin erilaisissa yhteiskunnallisissa asemissa kerjäläisestä hallitsijaan. Näin mennyt historiamme on itsemme tekemää. Synnymme maailmaan, jonka itse ympärillemme rakensimme.

 

Jokainen ihminen paljastaa itselleen vähitellen jälleensyntymän todellisuuden. Näin yksi tärkeä osa henkistä palapeliä aukeaa. Henkinen palapeli avataan pala palalta ja näin ihminen avaa itse itselleen oven henkiseen taivasmaailmaan muuttumalla sen kaltaiseksi jo ihmisenä ollessa.

 

Karma

 

Maailmassa vaikuttaa jälleensyntymä-lain lisäksi toinen henkinen laki, jota nimitetään karmaksi. Molemmat ovat tasaavia lakeja ja ne antavat ihmiselle suuntaviivoja, minne elämässä kulkea. Sanonnat “sitä saa, mitä tilaa” ja sen edestään löytää, minkä taakseen jättää” sekä “positiivinen vetää puoleensa positiivista ja negatiivinen negastiivista” viittaavat karmaan. Karma ilmenee kaikkien ihmisten valintojen seurauksena, mutta yksilön tietoisuuden mukaisesti karman toimeenpanoaika vaihtelee.

 

Kun ihminen on sielutilassaan karman tekemisvaiheessa, joka tarkoittaa, että ihmisen kokemukset ihmismaailmasta ovat vielä vähäisempiä ja tietoisuus ei ole vielä suuntautunut henkisiin asioihin, negatiivisen karman toimeenpanoaika on pitempi. Näin ihmiselle jää aikaa tutustua niihin elämän ilmiöihin, jotka tuottavat esteitä omalle tielle. Vähitellen elämän pyörässä hän huomioi, että se mitä teen toisille, palaa minulle itselle lopulta takaisin. Karman toimeenpanoaika nopeutuu, mitä enemmän ihmisen tietoisuus tavoittaa henkisiä lakeja.

 

Ihminen tekee tiedostamattomassa tilassaan paljon negatiivista karmaa. Kun tietoisuus jossakin elämässä aukeaa, ihminen alkaa purkaa tätä karmakuormaa. Hän tiedostaa selkeämmin, mitkä asiat vievät eteenpäin ja luovat positiivisia seurauksia ja myös purkavat karmaa. Samalla hän alkaa tarkkailemaan tarkemmin omia valintojaan ja sitä, mitä ne aiheuttavat muille eläville olennoille. Ihminen tasaa elämän pyörässä lopulta karmansa.

 

Karmalle ovat omat toimeenpanijansa henkisessä maailmassa. Karma ei ole koston laki, vaan ihmisen positiivinen muuttuminen omassa elämässään luo aina seurausvaikutteen. Hän voi kokonaisuuden kannalta myönteisillä teoilla polttaa omaan karmaansa. Kenellekään ei anneta enempää kuormaa kuin hän jaksaa kantaa, vaikka joissakin elämäntilanteissa näin voisikin tuntua. Jokaisesta tilanteesta on olemassa ovi ulos.

 

Karmaa siis sovelletaan käytäntöön. Ihmisen oma henkinen tila huomioidaan tässä. Lain tarkoituksena on saada ihminen huomaamaan, että elävät olennot ovat kokonaisuus ja osa samaa voimaa ja Alkulähdettä. Jos kuritamme yhtä kokonaisuuden osaa, sen on palattava meille. Eihän koira voi purra häiritsevää häntäänsä ilman kipua.

 

– Pekka Tamminen

 

Henkisyys ja hyvä, tasapainoinen elämä 

 

Henkisen kokemuksen tunnistaminen 

 

Elämme Maapallolla mielenkiintoista ja myös haastavaa aikaa, jossa tänään voidaan kokea varsin voimakkaitakin energioita ja saada ainutlaatuisia henkisiä kokemuksia. Näitä kokemuksia voi olla ihmisen henkisen kanavan laajempi avautuminen, jolloin ihminen voi alkaa saada suoraa intuitiivista tietoa omasta henkisestä olemuksestaan. Tämä on myös syy yhä lisääntyviin henkisiin kanavointeihin maailmassa.

 

Ihminen on aina ollut selvänäköinen, mutta on ainoastaan vääränlaisen materiaalisen ohjelmoinnin kautta piilottanut tämän ominaisuuden itseltään. Myös muita henkisiä kokemuksia ilmenee tänään yhä laajemmin. Niihin voi liittyä henkisen maailman olentoja (kuten omia edesmenneitä omaisia tai henkisiä oppaita), luonnonhenkiä tai galaktisia ufopuolen vieraita. Myös erilaiset telepaattiset ja intuitiiviset sektorit aukeavat yhä useammille. Tähän alueeseen liittyy myös lisääntynyt empaatti-toiminta.

 

Kun ihminen kulkee sielun polkuaan tarpeeksi kauan, hän alkaa tunnistaa henkisten kokemusten laadun tarkemmin. Polun alkupuolella saattaa olla epätietoisuutta siitä, mistä kokemukset ilmestyvät ja vaikuttaako ihminen niiden syntymiseen itse. Mielikuvituksen, harhan tai sairaalloisten tilojen erottaminen henkisistä kokemuksista vaatii, että ihmisen on ensin suoritettava puhdistus. Tämä tarkoittaa omien elintapojen ja myös ajatusten tarkistamista. Henkinen tutkimus vaatii puhtaan ja terveen alustan ja siksi riippuvuudet on saatava ennen tätä hallintaan. Todellinen henkinen tutkimus alkaa vasta siitä, kun pysyväksi elintavaksi on muodostunut kaikista riippuvuuksista vapaa elämä.

 

Puhtaat elämäntavat ovat henkisen tietoisuuden perusta

 

Maailma on tänään niin vieraantunut omasta henkisyydestään, että yhä useampi ihminen on sairastunut. Tämä tarkoittaa usein myös elintapojen epätasapainoa. Henkisten arvojen puuttuminen ajaa niin nuoria kuin vanhempiakin riippuvuutta aiheuttavien aineiden ja lääkkeiden käyttäjiksi. Riippuvuuksien pitkittyessä tila voi johtaa masennukseen ja joissakin tapauksissa jopa psykoosiin tai skitsofreniaan. Moni elää elämäänsä vailla minkäänlaista henkistä tarkoitusta. Tässä tilanteessa ihmisen kadotettu perustasapaino pitää löytää ensin takaisin. Ihmisen on herättävä tiedostamaan sielullinen ja henkinen maailma fyysisen takana. Tämän jälkeen hän voi alkaa saada perusterveyttään takaisin irrottautumalla riippuvuuksista. Näin hän voi luoda huumaavista aineista vapaan arjen. Henkisten kokemusten syvällisempi ymmärtäminen, tutkiminen ja sisäinen prosessointi voi alkaa vasta tämän jälkeen.

 

Myös psyykkisesti sairastunut ihminen voi kokea henkisiä kokemuksia. Tämä johtuu siitä, että ihminen on henkinen olento koko ajan. Sairastunut ihminen ei kuitenkaan kykene usein perustasapainon puuttuessa jäsentämään kokemuksiaan oikein. Hän ei välttämättä erota omia kuvitelmiaan, sairaalloisia tilojaan tai harhojaan henkisistä kokemuksistaan. Siten tasapainoinen terve fyysinen ja psyykkinen elämä on henkisen tietoisuuden saamisen kasvualusta. Muuten henkisistä tutkimuksista saattaa olla ihmiselle enemmän haittaa kuin hyötyä.

 

Kun ihminen seisoo vakaalla pohjalla fyysisesti ja psyykkisesti, voidaan astua henkiselle polulle syvemmin. Henkiset kokemukset tulevat ajallaan. Ne eivät ole itsetarkoitus ja niitä ei voi pakottaa esiin. Kun ihminen tarvitsee niitä, ne ilmaantuvat. Silloin on oltava valmis rauhalliseen tarkkailuun. On luotettava näkymättömään johdatukseen ja oltava kärsivällinen. Kun omat kokemukset alkavat, voi ensin olla hämmennystä. Ellei lähellä ole ketään, jonka kanssa tilannetta voidaan ymmärtäen jakaa, kannattaa etsiytyä jonkin henkisen järjestön tai piirin pariin. Sieltä löytyy vertaisymmärrystä asiaan. Aurinkotie yhtenä kanavana on olemassa myös tätä ihmisen vaihetta varten.

 

On varauduttava siihen, että läheiset ihmiset eivät välttämättä ymmärrä henkisiä kokemuksia. He saattavat selittää ne pois ja kehottavat menemään lääkäriin. Tämä on kohta, jossa kannattaa rauhassa etsiä henkistä tietoa ja huomata, että ei ole yksin. Henkinen polku on aina ollut olemassa ja sitä ovat kulkeneet aiemmin lukemattomat ihmiset. Maapallolla se on usein ensin yksinäinen tie. Tämä johtuu siitä, että ihmisen on aina rakennettava vakaa henkinen pohja ensin sisälleen. Hänen on vahvistuttava sisältä päin. Näin ei maailman tuulet kaada henkistä rakennusta. Yksinäisyys omien henkisten kokemusten kanssa poistuu, kun henkinen polku edistyy ja tietoisuus näistä asioista kasvaa. Ihminen ei ole yksin. Henkinen maailma seuraa tätä oppilaan kasvuvaihetta tarkasti, jotta tiellä päästään eteenpäin. He myös antavat kuulua itsestään, kun aika on.

 

Tietoisuus herättää intuition

 

Joskus henkisen tien kulkija miettii, pitääkö hänen lopettaa fyysinen työ ja siirtyä henkisempään työhön. Joskus näin voi olla ja joskus taas vanhan työn pitää jatkua. Joskus intuitio pyytää siirtymään vieläkin fyysisempään työhön. Intuitio voi yllättää, kun se ilmoittaa, mitä sielusi tarvitsee. Mutta se on oikeassa. Ja onko olemassa vain fyysistä työtä? Ja mitä työtä ei voida tehdä henkisesti tai henkisemmin? Aina kun missä tahansa työssä kohtaa elävän olennon, ollaan henkisessä työssä. Ja yksinäisessä työssä taas voi olla tarkoitus kohdata oma itse vieläkin paremmin. Mikä olisikaan tärkeämpää?

 

Tietoisuus ihmisessä leviää ilman sanoja. Siten ihminen, joka herättää omaa tietoisuuttaan henkisen kautta, vie henkistä sinne, minne menee. Se välittyy silmien, kosketuksen, energian ja auran kautta ilman sanoja ja jättää aina jäljen. Ja se, joka vastustaa henkistä tietoa, tekee lopulta aina palveluksen. Henkisen tietoisuuden täytyy saada fyysisesti nähdä, miten muureista ja esteistä riippumatta se vaeltaa laajeten eteenpäin. Loputtomasti. Se on rauhallinen vastuksen edessä, koska se tietää jatkavansa eteenpäin. Se tietää, että siellä, missä sitä ei tunneta, tutustutaan harhaan. Ja sekin tarvitaan totuuden tiellä.

 

Henkisen tiedon sisäisen käsittelyn merkitys

 

Aurinkotie-sivuillamme tarjoamme Aurinkotie-kohtaamisia. Tämä on palvelu henkisiin kysymyksiin ja ongelmiin sähköpostin, puhelimen tai tapaamisten kautta. Näissä Aurinkotie-kohtaamisissa on tullut vastaan ihmisiä, joita mietityttää ne henkiset kokemukset, joille ei ole helppo saada rationaalista selitystä.  Joitakin on myös mietityttänyt henkisten kokemusten vaikutus omaan identiteettiin ja ylipäätään arjen sujumiseen.

 

Pääsääntöisesti ihmiset ovat saaneet elämäänsä tasapainoa ja virtaa henkisistä viesteistä, kanavoinneista ja omista henkisistä kokemuksista. Ne ovat olleet voiman lähde. Jotkut ovat samalla kokeneet myös sekavia olotiloja ja joissakin tapauksissa on epäilty jopa hulluksi tulemista. Jos näin tapahtuu, tämä on tärkeä signaali ihmiselle.

 

Sekavuutta henkisellä tiellä voi aiheuttaa henkisen tiedon syventämisen puuttuminen. Silloin kannattaa kysyä itseltä seuraavia asioita: Olenko ottanut vastaan sellaista tietoa maailmankuvaani, jota en olekaan täysin käsitellyt sisäisesti? Olenko vain hyväksynyt asian ilman oman minän toimintaa? Kaikki henkinen tieto pitää viedä itseen minän kautta. Tämä tarkoittaa asian tietoista käsittelyä. Silloin mieli ei ruuhkauta ihmisen maailmankuvaa ristiriitaisilla ja hämärillä tiedoilla, joita oma minä ei ole käsitellyt.

 

Maailmassa oleva henkinen tieto on tullut ihmisvälittäjien kautta. Siten tietoa on monenlaatuista ja myös eri tasoista. Jokaisessa kanavoinnissa on mukana myös sen välittäjä eli ihminen. Tavalla tai toisella. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisen on itse alettava prosessoida tietoa. Hänen on osattava erotella jyvät akanoista. Pitää pystyä valitsemaan se henkinen tieto, jonka oma minä kykenee hyväksymään. Näin ei jouduta sekavien tilojen valtaan ja henkisen polun edistyminen pysyy omissa käsissä.

 

Kun ihminen työskentelee omassa sisimmässään henkisten käsitteiden kanssa, tapahtuu kaikkein tärkein asia. Silloin ihminen liittää vastaanottamansa tiedon sulavaksi osaksi omaa maailmankuvaansa. Tämä on välttämätöntä, koska ihmisen valaistumisprosessi etenee vaiheittain.  Kaikki on ensin ymmärrettävä itse, jotta henkisellä tiedolla on oikea eheyttävä vaikutus ihmisen kokonaisuuteen. Tämä pätee sekä tietoihin, jotka ihminen löytää omien henkisten kokemusten kautta sekä tietoihin, jotka ihminen poimii muiden kokemuksista tai informaatioista.

 

Ohjaako mieli salaa negatiiviseen toistoon?

 

Sekavan tilan kokeminen voi johtua myös siitä, että emme ole saaneet vietyä henkisyyttä tarpeeksi käytäntöön. Tämä tarkoittaa, että me käsittelemme kyllä henkisiä asioita, mutta emme ole valmiita muuttamaan mielen toimintatapoja. Käytännössä siis luemme ja olemme kiinnostuneita henkisyydestä, mutta pidämme vanhasta tottumuksesta arjessamme voimassa mielen asetukset, jotka ovat muodostuneet pitkällä elämän matkallamme. Olemme näin luoneet sisällemme kaksi maailmaa; henkisen valon maailman ja arjen raskaamman fyysisen maailman.

 

Kun ihminen on henkisen tekstin, luennon tai kokemuksen "sisällä", hän allekirjoittaa tämän maailman. Hän kokee hyvän olon tunteita, kun tieto resonoi sisäisen kokemuksen kanssa. Sisin osamme tunnistaa fyysisen takana olevan valon maailman. Voimme tässä tilassa päästä varsin korkeisiinkin värähtelyihin. Voimme muistaa henkisen olemuksemme arvon, merkityksen ja maailman takana olevan henkisen suuren arvoituksen, joka on piilotettu ihmiseen itseensä. Sen, joka kuoleman jälkeen ihmiselle paljastuu.

 

Sitten tapahtuu paluu arkeen. Siellä odottaa kodin ja työn haasteet ja ongelmat tutussa ympäristössä saman lähipiirin seurassa. Saatamme kuin automaatiossa palata mielen arkeen. Henkinen autopilotti menee pois päältä ja mieli alkaa raskaalla kädellä piirtää todellisuutta. Sehän on tehnyt näin aina ennenkin. Ruokimme tässä kuin huomaamatta sisintämme vääränlaisella informaatiolla. Henkisen polun kulkijalle tämä synnyttää sekavia tunnelmia. Sekavuus on signaali, josta pitäisi huomata alue, joka vaatii tietoisuuden valoa.

 

Maailmaa emme voi muuttaa hetkessä henkisemmäksi, mutta voimme muuttaa kaikkein tärkeimmän alueen; persoonamme. Siksi henkisen ylläpito arjessa on tärkeää. Jos syntyy kaksi maailmaa, jotka ovat kovin kaukana toisistaan, syntyy epätodellisia tiloja. Mennään ylös korkealle ja sitten palataan alas arkeen. Jos alkaa vähitellen tuomaan arkeensa ikään kuin käytännöksi tiettyjä henkisempiä asioita (ajatuksia, käsitteitä), alkaa saada helpotusta omiin olotiloihinsa. Tämä tarkoittaa ennen muuta omien ajatusten muuttamista sekä suhtautumisen muuttamista ympäröivään todellisuuteen.

 

Mieli voi kertoa ihmiselle esimerkiksi, miten fyysinen elämä on kuitenkin "aina tätä samaa", "henkisyys ja sen lait ovat hienoja ajatuksia, mutta eivät näy maisessa elämässäni" ja "kärsin kuten ennenkin". Hän myös saattaa ruokkia tottumuksesta sisintään ristiriitaisuutta tuovalla informaatiolla. Mediat maailmassa tekevät tänään uutisia ennen muuta negatiiviselta puolelta ja keskittyvät henkisyyden sijaan pääasiassa elämän fyysiseen puoleen. Siksi pitää olla tarkkana mitä seuraa, miten se vaikuttaa omaan itseen ja mitä tästä kaikesta informaatiosta omaksuu. Tässä ristipaineessa voi syntyä sekoittavia tunnelmia. Tämä tarkoittaa, että kiihkeässä arjen maailmassa tavallaan hukataan aiemmin omaksuttu henkinen tieto. Tässä ihmisen pitää pystyä kääntämään mielen väärä ohjelmointi. Tämä on tärkeää siksi, että ihminen on itse kaikkein keskeisin luoja sen suhteen, mitä omassa elämässä ilmenee. Ihmisen elämä alkaa toteuttaa omia ajatuksia. Niitäkin, jotka vain ajatellaan hiljaa.

 

Henkisen tien ongelmat ovat tärkeitä signaaleja

 

Henkinen polku tasapainottaa ihmisen elämää. Tämä näkyy myös arjessa, joka alkaa vähitellen järjestäytyä ihmisen elämässä sisäisen maailmankuvan suuremman eheyden kautta. Jos oma arki on sekaisin, se on aina signaali. Silloin mieli on vielä johtaja intuition sijaan alueilla, joilla tasapainoa ei ole. Tietyssä vaiheessa henkinen materiaali voidaan kokea hyvinkin läheiseksi, mutta se on lopulta aina myös tuotava ihmisen arjen elämän käytäntöihin. Näin kokonaisvaltainen henkinen ajattelu tuo harmoniaa ja terveyttä ihmisen elämään. Ongelmasignaalit voidaankin nähdä tärkeinä merkkeinä. Kun ihminen huomaa ne ja kykenee ymmärtämään ne tärkeät alueet, jotka intuition valon on vielä valaistava, hän pääsee eteenpäin henkisellä tiellään. Sekavuustilat ja ongelmakohdat toimivat näin henkisen polun kulkijan ohjaajina. Ne kertovat, mille alueelle huomio on kohdistettava.

 

Kun kaikki edellä esiintuodut asiat ovat kunnossa, ihminen lähestyy terveeltä ja vakaalta pohjalta henkisiä asioita. Hän huomaa, että ne eivät tuo sekavuutta omaan kokemiseen enää, kuten ennen. Hän kokee elävänä ja kohottavana henkisen tietoisuuden ja se resonoi oikealla tavalla hänen omiin ajatuksiinsa. Silloin ei tapahdu sekoittavaa jakautumis-kokemusta sekä mielen ja intuition törmäystä. Ihminen myös virkistyy, kun hän huomaa kykenevänsä muuttamaan aiempia raskaampia arjessa ilmeneviä suhtautumiskaavoja. Näin henkinen polku johtaa yhä syvempään tasapainoon ihmisen kaikilla elämän alueilla.

 

- Pekka Tamminen

 

 

Unimaailman valvetilat

 

Tietoisuus avaa unitasojen aktiivisen elämän

  

Ihmisen unitila on aktiivinen vyöhyke, jossa tapahtuu monen tasoista toimintaa. Ihminen siirtyy nukahtaessaan oman kehonsa ulkopuolelle. Ihmisen kehon sekä kehon eteerisen vastineen jäädessä paikalleen sänkyyn, astraalinen keho ja ihmisen minä irtoaa ihmiskokonaisuudesta. Nämä kaksi ylintä ihmisen olemuksen osaa ovat tämän jälkeen henkisessä valtakunnassa. On paljon ihmisen sielun tilasta riippuvaista, mitä tämän jälkeen tapahtuu.

 

Maisessa tilassaan ihminen ei yleensä muista unimaailmassa tapahtuneita henkisiä kokemuksia. Tietoisen henkisen kehityksen kautta unimaailmassa koettua todellisuutta voidaan osittain palauttaa muistiin.  Ensin on tiedettävä, että siirrymme henkiseen maailmaan unen aikana ja että on mahdollista saada informaatiota tältä tasolta. Kun ymmärretään, että nukahtaminen tarkoittaa matkaa henkiseen maailmaan katoamisen tai tyhjyyteen vajoamisen sijasta, voidaan alkaa jaotella unimaailmassa koettua. Silloin voidaan erottaa puhtaasti fyysispohjaiset ja symboliset unet todellisista henkisen maailman kokemuksista. Henkisesti katsottuna nukahtaessaan ihminen pikemminkin herää todellisuuteen ja taas herätessään maan maailmaan ihminen monessa suhteessa nukahtaa.

 

Unen aikana ihminen latautuu henkisistä energioista ja niiden turvin uusi mainen päivä alkaa virkeänä. Tämä koskee kaikkia ihmisiä. Tietoisuutensa herättänyt ihminen liikkuu sielussaan aktiivisemmin unen maailman henkisessä valtakunnassa. Hän voi tavata itselleen merkittäviä olentoja. Nämä voivat olla henkisen maailman olentoja tai omia edesmenneitä omaisia. Ihminen voi tiedostaa toisella puolella myös oman tehtävänsä maailmassa. Sielu liikkuu maan maailmaan yhä uudelleen ja pyrkii löytämään elämän henkisiä syitä. Elämän henkisen arvoituksen ratkaiseminen on ihmisen lopullinen päämäärä. Sitä ennen ihminen toteuttaa monia maallisempia päämääriä useiden inkarnaatioiden ketjussa. 

 

Ihmisen sieluosa pyrkii synkroniaan henkiosan kanssa

  

Nykyisenä aikana henkinen ovi aukeaa yhä useammalle ihmiselle. Astrologisesti ilmaistuna planeetallamme alkanut vesimiehen aika antaa tähän suuremman mahdollisuuden. Tässä prosessissa myös unitila on muutoksessa. Jos ihminen alkaa valvetilassaan tietoisesti avata henkisen maailman ovea tuomalla henkisiä käsitteitä tajuntaansa, hän alkaa tietoisemmin suhtautua myös unitilaan. Kun sielu on valmis, unen henkinen tila alkaa kuin lisääntyvästi vuotamaan ihmisen tietoisuuteen. Tämä tarkoittaa, että ihminen alkaa selkeämmin saada unen tason henkistä informaatiota tajuntaansa. 

 

Unimaailma on väylä ihmisen syvimpään henkiseen osaan. Tämä ihmisen korkein henkiosa on jatkuvasti henkisessä maailmassa. Voidaankin kysyä kuka on se, joka kulkee valvemaailmassa keskittyen fyysisiin suorituksiinsa? Tämä valveinen ihminen on selkeästi jotakin vähemmän tietoista kuin ihmisen sisin itse. Tämä keskeneräinen tietoisuus muuttuu ihmisellä ajan myötä ja muuttaa maista persoonaa kohti itsessä elävää henkeä. Valvemaailman ihminen rakentaa näin päivätajuntaansa vähitellen täydemmän tietoisuuden. Tämä on yksi syy, miksi henkisellä polulla oleva ihminen tuntee poltteen sisässään avata ja työskennellä yhä enemmän henkisten käsitteiden parissa.

 

Ihmisen henkiosa on täydellisen tietoisena henkisessä maailmassa. Sieluosa on osatietoinen ja kulkee kehon mukana maisessa maailmassa hakemassa tätä tietoisuutta lisää. Näin inkarnaatioiden kautta yhä suuremman tietoisuuden myötä ihmisen sieluosa alkaa muistuttaa ihmisen henkiosaa. Tämä synkronisaatio johtaa lopulta ihmisen poistumiseen kokonaan maiselta tasolta. Ihminen on henkinen olento ja kuuluu henkiseen maailmaan. Siten ihminen suorittaa fyysistä tietoisuusmatkaa maisessa maailmassa, jonka päässä on henkinen tietoisuus ja tajunta.

  

Uni henkisenä tietokanavana

  

Ihmisen henkinen työ nykyisessä tietoisemmassa ilmapiirissä avaa unimaailman eri tasoja lisää. Ihminen kykenee yhä enemmän luokittelemaan erilaisia kohtia unessaan. Keskeisiä kohtia henkiselle tarkkailijalle ovat uneen vaipumisen ja ennen kaikkea heräämisen kohdat. Joskus tästä voidaan saada konkreettista näyttöä. Ihminen ei silloin suoraan herääkään unestaan valveiseksi, vaan jää hetkeksi ennen heräämistä kuin valveiseen eteiseen. Tämä tila on monella tapaa hyödyllinen henkisellä polulla olevalle ihmiselle. Käytännössä tässä kohtaa voi sekä nähdä että kuulla henkisen maailman. Kokemus voi olla varsin kohottava.

 

Nykyisenä aikana henkinen maailma on auennut ihmiselle myös ns. kanavointien muodossa. Myös Aurinkotien sivuilta löytyy useita kymmeniä sekä kotimaisia että ulkomaisia kanavointeja. Vaikka jokaisella kanavalla on oma tapansa tuottaa henkistä tietoa ja tekstiä, niin useat kanavat ovat kertoneet saavansa yhteyden juuri tässä unen maailman valveisessa välitilassa. 

 

Kun ihminen herää, fyysisen maailman imu on voimakas ja unimaailma nopeasti menetetään. Myös muistikuvat ja unen viestit voidaan näin menettää nopeasti. Välitilassa ihminen ei olekaan vielä täysin hereillä ja kykenee vastustamaan mahdollista heräämisen imua. Hän ei myöskään nuku, jolloin kaikki saatu tieto on helpompaa palauttaa muistiin valvetilassa uudestaan. Tässä tilassa ihminen on vastaanottavainen henkiselle informaatiolle ja hän myös muistaa tiedot herätessään.

 

Henkinen maailma käyttää tänään hyväkseen näitä unimaailman valvetiloja erilaisten henkisten tietojen välittämiseen ihmiskunnalle. Tämä kertoo jotakin ihmiskunnassa tapahtuvasta tietoisuuden muutoksesta. Tämä tietoisuuden aalto onkin vähitellen muuttamassa käsitykset unesta. Unen maailma tulee muuttumaan yhä enemmän henkiseksi tietokanavaksi. Tässä valvetilassa emme saa pelkästään kanavoitua tietoa. Vastaanotamme siellä yhä enemmän jo nyt myös kuvia menneisyyden inkarnaatiosta, kadonneista mantereista, galaktisista yhteyksistä ja henkisistä hierarkioista. Myös suhde kuolemaan on ihmiskunnassa voimakkaassa muutoksessa. Tämä tarkoittaa yhä suurempaa henkisten tasojen merkityksen kasvua ihmiskunnassa. 

  

Selkouni eli lucid dreaming valaistumisen harjoituksena

  

Ns. lucid dreaming eli selkouni on varsin mielenkiintoinen unitila. Ihminen on silloin tietoinen siitä, että hänen kehonsa on unessa ja hän voi luoda ja toimia vapaasti unitasolla. Hän vaikuttaa asioihin tietoisesti. Tässä tilassa ihminen saa kokemuksen siitä, miten todellinen unitila on. Hän näkee värit selkeämmin ja kykenee vaikuttamaan asioihin henkisen luomisolennon tavoin. Hän ymmärtää olevansa luomisen alustalla. Yksilölle tällainen kokemus on itse asiassa valaistumisen harjoitusta. Hän saa kokemuksen siitä tilasta, jossa tietoisuus on jo korkeammalla asteella. 

 

Kun ihminen kuolee ja siirtyy astraaliseen tilaan, se vastaa tätä selkounen vaihetta. Myös siellä ihminen on luoja. Hän huomaa, että hänen ajatuksensa luovat ja siirtävät häntä paikasta toiseen aivan kuten selkounessa tapahtuu. Molemmat tapahtuvat samassa tilassa, joka on henkinen valtakunta unen ja kuoleman takana. Juuri tämän takia vanhoissa teksteissä on sanottu, että "uni on kuoleman sisar".

 

Selkounessa ihminen harjoittelee läsnäoloa. Tavallisessa unessa ihminen ei ole tietoinen kokijasta; uneksijasta, eikä myöskään tilanteesta eli unesta, jossa ollaan. Hän vain näkee unta pystymättä vaikuttamaan asioihin. Hän kokee silloin sitä, mitä unitilassa vastaan tulee. Selkounessa ihminen on tietoinen unen uneksijasta sekä siitä, missä ollaan (tietoisuus kehon unesta, sillä välin kun itse toimii unitasolla). Hän on tietoinen itsestään ja omasta vaikutuksestaan. Hän on läsnäoleva päättäjä siinä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Tiibetissä buddhalaiset munkit ovat harjoittaneet unijoogaa vuosisatoja ja heille selkouni oli yksi askel kohti valaistumisen saavuttamista.

 

Ihminen nostaa tietoisuuttaan tänään uudistamalla tietonsa unen tasoista. Kaikki suuret säveltäjät ja kirjailijat ovat saaneet inspiraationsa henkisiltä tasoilta. Monelle luovia virikkeitä on annettu juuri unen kautta. Osa on myös ollut tietoisia tästä. Jotkut taiteilijat ovat kertoneet heränneensä yöllä ja saman tien kirjoittaneensa muistiin esimerkiksi mestarisävellyksen. Uni toimii tässäkin viestin tuojana.

 

Ihmisellä on siten valtava etuoikeus jo elämänsä aikana päästä unen kautta kokemaan henkistä maailmaa. Se on yhä enemmän mahdollista, kun ihminen alkaa nostaa omaa henkistä tietoisuuttaan valvetilassaan. Yksi tapa on tutustua kuolemanlähikokemuksiin (near death experience). Niissä ihmiset ovat kliinisesti kuolleet ja kokeneet henkisen maailman, mutta heidät on saatu palautettua takaisin valve-elämään ja kehoon. (Myös Aurinkotien sivuilta löytyy NDE-kokemuksia esim. videoina.) Tärkeitä asioita voi aueta, jos uskaltaa antautua tutkimuksen ääreen aiheen piirissä.

  

Valve-elämän automaation muutos

  

Selkounessa ihminen on tietoinen unessaan ja voi alkaa vaikuttaa unitilassa tapahtuminen kulkuun.  Maan valve-elämä on unitilaa vastaava alusta. Siinä ihmisen pitää muuttaa oma tietoisuutensa, jotta elämä voidaan oikein tavalla ymmärtää. Kun ihminen kulkee elämänsä läpi kuin automaattiohjauksella nuoruudesta vanhuuteen keskittyen elämän fyysiseen puoleen, hän ei ole avannut elämän henkistä tarkoitusta. Näin on ihmisellä tapahtunut monessa inkarnaatiossa. Silloin ei ole koettu "valve-elämän selkounta" ja tietoisempaa heräämistä elämän ydinkysymyksiin. Tällä "vuoristorata-matkalla" ei ole kysytty mitä elämä on ja miksi se on. Vain herännyt henkitietoisuus voi kyseenalaistaa ja pysäyttää ihmisen tästä unenomaisesta suorituksesta.

 

Elämän henkinen merkitys onkin juuri tässä. Ihminen alkaa vähitellen rakentaa elämän henkistä taulua fyysisen elämän ohessa. Hän ei enää vain sokeasti suorita eteen tulevaa fyysistä elämää kadottaen lopulta sen kokonaan. Tietoisuus on herännyt ja ihminen pyrkii olemaan yhä enemmän läsnä. Ihminen saa selville, että on lähtenyt juuri tietystä syystä elämänsä matkalle. Hän voi löytää oman menneisyytensä ja nähdä eläneensä lukuisia elämiä eri rooleissa. Aina hän on tempautunut syvälle rooliin sisälle tiedostamatta elämänsä taustalla olevia henkisiä syitä. Hän näkee sielunsa vaeltaneen eri ajoissa ja paikoissa yhä uudelleen. Hän on kokenut matkalla monenlaisia fyysisiä voittoja, menestyksiä sekä myös katkeria tappioita ja suurta tragediaa. Yksi ja tärkein palapelin palanen on ollut aina kuin hukassa. Se, miksi koko jatkuva näytelmä on olemassa.

 

Kun ihminen alkaa saada tietoa elämä-näytelmän syystä, hän alkaa ymmärtää, että hänen on ratkaistava tämä kysymys päästäkseen eteenpäin. Hänelle ei enää tässä kohtaa riitä fyysisten suoritteiden menestys. Hän ymmärtää, että kyse on vain hetkellisestä roolista, jonka saavutukset koskettavat vain tätä yhden elämän roolia. Hän näkee jo etukäteen, että vanhuus ja viimeistään kuolema tuhoavat kaikki fyysiset saavutukset jo varsin pian. Ihminen on tässä ylittänyt tietyn kynnyksen. Hän on päässyt fyysisen verhon takana olevan henkisen arvoituksen jäljille. Hän alkaa ymmärtää ajan arvon. Hän kysyy: Kuinka paljon ehdin avata elämän suurta salaisuutta nykyisen elämäni aikana? Jääkö se kesken ja tulenko taas uudestaan avaamaan sitä? 

 

Hänen elämänsä löytää fyysisten tehtävien ohessa uuden merkittävän tarkoituksen. Ihminen voi tutkimalla löytää kaukaa menneisyydestään ajan, jolloin nykyisenkaltaista aineen ja maan tasoa ei ollut olemassa. Ihminen oli tuolloin henkinen olento eläen henkisissä sfääreissä. Hän kysyy: Onko minun päästävä takaisin olotilaan, joka on puhtaasti henkinen? Ja aivan kuten maan ja aineen tasoa ei kerran ollut menneisyydessä, niin on myös tulevaisuudessa oleva aika, jolloin tämä taso häviää. Silloin ihminen ei enää laskeudu nykyisen kaltaiseen aineelliseen tilaan. Hänen alin olemuspuolensa on silloin astraalinen olemus. Tämän päivän ihmisen valve-elämässä juuri uni voi olla yhteys tähän olemukseen ja tasoon.

 

Merkittävät kohtaamiset unessa sekä uniharjoitukset

  

Voimme kohdata unen aikana itsellemme merkittäviä olentoja. Nämä tuntuvat herättyämme varsin eläviltä kohtaamisilta. Nämä voivat olla henkisiä oppaitamme, sielun sisariamme tai henkisiä opettajia. Näille kohtaamisille on aina syy ja ennen kaikkea sille, että tästä on jäänyt selkeä muistijälki ihmiselle. Ihminen liittyy henkiseen hierarkiaan ja hänellä on paljon tehtäviä kuoleman ja unen toisella puolella. Joskus, kun on tarkoitus, näistä tehtävistä vuotaa tietoa ihmisen tietoisuuteen valve-elämän puolelle. Ne ovat ihmiselle henkisen polun helmiä.

 

Ihmistä tuetaan jatkamaan henkistä tietään fyysisistä mahdollisista vaikeuksista huolimatta. Ihmistä kehotetaan toiselta puolelta selvittämään elämän arvoitusta lisää. Myös unen painajaisilla on henkiselle ihmiselle suuri arvo. Vaikka osa painajaisista muodostuu fyysisistä olosuhteista, on osa niistä henkistä koulutusta. Ihminen harjoittaa esimerkiksi pelkoalueitaan usein unimaailman kautta. Asia, joka valvetilassa aiheuttaa voimakkaita pelon tiloja, on aina henkinen este. Siksi tällaiset tilat on avattava kokonaan. On tärkeää, että emme vie näitä pelon tiloja kuoleman portin kautta henkiseen tilaan. Ne toimivat esteen tavoin sielussamme tässä tilassa. Jos näiden pelkojen haltuun saaminen on valvetilassa vaikeaa, asiaa voidaan harjoitella unitilassa. Joskus ihminen muistaa unen, jossa hän selvitti ja uskalsi kohdata pelon aiheuttajan. Tästä syntynyt mielihyvä on usein olemassa siksi, että ihminen sisimmässään tiesi selvinneensä henkisen maailman asettamasta harjoituksesta.

 

Tietoinen ihminen alkaakin jakaa uniaan vähitellen eri osastoihin. On olemassa fyysisen elämän luomia unia, henkisiä harjoitusunia ja suoran henkisen tiedon välitysunia. Voidaan löytää vieläkin moninaisempi jaottelu, sillä ihminen voi unen tasolla luoda galaktisia yhteyksiä, liikkua tulevaisuudessa ja vierailla monenlaisilla elämisen tasoilla. Lopulta näissäkin on kyse ihmisen henkisen puolen aktivoinnista. Kun ihminen tiedostaa unen tasojen olevan aktiivinen voiman ja henkisen elämän vyöhyke eri tasoineen, hän alkaa rakentaa henkistä suhdetta unimaailmaan. Ihminen nukkuu noin kolmasosan elämästään eli 75:een vuoteen mahtuu 25 vuotta unta. Kyseessä on siis varsin merkittävä ja tärkeä paikka ihmiselle. Varsinkin jos tiedostaa, että elämän jälkeen siirrymme näille samoille unimaailman vyöhykkeille kyseistä inkarnaatiota silmällä pitäen lopullisesti.

 

- Pekka Tamminen

 

 

Minun totuuteni ei ehkä ole sinun totuutesi

 

Meistä jokainen elää täysin omassa todellisuudessaan. Meillä jokaisella on ainutlaatuinen kokoelma kokemuksia, tietoja ja uskomuksia. Kaikki uudet havainnot, joita teemme ympäröivästä todellisuudesta, värittyvät sen mukaan, millaisia vanhat kokemuksemme ja uskomuksemme ovat. Lisäksi kykenemme havaitsemaan ympäröivästä todellisuudestamme vain murto-osan ja loput aivomme täydentää vanhasta muistipankistamme, ja näin muodostuu ymmärrettävä kokonaisuus, jota kutsumme ”todellisuudeksi”. Joten emme todellakaan voi väittää, että voisimme havaita maailmaa universaalin neutraalisti ja puolueettomasti.

 

Jos nämä väitteet otetaan tosissaan ja ajatellaan, että jokainen meistä havainnoi maailmaa oman kaleidoskooppinsa läpi, niin kysymykset siitä, mikä on ”todellisuus”, mikä on ”totuus” ja mikä on ”faktaa” ovat mielenkiintoisia.

 

Pohdin tätä asiaa joitakin vuosia sitten ja mietin, miten voin puhua kenellekään ääneen käsityksistäni todellisuudesta ja totuuden luonteesta, kun en oikeasti voi tietää, mikä on universaalisti totta ja mikä ei. Tiedän vain omat havaintoni ja oman totuuteni. Kun kysyin tätä asiaa näkymättömiltä neuvonantajiltani, niin minulle näytettiin kuva maailmankaikkeudesta galakseineen, niin kuin olemme tottuneet sen näkemään. Sen jälkeen tuo kuva muuttui ja minulle näytettiin, mistä universumi oikeasti muodostui: toistensa kanssa lomittain olevista säikeistä, jotka olivat kuin maton kuteet, mutta kolmiulotteisesti, täyttäen koko kaikkeuden. Sitten minulle selitettiin, että nämä säikeet ovat kunkin havaintoyksikön (kuten ihmissielun) ymmärryksiä todellisuudesta. Jokaisen havaintoyksikön tapa havaita todellisuutta, hänen uskomuksensa siitä, millainen todellisuus on ja hänen kokemuksensa todellisuudesta muodostaa yhden säikeen, ja kaikki säikeet yhdessä muodostavat maailmankaikkeuden. Monet näkemistäni säikeistä olivat samansuuntaisia ja samanvärisiä, mutta silti ne kaikki olivat erillisiä ja itsenäisiä.

 

Tämä kuva on säilynyt mielessäni kaikki nämä vuodet. Niinpä joka kerta, kun ihmiset tappelevat keskenään ”faktoista” ja siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, niin ajattelen tuota kuvaa lomittaisista säikeistä. Ajattelen sitä, miten näin, että jokainen säie on samanarvoinen, ainutlaatuisuudessaan yhtä tärkeä, yhtä ”oikeassa” ja yhtä oleellinen osa maailmankaikkeuden kokonaisuutta.

 

Suurempi tarkoitus näennäisen totuuden ja epätotuuden takana

 

Emme aina voi tietää, mikä on se suurempi kuvio, jota Elämä on kullakin hetkellä säikeistään kutomassa. Muistan aina miten vaikutuin, kun luin jostain kauan aikaa sitten, että pahin rapajuoppo saattaa ollakin hyvin pitkälle kehittynyt sielu. Ehkä hän on täällä opettamassa meille muille jotain riippuvuudesta, ja tällä tavalla hän saattaa tehdä sen tehokkaammin, kuin raittiusvalistajana eläen. Tämä ajatus jäi mieleeni ja yritänkin aina muistaa, että emme aina voi tietää, mikä suurempi tarkoitus on tapahtumassa näennäisesti ”viallisen” pinnan alla.

 

Henkisellä puolella pohditaan usein, onko joku ihminen luotettava henkisen tiedon lähde vai väärän tiedon jakaja, jopa huijari. Mutta pohdinta siitä, onko joku ihmispersoona oikeassa vai väärässä on ehkä vähän hassua senkin takia, että joku ihminen voi olla huikaisevalla ymmärryksellä varustettu yhdessä asiassa ja samaan aikaan ymmärtämätön toisessa. Hän voi olla hyvinkin auki laajemmalle tiedolle samaan aikaan, kun hänen persoonansa haparoi vielä jonkun perusasian kanssa. Voimme siis samaan aikaan saada kuulla joltain ihmiseltä oman totuutemme kanssa hyvin resonoivaa sanomaa ja saada omaa ymmärrystämme nousemaan hänen avullaan korkeuksiin, ja olla täysin eri mieltä hänen kanssaan jossain toisessa asiassa. Pitääkö sitten hylätä kaikki saamamme hyöty, kun tietoa välittävä ihmispersoona ei olekaan täydellinen?

 

Eikä omakaan totuutemme ole kiveen kirjoitettu. Se, mikä on totta minulle tänään, voi olla olematta totta minulle huomenna. Se, mikä on totta minulle ja huijausta sinulle tänään, voi ollakin totta sinulle huomenna – ja epätotta silloin jo minulle!

 

Tämä kaikki opettaa meille hyvin sen, että tärkeintä on kuunnella omaa sisäistä totuuttaan ja seurata sitä informaatiota, joka resonoi, juuri tällä kyseisellä nyt-hetkellä. Jos tuntee voimakasta tarvetta alkaa väitellä ”faktoista”, voi kokeilla astua kauemmas ja tutkailla, voisiko tilannetta tarkastella jostain hieman laajemmasta näkökulmasta ja saada täten itselleen jotain uutta ymmärrystä – ja käyttää sitten energiansa johonkin väittelemistä hyödyllisempään ja rakentavampaan.

 

Tuomitsevuus voi tarjota mahdollisuuden sisäiseen ymmärrykseen

 

Siitä asti kun näin maailmankaikkeuden kuvattuna säikeenomaisesti, olen pyrkinyt toimimaan siten, että jos huomaan jonkin ihmisen mielipiteiden tai käytöksen ärsyttävän minua, koen hänen olevan väärässä ja alan suhtautua häneen tuomitsevasti, niin muistutan itselleni, että jos minä olisin tuo sielu tuon ihmisen sisällä, noilla kokemuksilla ja tuossa kohtaa elämien kiertokulussa, niin minä ajattelisin, uskoisin ja käyttäytyisin hyvin samalla tavalla. Hänen maailmankuvassaan ei sinällään ole mitään väärää, se muodostaa yhden tärkeän säikeen universumissa. Tästä hyväksyvästä asenteesta huolimatta voin tietysti toimia oman oikeustajuni johdattelemana, jos tunnen, että tilanne niin vaatii. Mutta silti yritän muistaa kuvan samanarvoisista säikeistä.

 

Mutta jos huomaan närkästyksen ja tuomitsemisen nousevan minussa esiin, niin se kertoo minulle, että tässä kohdassa minulla on jotain sisälläni, jota en ole osannut aiemmin tarkastella suoraan. Niinpä mahdollisen toiminnan lisäksi käännyn sisäänpäin ja yritän nähdä syyn omalle reagoimiselleni. Syy tuomitsevalle reagoimiselleni voi olla esimerkiksi kiukku epäoikeudenmukaisuudesta, hermostuminen muiden kyvyttömyydestä nähdä asioiden monet puolet tai vaikka huijatuksi tulemisen pelko. Ja näiden tunteiden taustalta löytyy yleensä joku vanha kipeä kokemus, jota en ole vielä käynyt läpi tai ominaisuus itsessäni, jota en ole vielä hyväksynyt.

 

Mutta useimmiten ollessani tuomitseva, kyseessä on kuitenkin tavalla tai toisella sellainen tilanne, jossa olen unohtanut rakastaa itseäni ja olen alkanut huomaamattani kokea häpeän, alemmuuden, riittämättömyyden tai vääränlaisuuden tunnetta ja yritän nyt jotakuta muuta alentamalla nostaa itseäni keinotekoisesti ja parantaa siten omaa oloani. Kaikissa näissä tilanteissa ratkaisu minulla on käydä läpi vanhoja kipeitä kokemuksiani ymmärryksellä, hoivata itseäni myötätunnolla ja ottaa yhteyttä omaan laajempaan itseeni, jota kautta muistan, että jumalainen rakkaus ja rauha virtaavat minussa koko ajan, kunhan vain en itse tuki sitä virtaa egomielen jokaista hassua ajatusta uskomalla.    

 

Toivoisin niin, että oppisin suhtautumaan jokaiseen ”faktaan” lempeän pohdiskelevasti ja jokaiseen omaa totuuttaan oikeaksi julistavaan ihmiseen kärsivällisen myötätuntoisesti. Ja samoin toivon voivani olla kärsivällinen itseni ja omien kompastelujeni kanssa totuuden etsinnän tielläni. Tämä on aikomukseni ja aikomus suuntaa energiaa haluttuun suuntaan, joten olen ainakin matkalla kohti omien arvojeni mukaista elämää. Ja samalla tiedän, että nämä ovat vain minun arvojani. En voi muuta kuin kertoa muille, miltä todellisuus näyttää täältä minun havaintopisteestäni käsin, ja kuunnella, miltä se näyttää muiden havaintopisteestä käsin, ja harjoitella lempeän hyväksyvää katsantokantaa kaikkien meidän havaintopisteitä kohtaan.  

 

- Marja Silvola

 

OBE – Kehosta irtoamisen kokemus

 

Sielu tiedostaa olevansa jotakin muuta kuin keho

   

Henkisen tietoisuuden yhä kasvava lisääntyminen on lisännyt myös juuri tietynlaisia henkisiä kokemuksia. Yksi tällainen lisääntyvä kokemus on astraaliprojektioksikin kutsuttu OBE-ilmiö eli kehosta irtoamisen kokemus (out of the body experience). Osin tämä liittyy myös siihen, että nykyisenä aikana yhä useammat ihmiset keskittyvät hiljaisuudessa itseensä, meditoivat ja harrastavat joogaa. Osalle on epäselvää, mitä kokemuksessa tapahtuu ja myös erilaisia pelkoja on tullut esiin. Huomionarvoinen asia on, että kehosta irtautumisen kokemukset eivät ala vahingossa, vaan kyseessä on aina viesti kokijalle. Tällöin ihmiselle konkreettisesti näytetään, että hän ei ole sama kuin kehonsa ja että ihmisen todellinen olemus kuuluu henkiseen maailmaan.

 

Ihmisille, jotka ovat aloittaneet henkisiin käsitteisiin tutustumisen ja henkiset harjoitukset, kuten meditoimisen jo aiemmissa elämissä, voi hyvin käydä niin, että keskittymisten aikana tapahtuu OBE-ilmiö. Tapahtumaa ei voida, eikä ole järkevää, etsiä itsetarkoituksena väkisin ja tällaisesta seuraa yleensä ongelmia. Koska ihminen on oman henkisen minänsä johtama olento, OBE –kokemukset ilmaantuvat oikeassa kohdassa ihmisen henkistä matkaa. Oleellista onkin löytää luottamus henkiseen johdatukseen myös tässä. 

 

Kehosta irtautuminen ei ole erillään ihmisen sielun kehityksestä yleensä, vaan tietyssä henkisen kehityksen vaiheessa tämä tapahtuma on etsijälle luonnollinen. Tällöin ihmisen kehityksen henkiset valvojat (ihmisen minä mukaan lukien) tavallaan päästävät OBE-ilmiön tapahtumaan ihmiselle. Hän on silloin sielun kehityksen vaiheessa, jossa persoonan elämän muut osa-alueet tukevat kokemusta ja sen ilmaantuminen ei häiritse persoonan elämää. Tässä henkilön pitää etsiä luottamus sen suhteen, että tapahtuma on synkroniassa oman henkisen kokonaiskehityksen suhteen ja ilmiö oikealla paikallaan. 

 

Henkisten kokemusten alkaminen tuo vastuun 

                                  

Kun ja jos OBE-ilmiö kokemuksena ilmestyy esimerkiksi meditointien tai keskittymisten aikana, on hyvä huomioida seuraavaa: Ihmisen on kiinnitettävä tarkempaa huomiota tiettyyn puhtauteen. Tämä tarkoittaa pidättäytymistä sellaisista kemiallisten aineiden käytöstä, jotka voivat alkaa häiritä selkeästi henkistä edistymistä. Alkoholi, lääkeriippuvuus ja huumeet tuovat ihmiskokonaisuuteen sellaisia vinoutumia, että OBE-kokemus alkaa toimia itseään vastaan. Henkisen polun kulkeminen on varsin kokonaisvaltainen tapahtuma. Yleensä on niin, että jos ihmisellä on voimakkaita riippuvuuksia, ei ole järkevää ylipäänsä meditoida eikä OBE-kokemuksia kehitysmielessä synny. 

 

Tarkoitukselliset erilaisten aineiden kautta aikaansaadut kehosta poistumiset ovat järjettömiä henkilön henkisen kehityksen kannalta. Astraalinen taso on täynnä erilaista elämää ja hallitsematon (valmistautumaton) siirtyminen sinne tuo aina ongelmia. Erilaiset epäpuhtaudet (riippuvuudet) vetävät vääränlaisia astraalisia energioita puoleensa, jotka voivat olla vahingollisia persoonalle. Kun OBE-ilmiötä etsitään kemiallisten aineiden avulla, käy myös niin, jos henkinen ovi saadaan näin kemiallisesti auki, se ovi myös menee syvemmin kiinni aineen vaikutuksen haihduttua. Näin ihminen kiinnittää itsensä vieläkin tiukemmin itsensä fyysiseen kehoon. Siksi ainoa tie kokea oikeanlaisia puhtaita henkisesti sielua ravitsevia OBE-kokemuksia tapahtuu puhtaan elämän ja syvällisen etsijän asenteen kautta. 

 

Kun henkinen etsijä alkaa luontaisesti kokea kehosta irtautumisia osana puhdasta tietoisen etsijän matkaa, hän voi alkaa tutkia henkistä maailmaa hallitusti vähän kerrassaan. Hän voi myös ymmärtää, että sama OBE-ilmiö tapahtuu hänelle joka yö, kun hän nukahtaa. Myös silloin keho eli fyysinen ruumis ja sen eteerinen vastine jäävät sänkyyn, kun astraalinen olemuspuoli ja minä irtoavat kehosta. Ihminen ei vain muistilukkojen vuoksi muista tätä herätessään aamulla. Siten ihmiselle on normaalia kokea henkistä elämää kehon ulkopuolella. Vain vääränlaiset maisen elämän aikana hankitut elämän tavat voivat vaikuttaa epäsuotuisasti näihin kokemuksiin. Siksi oikeanlaisen elämäntavan löytäminen on tässä tärkeää. Henkilö voi kehittyä tässä hyvin herkäksi. Hän voi alkaa tunnistaa myös joitakin kevyempiä nautintoaineita sekä raskaampia ravintoaineita painolastiksi henkisen edistymisen suhteen.  

 

Sielu tottelee ajatusta heti 

 

Kun henkinen etsijä alkaa luontaisesti kokea OBE-kokemuksia, on säilytettävä tietty maltti. Voidaan oppia elämään kokemus läpi ilman pelkoa ja huomataan, että kehosta voidaan luontaisesti irrota ja myös palata sinne vaivatta. Astraalisen kehon ja fyysisen kehon välillä oleva hopealanka (eteerinen rihma) ei katkea, vaan se luontaisesti vetää ihmisen takaisin fyysiseen kehoon, kun oikea aika on. Tämä hopealanka katkeaa ainoastaan ihmisen kuolemassa, jolle on määrätty aika ihmisen sielun suunnitelmassa.

 

Kun OBE-kokemus on etsijälle uutta, se voi tuoda pelkoa kokijalle. Irtautuminen tapahtuu kruunuchakran kautta ja kokija tuntee päässään erilaisia tuntemuksia. Hengitys hidastuu meditaation aikana ja kokija voi tuntea, että aivan kuin joku muu hengittäisi. Tässä oma keho hengittää, mutta kokemus syntyy, koska itse on jo osittain kehon ulkopuolella ja tarkkailee kehon toimintoja jo osin irrallaan siitä. Lopulta liu´utaan kokonaan kehosta ulos. Yleensä tässä vaiheessa edetään huoneen kattoon ja oma keho näkyy alapuolella sängyssä tai tuolissa (riippuen missä on meditoitu).

 

Astraalisella tasolla liikkuminen tapahtuu ajatuksen avulla. Tämä tarkoittaa, että ajatus vie kokijan heti sinne, mitä ajatteli. Esimerkiksi, kokijan irrotessa kehosta ja noustessa huoneen kattoon ajatus voi liikkua toiseen ihmiseen, vaikkapa omaan äitiin. Tällöin huomaa olevansakin äitinsä luona. Näin saattaa seurata äitinsä touhuja ylhäältä käsin. Jos ajattelee jälleen omaa kehoaan, palaa saman tien omaan huoneeseen kehon yläpuolelle. Historiamme aikana on ollut aina niitä, jotka ovat osanneet ”lentää” eli irrota kehostaan aivan tietoisesti. He vain eivät ole hiiskuneet asiasta välttämättä aikalaisilleen mitään, koska ihmiskunta ei ole ollut vielä syvästi tutustunut aiheeseen. 

 

OBE-kokemus henkisenä työkaluna 

 

Kokijan on etsittävä peloton ja tutkiva asenne, jos ja kun OBE-kokemus ilmiönä alkaa ilmaantua. Vähitellen aletaan päästä asiaan enemmän sisään. OBE-kokemus on luontainen ilmiö henkisen kehityksen matkassa. Siksi niin monet ihmiset ovat asian kokeneet. Korkeammat elämisen tasot, joihin sielun pystyy liikkumaan ovat täynnä monenlaista elämää. Onkin varauduttava siihen, että ihminen voi kokea ja aistia myös sellaista, mitä ei sielutilassa täysin vielä ymmärretä. Pelästyminen vaikuttaa usein niin, että henkilö löytää itsensä takaisin kehostaan. Tässä aiemmin mainittu tutkiva asenne on tärkeää. On tiedettävä, että ihmiselle on tärkeää rakentaa epäilystä vapaa suhde henkiseen maailmaan. Juuri omat pelot ja epäily luovat astraaliseen tilaan energioita, jotka toimivat kuin esteenä ihmisen matkalla. Luottamus henkiseen johdatukseen on olennaista.

 

Jos OBE-kokemuksen annetaan luontaisesti ilmestyä etsijän elämään, kun sen aika on, voidaan tämä etsijän hyödyllinen työkalu saattaa korkeampaan käyttöön. Silloin minä arvostaa ilmiötä ja tietää, että hän voi hyödyntää henkisen maailman tarjoamaa mahdollisuutta edistyä sielutiellään enemmän. Sielu tulee tietoisuuden laajetessa saamaan lisää myös muita tärkeitä henkisiä työkaluja. Nämä ovat piilevänä ihmisen henkisessä rakenteessa ja oikeanlainen henkinen elämä tuo ne kerran esiin ihmisen käyttöön.

 

OBE-kokemus ei ilmesty koskaan liian aikaisin. Niillekin, jotka ovat kokeneet sen vain kerran esimerkiksi onnettomuuksien ja sairauksien yhteydessä tai muista syistä, on annettu selkeä opaste siitä, mikä on henkisen kehityksen tiellä kerran luontaista ja tietoista. Jokainen sielu hyödyntää tämän tiedon matkallaan. Kuoleman pelko yleensä poistuu täysin ihmiseltä, joka on kokenut OBEn tai kuolemanrajakokemuksen (NDE) jossakin vaiheessa elämäänsä. On saatu tieto siitä, että elämä jatkuu kehosta riippumatta ja että väliaikainen matka maisessa maailmassa päättyy siirtymiseen henkisille elämisen tasoille.

 

- Pekka Tamminen

 

Intuitio - ihmisen opas henkisestä maailmasta

 

Intuition heräämisprosessi kiihtyy

 

Ihmisen ensimmäiset inkarnaatiot maaplaneetalla alkoivat vanhan Lemurian aikana, joka sijaitsi kauan sitten Intian valtameressä. Kyseinen alue on nykyisin meren alla, mutta ihminen itse kantaa sielussaan tietoa tuosta ajasta. Ihminen laskeutui tuolloin henkisestä maailmasta ja aloitti näin inkarnaatiokiertonsa maisella planeetalla. Koska ihminen on ikuisesti henkisen maailman olento, hän sai mukaansa tästä maailmasta yhteydenpitotyökalun, jonka avulla oli varmuus, että ihmisen yhteys henkiseen kotiinsa säilyy. Tämä työkalu oli intuitio ja sen kautta henkinen maailma piti ihmisjäseneensä saumatonta yhteyttä. Menneinä aikoina tämä yhteys olikin ihmiselle varma tieto siitä, että maisen elämän jälkeen ihminen siirtyy takaisin henkiseen kotiinsa.

 

Vuosituhansien saatossa ihmisen maallistumisretki maisessa maailmassa johti siihen, että ihminen siirtyi intuitionsa sijaan yhä enemmän luottamaan pelkästään fyysisiin aisteihinsa. Tämä kehitys voimistui erityisesti 1400-luvun jälkeen. Näin intuitio jäi taustalle ja antoi aarteitaan enää vain sellaiselle, joka uskalsi kuunnella aistimaailman takana olevaa ääntä. Historiamme onkin varsin traagista luettavaa viimeisten vuosisatojen kohdalta. Yksi perussyy tähän on, että ihminen on unohtanut henkisen perintönsä. Hyvä uutinen tämän päivän ihmiselle kuitenkin on, että intuitio ja yhteys henkiseen maailmaan on kokemassa uutta renesanssia. Elämme juuri nyt aikoja, jolloin ihmisellä on suurempi mahdollisuus löytää tämä tärkeä hukattu henkinen ääni itsestään.

 

Ihmiskunta on astrologisessa katsannossa siirtynyt kalojen ajasta vesimiehen aikaan. Tämä alkanut 2000 -vuotinen jakso tulee olemaan ihmisen henkisten asetusten palauttamisaika. Ihminen tulee jälleen avaamaan tietoisen yhteytensä henkiseen maailmaan. Intuitio on tässä avaamisoperaatiossa keskeisessä roolissa. Tämä prosessi on voimakkaasti näkyvissä ja koko henkinen genre tänään uudenlaisten selvänäköisten havaintojen, univiestien, henkisten kanavointien ja tietoisuusvälähdysten muodossa kertoo tästä. Monet tuntevat kuin pyynnön sisällään löytää takaisin syvemmän totuuden äärelle. Siksi herännyt sielu etsii tänään henkistä tietoa, jonka kautta ihminen muistaa todellisen syynsä olla olemassa maapallolla. Ihmisen henkinen tehtävä on muistaa mistä hän tulee, kuka hän on ja miksi matka alkoi. Tämä merkitsee yhä voimakkaampaa intuition toimintaa.

 

Sisäinen mestari lähestyy ihmistä

 

Miten sitten voi löytää selkeämmin intuition äänen? Ensimmäinen asia on tiedostaa, että tällainen sisäinen rakenne on olemassa. Ihminen, joka ei tätä tiedosta, sivuuttaa ulkoisen havainnon perusteella sisäpuolelta tulevan tiedon ja rakentaa aistiensa kautta luotuja kaavoja, siitä miten toimia ja elää. Myös auktoriteetit ovat tärkeässä asemassa tässä kohtaa. Ellei ihmislaivan kapteeni ole ihmisen sisäpuolella, se etsitään ulkopuolelta.

 

Kun ihminen tietää intuition olevan hänen korkein opastajansa, hän alkaa yhä enemmän saada sisältään tietoa siitä, miten mennä eteenpäin. Kun epäily on saatu hallintaan, on etsittävä luottamus siihen, mitä intuitio ilmoittaa. Tämä voi olla vaikea kohta, koska ihminen on saattanut vuosisatoja ratkaista asioita mielensä kautta. Tottumus on toinen luonto ja niin kauan, kun ihminen luulee olevansa henkisestä todellisuudesta yksinäinen irrallaan oleva palanen, henkisen maailman on vaikea ulottua persoonan tajuntaan asti.

 

Kun intuitioon aletaan luottaa kokeilun kautta, aletaan ymmärtää, että henkinen opastus toimii. Tämän jälkeen on kiinnitettävä huomio siihen, milloin mieli on äänessä ja milloin taas intuitio. Jos alussa tätä ei tunnisteta, niin vähitellen ihminen oppii huomaamaan, miten intuitio eroaa mielen tulkinnoista. Intuitio on nopea välähdys, jossa ihminen tietää heti miten toimia. Se on varmuuden tunne ja siitä tulee hyvä oikea olo. Mieli pähkäilee eri vaihtoehtojen välillä, kyselee eri puolilta, eikä osaa päättää. On uskallettava luottaa sisäiseen ääneen silloinkin, kun ulkopuolelta esitetään muuta. On uskallettava murtaa kaavamaisuus ja ulkoaohjautuvuus, jotta sisäisen mestari voi päästä esiin. Se lähestyy ihmistä monella tavalla. Siksi intuition välähdys voi olla kuva, sana, tieto, väri sekä näiden kaikkien yhdistelmä. Ja se vie ihmisen aina sinne, mistä ihminen kaikkein eniten hyötyy.

 

Ihminen voi tukea intuition esiin saamista monilla tavoilla. Koska ihmisen sisin ydin on puhtaasti henkinen, ihminen kaipaa henkistä tietoa. Mikään raha, menestys, tittelit tai ura ei voi koskaan korvata tätä perimmäistä tarvetta. Kaikkein suurimman maallisen hyvän tavoittaneet ihmiset ovat tunteneet, että jotain olennaista kuitenkin puuttuu. Se on yhteys henkiseen maailmaan, josta ihmisen on tultava tietoiseksi. Tämä merkitsee intuition virran aktivoimista.

 

Kaikki henkinen tieto, jota tänään on planeetallamme tarjolla paljon, tähtää intuition kutsun kuulemiseen ihmisessä. Yhä useampi ihminen on herännyt tähän kutsuun saada henkinen tieto oman arjen suunnan näyttäjäksi. Etsivä löytää ja ratkaisee intuition avulla, mikä tieto vie eteenpäin. Joskus oikeat tekstit suorastaan putoilevat eteen. Intuitio tietää tarkalleen, missä ihmisen sielun polku menee. Siksi se tietää parhaiten, mihin suuntaan mennä ja millaista tietoa on juuri nyt syytä omaksua, mitä syödä tai mille alalle suuntautua. Ilman intuitiotaan ihminen elää aina omasta ydinitsestään irrallaan olevaa elämää. Tällainen elämä ei voi olla koskaan syvästi onnellinen, koska sisällä sykkii tieto, että jotakin tärkeää puuttuu. Tällainen varjokokemus - huolimatta siitä kuinka pitkään se kestää - johtaa aina lopulta enemmin tai myöhemmin intuition äärelle. Ihmisen useat elämät ovat olleet menneisyydessä juuri tällaisia varjoelämiä.

 

Kun valon esteet poistuvat, mestari saapuu 

 

Henkiset mestarit ovat jatkuvassa yhteydessä. Tämän taustalla on suora ja selkeä intuitio. Miten sitten mestari eroaa ihmisestä, joka ei edes vielä usko intuitioon. Hengen tasolla eroa ei ole, vaan jokainen ihminen on henkisellä tasolla mestari. Ainoastaan sielun tasolla ihminen voi olla ajautunut mielen johdatukseen niin syvästi, että hän ei etsi, eikä kuule intuitiotaan. Intuitio ei silloin pääse ääneen ihmisen maisessa inkarnaatiossa. Silloin ei ihminen pääse piilevien henkisten kykyjensä äärelle, vaan elämää eletään tietämättä kuka itse todellisuudessa on. Tämän takia viisaat mestarit puhuvat aineen tien harhasta.

 

Mestari tietää oman henkisen todellisen tilansa myös maisessa olemuksessaan ja luottaa henkiseen ääneen sisällään. Hän on poistanut valon esteet eli mielen puuttumisen elämäänsä ja henkinen informaatio vaikuttaa hänessä koko ajan. Jokainen ihminen voi alkaa kulkea tätä tietä. Ja se on tie täyttymykseen, koska silloin ihminen löytää todellisen itsensä; oman henkisen tasonsa.

 

Meditaatio, hiljaisuuteen keskittyminen, tuo paremmin intuition näkyville, silloin kun sitä ei kuulla. Näin sisäisesti ohjautumalla ihminen kartuttaa vähitellen etsijän tiellään henkisiä tietoja ja lisää henkisiä käsitteitä persoonan todellisuuteensa. Samalla hän tietää, että henkinen opastus on hänessä itsessään. Kaikkein suurin henkinen valtakunta on piilotettu ihmiseen. Makrokosmos on mikrokosmoksessa. Nyt vain ihmistietoisuuden on tehtävä tästä todellisuutta. Ja kun hän sen tekee, hän ei enää koskaan kulje yksin maisessa elämässään. Silloin selvänäkö, tieto tulevaisuudesta tai menneen inkarnaation näkeminen ei ole enää ihme, vaan syventynyttä intuition toimintaa.

 

Muutama vinkki intuition jäljille pääsemisessä:

 

1. Anna itselle aikaa löytää intuitio itsestä

 

2. Kun menit intuition mukana ja huomasit, miten se toi helmiä elämääsi, kiitä persoonaasi, että se uskalsi seurata sisäistä ääntä

 

3. Älä syyttele itseäsi, jos menit mielen mukana vanhalla kaavalla, vaan tee asia tietoiseksi itsellesi ja näe, miten rutinoituneita voimme olla kaavoihin

 

4. Älä sano, että olen huono kuulemaan intuitiota, vaan että mielen prosessien purkaminen on kesken, mutta hyvin jo työn alla

 

5. Anna itselle positiivista palautetta, koska olet etsimässä intuitiota. Sen täytyy merkitä, että OLET KUULLUT INTUITIOTA, vaikka et ehkä sitä huomannutkaan. Se haluaa sinun löytävän sen

 

Tie intuition kuulemiseen kulkee ensin uskon, sitten tiedon ja lopulta tietoisuuden kautta. Jos olet vielä uskon vaiheessa, älä luovuta, vaan etsi lisää henkistä tietoa, koska intuitio toimii jo sinussa, huomasit sitä tai et. Persoonasi vielä vain käsittelee asiaa uskon kautta.

 

Lopuksi eräs tarina intuitiosta:

 

"Minulla oli ystävä, joka oli löytänyt hyvän selvänäkijän. Hän vieraili sen verran usein tämän luona, että he lopulta olivat jo läheisiä ystäviä. Hän oli saanut monenlaista apua tältä näkijäystävältään erilaisiin asioihin, fyysisiin vaivoihin, asunnon ostoon ja kumppanin löytämiseen. Aina näkijäystävä oli nähnyt oikein ja asiat menivät hyvin, kun hän vain luotti tämän sanaan. Näin jatkui useita vuosia. Eräänä päivänä ystävälläni oli varsin iso tienristeys elämässään. Hänelle tarjoutui elämässä kaksi selkeää tietä mennä eteenpäin. Molempiin liittyi lupaavia työmahdollisuuksia sekä uudenlainen merkityksellinen ihminen, joiden tarkoitus ja paikka ei vielä ollut hänelle elämässään selvinnyt. Onneksi hän tiesi mitä tehdä ja niinpä hän tilasi ajan näkijäystävältään. He tapasivat ja tämä katsoi, kumpi suunta olisi ystävälleni oikea. Näin hän myös teki ja valitsi juuri sen tien, jonka näkijä oli kertonut. Hän lähti kulkemaan tätä tietä ja huomasi nopeasti olevansa varsin erikoisessa maailmassa. Asiat mutkistuivat yhä enemmän ja jumittivat joka sektorilla, eikä mikään tuntunut sujuvan, kuten ennen. Lopulta tilanne kävi niin tukalaksi, että hänen oli tehtävä päätös jatkaako samalla tiellä vai palata takaisin. Hän halusi tällä kertaa tehdä päätöksen itse ja päätti palata takaisin siihen samaan pisteeseen, jossa tienristeys hänen elämäänsä oli ilmestynyt. Hän ei kuitenkaan halunnut häiritä näkijäystäväänsä, sillä hänenhän olisi pitänyt kertoa, että tie jonka hän valitsi ohjeen mukaan, olikin täynnä ongelmia. Hän retkahti väsyneenä makaamaan sängylle ja esitti tyhjyyteen kysymyksen: "Miksi elämä petti minut juuri tällä hetkellä"? Samassa hän nukahti ja kun hän heräsi, hänen päässään oli vastaus kysymykseen:

 

"Sinä olet alkanut seurata suurimman mestarin Intuition tietä. Sinun intuitiosi kumosi ratkaisun, jota se ei tunnistanut omakseen. Olet kulkemassa valoon, sillä tästä lähtien viet ulkoiset neuvot sisäisen Äänen ratkaistavaksi. Ulkoinen ei voi koskaan sivuuttaa sisäistä tietoa. Joku toinen, joka on herättänyt sisäisen intuitionsa, voi nähdä paljonkin palasia polustasi. Kuitenkin oma sielun polkusi täydentyy vasta sitten, kun näet tämän polun selkeästi itse. Siksi elämä muistutti sinua tästä syvästä totuudesta. Se teki näin sen vuoksi, että sinun on löydettävä tie Sen Mestarin äärelle, joka johtaa tiesi valoon. Tämä Mestari asuu sinussa Itsessäsi. "

 

Ystäväni oli aiemmin tuntenut surua ja suuttumustakin, että hänelle on nähty väärin. Nyt herätessään ja unen viestin tajutessaan hän oivalsi jotakin tärkeää. Hän otti yhteyttä näkijäystäväänsä, ja tavatessaan he halasivat toisiaan. Hän kertoi tälle, miten kiitollinen hän oli tämän olemassaolosta ja ohjeista. Olihan näkijäystävä jälleen kerran ohjannut häntä oikein. Nyt hän osasi "väärän tien" johdosta viedä kaikki ulkoiset neuvot sisäisen Itsen ratkaistavaksi. Nyt hän tiesi, että väärä tie on myös se oikea. Joskus sen kautta löytyy enemmän. Hänelle se paljasti kaikkein suurimman Opastajan; Intuition."

 

- Pekka Tamminen

 

 

Henkiset hierarkiat - keitä enkelit ovat?

 

Henkiset olennot astuvat ihmisen tietoisuuteen

 

Tietoisuuden kasvu ihmisessä tuo esiin monenlaisia yhteyksiä. Ihminen alkaa olla tietoinen siitä, että hän ei elä planeetallaan irrallaan muusta elävästä henkisestä elämästä. Ja tätä elämää on varsin monenlaista. Vain ihmisen estävä mieli voi sulkea tätä todellisuuden laajuutta. Tätä elämää löytyy kasvien ja luonnon taustalta ja tässä voi aueta yhteys luonnonhenki-hierarkiaan, joka on oma ulottuvuutensa planeetallamme. Metafyysisissä kokemuksissa puhutaan myös ns. enkelikokemuksista, joissa saadaan auki ihmisen yläpuolella olevaa henkistä hierarkiaa. 

 

Aukeavat havainnot ja yhteydet kertovat ihmisen tietoisuuden kehityspolun edistymisestä. Jotta kyseiset kokemukset voivat ilmestyä ihmisen tietoisuuteen, täytyy niillä olla omassa ajatusmaailmassa käsitteet. Niiden kautta voidaan nähdä, että henkinen liikkuu maisella planeetallamme niin mineraali-, kasvi-, eläinkunnan kuin ihmiskokemuksenkin kautta. Ihmisessä tietoisuus herättää sielun matkan edistyessä tietoisen toimivan henkisen minän. Tämä tarkoittaa reinkarnaatioiden kautta ihmisestä esiin puhkeavaa henkistä elämää, joka vaikuttaa myös materian taustalla. Tämän henkisen tietoisuuden kautta ihminen löytää lopulta myös maista kokemusta valvovat henkiset hierarkiat. Persialainen 1200 -luvulla elänyt sufimystikko Rumi (Jalāl ad-Dīn Muhammad Balkhī) ilmaisi asian näin:

 

"Tietoisuus nukkuu mineraaleissa, uneksii kasveissa, herää eläimissä ja tulee itsetietoiseksi ihmisissä."

 

Ihmisen sielun yläpuolella olevat olentotasot

 

Henkisiä hierarkioita ei ole ihmiselle olemassa silloin, kun sielu on vielä unenomaisessa tilassa. Useat hengentieteen tutkijat maailman historiassa ovat kuitenkin löytäneet heidät. Nämä hierarkiat ovat esiintyneet ihmiskunnan ilmennyksissä aina.  

 

Samankaltainen jaottelu löytyy esimerkiksi 400-500 -luvun vaihteesta (mm. P-D Areiopagita) tai 1800-1900-luvuilta Rudolf Steinerin teksteistä. Niissä on löydetty kolme eri olentotasoa ihmisen sielullisen olemustilan yläpuolelta, jotka kaikki sisältävät kolme olentoluokkaa. Ensimmäisessä tasossa ovat:

 

I taso: 

1. Enkelit

2. Arkkienkelit

3. Arkait/Ajan henget 

 

Nämä ensimmäisen tason olennot ovat lähinnä maisen ihmisen sielua. Seuraava taso sisältää jälleen kolme olentoluokkaa:

 

II taso: 

1. Muodonhenget/Vallat

2. Liikkeen henget/Voimat 

3. Viisauden henget

 

Aina astuttaessa seuraavalle tasolle, myös tietoisuus laajenee ja muuttuu. Siten myös olentoluokkien tehtävät laajenevat ja koko ajan vastataan yhä isoimmista kokonaisuuksista. Seuraava taso on:

 

III taso: 

1. Tahdon henget/Troonit
2. Harmonian henget/Kerubit 
3. Rakkauden henget/Serafit


Enkelihierarkian työ ihmisen sielussa

 

Tämän tässä esitetyn henkisen kolmetasoisen hierarkian henkiset olennot työskentelevät viisaasti ja suunnitelmallisesti yhdessä ihmisen sieluolemuksen kanssa. On tärkeää huomata, että nämä ihmisen yläpuolella olevat olennot toimittavat eri tehtäviä ihmisessä. Jos näemme, että esimerkiksi troonit työskentelevät eetteriruumiissamme, voimme löytää, että enkelihierarkia työskentelee luoden kuvia ihmisen astraaliruumiissa muodonhenkien johdolla. Voidaan sanoa niin, että muodonhenkien tarkoituksena on ollut luoda kuvia ihmiselle hänen tulevaisuudestaan. Ja enkelihierarkia sitten on sitten toteuttanut tätä tarkoitusta viemällä näitä kuvia ihmiselle. Nämä kuvat tulevat toimimaan impulssin tavoin ihmiselle tulevaisuuden rakennuspuiksi. 

 

Enkelihierarkian tekemä työ ihmisen astraaliruumiissa tähtää juuri tietynlaiseen tulevaisuuden järjestykseen ihmisen maailmassa. Koska ihmistä korkeammat olennot näkevät ihmisen tulevaisuuden tarkoituksen, joka on saada henkinen näkyviin ihmisessä itsessään ja maailmassa, he inspiroivat ja ohjaavat ihmistä tähän suuntaan. Ihminen rakentaa tulevaisuuden maailmaa näiden kuvien perusteella, jotka hänen henkisiin olemuspuoliin alati välitetään. Nämä kuvat syntyvät ja häviävät. Selvänäköinen tietoisuus voi tavoittaa nämä kuvat.

 

Näillä kuvilla on erilaisia tarkoituksia ja ne muuttavat ihmistä tiettyyn suuntaan. Ihminen ei tulevaisuudessa voi olla onnellinen, jos toiset vierellä kärsivät. Tämä liittyy ihmisen yhteyteen, jossa ymmärretään ihmisten olevan sisaruksia toisilleen: saman lähteen osia. Ihminen alkaa myös nähdä tulevaisuudessa selkeämmin toisen ihmisen kätketyn jumalallisen. Myös tämä on näiden kuvien seuraus. Näiden kuvien johdosta ihminen tulee hylkäämään käsityksen ihmisestä vain yhtenä eläimenä ja lopettaa arvostelun, jossa ihmistä mitataan vain hänen fyysisten ominaisuuksien perusteella. Ihminen tulee käsittämään olevansa henkisen maailman ilmaus. Tässä kohtaa ihminen jumalan kuvana ei ole enää vain teoriaa.

 

Enkeli-hierarkian luomien kuvien kautta ihminen saa täyden vapauden uskossaan sekä mahdollisuuden tavoittaa ajattelun kautta korkeimman ihmisessä; Hengen. Tämä enkelihierarkian työskentely ihmisen astraaliruumiissa on tapahtunut unen aikana. Tämä koskee kaikkia ihmisiä. Ihmisen tehtävä tulevaisuudessa on tiedostaa ja nähdä tämä tapahtuma selkeästi. Silloin ihminen tietää, miten enkelihierarkia on työskennellyt ihmisessä. Tämän enkelihierarkian esittely pohjautuu Rudolf Steinerin kirjaan ”Enkelin tehtävä ihmissielussa”, josta voit lukea lisää aiheesta.

 

Ihmisen matka kohti tietoisempia tehtäviä

Tietoisuus voi avata, että ihmisen kokeman "enkelikokemuksen" taustalla voi olla juuri tietty olentoluokka. Näin etsijä alkaakin jaotella enemmän henkisiä kokemuksiaan. Hän alkaa ymmärtää, että erilaisilla henkisillä olennoilla on erilaisia tehtäviä suhteessa ihmiseen. Se, mitä esimerkiksi enkeliluokka valvoo ja aiheuttaa ihmisen maailmassa on jotakin erilaista kuin esimerkiksi se, mitä sisältyy arkaiden työalueeseen. Ihminen on siten yksi ketju valtavassa henkisessä hierarkiassa ja varsin tärkeä sellainen.

Ihmisen toiminta-alue on myös maisessa maailmassa aina lopulta henkinen. Tämä johtuu siitä, että ihminen on yhtä henkinen olento kuin häntä ohjaavat luokat. Erona on, että ihminen ei vielä tiedä asiaa sielutasolla. Tietoisuus voi kokea maisessa olemuksessaan itsensä irralliseksi fyysiseksi organismiksi, joka suorittaa fyysisiä toimia. Tietoisuus kuitenkin tulee muuttamaan tämän. Ja ihmisen olemukselle ja toimille löytyy henkinen syy.

Sielumatkan edetessä ihmisen toimintaa ei enää koeta pelkästään fyysisenä, vaikka päältä katsoen suoritetaankin fyysisiä asioita. Tietoisuus muuttaa ihmisen suhdetta itseen, maailmaan ja suorittamaan työhönsä. Kun sisäinen katse herää, joskus toiminta-alat muuttuvat ja joskus taas jatketaan samoilla aloilla tietoisemmin. Siksi henkisiä tutkijoita ja näkijöitä on kaikilla aloilla. Erilaisia ihmisen suorittamia tehtäväaloja ei olekaan järkevää määritellä henkiseksi tai vähemmän henkiseksi. Ihminen voi toimia kaikkialla tietoisemmin tai vähemmän tietoisesti.

Henkisen kokemuksen analyysi

Sielupolun edetessä näkijä tai etsijä alkaa nähdä henkisen maailman tapahtumia. Ne voivat olla aluksi hyvinkin symbolisia ja allegorisia (kuten eläinkuvia). Matkan edetessä hän kykenee luokittelemaan tapahtumia ja analysoimaan ilmoitettua syvemmin. Se mitä nähdään on riippuvainen useasta tekijästä:

Henkisiin kokemuksiin ja näkyihin vaikuttaa mm.:

1. Henkisen etsijän tai näkjän oma sielun polun vaihe sekä tietoisuustila
2. Sen ihmisen sielun polun vaihe sekä tietoisuustila, kenelle nähdään
3. Välittävien henkisten olentojen tarkoitus ja tyyli

On huomioitava, että henkinen tieto voidaan tuoda ihmiselle monenlaisessa muodossa. Henkinen kokemus voi olla myös kestoltaan varsin vaihteleva. Joskus se voi olla visio, kokonaisten tapahtumien tai olentojen näkemistä, kuvia, värejä, symboleja, puhetta, tekstiä sekä kaikkien näiden yhdistelmää. Tärkeintä olisi, että henkilö joka näyn tai kokemuksen saa, pyrkii rauhallisesti intuitionsa kautta lähestymään ja avaamaan sitä. Hän huomaa vähitellen löytävänsä itsestään lisää työkaluja ymmärtää henkisen maailman ilmiöitä.

Tietyssä kohtaa ihminen ei enää maalaa mielensä kautta sitä, millainen henkisen kokemuksen pitäisi olla. Hän siirtyy vastaanottavaan tilaan ja antaa sen tapahtua.  Matkalla selviää yhä lisää yksityiskohtia kokemuksesta. Tietoisuuden laajentuminen oman henkisen tutkimuksensa aloittaneilla ihmisillä tuo aina uusia palasia totuuden tauluun.

Ihmisen monet oppaat

Kerron lopuksi erään kokemuksen, joka muutti muutamien henkisten etsijöiden maailmankuvaa eräässä tilanteessa:

Kyseessä oli henkisten etsijöiden piiri, jotka olivat osa jo kauan tutkinut henkisen maailman ilmiöitä. Tämän ryhmän tarkoituksena oli etsiä yhteyksiä henkiseen maailmaan sekä joidenkin osallistujien edesmenneisiin omaisiin. Yleensä kokouksissa yhteyksiä saatiin sekä myös selkeitä näyttöjä rajan taakse siirtyneistä ihmisistä. 

Eräässä ryhmän tilaisuudessa yksi nuorista osallistujista (tässä tekstissä Marielle) halusi yhteyden hänelle ilmestyneeseen oppaaseen. Marielle koki, että naispuolisena ilmestynyt enkelimäinen olento oli hänelle läheinen ja viisas, vaikka hän ei osannutkaan sanoa, kuka on kyseessä. Hän oli saanut tältä tietoa itsestään ja elämänsä tilanteesta. Ryhmä pyrki totutulla tavalla oman meedionsa kautta saamaan yhteyden Mariellen oppaaseen. 

Tiettyjen toimenpiteiden kautta yhteys aukesi. Olento ilmaisi itsensä suoraan paikalla olleen meedion kautta aloittaen näin: "Olen Mariellen opas toisen tähden piiristä. Me olemme eläneet yhdessä useita elämiä. Meillä on suhde sielun tasolla eli olemme siten sisaria. Minä olen sielun polulla edistyneemmässä vaiheessa kuin Marielle. Siksi olen lähestynyt häntä ja pystyn auttamaan häntä eteenpäin sielun tiellä nyt ja se onkin yksi tehtäväni. Hän on täysin tunnistanut energiani. Olen elänyt Maapallolla kauan sitten, mutta en enää. Olen palannut toisen tähden piiriin, jonka sieluni kokee kodiksi enemmän kuin teidän aurinkokuntaanne kuuluvan maan. Teidän maan kielellä olen humanoidi, kuten teidän ufogenressä minua nimitettäisiin..."

Kun kontakti oli ohitse ja useita viestejä oltiin vastaanotettu, syntyi hämmennystä osassa ryhmää. Heräsi aktiivista keskustelua ja jopa väittelyä. Piirin vanhimmat ja tietoisuuttaan pidemmän aikaa avanneet jäsenet eivät hätkähtäneet tapahtumasta. Eräs heistä kertoi kokeneensa vastaavaa aiemminkin. Pitkän keskustelun jälkeen ryhmän vastaava vetäjä päätti tilaisuuden seuraaviin ajatuksiin:

"Ette suinkaan kuvitelleet, että avaruuden elämää olisi vain meidän planeetallamme. Jopa pelkästään fyysistä kosketteleva tieteemmekin on löytänyt ajatuksen, että loputtomien galaksien seassa on pakko olla monenlaista elämää ihmisen lisäksi. Ihminen ei vain tietoisuutensa matkan ollessa kesken välttämättä ole siihen elämään törmännyt. Kuitenkin kaikkina aikoina on elänyt ihmisiä, jotka ovat luoneet kontakteja tähän väkeen. Kannattaa tutustua jo julkaistuun materiaaliin tältä alueelta. Tämä on yksi tärkeä henkisen etsijän tietoisuusikkuna, jonka oma tutkimus avaa. Niin se vain on, että joskus "enkelit" tai oppaat ovat humanoideja, kuten tässä tapauksessa."

Kun ryhmän vetäjä avasi seuraavan viikon kokouksen, hän palasi vielä asiaan ja kirjoitti fläppitaululle seuraavat sanat:

"1. Henkistä tiedostamaton ihminen uskoo, että häntä opastaa oma äiti ja isä
  2. Uskonnon avannut ihminen uskoo, että häntä ohjaa myös Jumala ja enkelit
  3. Henkisen tietoisuuden avannut ihminen tietää, että häntä voi ohjata varsin monenlaiset olennot, kuten jumalat, henget, oppaat, enkelit, sielun sisaret ja joskus myös humanoidit."

 

- Pekka Tamminen

 

Mitä valaistuminen merkitsee?

 

Ihminen etsii kadotettua paratiisia

 

Ihmisolemus koostuu maisessa elämässä kolmesta osasta; kehosta, sielusta ja hengestä. Valaistuminen koskee ihmisolemuksen keskimmäistä osaa; sielua. Ihmisen sielu on inkarnaatiomatkalla kehossa ja pyrkii tuomaan ihmisessä elävän hengen viisauden persoonan tietoisuuteen. Tämä tapahtuu vähitellen, sillä mainen elämä on kuin sokaissut ihmisen. Siksi sielu nukkuu henkisen tiedostamisen suhteen. Pitkä uni on jatkunut läpi useiden elämien ja sielu on yhä uudestaan ajautunut etsimään ikuista tyytyväisyyttä materiaalisen hyvän parista. Tämä tarve paljastuu ihmiselle kerran olevan kuvajainen siitä ihmeellisesti maailmasta, jonka ihminen tuntui kadottaneen kerran kauan sitten. Silloin ihminen aloitti maisen inkarnoitumisen aineessa ja liikkui pois harmonisesta valtakunnasta, jossa hän eli henkenä. Näin sielu liikkui paikkaan nimeltä Maapallo.

 

Sielukierron alkaminen

 

Ihminen inkarnoitui ensimmäisen kerran maiseen elämään muinaisessa Lemuriassa kauan sitten. Se sijaitsi nykyisen Intian alapuolella, jossa tuohon aikaan oli manner siinä kohdassa, jossa nyt on merta. Tätä aikaa ennen ihminen eli henkisenä olentona hyperboreaalisessa tilassaan yhteisessä harmoniakentässä jumalallisen järjestelmän saumattomana osana. Minkäänlaista sielun valaistumisen tarvetta ei siten ollut olemassa. Kaikki muuttui, kun ihmisen sieluosa erkaantui tästä valtakunnasta ja aloitti maisen inkarnoitumis-kierron. Ihmisen henkinen osa jäi henkiseen valtakuntaan, jotta ihminen ei kadottaisi yhteyttä tähän maailmaan. Ihmiselle se on lupaus sielun paluusta tähän maailmaan.

 

Näin ihminen kykeni saamaan toivomansa aineellisen elämänkokemuksen sielunsa kautta, joka saattoi erkaantua matkalleen. Ja näin ihmisestä tuli henkiolennon lisäksi maallinen olento. Samalla syntyi maallisen ihmisen päätehtävä, joka on löytää tie takaisin kotiin ja tätä kautta oma henkinen osansa. Siksi maan ihminen etsii valaistumista eli henkistä tietoisuutta siitä, kuka hän itse on.

 

Jumala piilotti itsensä ihmiseen

 

Tämä valaistumisprosessi, joka siis saavuttaa ihmisen sielun kokonaisuudessaan vähitellen, muuttaa koko ajan pala palalta sielua. Näin sielu alkaa koko ajan yhä enemmän muistuttaa ihmisen henkistä osaa. Ihminen käyttää tähän prosessiin niin monta elämää, kun on tarpeen. Prosessin loppupuolella ihminen alkaa muistaa kuka hän on, mistä hän tuli ja miksi. 

 

Tietyssä kohtaa ihmisen intuitio aktivoituu. Kynnyskohta on se, kun ihminen huomaa sisäisen viisauden, jota ei ole opittu kirjoista, vaan joka kumpuaa hänestä itsestään. Tätä hetkeä ennen viisaudet ovat olleet ihmisen ulkopuolella. Kun intuitio aukeaa, sisäinen mestari haluaa astua yhä näkyvämmin esiin. Tämä jumalallinen olento ihmisessä voi herättää persoonassa hämmennystä, kun ihmisen tajunta kokee kaikkiallisen viisauden lähestyvän häntä sisäkautta. Näin ihminen alkaa saada yhä enemmän henkistä tietoa itsestään.

 

Elämän kokemuksen syvyys on sielun tason mittari

 

Valaistuminen on prosessi, joka koskettaa koko ihmiskuntaa. Valaistuminen on siten käynnissä koko ajan maisessa elämässä ja sen edistymisaskeleet vaihtelevat ihmisestä toiseen. Prosessi tuo ihmisen tietoisuuteen niitä asioita, jotka ovat vaikeita ja kesken. Ihmisen itsetarkkailu alkaa lisääntyä. Jotta ihminen pääsee eteenpäin, on tultava tietoiseksi valon esteistä. Niissä ihminen juuttuu toistoon ja suorittaa maallista elämäänsä kuin automaatiossa. Tietoisuus kuitenkin muuttaa tämän jossakin vaiheessa. Siksi elämä sisältää eri tasoisia heräämisiä. 

 

Kaikkein suurin valo pyrkii esiin ihmisestä itsestään, mutta ihmisen persoona estää tätä tapahtumaa. Se johtuu ihmisen mielestä, joka on totutettu aineellisella matkalla suorittamaan maallista elämää vain ulkoisen perusteella. Ihminen on tottumuksensa kautta oppinut luottamaan vain aisteihinsa ja ulkoinen on syrjäyttänyt sisäisen. 

 

Ihminen on etsinyt onnea ja lopullista tyydytystä elämän aineellisen ilmauksen kautta. Hänen sisimpänsä ei koskaan voisi tyytyä tähän, koska se muistaa taivaallisen olotilan, josta sielu kerran lähti matkalleen. Siksi ihmisessä sykkii kuiskaus henkisestä valtakunnasta, joka odottaa matkaajaansa kotiin. Näin on silloinkin, kun skeptinen mieli sulkee voimakkaasti tätä viisauden ääntä. Ihmisen sisäinen valta on palautettava ja tätä työtä johtaa ihmisessä hänen intuitionsa. 

 

Valon esteiden kokeminen, tunnistaminen ja ylittäminen

 

Ihmisen eteerisessä kehossa on chakralinja, jossa seitsemän päächakraa kertovat, millä alueella ihmisen työ on eniten kesken. Se, mikä on vaikeaa, näkyy chakran toiminnassa. Sairaudet näkyvät aina ensin chakratasolla ja vasta sen jälkeen fyysisessä kehossa. Ennen kuin sairaus astuu fyysiseen kehoon asti, on usein jo pitkään toteutettu toimintatapaa, joka luo chakraan epätasapainoa ja vuotoa. 

 

Muun muassa José Stevensin Michaelin käsikirjassa kerrotaan seitsemästä ihmisessä vaikuttavasta perusominaisuudesta, jotka voidaan nähdä valaistumisen hidasteina. Nämä ovat marttyyrius, kärsimättömyys, ahneus, itsensä tuhoaminen, ylpeys, itsensä aliarviointi ja itsepäisyys. Jokaisella perusominaisuudella on positiivinen ja negatiivinen ääriraja. Positiivisella äärirajalla perusominaisuus on otettu haltuun siten, että se tuottaa tasapainoa ihmisen elämään, kun taas negatiivisella äärirajalla luodaan karmaa ja lisää valon esteitä.

 

Perusominaisuuksien positiiviset ja negatiiviset äärirajat ovat:

 

Marttyyrius: + epäitsekkyys, - uhriutuminen

Kärsimättömyys: + rohkeus, - suvaitsemattomuus

Ahneus: + runsauden salliminen, - kyltymättömyys

Itsensä tuhoaminen: + antautuminen, - itsetuhokäytös

Ylpeys: + omanarvontunto, - ylimielisyys

Itsensä aliarviointi: + nöyryys, - itsensä alentaminen

Itsepäisyys: + määrätietoisuus, - uppiniskaisuus (sulkeutuneisuus)

 

Sielu etsii matkallaan tasapainoa liikkuessaan ääripäästä toiseen ja kokiessaan erilaisia perusominaisuuksia. Ennen henkistä tietoisuutta kuluu useita elämiä, joissa haetaan syviä kokemuksia näiden perusominaisuuksien ääripäistä. Sielu kehittyy kohti henkeä erehdysten kautta.

 

Kollektiivinen herääminen

 

Hengellä ei ole ikää. Se on ikuinen ja ajaton. Sen sijaan sielulla on ikä. Sielun ikä alkaa ensimmäisestä planeetta-inkarnaatiosta. José Stevens on määritellyt Michaelin käsikirjassa sielulle seitsemän tasoa; vauvasielu, lapsisielu, nuorisielu, kypsäsielu, vanhasielu, transsendenttinen sielu ja ääretön sielu. 

 

Jokaisen sielun iän sisällä on seitsemän tasoa, jonka jälkeen siirrytään seuraavaan tasoon. Vanhan sielun seitsemännen tason jälkeen inkarnoituminen on pääasiassa vapaaehtoista opetustoimintaa. Myös Maapallo on henkinen organismi ja astrologisesti ilmaistuna planeettamme on siirtynyt vesimiehen aikaan. Tämä tarkoittaa henkisen tiedon esiintuloa ihmiskunnassa, joka tulee vain voimistumaan vesimiehen ajan syventyessä. 

 

Heräämisprosessi näkyy jo nyt yhteiskunnassamme monella tavalla ja henkisen tiedon määrä on moninkertainen verrattuna viime vuosisadan loppuvuosikymmeniin. Ihminen on siirtymässä yhä enemmän sisäisen viisauden varaan, kun taas mennyt kalojen 2000-vuotisjakso tuki enemmän ulkoista tietoa. Gurusta on kasvamassa yhä enemmän sisäinen guru ja siksi tulevat ajat ovatkin yhä enemmän intuition valtakautta. Tietoisuuden laajentumista ei voida estää ja moni löytääkin tänään sisältään kanavan, jonka kautta elämä alkaa muuttua vähitellen helpommaksi.

 

Valon ja varjon taistelu ihmisessä

 

Ihminen on sisäisesti jumalolento, mutta ei ilmennä tätä puhtaasti maailmassa. Ihminen on sielunsa matkalla luonut egomielen, joka turvautuu ulkoisiin auktoriteetteihin ja aistihavaintoon. Aineen matkan syvimmässä kohdassa mieli syrjäyttää intuition viestit ulkoisen perusteella. Tästä muodostuu ihmisen perusongelma. Mutta intuitio ja henki on löydettävä kadottamisen kautta.  Ihmisen on tehtävä matka illuusioon, jossa henkeä/jumalaa ei ole. Tämän kautta hän voi kokea hengen todellisuuden löytämisen sekä luottamuksen henkiseen ohjaukseen.

 

Valaistumisen asteita

 

Ihminen siis kulkee valaistumisen tietä asteittain kohti todellisen itsensä löytämistä:

 

1. Ensin luotetaan vain aistihavaintoihin -> henkistä ei vielä ole sielulle olemassa = ns. miinustila

 

2. Seuraavaksi löytyy henkinen auktoriteetti, esimerkiksi jumala, ihmisen ulkopuolelta

 

3. Tämän jälkeen löydetään useita henkisiä auktoriteetteja ulkopuolelta, kuten henkiolennot, planeetallamme vierailleet henkiset mestarit, omat oppaat jne.

 

4. Intuitio-kanavan kautta ihminen alkaa epäillä myös itsessä olevan jotakin viisasta

 

5. Intuition toiminta alkaa ja sisäinen mestari alkaa välittää ihmiselle henkistä tietoa -> tämä tie johtaa lopulta yhä syvempään henkiseen näkemiseen/kokemiseen

 

Salaisuus aukeaa

 

Kun ihminen on päässyt henkiseen tietoon kiinni, hän alkaa ymmärtää, että maailmassa on aina kulkenut niitä, jotka ovat avanneet hengen salaisuuden ja kulkeneet loppuun sielunsa matkan. He ovat poistuneet keskuudestamme ja tekevät töitä ihmiskunnan eteen pääosin henkisestä maailmasta. Nämä henkilöt ovat eläessään planeetallamme jättäneet taaksensa ihmismaailmaan erilaisia jälkiä löytämästään viisaudesta. Etsijä tietää, että myös hän voi löytää nämä jäljet. Hän alkaa arvostaa löytöjään ja edellä kulkijoitaan ja tietää olevansa tärkeällä matkalla kohti seuraavaa askelmaa. Hän alkaa ymmärtää olemassaolonsa syitä. Hän tiedostaa, että myös hänen itsensä tarkoitus on avata henkiset kanavat sisällään – ne kanavat, jotka polkua aiemmin kulkeneet ovat avanneet. Tämä aloittaa ihmisen samaistumisen henkiseen olentoon itsessään maisen persoonan sijasta.

 

Miksi jälleensyntymä tapahtuu

 

Valaistuminen on ihmisen sielun täyttymistä hengellä. Kun ihmisen aineeseen sitoutunut persoona estää tätä tapahtumaa rationaalisen mielensä avulla, syntyy sielun ja hengen välinen epäsynkronisaatio ihmisessä. Koska ihmisen todellinen olemus on ihmisen henki, persoonan henkeä estävä toiminta luo sieluun valhekuvan ihmisestä ja todellisuudesta. Jos tämä kuva viedään kuolemassa rajan yli henkiseen maailmaan, syntyy epäsynkronisaatio henkisen tilan kanssa. Tällöin henkinen tila tavallaan hylkii tätä luotua valhekuvaa ja se ei voi yhtyä henkiseen maailmaan. Näin sielu palaa maailmaan jalostamaan valhekuvaa pois. Siten se voidaan maallisten henkisten käsitteiden kautta aineen matkalla tuhota ja luoda sieluun todellinen kuva ihmisestä ja todellisuudesta. Näin ihmisen sielu saadaan tilaan, jossa epäsynkronisaatiota henkisen maailman kanssa ei synny. Kun ihminen on valmis, henkinen maailma vetää hänet puoleensa lopullisesti.

 

Paratiisin palautus

 

Hetkelliset valaistumiskokemukset inkarnaatioiden sisällä ovat matkaa pysyvään valaistumiskokemukseen. Niissä ihmisen henkinen minä yhtyy ihmisen sieluun ja persoonaan. Henki ja sielu ovat yhtä. Ihminen ei enää samaista itseään persoonaan tai sieluun, vaan jumalalliseen ikuiseen henkeen, joka on, oli ja tulee olemaan aina henkisen valtakunnan jäsen. Aineen matka on tehnyt tarkoituksensa ja katoaa; kun yhteys on pysyvää, tapahtuu ylösnousemus. Ainoastaan sielun ja persoonan illuusio loi vastakuvan ja erillisyyden epätoden kokemuksen, jotta henki voitaisiin kokea vieläkin täydemmin.

 

- Pekka Tamminen