Artikkeleita

Tietyssä kohtaa henkistä edistymistään ihmiselle ei enää riitä oman elämän fyysisten olosuhteiden parantaminen. Hän tajuaa, että kuinka hyvin toimivaksi oman fyysisen elämänsä saisikaan, se muuttuu ja katoaa lopulta kuitenkin täydellisesti. Hän näkee tuolloin aineen katoavaisuuden niin selkeästi, että ne oppijärjestelmät, jotka tähtäävät erilaisin menetelmin aineellisen elämän parantamiseen, eivät voi enää tyydyttää häntä. Hän ymmärtää, että hänen on ratkaistava kysymys, miksi maallisen elämän kokemus syntyy? Ja miksi ihminen siirtyy maailmalliseen elämään, joka lopulta aina päättyy henkilön kuolemaan ja katoamiseen? 

Kuvittele, että näet unta, jossa olet Jooseppi, ahkera maanviljelijä sodanjälkeisessä Suomessa. Joosepilla on vaimo ja lapsia ja paljon työtä. Hän on ahkera työmies, mutta välillä hän väsyneenä menettää hermonsa ja ärähtää läheisilleen. Myöhemmin hän kokee kovasti syyllisyyttä kovista sanoistaan.

Sinä siis luulet olevasi Jooseppi, vaikka oikeasti olet oma itsesi, nukkumassa kotisängyssäsi. Missä tämä uni kokonaisuudessaan tapahtuu? Sinun mielessäsi. Kuka unen havaitsee? Sinun mielesi. Mistä Jooseppi ja hänen perheensä muodostuvat? Sinun mielestäsi. Mikä on ainut asia, joka virtaa Joosepin, hänen läheistensä ja kaikkien heidän kokemustensa, tunteidensa ja ajatustensa läpi? Sinun mielesi.

Jos ajattelemme, että on olemassa jotain kaiken ikuisesti kattavaa, niin tämä Kaikki-Mitä-On on ainiaan totta, ja se on täydellisen eheää, eikä siitä puutu mitään. Erinomainen sana kuvaamaan tätä ikuista Totuutta on Rakkaus, vaikka monet käyttävät myös sanoja Jumala, Luoja, Alkulähde, Ykseys, Elämä, Tyyneys, Rauha tai Ilo.

Voimme siis sanoa, että Rakkaus on kaikki mitä on. Se kattaa kaiken, ikuisesti. Silti harva meistä kokee olevansa yhtä Rakkauden kanssa jokaisena elämänsä hetkenä, vaikka emme voi mitenkään olla erossa kaikesta, mitä on. Miksi on näin?

Ihmeiden oppikurssin myötä ymmärrämme, miksi elämme kehossa, joka on irrallaan toisista olennoista omassa yksityisessä ajatus-universumissaan. Keho on Kurssin mukaan eroamisen ajatuksesta syntynyt muoto. Se syntyi sen jälkeen, kun ihminen oli luonut erheellisen ajatuksen Jumalasta eroamisesta. Ja tästä johtuu se kaikkein syvin yksinäisyys ja erillisyyden tunne, joka vaivaa niin monia ihmisiä maailmassa läpi elämän. Todellisuudessa kyse on harhasta. Ihminen ei ole koskaan yksin, ainoastaan keho luo tämän illuusion ihmiselle. Mitä enemmän ihminen uskoo olevansa keho, sitä enemmän erillisyyttä ja puutetta hän kokee. Kurssin mukaan ainoa puute, joka ihmisen pitää korjata, on juuri Jumalasta eroamisen tunne.

Kun miettii koko erikoista fyysisyyttä ympärillämme; planeettaamme, aurinkokuntaamme ja loputonta avaruutta tähtineen, ymmärtää, miksi ihmisen on vaikea mieltää kaikkea uneksi. Unesta on tullut ihmiselle niin todellista, että olemme alkaneet pitää sitä itsestään selvyytenä. Kun katsoo maailman menoa, näkee helposti, miten sekaisin ego on maailman ja ihmisen saanut. Historia tuntuu monella tavalla maailmassa toistavan itseään. Etsijän mieleen voi tässä kohtaa nousta kysymys, edistyykö ihminen lainkaan?

Ihmeiden oppikurssin yksi tärkeimmistä opetuksista koskee anteeksiantoa. Voi kuitenkin olla vaikeaa ymmärtää, mitä Kurssin tarkoittama anteeksianto oikein on. Olen selventänyt itselleni tätä asiaa seuraavan vertauskuvallisen tarinan avulla.

Kuvittele istuvasi puiston penkillä kauniina kesäpäivänä. Suljet silmäsi ja annat auringon hyväillä kasvojasi. Havahdut siihen, että viereesi istuu joku. Hän esittelee itsensä Aatuksi. Juttelette siinä hetken, kunnes huomaat, että vieressänne on suuri huvipuisto.

Ihmisen sisällä on olemassa kutsu alkaa suuntautua kohti henkistä maailmaa ja kohti elämää, joka on todellista maailmallisen varjoelämän sijasta. Ihmiseltä saattaa kuitenkin kulua paljon aikaa tunnistaa tämän kutsun olemassaolo. Jos emme herää henkisesti niin Todellisuudesta ei olla tietoisia. Näytämme silloin olevan kiinni maailman ajassa. Mieleen nousee kysymys, miten ihminen sitten voi löytää/kuulla tämän kutsun sisällään maailman hektisessä arjessa, jos kaikki aika menee maailmassa selviämiseen? 

Hengen lisäksi ihmisessä vaikuttaa ego, joka haluaa tehdä kaikkensa, jotta ihminen ei kiinnostu henkisistä asioista. Kun ihminen on valmis siihen valtakuntaan, johon hän kuuluu eli henkiseen maailmaan, ego joutuu katoamaan. Ja sitä ego ei halua ja siksi se haluaa torpedoida kaikki ihmisen henkiset suunnitelmat! Ihmisen Henki on jo Valtakunnassa, vaikka persoona näyttää olevan maailmassa. Ego ei tiedä sitä.

Minulta on monesti kysytty, miten oikein pystyn kommunikoimaan Pyhän Hengen kanssa. Missä muodossa Pyhän Hengen viestit minulle tulevat? Miten opin kuulemaan ohjauksen? Kerron seuraavassa omaa ymmärrystäni ja kokemuksiani asiasta.

Mikä tekee ihmisen elämästä niin raskasta ja vaikeaa? Mikä on se tunne, joka meitä niin usein kalvaa? Se outo tunne, aivan kuin jotain jatkuvasti puuttuisi. Aina joku asia on huonosti. Sisintä raastaa epämääräinen tyytymättömyys, joka ajaa jatkuvasti etsimään jotain parannusta elämään. Jossain se pysyvä onni ja tyytyväisyys on. Jos korjaan tuon tai tuon tai tuon asian elämässäni, niin sitten kaikki on hyvin.

Ystäväni pyysi minua selittämään rankan ihmissuhdeongelmansa keskellä, miksi uskon, että toinen ihminen on oman itsemme peili. Tämä väite tuntui hänestä siinä tilanteessa erittäin ikävältä, jopa syyttävältä, kun hän oli nähnyt puolisossaan nousevan esiin vähemmän mairittelevia piirteitä. Väitinkö tosiaan, että ystäväni oli samanlainen kuin hänen hankalasti käyttäytyvä puolisonsa?  

Jotta saamme kiinni siitä, miten ja miksi ihminen on maailmassa ja mikä on maailman tarkoitus ihmiselle, meidän on palattava ensin siihen, mistä kaikki alkoi. Rudolf Steiner on kertonut henkisissä teksteissään, miten ihminen eli aikanaan Hyperboreassa pysyvänä henkisen maailman olentona. Tämä kaikki on tapahtunut ennen maailman syntyä ja ennen ihmisen nukahtamista. Tällöin ihminen ei vielä ollut ajatellut sitä pientä hullua ajatusta, jolle ihmisen olisi pitänyt nauraa ja josta Ihmeiden Oppikurssi kertoo

Kävelin tässä päivänä eräänä kauniissa lähimetsässäni ja pohdin sitä, mitä oikeasti tarkoittaa nöyrästi Jumalan Tahtoon antautuminen. Vaikka ymmärrän Jumalan olevan Kaikkiallinen Rakkaus, jonka Ykseydessä koko ajan olemme – vaikkemme sitä välttämättä muista ja tunnista – en kuitenkaan ole aivan ymmärtänyt tämän Rakkauden varassa elämisen käsitettä. Sanat ”nöyryys” ja ”antautuminen” toivat usein mieleeni jotain nöyryyttämiseen, alistamiseen ja alistumiseen liittyvää, joten tiesin, että tarvitsen apua Rakkauden edessä antautumisen oikeanlaiseen ymmärtämiseen. Joten pyysin Pyhää Henkeä antamaan minulle jonkin mielikuvan, jonka avulla voisin paremmin käsittää tätä asiaa. 

On olemassa metafora, jota käytetään usein kuvaamaan ihmisen elämää maailmassa. Se on seuraavanlainen: Kuvittele, että olet vanhempi, joka menee illalla myöhään lapsensa huoneeseen tarkistamaan, että lapsella on kaikki hyvin. Huomaat lapsen levottomasta liikehdinnästä ja ahdistuneesta kasvojen ilmeestä, että lapsesi näkee painajaista. Et tietenkään ryntää ravistelemaan painajaisen kourissa tempoilevaa lasta hereille, vaan menet hänen luokseen rauhallisesti ja alat kuiskia hänen korvaansa rauhoittavia lauseita: ”Ei mitään hätää. Olet turvassa. Luota minuun. Et ole yksin. Kaikki on hyvin. Kaikki rakkaasi ovat täällä. Sinäkin olet täällä, kotona, turvassa.”

Ihmeiden Oppikurssin yksi perusajatus on se, että maailmaa ei ole todellisuudessa olemassa. Kyse on näennäistodellisuudesta. Ihminen tosin voi kokea maailman hyvin todellisena ja pitää sitä itsestään selvänä. Maailman harhanomainen luonne voidaan kieltää tai sitä voidaan epäillä. Tästä huolimatta totuus ei muutu; maailmaa ei reaalisesti ole olemassa! Kurssi opettaa, että kahdesta maailmasta – Jumalan maailmankaikkeudesta ja ihmisten maailmankaikkeudesta – vain toinen on todellisesti olemassa ja se on Jumalan maailmankaikkeus.

Olin tässä päivänä eräänä lenkillä kauniissa lähimetsässäni. Aloin kysellä mielessäni pyöriviä kysymyksiä joltain itseäni laajemmalta taholta, jonka nimesin mielessäni Pyhäksi Hengeksi. Kysyin tältä taholta, miksi minun on välillä niin vaikeaa uskoa Totuuteen, vaikka olen sitä vuosikausia pyöritellyt ja sen oikeaksi todennut. Mistä tämä epäilyni oikein kumpuaa? Miksi minun sohvalleni ei ilmesty Pyhän Hengen symboleita ihmisen näköisissä hahmoissa, niin kuin tapahtui Gary Renardille, selittämään minulle kaiken niin, että voisin uskoa Totuuden olevan Totta, ilman epäilyksen häivääkään?

Matkalla takaisin Kotiin, alkuperäiseen ja todelliseen olotilaamme, käymme läpi neljä vaihetta. Jokaisessa vaiheessa suhtautumistapamme maailmaan, Jumalaan ja itseemme on erilainen. Eri lähestymistavat vaikuttavat oleellisesti siihen, millainen todellisuuskäsityksemme kulloinkin on. Ajatuksemme ja niistä johtuvat kokemuksemme sekä tulkintamme tapahtumien merkityksestä ovat siis hyvinkin erilaisia eri vaiheissa ollessamme. Heilahtelemme edestakaisin näiden eri vaiheiden välillä, kunnes olemme valmiit palaamaan pysyvästi Jumalan yhteyteen.

Millainen on se paikka, josta olemme lähteneet eli nukahtaneet maan uneen? Missä olimme, ennen kuin aloimme kokea elämää ihmisenä?
 
On parempi puhua tilasta kuin paikasta. Olet lähtenyt tilasta, jossa olosi on täydellinen. Mitään ei puutu. Olet kevyt ja voit liikkua minne tahansa. Olet yhtä kaiken kanssa. Ei ole ristiriitaa. Kaikki on kirkasta ja selvää. Ja liikut aina tietäen, että sinulla on mukanasi kaikkein Korkein tuki ja turva, Jumala. Silloin tiedät olevasi siellä, minne kuulut. Oman perheesi luona. Olet yhtä Jumalan kanssa.

Ihmisen olemus on erikoinen sisältäen egon ja hengen, harhan ja todellisuuden. Aistimaailma ja erillisyys saavat ihmisen näyttämään pieneltä ja vähäpätöiseltä. Kun herää aamulla jäseniä kolottaen ja väsyneenä liiasta työstä, voi olla vaikeaa nähdä itsensä Jumalan kuvana, niin kuin asia Raamatussa ilmaistaan. –
Kannattaa pysähtyä tuohon Raamatun kohtaan, että ihminen on Jumalan kuva. Kaikki merkittävät henkiset esitykset kertovat ihmiselle samaa. Jos sen tiedostaa, se on pysäyttävä suuruudessaan. Jumala siis asuu ihmisessä. Ihmeiden oppikurssi sanoo: ”Kun valitset Pyhän Hengen, valitset Jumalan. Jumala ei ole sinussa kirjaimellisessa mielessä, vaan sinä olet osa Häntä.”

Ihmisen henkisellä matkalla on kynnyksiä, joiden ylittäminen voi merkitä varsin suuriakin muutoksia ihmisen elämään. Eräs tällainen kynnys on, kun ihminen sisäistää täysin maailman epätodellisen luonteen.
 
Itämaiset viisaat teokset ovat jo vuosisatoja sitten esittäneet ajatuksen maailman harhanomaisuudesta. Mitä tapahtuu, kun ihminen alkaa tiedostaa maailman olevan vain projektio siten, että se näkyy myös hänen päivittäisessä arjen toiminnassaan?

Kerrohan, olenko oivaltanut oikein, että Ihmeiden oppikurssin perusviesti kertoo meille, mistä sota, taistelu ja erimielisyys syntyy? Ja kukaan muu kuin minä ei voi lopettaa sitä?
 
Kukaan muu ei voi tehdä taistelua ja erimielisyyttä kuin sinun egosi. Koska ketään muuta kuin sinä ei syvimmässä merkityksessä ole olemassa. Sinä itse olet henki, joka elää Jumalassa, joka on kaikki koko ajan. Ihmeiden oppikurssi kertoo, että mieli jakautui ja syntyi se maailma, jossa ihminen kokee näkevänsä monta yksilöä, vaikka kaiken takana on tietysti vain yksi Jumala.

Nuoruudessani luin teoksen nimeltä Ihmeiden oppikurssi, joka valaisi varsin kiinnostavalla tavalla ihmisen maallista matkaa. Kirjan mukaan ihminen jäisi jatkuvasti kiinni maailmaan joutuen syntymään tänne toistuvasti, koska ei ymmärrä maailman olevan projektio hänen omasta tiedostamattomasta mielestään. Ihmisen ajatusvääristymä, jossa hän kuvittelee olevansa erossa Jumalasta, olisi luonut ihmisen sisälle sekä tiedostamattoman syyllisyyden jumala-eron vuoksi että pelon Jumalan rankaisusta tästä johtuen. Tämän vuoksi ihminen projisoisi jatkuvasti tätä tiedostamatonta syyllisyyttä ulkopuolelleen tuomiten ja arvostellen muita, koska ei osaa ratkaista sisällään kalvavaa syyllisyyden ongelmaa. Ja tämä koko kuvio olisi vain egomielen trikki?

Sanoit viimeksi, kun keskustelimme, että ihmiset eivät olisi enää tietyn kynnyksen jälkeen henkisten olentojen tavarataloja. Mitä tarkoitit tällä?
 
Ihmisen sielun kasvu edistyy niin, että ihminen liikkuu siinä tasolta toiselle ja ylittää esteitään. Näin tietoisuuden on mahdollista laajentua. Kynnys, josta puhuin, on siten tärkeä, koska siinä ihminen alkaa tajuta oman merkityksensä oikein. Hän alkaa ymmärtää jumalallisen perustansa ja alkaa yhä enemmän arvostaa itseään. Hän pääsee myös egon narsismin taakse, jossa hän käsittää, että sama voima elää myös muissa ihmisissä. Siksi hän ei korota itseään niiden yläpuolelle, jotka eivät vielä muista ihmisen syvintä salaisuutta.

Kun ihminen löytää henkisen itsestään ja maailmasta, alkaa kaikki näyttää kaaoksen sijasta järjestelmältä, jossa jokainen luo oman maailmansa. Karma toimii ja jokainen saa aina sen, mitä tilaa. Karma asettaa eteemme sellaisia asioita, joita emme näe kunnolla, kokonaisesti.  Jos esimerkiksi pelkäämme voimakkaasti jotakin, löydämme usein edestämme tämän asian, koska se on maailmankuvassamme kesken. Vaikuttaa siltä, että olemme kuin pieniä universumi-yksiköitä, joille maailma ilmenee juuri siten kuin tarvitsemme. Onko siis niin, että ihmisen sisätila ratkaisee, miten ulkotila koetaan?

Täältä löydät Aurinkotien vanhempia artikkeleita aihealueittain:

– Henkisyys

– Henkisiä ilmiöitä

– Sielun matka

– Kuolema

– Ufot

– Alkulähde

Minä olen

Parantuminen

Vanhan sielun tunnusmerkit

Vanhan sielun akaasiset unet

Omaan voimaan siirtyminen

Oppituntimme aineellisessa maailmassa

… ja lisää