Pekka Tamminen: Kutsu valoon II - Tietoisuus henkisistä valtakunnasta

NÄKEMYS 9: Ihmisen sisällä on olemassa kutsu alkaa suuntautua kohti henkistä maailmaa ja kohti elämää, joka on todellista maailmallisen varjoelämän sijasta. Ihmiseltä saattaa kuitenkin kulua paljon aikaa tunnistaa tämän kutsun olemassaolo. Jos emme herää henkisesti niin Todellisuudesta - kodista, johon ihminen kuuluu - ei olla tietoisia. Näytämme silloin olevan kiinni maailman ajassa. Mieleen nousee kysymys, miten ihminen sitten voi löytää/kuulla tämän kutsun sisällään maailman hektisessä arjessa, jos kerran moni ei edes tunnista minkäänlaista kutsua itsessään, vaan kaikki aika menee maailmassa selviämiseen? 

Kuten on tullut ilmi, ihminen on itse tärkeä luoja. Hänelle on annettu kyky ja mahdollisuus luoda. Ja ihminen itse luo tämän tilan, jossa ihminen maailmassa on. Jotta ymmärrämme, miksi ihminen kokee, että ei kuule kutsua, meidän on palattava ihmisen tarinassa taaksepäin. Menemme siihen kohtaan, kun ego sai syötettyä omat valheensa ihmiselle ja ihminen LUULI olevansa erossa Luojastaan. Näin ei voi olla, vaan ihmisellä on ikuinen yhteys Luojaansa. Ihminen kuitenkin LOI tilan, jossa hän kokee Jumala-eron ja se tapahtuu monille ihmisille nyt maailmassa. Ihmisen ajatuksilla on ratkaiseva merkitys siinä, mitä ihminen kokee. Yhteys siis NÄYTTI olevan poikki, koska ihminen uskoi eron Luojasta tapahtuneen. Tämä on alkusyy, miksi kutsua ei kuulla. 

[Lue lisää...]

Pekka Tamminen: Kutsu valoon osa I - Irti egon orjuudesta

NÄKEMYS 1: Hengen lisäksi ihmisessä vaikuttaa ego, joka haluaa tehdä kaikkensa, jotta ihminen ei kiinnostu henkisistä asioista. Kun ihminen on valmis siihen valtakuntaan, johon hän kuuluu eli henkiseen maailmaan, ego joutuu katoamaan. Ja sitä ego ei halua ja siksi se haluaa torpedoida kaikki ihmisen henkiset suunnitelmat!

Ihmisen Henki on jo Valtakunnassa, vaikka persoona näyttää olevan maailmassa. Ego ei tiedä sitä. Tässä on egon ja hengen ristiriita. Ihmisen Korkeampi henkinen osa tietää, että mainen elämä on näytelmä kuvitelmasta, millaista on olla erillään Jumalasta. Ego puolustaa tämän näytelmän jatkumista. Ihmisen henki on henkisessä valtakunnassa, mutta persoonan on tultava tietoiseksi tästä. Jos persoona kuuntelee egoa, mainen kuvitelma jatkuu. 

Ihmisen valinnat siis joko tukevat egoa tai henkeä. Jos ego vie ihmistä, suuntana on mainen maailma ja jos henki vie ihmistä, suuntana on henkinen valtakunta. Ihmisen sisällä on siten eräänlainen ristiriita tai taistelu koko ajan. Ego tekee kaikkensa, että ihminen ei ole tietoinen tästä. Ego vie ihmisen ajautumaan maailmassa ulkoisesta tilanteesta toiseen. Ego haluaa, että maailman ulkoiset tehtävät vievät ihmisen mennessään ja tärkeä maailman aika kuluu hukkaan. Se merkitsee maailmallisen tiedottoman unen jatkumista. Kaikki muuttuu, kun tietoisuus alkaa ymmärtää, että keskittyminen maallisiin asioihin on lopulta kuvitelmaa. [Lue lisää...]

Marja Ikivalo: Pyhän Hengen ohjauksen kuuleminen

Minulta on monesti kysytty, miten oikein pystyn kommunikoimaan Pyhän Hengen kanssa. Missä muodossa Pyhän Hengen viestit minulle tulevat? Miten opin kuulemaan ohjauksen? Kerron seuraavassa omaa ymmärrystäni ja kokemuksiani asiasta.   

Mikä on se taho, johon yhteyttä haetaan?

Jos ajattelemme, että Jumala on Kaikki-mitä-on, niin meistä jokainen on osa tätä Kaikkeuden kokonaisuutta. Koska olemme osa kokonaisuutta, meillä jokaisella on pääsy tämän kokonaisuuden tietoon ja ymmärrykseen. Meillä on pääsy itseämme laajempaan viisauteen, koska se on meissä. Voimme siis pyytää ohjausta suoraan tältä kokonaisuudelta, jota yleisimmin kutsutaan termillä Jumala, Alkulähde, Kaikkeus, Elämä, Totuus tai Rakkaus. Mutta termi voi olla ihan mikä vain, sillä se, mistä puhumme, on jotain käsitteiden, määrittelyjen ja jopa ihmisälyn tuolla puolen olevaa.

Tarvitsemme kuitenkin yleensä jonkun tahon, jonka koemme olevan Jumalaa helpommin lähestyttävä ja jonka avulla voimme saada ymmärrettävässä ja omaksuttavassa muodossa olevaa kaikkiallisen viisauden ohjausta. Itse kutsun tätä väylää Kaikkeuden ja itseni välillä Pyhäksi Hengeksi. Ajattelen, että Pyhä Henki on minussa olevan muisto Totuudesta, tieto siitä, että olen aina ollut osa Kaikkeutta. En voi koskaan olla Jumalasta erossa, vaikka minusta voi siltä tuntua. Voin tehdä tämän eron itselleni todeksi uskomalla siihen. Mutta todeksi tämä uskomukseni ei sitä tee. Jumala on aina tässä, on aina ollut ja tulee aina olemaan. [Lue lisää...]

Marja Ikivalo: Helpompaa elämää

Mikä tekee ihmisen elämästä niin raskasta ja vaikeaa? Mikä on se tunne, joka meitä niin usein kalvaa? Se outo tunne, aivan kuin jotain jatkuvasti puuttuisi. Aina joku asia on huonosti. Sisintä raastaa epämääräinen tyytymättömyys, joka ajaa jatkuvasti etsimään jotain parannusta elämään. Jossain se pysyvä onni ja tyytyväisyys on. Jos korjaan tuon tai tuon tai tuon asian elämässäni, niin sitten kaikki on hyvin.

Välillä tuntuu siltä, että nythän menee oikein hyvin, ja sitten elämä taas yllättää ja jalkojen alla ollut perusta katoaa. Taas kaikki on vaikeaa. Voi kun asiat muuttuisivat paremmiksi.

Meitä kalvaa pysyvyyden kaipuu. Eheyden kaipuu. Yhteyden kaipuu. Täyttymyksen kaipuu. Rakkauden kaipuu.

Mistä tämä kaikki on saanut alkunsa? Ehkäpä paha olomme lähti siitä päätöksestämme, että halusimme saada kokemuksen yksilöllisyydestä. Halusimme kokea olevamme kaikkeuden ehjästä kokonaisuudesta – jota Jumalaksikin voidaan kutsua – erillään oleva, oma yksilöllinen persoonamme, joka voisi aivan itse päättää omista asioistaan. Halusimme siis olla oman elämämme luojia.

Päätös vaihtaa Ykseys erillisyyden kokemukseen johti siihen, että nyt me sitten todellakin saamme omissa nahoissamme kokea, miltä tuntuu olla erillään muista ja erillään kokonaisuudesta, olla pieni ja voimaton. Ja tämähän on suoraan sanottuna aivan hirveää verrattuna ehjänä, täydellisenä ja yhtenäisenä Kaikkeutena olemiseen. Aivan kuin olisimme hylänneet Taivaan. 

[Lue lisää...]