Kuvittele, että näet unta, jossa olet Jooseppi, ahkera maanviljelijä sodanjälkeisessä Suomessa. Joosepilla on vaimo ja lapsia ja paljon työtä. Hän on ahkera työmies, mutta välillä hän väsyneenä menettää hermonsa ja ärähtää läheisilleen. Myöhemmin hän kokee kovasti syyllisyyttä kovista sanoistaan.

Sinä siis luulet olevasi Jooseppi, vaikka oikeasti olet oma itsesi, nukkumassa kotisängyssäsi. Missä tämä uni kokonaisuudessaan tapahtuu? Sinun mielessäsi. Kuka unen havaitsee? Sinun mielesi. Mistä Jooseppi ja hänen perheensä muodostuvat? Sinun mielestäsi. Mikä on ainut asia, joka virtaa Joosepin, hänen läheistensä ja kaikkien heidän kokemustensa, tunteidensa ja ajatustensa läpi? Sinun mielesi.

Aivan samalla tavoin tämän meidän kaikkien kokeman maailma-unen näkijä on yksi mieli. Ihmeiden oppikurssissa tästä unen näkijästä käytetään termiä Jumalan Poika. (On muistettava, että näistä asioista puhuttaessa joudutaan käyttämään symbolisia sanoja ja tarinoita, joiden avulla yritetään sanoittaa jotain sellaista, joka menee ihmisälyn ja sanojen tuolle puolen.) Symbolisen tarinan sanoin Kurssi kertoo meille, että Jumala eli Kaikkeus valtavassa rakkaudessaan laajensi itsensä ja loi itsensä yhteyteen Jumalan Pojan, joka on yhtä ja samaa Luojansa kanssa ikuisessa Ykseydessä.

Maailma-unen alku

Sitten Jumalan Pojassa häivähtää ajatus Kaikkeuden vastakohdasta, ei-kaikkeudesta, ja tähän mahdottomaan ajatukseen uskomalla Jumalan Pojan mieli näennäisesti jakautuu. Nyt on olemassa oikea mieli, joka tietää olevansa yhtä Ykseyden kanssa, ja väärä mieli, joka uskoo egoa eli ajatusta Jumala-eron mahdollisuudesta, ja näin se alkaa kuvitella eli nähdä unta Kaikkeudesta erkaantumisesta. Uskominen siihen, että Jumalalla voisi olla vastakohta, mahdollistaa erillisyyden, pienuuden, heikkouden, vähäpätöisyyden ja kuoleman kuvittelemisen. Se mahdollistaa ajan, paikan ja fyysisyyden näennäisen kokemisen. Se mahdollistaa maailman, jossa voidaan kokea Jumalasta erillään olemista, vaikkei se olekaan totta.

Näennäisestä jakautumisesta huolimatta Jumalan Pojan mieli on oikeasti yhä yksi. Kun tämä yksi mieli alkaa kuvitella mahdottomia eli se alkaa nähdä unta kotonaan Jumalassa, se alkaa nähdä unta Jumala-eron aikaansaamasta maailmankaikkeudesta. Nukahtanut mieli kuvittelee jakavansa itsensä yhä uudelleen, kunnes osia on miljardeja. Sitten se samaistuu yhteen unen osaan, yhteen persoonaan, ja kuvittelee olevansa tämä. Aivan kuten sinä yöllisessä unessasi jaoit mielesi Joosepiksi ja tämän läheisiksi ihmisiksi ja sitten samaistuit yhteen luomasi unen osaan, eli Joosepiksi.

Mutta missä maailma-uni kehoineen siis oikeasti tapahtuu? Ajan ja avaruuden tuolla puolen olevassa Jumalan Pojan yhdessä mielessä. Kuka unen havaitsee? Jumalan Pojan yksi mieli. Mistä maailma ja kaikki kehot muodostuvat? Jumalan Pojan yhdestä mielestä. Mikä on siis ainut asia, joka virtaa sinun ja kaikkien läheistesi, kaikkien muiden kehojen ja koko maailman läpi? Jumalan Pojan yksi mieli.

Sinä, lukijani, et siis oikeasti ole se, kuka luulet olevasi. Sinä et ole sinä (pienellä ässällä), vaan Sinä (isolla ässällä), Jumalan Pyhä ja Rakas Lapsi, yhtä Luojasi kanssa, täydessä turvassa, ikuisesti. Olet kotonasi Jumalassa, näkemässä unta Jumalasta erossa olemisesta eli yhtenä pienenä kehona elämisestä maailman riepoteltavana.

Erillisenä eläminen

Koska luulemme olevamme yksi pieni erillinen yksilö, koemme valtavasti hankalia tunteita liittyen omaan persoonaamme, omaan kehoomme, omiin tekemisiimme ja tekemättä jättämisiimme. Olemme aina jotain liian vähän tai liian paljon, vääränlaisia, viallisia ja puutteellisia. Onneksi aivan yhtä vääränlaisiksi koemme kaikki muutkin…

Oman itsen – ja muiden ihmisten – näkeminen vajavaisina, eli omasta todellisesta olemuksestaan erillään elämisen kuvitteleminen, on hirvittävän tuskallista. Jos tajuaisimme, että kaiken kärsimyksemme alkusyy on hölmö päätöksemme olla erillinen ja että olemme vaihtaneet Kaikkeuden eheyden ja rauhan yksinäisenä, kuolevana yksilönä rämpimiseen, päättäisimme saman tien luopua erillisyyden illuusiosta, jolloin tunnistaisimme itsemme sinä Ykseytenä, joka oikeasti olemme.

Joten jotta erillisyyden kuvitteleminen voisi pysyä olemassa olevana, alkuperäinen päätös on piilotettava, ettei sitä nähtäisi suoraan, jolloin sitä vastaan valittaisiin heti. Alkuperäinen sisältämme löytyvä kipeä erillisyyspäätös täytyy siis heijastaa ulospäin ja pukea se erilaisiin valepukuihin. Sitten uskomme näiden ulkopuolellamme olevien ongelmien olevan kärsimyksemme syy, joten keskitymme niiden kanssa kamppailuun, emmekä edes muista, että kaikki ongelmamme kumpuavat päätöksestämme uskoa egoa ja siitä syyllisyydestä, jota tämän päätöksemme takia koemme. Alkuperäistä ongelmaa piilottavana harhautuksena voi toimia esimerkiksi oman tai läheisen kehon kipu ja sairaus, avioero, lasten aiheuttamat huolet, potkut töistä, talousvaikeudet tai pelottava maailmantilanne. Keskittymällä näihin asioihin meidän ei tarvitse muistaa, että horjumaton rauha ja rakkaus ovat yhä mielessämme, vaikka olemmekin päättäneet olla niitä muistamatta ja olla niihin samaistumatta.

Miten tahansa ongelmat näyttäytyvätkin, ne ja niiden mukanaan tuoma kärsimys ovat pohjimmiltaan yhtä ja samaa: erillisyyshallusinaation aiheuttamaa kipuilua. Kärsimys ajaa ihmisen lopulta pohtimaan voisiko olla joku muu tapa nähdä itsensä ja ymmärtää ihmiselämää, joka toisi mukanaan helpotuksen loputtomien koettelemusten kanssa painimiseen.

Väärästä identifioitumisesta luopuminen

Vaikka egoon uskominen on niin tuskallista, niin ego on kuitenkin vain ajatus. Se on todentuntuisuudestaan huolimatta kuvitelma, leikki, peli, uni, illuusio. Ikuisessa Ykseydessä tuhannet ihmiselämät tuhansine tuskallisine hetkineen kutistuvat olemattomiksi. Tämä on vapauttava ajatus, koska tiedän, etten ole tämä persoona, enkä ole täällä. Aivan kuten yöllä nukkuessani en ole unessa näkyvä hahmo, enkä ole unessa näkyvässä paikassa ja ajassa. Unen sisällä samaistun unihahmoon, mutta hereillä oleva mieleni voi tietää totuuden.

Aivan samoin ihmiselämäni aikana koen ja tunnen olevani minä, mutta voin tietää, etten ole minä. Moni luulee, että olon pitäisi tuntua jotenkin erilaiselta, ennen kuin voi myöntää itselleen, etten olekaan tämä persoona ja tämä keho, joka nyt luulen olevani. Mutta olon ei tarvitse olla yhtään erilainen, jotta totuuden voi tietää, arjessaan joka hetki. Voin siis päättää olla identifioitumatta egoksi/kehoksi/persoonaksi ja sen sijaan voin päättää identifioitua siksi, joka hyväksyen katsoo egoa muistaen koko ajan, kuka oikeasti on: Jumalan Yksi Pyhä Poika, yhtä Jumalan kanssa. Näin ei ole mitään ongelmaa siinä, että havaitsen kehoani ja maailmaa aivan kuten aiemminkin, mutta sisälläni tiedän totuuden: on vain yksi mieli, ja se olen.

Egon ei tarvitse lopettaa sitä, mitä se tekee, kuten tuomitsemista. Mutta voin lakata samaistumasta egoon, jolloin en usko egon tekemään tuomitsemiseen, enkä siis syytä, arvostele tai yritä väkisin muuttaa sitä. Vain katselen sitä rakastavan oppaan eli Pyhän Hengen kanssa ja muistan, miksi ego tekee mitä se tekee ja muistan, miten hirvittävän hinnan olen maksanut egoon uskomisesta. Joten en halua enää egoa ja sen aikaansaamaa kärsimyksen maailmaa. En valitse enää egoon takertumista. En halua enää olla erossa Jumalasta.

Egon vallasta irrottautumisen prosessi

Kun ymmärrämme, että kaiken kärsimyksemme lähde on sama eli väärin identifioituminen yksilöksi Yhden Jumalan Pojan sijaan, niin ymmärrämme, ettei meidän tarvitse tehdä mitään muuta kuin herätä unestamme. Yksi ongelma, yksi ratkaisu. Tajuamme, ettei ole mitään ideaa yrittää väkisin muuttaa jotenkin toisenlaiseksi tai paremmaksi tätä unihahmoa, joka kuvittelemme olevamme, aivan kuten ei ole mitään järkeä yrittää muuttaa yöllisessä unessa näkemäämme hahmoa toisenlaiseksi. Mitä sitten, jos Joosepista tulee parempi ihminen? Mitä sitten, jos hän oppii meditoimaan ja lakkaa ärähtelemästä läheisilleen, eikä hänen siksi tarvitse enää kokea niin kauheaa syyllisyyttä? Muuttuuko uni sillä tavalla vähemmän uneksi? Eipä muutu, vaikka se saattaakin muuttua vähän mukavammaksi katsella.

Miksi sitten moni meistä kokee tärkeäksi henkisen pohdiskelun, mielen tutkimisen ja sisäisen työn tekemisen, joiden ajatellaan tähtäävän persoonan kehittämiseen, jos se ei ole sama asia kuin unesta herääminen? Syy on se, että harva pystyy vapautumaan egosta ja yksilölliseen persoonaan samaistumisesta helposti, tuosta vaan. Onhan identifioitumisemme ihmispersoonaamme hyvin syvä, ja syvää on myös pelkomme kaikenkattavaan rakkauteen sulautumista kohtaan. Siksi egoon uskomisen unesta heräämisen prosessi tapahtuu yleensä vähitellen. Koemme olevamme yksilöllinen persoona niin kauan kuin haluamme pitää kiinni erillisyyden kokemisesta ja omana herranamme olemisesta. Kukaan ei pakota luopumaan siitä, eikä kukaan pakota luopumaan kärsimisestä.

Vaan usein juuri kokemamme kärsimys ajaa meitä etsimään apua, ja prosessi lähtee usein liikkeelle kehon parantamisen ja persoonan kehittämisen etsimisellä. Prosessiin kuuluu monella myös henkisistä asioista kiinnostuminen entisten elämien muistamisen, chakroihin tutustumisen, kuolemanrajakokemusten ja vastaavien kautta, ja vasta syvempi henkisiin totuuksiin tutustuminen saa meidät ymmärtämään järisyttävän asian: vaikka kuinka tutustumme itseemme ja maailmaan filosofian, psykologian tai henkisyyden keinoin, ongelmamme eivät kuitenkaan lopullisesti poistu, sillä omaan persoonaamme ja kehoomme identifioituminen on kaikkien ongelmiemme alkusyy.

Vasta tämän ymmärtämisen jälkeen saatamme alkaa tehdä persoonasta irrottautumista ja varsinaista heräämiseen tähtäävää työtä. Tällöin harjoittelemme yhä uudelleen ja uudelleen muistamaan Totuuden eli sen, että Jumalan rauha ja rakkaus on kaikki mitä on. Mitä tahansa elämässämme tapahtuukaan alamme irrottautua egoon samaistumisesta. Kunnes jossain vaiheessa tajuamme, ettei persoona tule koskaan heräämään. Eihän yöllisessä unessakaan Jooseppi herää, vaan unen näkijä herää omassa sängyssään tajuten, ettei hän koskaan ollutkaan Jooseppi.

Vaikka väärästä identifioitumisesta vapautumisen reittejä on monia ja vapautumisen eri vaiheita voi tehdä monessa eri järjestyksessä – tai vaikka kaikkia samaan aikaan – on eri poluissa usein yhtymäkohtia, sillä kaikkia meitä ihmisiä maalliseen maailmaan sitova egon ajatusjärjestelmä on meillä kaikilla sama. Ego pitää meitä otteessaan ja jumissa unessa varsinkin voimakkaiden tunteiden ja uskottavien ajatusten avulla. Siksi monen matka alkaa sekä perinteisten että vaihtoehtoisten hoitomuotojen käyttämisellä, erilaisten terapeuttisten menetelmien läpikäymisellä ja itsetutkiskelulla, joiden avulla pyrimme vapautumaan vanhoista traumoista, tunnejumeista, tunnetaakoista sekä kärsimystä aiheuttavista ajatuksista ja uskomuksista. Alamme myös ymmärtää, ettei maailma olekaan meistä irrallaan, joten alamme tutkia sitä, miten projisoinnin avulla heijastamme ulospäin omat ”salaiset syntimme ja kätketyt vihamme”, niin kuin Kurssi asian ilmaisee.

Egon katsominen

Kaiken tämän sisäisen työn avulla egon voima ja addiktoiva imu voi alkaa heikentyä. Näin voimme alkaa päästä sen verran kauemmaksi egosta, että alamme kyetä näkemään sen, miten ego meissä toimii. Se on ensimmäinen askel siitä vapautumisessa. Emme enää yritä parannella egoa tai taistella sitä vastaan, koska alamme ymmärtää, ettemme ole ego. Me olemme se, joka sitä katsoo. Egon läpivalaisu Jumalan Rakkaudella vaatii sen, että uskallamme katsoa egoamme aivan suoraan, jolloin näemme koko sen karmeuden. Kun emme käännä katsettamme pois, vaan yhdessä Pyhän Hengen kanssa opettelemme katsomaan egoa ja sen heijastumista maailmaan, voimme alkaa hyväksyä itseämme todellisena olemuksenamme, Jumalan Rakkaana Lapsena. Olemme hyväksyvän, rakastavan läsnäolon laaja kenttä.

Väärästä identifioitumisesta vapautuminen ei tarkoita, ettemme tee enää koskaan mitään. Unihahmomme näyttelevät roolinsa. Tekemistä, ajattelemista ja tuntemista tapahtuu. Siinä ei ole mitään ongelmaa. Teemme samat asiat kuin ennenkin ja olemme aivan normaaleja ihmisiä. Muistamme vain joka hetki todellisen olemuksemme. Se, mitä tämän muistamisen jälkeen muodon maailman tasolla tapahtuu, ei ole meidän murheemme. Me annamme elämän virrata omalla painollaan ja teemme, mitä meidän kuuluukin tehdä.

Mutta kun emme identifioidu hahmoomme ja katsele maailmaa egon silmälasien kautta, kokemuksemme maailmasta voi muuttua. Voimme kokea enemmän myötätuntoa, lempeyttä ja ystävällisyyttä itseä ja muita kohtaan. Voimme kokea enemmän vapauden tunnetta ja syvää rauhaa. Kurssin sanoin: ”Hymyilet useammin, otsasi on seesteinen ja silmäsi rauhalliset”.

Muiden näkeminen Kristuksen näkökyvyllä

On tärkeää ymmärtää, että persoonan olemattomuuden näkeminen on osattava tehdä oikealla tavalla. Jos katsoo itseään, toisia ihmisiä tai maailmaa ja toistaa mekaanisesti, ettei minua, ketään muuta tai koko maailmaa ole olemassa, kaikki muuttuu tyhjäksi. Tästä seuraa helposti tarkoituksettomuuden tunne ja masennus, tai ihminen voi muuttua (anteeksi kielenkäyttöni) kusipääksi, koska hän kuvittelee, ettei millään ole mitään väliä, koska kaikki on joka tapauksessa olematonta eikä täällä ole ketään, joka voisi loukkaantua, teen minä mitä tahansa, eikä minuakaan oikeasti ole olemassa.

Mutta tämähän ei pidä paikkaansa. Ajatellaanpa esimerkkiämme, eli kun näet yöllä unta, niin vaikka unihahmot eivät ole oikeita, niillä on kuitenkin jonkinlainen olemassaolo, koska niitä voidaan havaita. Voimme tehdä unessa asioita, vuorovaikuttaa toisten unihahmojen kanssa sekä kokea kipua ja mielihyvää. Aivan samoin on turhaa yrittää kieltää, etteikö maailma-uni olisi omalla tavallaan olemassa ja etteikö meillä tämän unen sisällä ollessa olisi kokemus fyysisestä kehosta ja fyysisestä maailmasta. Tätä ei siis tarvitse torjua tai kieltää.

Mutta aivan kuten yölliset unikuvat eivät todellisuudessa ole totta, ei maailma-unikaan ole todellisuudessa totta, vaikka se illuusion tasolla näennäisesti ilmeneekin. Joku asia kuitenkin on totta. Kuten yöllisissä unissa unennäkijän mieli täyttää kaikki unihahmot ja unikuvat, niin on laita maailma-unenkin kanssa: Jumalan Pojan yksi mieli virtaa jokaisen unen hahmon ja tapahtuman läpi. Se löytyy kaiken sisältä ja taustalta. Harhaisen todentuntuiset unikuvat haihtuvat, mutta Jumalan Pojan mieli ikuisessa yhteydessään Jumalan kanssa pysyy ja säilyy, mitä tahansa unikuvissa tapahtuukaan.

Fyysisen maailman näennäistä olemassaoloa ei pidä torjua senkään takia, että sillä on tärkeä rooli Kotiinpaluussamme niin kauan, kun kuvittelemme olevamme täällä. Maailma on luokkahuone, jossa harjoittelemme oikean mielen valitsemista. Voimme käyttää maailman tapahtumia hyväksemme, sillä niiden avulla voimme muistuttaa itseämme siitä Totuudesta, joka löytyy kaikkien harhojen tuolta puolen: Jumalan rauha ja rakkaus on kaikki mitä on, eikä eroa Kaikkeuden eheydestä ole koskaan tapahtunut. Kun siis katson peiliin, tai kun katson toista ihmistä, näen pelkän täyteyden. Minä, ja tuo toinen tuossa, on täynnä Jumalan Pojan yhtä mieltä. Se on olemassa, se on todellinen todellisuus ja se on totuus.

Irti päästäminen luottaen elämään

Väärästä identifioitumisesta irti päästämiseen liittyy hankala paradoksi, joka on hyvä tiedostaa. Yksilön on ymmärrettävä, ettei hän ole erillinen yksilö, vaan Ykseys itse. Mutta jotta Ykseys voisi olla hänen todellisuutensa, hänen on ensin päästettävä irti yksilöön identifioitumisesta, vaikkei hän vielä tunnekaan itseään millään tavalla Ykseydeksi. Tämä saattaa tuntua hypyltä tyhjyyteen.

Tyhjän päälle joutumista saattaa helpottaa ei-tietämisen tilan sietäminen tai jopa sen haluaminen sekä Jumalaan luottaminen. Tietenkään kukaan meistä ei joudu olemaan, eikä koskaan ole, tyhjän päällä. Mehän olemme osa kaikkialla virtaavan elämän voimaa, olemme osa Kaikkeutta, olemme Kaikkeus Itse! On se sitten tyhjää tai täyttä, hiljaisuutta tai riemua, tyyneyttä tai leimuavaa autuutta, me olemme Se. Jumalan rauha on aina läsnä. Siihen voimme luottaa.

– Marja Ikivalo

***

Aiheeseen liittyviä lainauksia Ihmeiden oppikurssista:

*    Jumalan Poika olet sinä. (T-11.III.1:8)

*    Olen Jumalan Itsensä pyhä Poika. (OT-191) 

*    Olen yksi Itse, yhtä Luojani kanssa. (OT-95) 

*    Rakkaus loi minut Itsensä kaltaiseksi. Rakkaus, Joka minut loi, on todellinen olemukseni. (OT-67, OT-229) 

*    Jumalasta eroamista ei koskaan tapahtunut. (T-6.II.10.7) 

*    Samalla hetkellä kun erillisyysajatus syntyi Jumalan Pojan mielessä, samalla hetkellä Jumala antoi vastauksensa. Ajallisesti se tapahtui hyvin kauan sitten. Todellisuudessa sitä ei koskaan tapahtunutkaan. (OK-2.2:6-8) 

*    Kuule siis se ainoa vastaus, jonka Pyhä Henki antaa kaikkiin egon esittämiin kysymyksiin: sinä olet Jumalan lapsi, korvaamaton osa Hänen Valtakuntaansa, jonka Hän loi osaksi Itseään. Mitään muuta ei ole olemassa, ja vain se on todellista. Olet valinnut nähdäksesi unitilan, jonka aikana olet nähnyt pahoja unia, mutta unitila ei ole totta, ja Jumala kutsuu sinua heräämään. Kun kuulet Hänet, unestasi ei jää jäljelle mitään, koska sinä heräät. Uniisi sisältyy monia egon symboleita, ja ne ovat saattaneet sinut hämmennyksen valtaan. Se on kuitenkin tapahtunut ainoastaan sen vuoksi, että sinä nukuit etkä tiennyt. Kun heräät, olet näkevä totuuden ympärilläsi ja sisälläsi etkä enää usko uniin, koska ne eivät enää edusta sinulle todellisuutta. (T-6.IV.6:1-7) 

*    Sinä olet unien maailman uneksija. Mitään muuta syytä tälle maailmalle ei ole, eikä tule koskaan olemaankaan.(T-27.VII.13:1-2) 

*    Ihme saa aikaan sen, että tiedät näkeväsi unta ja että sen sisältö ei ole totta. Se on aivan ratkaiseva askel, kun ollaan tekemisissä harhojen kanssa. Kukaan ei niitä pelkää, kun hän havaitsee, että hän itse teki ne. Pelkoa piti voimassa se, ettei hän käsittänyt, että hän itse oli unen käsikirjoittaja eikä se henkilö, joka unessa esiintyi. (T-28.II.7:1-4) 

*    Pelastuksen salaisuus ei ole muussa kuin tässä: että sinä aiheutat tämän kaiken itsellesi. Se on totta, olipa hyökkäämisen muoto mikä tahansa. Se on totta, näyttelipä vihollisen ja hyökkääjän roolia kuka tahansa. Se on totta, näyttipä tuskasi ja kärsimyksesi syy olevan mikä tahansa. Sillä jos tietäisit uneksivasi, et reagoisi lainkaan unessa näkemiisi henkilöihin. Olivatpa ne kuinka vihaisia tai ilkeitä tahansa, niillä ei voisi olla minkäänlaista vaikutusta sinuun – paitsi jos sinulta jää huomaamatta, että kyseessä onkin sinun unesi. (T-27.VIII.10) 

*   Erehdyin, kun luulin eläväni erossa Jumalasta, olevani erillinen yksilö, joka liikkui eristyksissä eikä liittynyt kehenkään, vaan asui kehossa. Nyt tiedän, että elämäni kuuluu Jumalalle, että minulla ei ole muuta kotia ja että hänestä erossa minua ei ole olemassa. (OT-223.1:1-2)

*    Sinun tekemäsi itse ei ole Jumalan Poika. Sen vuoksi tätä itseä ei ole lainkaan olemassa. Ja mikään, mitä se näyttää tekevän tai ajattelevan, ei merkitse mitään. Se ei ole paha eikä hyvä. Se on epätodellinen, ei sen enempää. (OT-93.5:1-5) 

*    Sinä olet joko se, miksi Jumala sinut loi tai miksi itse itsesi teit. Toinen Itse on tosi, ja toista ei ole olemassa. (OT-93.9:1-2) 

*    Jumalan Poika on Identiteettini. (OT-252) 

*    Voisiko tämä kuitenkaan olla mitään muuta kuin leikki, jossa leikit, että Identiteetti voidaan kieltää? Sinä olet sellainen, miksi Jumala sinut loi. On silkkaa hullutusta uskoa mihinkään muuhun kuin tähän ainoaan asiaa. Tämän ainoan ajatuksen myötä jokainen vapautuu. Tämä yksi ja ainoa totuus häivyttää kaikki harhat. (OT-191.4:1) 

*    Jumala on pelon unien vaihtoehto. Joka niihin samastuu, ei koskaan voi samastua Jumalaan. Mutta joka estää mieltään samastumasta niihin, samastuu Häneen. Muuta valinnan mahdollisuutta ei ole. Mitään ei voi olla olemassa, ellet siihen samastu. (T-28.V.1:6-10) 

*     Itsestä oleva käsitys seisoo kuin kilpi tai kuin hiljainen este totuuden edessä ja peittää sen näkyvistä. (T-31.VII.7:1)

*    Jumalan opettajien todellisena tehtävänä on olla tietoinen uneksimisesta. He katselevat, miten unihahmot tulevat ja menevät, vaihtelevat ja muuttuvat, kärsivät ja kuolevat. Mutta he eivät anna näkemänsä pettää itseään. He tietävät, että unihahmon näkeminen sairaana ja erillisenä ei ole sen todellisempaa kuin sen huomaaminen terveeksi ja kauniiksi. Ykseys on ainoa asia, joka ei johdu unista. Ja juuri sen Jumalan opettajat tunnistavat unien takana, kaiken näkyvän takana, ja kuitenkin varmasti heidän omanaan. (KS-12.6:6-11) 

*    Minä en ole keho. Olen vapaa. Sillä olen yhä sellainen, miksi Jumala minut loi. (OT-201) 

*    Jumalasta eroaminen oli ja on irrottautumista, ja kun se kerran on tapahtunut, projisoinnista tulee sen paras puolustusmekanismi eli keino, joka saa Jumala-eron jatkumaan. (T-6.II.1:5) 

*    Mitä projisoit, siitä sanoudut irti, etkä sen vuoksi usko, että se koskee sinua itseäsi. Projisointi vahingoittaa sinua kuitenkin aina. Se vahvistaa uskoasi omaan pirstoutuneeseen mieleesi, ja sen ainoa tarkoitus on pitää Jumalan-eron tila ennallaan. (T-6.II.2:1,3:1-2) 

*    Yksikään ongelma ei voi ratketa, jos et tiedä mikä se on. Vaikka se olisi todellisuudessa ratkennutkin, se on silti jäljellä, koska et tiedosta että se on ratkaistu. Sellainen on maailman tila. Jumalasta erossa olemisen ongelma, joka oikeastaan onkin ainoa ongelma, on jo ratkaistu. Et kuitenkaan tunnista ratkaisua, koska et tunnista ongelmaakaan. (OT-79.1:1-5) 

*    Jokaisella tässä maailmassa näyttää olevan omat erityiset ongelmansa. Kuitenkin ne ovat kaikki samaa ongelmaa, ja ne täytyy myös sellaisiksi tunnistaa, jos halutaan hyväksyä se yksi ratkaisu, joka selvittää ne kaikki. Kukapa voisikaan nähdä, että ongelma on ratkaistu, jos hän luulee, että ongelma onkin jotain muuta? Vaikka hänelle annettaisiinkin vastaus, hän ei näe sen yhteyttä ongelmaan. (OT-79.2:1-3) 

*    Sinulla on kiusaus nähdä ongelmasi monena eri ongelmana, mikä tarkoittaa sitä, että sinulla on kiusaus olla ratkaisematta Jumalasta erossa olon ongelma. (OT-79.4:1) 

*    Jos huomaisit sen, että esiintymismuodostaan riippumatta ainoa ongelmasi on ero Jumalasta, voisit myös hyväksyä vastauksen, koska ymmärtäisit sen oikeaksi. (OT-79.6:2) 

*    Mikään kärsivä ei ole osa minua. Minä olen kieltänyt totuuden. Anna minun nyt yhtä määrätietoisesti kieltää valhe. Se, mikä suree, ei ole osa minua. Mikä tuntee tuskaa ei ole muuta kuin mieleni harhaa. Mikään kuoleva ei todellisuudessa koskaan elänytkään, se vain pilkkasi itseään koskevaa totuutta. Nyt kiellän kaikki Jumalan pyhää Poikaa koskevat käsitykset, valheet ja petokset. Nyt olen taas valmis hyväksymään hänet sellaisena kuin Jumala hänet loi, ja sellaisena kuin hän on.
   Isä, ikiaikainen rakkauteni Sinua kohtaan palaa takaisin, ja sallii minun rakastavan Sinun Poikaasikin. Isä, minä olen sellainen, miksi Sinä minut loit. Nyt muistan Sinun Rakkautesi, niin kuin omanikin. Nyt minä ymmärrän, että ne ovat yhtä. (OT-248) 

*    Älä pelkää, että sinut yhtäkkiä nostetaan ylös ja paiskataan todellisuuteen. Aika on ystäväsi, ja jos käytät sitä todellisuuden hyväksi, se käy kanssasi lempeästi tasatahtia siirtymävaiheesi aikana. (T-16.VI.8:1-2) 

*    Älä sinä kieltäydy ottamasta niitä pieniä askeleita, joita Hän pyytää sinua ottamaan luokseen. (OT-193.12:7)  

*    Kukaan ei voi päästä eroon harhakuvista, ellei hän katso niitä, sillä niitä suojellaan juuri olemalla niitä katsomatta. (T-11.V.1:1)

*    Keho on pelkästään osa kokemustasi fyysisessä maailmassa. Sen olemassaoloa tässä maailmassa on kuitenkin lähes mahdotonta kieltää. Ne, jotka niin tekevät, osallistuvat muodoltaan erityisen arvottomaan torjuntaan. (T-2.IV.3:8,10-11) 

*    Mitä ego on? Olemattomuutta, mutta sellaisessa muodossa, että se näyttää olevan jotakin. Muotojen maailmassa egoa ei voida kieltää, sillä ainoastaan se tuntuu todelliselta. Voisiko Jumalan Pojalla, sellaisena kuin Hän hänet loi, kuitenkaan olla asuinsijaa jonkinlaisessa muodossa tai muodon maailmassa? (KS-2.2:1-4) 

*    Egoon samastuminen merkitsee itseään vastaan hyökkäämistä ja itsensä tekemistä köyhäksi. Sen vuoksi jokainen, joka samastuu egoon, tuntee jääneensä osattomaksi. Sen jälkeen hän kokee masennusta tai vihaa, koska hän on vaihtanut Itserakkauden vihaan ja saanut itsensä pelkäämään itseään. Sitä hän ei tajua. Vaikka hän onkin täysin tietoinen ahdistuksesta, hän ei näe omaa samastumistaan egoon sen syyksi, ja yrittää aina selvitä asiasta tekemällä jonkinlaisia mielenvikaisia ”järjestelyjä” maailman kanssa. Hän näkee aina tämän maailman itsensä ulkopuolella olevaksi, sillä se on aivan olennaista hänen sopeutumiselleen. Hän ei käsitä, että hän itse saa aikaan tämän maailman, sillä hänen ulkopuolellaan ei ole mitään maailmaa. (T-12.III.6)

*    Älä pelkää egoa. Se on riippuvainen sinun mielestäsi, ja koska sinä teit sen uskomalla siihen, voit myös hävittää sen lakkaamalla uskomasta siihen. (T-7.VIII.5:1-2) 

*    Sinä näet unta Jumalasta erossa olevasta egosta ja uskot maailmaan, joka perustuu siihen. Se on sinulle hyvin todellinen. Et voi tehdä sitä tekemättömäksi muuttamatta mieltäsi sen suhteen. (T-4.4:4-6) 

*    Keho vapautuu, koska mieli tunnustaa: ”Kukaan ei tee tätä minulle, vaan minä aiheutan sen itse”. Näin mieli on vapaa valitsemaan toisella tavalla. (T-28.II.5-6) 

*    Koska maailman tarkoitus ei ole se, minkä minä olen sille antanut, täytyy olla olemassa toisenlainen tapa tarkastella sitä. Näen kaiken ylösalaisin, ja ajatukseni ovat totuuden vastakohta. Näen maailman Jumalan Pojan vankilana. Näin ollen täytyy myös olla niin, että maailma on todella se paikka, jossa hänet voidaan vapauttaa. Haluan katsella maailmaa sellaisena kuin se on ja nähdä sen paikkana, josta Jumalan Poika löytää vapautensa. (OT-57.3:2-6) 

*    Havaintokyvystä tulee merkityksetön sen jälkeen, kun se on tehty täydelliseksi, sillä kaikella sillä, mitä on käytetty oppimiseen, ei ole enää mitään tehtävää. (T-17.II.4:5) 

*    Kristuksen näkökyky noudattaa vain yhtä lakia. Se ei katsele kehoa ja erehdy pitämään sitä Poikana, jonka Jumala loi. Se näkee kehoa ympäröivän valkeuden, sen yläpuolella olevan ajatuksen, johon kosketus ei yllä, puhtauden, jota virheet, säälittävät erehdykset ja pelokkaat synnin unista syntyneet ajatukset eivät voi himmentää. Se ei näe meidän olevan erossa Jumalasta. Ja se katsoo jokaista, kaikkea olosuhteita ja kaikkia tapahtumia ilman, että sen näkemä valkeus vähääkään himmenee. (OT-158.7) 

*    Tänään annan Kristuksen näkökyvyn katsoa kaikkia asioita puolestani enkä tuomitse niitä, vaan annan tuomitsemisen sijasta rakkauden ihmeen niistä jokaiselle. (OT-349) 

*    Jokaisesta tapaamastasi veljestä tulee joko Kristuksen tai egon todistaja siitä riippuen mitä hänessä näet. Jokainen saa sinut vakuuttuneeksi siitä mitä haluat nähdä ja sen valtakunnan todellisuudesta, jonka olet valinnut valppautesi kohteeksi. Kaikki mitä näet, todistaa siitä ajattelumallista, jonka haluat olevan totta. (T-11.V.18.1-3) 

*    Sano jokaiselle: Koska tahdon tuntea itseni, näen sinut Jumalan Poikana ja veljenäni. (T-9.II.12:5-6) 

*    Vielä tulee aika, jolloin kaikki mielikuvat ovat haihtuneet ja näet, että et tiedä, mitä olet. Juuri tällaiselle lukitsemattomalle ja avoimelle mielelle totuus palautuu. Sillä siellä, missä itse-käsitteistä on luovuttu, totuus paljastuu juuri sellaisena kuin se on. (T-31.V.17.2-4) 

*    Minä olen Jumalan Poika – täydellinen, parannettu ja ehyt – loistaessani Hänen Rakkautensa heijastuksessa. Minussa rakkaus tulee täydelliseksi ja pelko mahdottomaksi, eikä ilolle löydy vastakohtaa. Minä olen Jumalan Itsensä pyhä koti. Minä olen Taivas, jossa Hänen Rakkautensa asuu. (OT-Osa II.14.1:1,3-5) 

Muita lainauksia:

*    Ei ole olemassa mitään persoonaa. On vain laaja vapauden tila. (Ramana Maharshi) 

*    Itse jonka haluatte tuntea – onko se jokin toinen itse? On tietenkin vain yksi itse, ja te olette tuo itse. Karsikaa pois itseänne koskevat harhaluulot, ja siinä se on, kaikessa loistossaan.

Te olette korkein itse, kunhan vain luovutte itseänne koskevista vääristä käsityksistä. Sekä usko että järki sanovat teille, että ette ole ruumis haluineen ja pelkoineen, ette mieli otaksumineen ettekä se rooli, jota yhteiskunta pakottaa teidät näyttelemään, se henkilö jota teidän oletetaan olevan. Hylätkää se, mikä ei ole totta, ja se mikä on totta pitää huolen itsestään.

Ymmärrettyänne, että ette ole mitään havaittavaa tai miellettävää, että mikään tajunnan kentässä ilmenevä ei voi olla teidän itsenne, ryhdytte kitkemään pois kaikkea samastumista, sillä se on ainoa tie itsenne perinpohjaiseen ymmärtämiseen.

Vapautumisessa ei ole kysymys saavutuksesta, vaan rohkeudesta, rohkeudesta uskoa, että olette jo vapaa, ja toimia sen mukaisesti. (Nisargadatta: Valvetilasi on unta, s. 19-21) 

*    Useimmat ihmiset ovat koko elämänsä ajatustensa rajojen vankeja. He eivät milloinkaan astu kapea-alaisen, mielen rakentaman, menneisyydestä riippuvaisen ja henkilöön kiinnittyneen minuuden tunteen tuolle puolen. Sinussa, kuten kaikissa muissakin, on tajunnan ulottuvuus, joka yltää paljon syvemmälle kuin ajatus. On kyse todellisen olemuksesi ytimestä. Voimme kutsua sitä läsnäoloksi, tietoisuudeksi, ehdollistumattomaksi tajunnaksi. Se ilmenee muinaisissa opetuksissa Kristuksen sisällisenä tuntona ihmisen sisimmässä tai buddhaluontona. Kun löydät tuon ulottuvuuden, sekä sinä että maailma vapaudutte siitä kärsimyksestä, jonka aiheutat itsellesi ja muille silloin, kun mielen luoma ”pikkuminä” on ainut tietämäsi minuus ja elämäsi hallitsija. Rakkaus, ilo, luova kehittyminen ja pysyvä sisäinen rauha voivat tulla elämääsi vain ehdollistumattoman tajunnan ulottuvuuden kautta. (Eckhart Tolle: Tyyneys puhuu, s. 23-24.)