Ainoa todellinen viattomuuden tila on Taivaassa, Jumalan Pojan todellisessa Kodissa. Vain ne, joilla on syyllisyyttä mielessään, ”tulevat tänne” ja syntyvät (mielessä ei ole syyllisyyttä hyvin, hyvin harvoilla tänne syntyneillä poikkeuksilla eli opettajien opettajilla, joihin viitataan Opettajien käsikirjassa).

Usko siihen, että Taivaalle on olemassa korvike, muodostaa synnin, ja siitä johtuva syyllisyys ajaa erillisyyttä kokevaa Poikaa jatkuvasti pyörittämään alitajunnassaan ajatusta Jumalasta eroamisesta ja sen vaikutuksista. Näin ollen kaikki, jotka tulevat tänne, jakavat tämän syyllisyyden menetetystä viattomuudestaan. Egon tarkoitus ihmisen ilmentymiselle maailmaan, on tämän syyllisyyden vahvistaminen. Pyhän Hengen tarkoitus heille, jotka uskovat olevansa täällä, on poisoppiminen tästä syyllisyydestä anteeksiannon harjoittamisen kautta. Tämä kumoaa uskon uhriksi joutumisesta. Ja tämä palauttaa lopulta kaikille erillisyydessä oleville heidän tietoisuutensa viattomuudesta, joka on oikeutetusti ja ikuisesti heidän, koska he ovat Jumalan ainoa Poika, Kristus, jonka Hän loi yhdeksi Hänen kanssaan.

Tässä kontekstissa voidaan ymmärtää, että suosittu näkemys siitä, että vauvat syntyvät viattomina ja joutuvat sitten yhteiskunnan korruptoimiksi, kuuluu egon strategiseen suunnitelmaan vakuuttaa meidät siitä, että maailma on todellinen ja sillä voi olla uhriuden aiheuttava vaikutus meihin. Egon ajatusjärjestelmä ylläpitää ajatusta, että emme ole maailma-unen uneksijoita, vaan maailma-uni uneksii meistä. Siksi voin ajatella, että maailma on vastuussa viattomuuteni menettämisestä. Kyse ei siis ollut siitä, että annoin viattomuuteni pois ajatuksissani, vaan pikemminkin siitä, että se otettiin minulta, viattomalta uhrilta, maailmassa, jota en luonut tai valinnut.

Kehon sarjaseikkailut syntymästä kuolemaan ovat jokaisen maailmallisen unen teema. Tämän unen ”sankari” ei koskaan muutu, eikä muutu unen tarkoituskaan. Vaikka uni itsessään saa monia muotoja ja näyttää sisältävän monenlaisia paikkoja ja tapahtumia, joista sen ”sankari” löytää itsensä, unella on vain yksi tarkoitus, jota opetetaan monin tavoin. Tätä ainoaa opetusta se yrittää opettaa uudestaan ja uudestaan; että uni on syy eikä seuraus, ja sinä olet unen seuraus, etkä voi olla sen syy.

Koska elämämme on unemme – mielessämme olevien ajatusten heijastuminen ulospäin – vain me itse voimme olla vastuussa viattomuuden menetyksestä, joka on jokaisen unen keskeinen teema. Kukaan ei synny viattomana; vain Kristus on viaton, eikä Hän ole koskaan syntynyt. Mutta anteeksiannon kautta ja hyväksymällä virheellisten ajatustemme korjauksen voimme muistaa, ettemme koskaan todella tehneet syntiä. Todellisuudessa olemme siis syyttömiä minkään sellaisen uskomuksen todeksi tekemiseen, että olisimme erottaneet itsemme Viattomuudesta Itsestään.

Kenneth Wapnick, Ph.D.: Question 27 from The Most Commonly Asked Questions About ACIM
http://www.miraclestudies.net/Question27.html

Suomentanut Marja Ikivalo