Tämän päivän aiheena on ihme. Tämä termi, kuten monet muutkin Ihmeiden Oppikurssin käyttämät termit, voidaan tietysti helposti ymmärtää väärin, koska sen tavanomainen merkitys on täysin erilainen kuin mitä Kurssi termillä tarkoittaa. Yleensä kun puhumme ihmeestä, ajattelemme jotain ulkopuolellamme tapahtuvaa. Me kaikki tunnemme hyvin raamatulliset ihmeet, puhuimmepa sitten Mooseksen tekemästä Punaisen meren jakamisesta tai Jeesuksen tekemistä ihmeistä; veden muuttamisesta viiniksi, ihmisten parantamisesta jne. Perinteisesti ihme nähdään siis aina tekemiseen liittyvänä, ja siihen liittyy myös jokin yliluonnollinen väliintulo.

Kurssi käyttää tätä termiä täysin erilaisella tavalla. Kurssissa ihmeellä ei ole mitään tekemistä tekemisen kanssa. Se liittyy ainoastaan mieleen ja erityisesti mielenmuutokseen. Itse asiassa kaikki tässä Kurssissa, mikä liittyy oikeaan mieleen, puhuimmepa sitten anteeksiannosta, ihmeestä, pelastuksesta, sovituksesta jne., liittyy vain päätöksiä tekevän mielen muutokseen. Tässä muutoksessa mieli siirtyy samaistumisesta egon väärämieliseen ajatusjärjestelmään ja sen opetuksiin erillisyydestä, tuomitsemisesta, hyökkäämisestä ja erityisyydestä oikean mielen ajatusjärjestelmään, joka parantaa kaiken tämän ja tunnistaa, että on olemassa toinen tapa katsoa itseämme, toisia ja Jumalaa.

Ihme on termi sille dynamiikalle, joka siirtää huomiomme pois kehosta ja vie sen takaisin mieleen. Joten luvun 21 alussa, kun Jeesus sanoo, että näkemämme maailma on ”sisäisen tilan ulkoinen kuva”, siinä viitataan ihmeeseen. Ego on projisoinut erillisyyden, syyllisyyden ja pelon ajatusjärjestelmänsä ulospäin mielestä, tehden siten Jumalan pojan mielettömäksi eli saanut hänet unohtamaan, että hänellä on mieli. Ja nyt tuo sama ajatusjärjestelmä nähdään maailmassa ja se ilmaistaan kehoissa, omassa kehossamme ja kaikissa ympärillämme olevissa kehoissa.

Egon tapa suojella alkuperäistä päätöstä egon puolelle menosta, ja varmistaa, ettei sitä koskaan kumota, on ottaa tämä päätös, joka johtaa syyllisyyden ajatusjärjestelmään, ja projisoida se ulospäin. Ja kun projisoimme sen ulos, mielen ylle putoaa verho, joka näyttää ikuisesti estävän meitä tietämästä, että meillä on mieli. Taivallamme siis ympäri maailmaa olentoina ilman mieltä ajatellen, että olemme seurausta asioista, jotka eivät ole hallinnassamme, ja että olemassaolomme alkoi hedelmöityksestämme, kun siittiö ja munasolu yhdistyivät. Ja me itse asiassa uskomme kaikkiin oppineisiin kautta historian, jotka lähes poikkeuksetta ovat kertoneet meille, että näin asiat ovat.

Pääsemme käsiksi ihmeen parantaviin ominaisuuksiin, kun koemme niin suurta kyllästystä, vastenmielisyyttä ja muserrusta maailman ja itsemme kokemasta tuskasta ja kärsimyksestä, että huudahdamme, että on oltava toinen tapa. On oltava toinen opettaja. Täytyy olla toinen tapa katsoa maailmaa kuin se tapa, jolla olen katsonut sitä, koska tapa, jolla olen katsonut maailmaa ja ollut vuorovaikutuksessa maailman kanssa, on tuonut minulle vain lisää tuskaa ja johtanut minut tuottamaan tuskaa kaikille muille.

Se on tämä avunpyyntö, halu johonkin toiseen tapaan, joka sallii Jeesuksen tulla esiin ja sanoa, että näkemäsi maailma, ja tilanne, jossa olet, ja kokemasi ihmissuhde on ”sisäisen tilan ulkoinen kuva”. Tämä on täyskäännös pois projisoinnista, ja tämä on ihmeen rooli. Se ottaa havaintomme, joilla havaitsemme näennäisesti itsemme ulkopuolella olevien asioiden olevan syy ongelmiimme, ja tuo kaikki nämä syyt ja kokemukset takaisin sisälle mieleen.

Kurssi kertoo ihmeiden osoittavan, että näemme unta ja että sen sisältö ei ole totta. Ihme kääntää projektion ja tuo huomiomme takaisin mieleen, jotta voisimme tunnistaa, että emme ole tämä haavoittuva, heikko ja säälittävä unihahmo hallitsemattomien voimien armoilla, vaan olemme unen uneksija. Ja unen näkijänä meillä on valta valita, haluammeko tämän erillisyyden, kärsimyksen ja kuoleman painajaisen jatkuvan vai haluammeko onnellisen unen anteeksiannosta, joka sallii meidän lopulta tehdä sen toisen valinnan. Kuten Jeesus selittää Kurssissa, ihme ei tee valintaa puolestamme. Se antaa meille mahdollisuuden valita uudelleen. Ihme tuo meidät takaisin siihen päätöksenteon valintapisteeseen mielessämme, jossa me kaikki teimme väärän päätöksen egon puolesta Pyhän Hengen sijaan, ja sitten sanoo meille: veljeni, voit valita uudelleen. Olet unen näkijä, et hahmo unessa.

Ja uudelleen valitsemisella Jeesus tarkoittaa sitä, että voimme valita hänet opettajaksemme emmekä egoa. Ihme ei siis paranna. Ihme ei muuta mitään. Se vain tuo meidät takaisin muutoksen ja parantamisen instrumenttiin: mielemme voimaan valita.

Kenneth Wapnick, Ph.D.: The Miracle – Themes from ”A Course in Miracles”
https://www.youtube.com/watch?v=OFxtBt1YRrA

Suomentanut Marja Ikivalo