Ensimmäisen painoksen esipuhe

Tämä seitsemästä osasta koostuva kirjasarja ovat lopputuote viidenkymmenenkahdeksan luennon sarjasta vuosilta 1998 ja 1999. Jokainen nauhoitettu luento kesti noin tunnin ja koostui Oppilaan työkirjan rivi riviltä -analyysistä. Aikarajoitusten vuoksi joitakin suhteellisen pieniä kohtia oli jätettävä pois tai kommentoitava niitä vain lyhyesti. Tähän seitsenosaiseen kirjasarjaan olen kuitenkin sisällyttänyt alkuperäisillä tunneilla pois jätetyt kohdat. Olen myös laajentanut joitain kohtia viittaamalla asiaan liittyviin lainauksiin Ihmeiden oppikurssista, Kurssin esipuheesta, Psykoterapia ja Rukouksen laulu -lisäosista sekä runoista kirjasta The Gifts of God – jotka kaikki vahvistavat tai ovat samansuuntaisia sen kanssa, mitä kyseisessä kohdassa käsitellään.

Tarkoitukseni luennoissa ja tässä kirjasarjassa on auttaa Ihmeiden oppikurssin oppilaita ymmärtämään paremmin harjoitusten merkitykset sekä niiden aseman Kurssin opetusohjelmassa. Ennen kaikkea tarkoituksena on auttaa oppilaita näkemään päivittäisten harjoitusten soveltamisen tärkeyden heidän jokapäiväisessä elämässään. Ilman tällaista soveltamista Jeesuksen sanojen kirkkaus menee hukkaan ja niistä tulee vain älyllisten opetusten steriili järjestelmä. Työkirjan tarkoitus onkin auttaa oppilaita soveltamaan Tekstiosan teoreettisen viitekehyksen opetuksia:

Kuten jokainen opettaja tietää, opiskelijat oppivat jatkuvalla harjoituksella ja toistolla. Niin me kaikki opimme lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Samoin jokainen, joka on koskaan oppinut soittamaan jotain soitinta, muistaa päivittäisen harjoittelun ja toistamisen. Samoin on Tekstiosan anteeksiannon periaatteiden laita. Niitä on harjoiteltava päivästä toiseen, tarvittaessa hetkestä toiseen. Jeesus muistuttaa tekstissä, että jokainen kohtaaminen on pyhä (T-8.III.4:1), koska jokainen kokemus tarjoaa mahdollisuuden projektion kääntämiseen, joka sallii meidän tutkia tiedostamattoman mielemme sisältöä. Ilman tällaista tietoisuutta emme voi oikeasti valita uudelleen, mikä on Kurssin perimmäinen tavoite. Lisäksi, kun opimme perustaitomme peruskoulussa, emme oppineet jokaista mahdollista sanojen tai numeroiden yhdistelmää, vaan vain periaatteet esimerkkien avulla, jotka sitten yleistimme kaikkiin tapauksiin. Näin myös uusi opettajamme – Jeesus tai Pyhä Henki – neuvoo meitä antamaan anteeksi tietyt erityiset ihmissuhteemme, auttaen meitä sitten yleistämään tämän periaatteen kaikkiin ihmissuhteisiimme:

Jos ohitimme tämän ajatuksen ensimmäisellä kerralla, Jeesus toistaa asiansa kaksi kappaletta myöhemmin:

Palaamme tähän olennaiseen kohtaan, kun aloitamme Työkirjan läpikäymisen.

Tämä kirjasarja voidaan lukea ainakin kolmella tavalla: 1) lukien kaikki kirjat järjestyksessä läpi alusta loppuun, 2) lukien eri harjoituksia eri aikoina, tai 3) lukien yhden harjoituksen kerrallaan päivittäisen harjoituksen kumppanina. Kehottaisin kuitenkin oppilaita, jos he tekevät Työkirjaa ensimmäistä kertaa, lukemaan ensin harjoitukset sellaisina kuin ne ovat, ilman kommenttejani. Toisin sanoen, kuten kaikki muutkin Ihmeiden oppikurssia käsittelevät työni, tämän seitsenosaisen kirjan on tarkoitus täydentää oppilaan kokemusta Työkirjasta, ei korvata Työkirjaa sellaisena kuin se annettiin meille.

Ennen kuin jatkan, haluaisin esittää muutaman huomautuksen tämän kirjasarjan luonteesta ja rakenteesta. Ne, jotka lukevat tekstin kokonaan, huomaavat, etten selitä kaikkea koko ajan. Se tekisi tästä tekstistä sietämättömän hankalan ja jopa pidemmän kuin mitä se nyt on. Siksi ideoita tai periaatteita esitetään usein olettaen, että lukija on jo lukenut ne kirjan kohdat, jossa ne selitetään syvällisemmin. Mainitsen esimerkiksi usein perustavan egoperiaatteen se on aina jompikumpi selittämättä aina sen ontologista alkuperää tai täyttä merkitystä. Käsittelen alla Ihmeiden oppikurssin metaforista kielenkäyttöä, jossa esimerkiksi termiä Jumala käytetään joskus silloin kun tarkoitetaan Pyhää Henkeä. Vaikka lukijaa joskus muistutetaan tästä, ei sitä aina mainita.

Muutama sana Ihmeiden oppikurssin kielen käytöstä. Kurssi on kirjoitettu dualistisella (tai vertauskuvallisella) kielellä. Näin Jeesus sanoo Käsitteiden selvennyksien johdannossa:

Tähdentäen sanojen symbolista ja siksi luonnostaan kuvitteellista luonnetta Jeesus esittää nämä kommentit Opettajan käsikirjassa:

Siksi, koska kykymme ymmärtää on rajallinen – samaistummehan aivoihin mielen sijasta – Jeesuksen abstrakti tai epäspesifinen rakkaus on ilmaistava muodossa, jonka voimme ymmärtää ja lopulta hyväksyä. Näin hän sanoo Tekstiosassa koskien Pyhän Hengen opetusta siitä, kuinka kokea totuuden ykseys anteeksiannon kautta:

Näin Jumalasta ja Pyhästä Hengestä (ja Jeesuksesta) puhutaan ikään kuin he olisivat persoonia, homo sapiens -lajin jäseniä. Heillä on sukupuoli ja he puhuvat, toimivat, ajattelevat, tekevät suunnitelmia, heillä on reaktioita ja tunteita, ja heillä on jopa ruumiinosia – ääniä, käsivarsia, käsiä ja kyynelkanavia. Mutta miten ei-dualistinen Jumala voi olla tällainen tai tehdä mitään näistä? Harjoituksessa 169 sanotaan, että ”Jumala on”, eikä mitään muuta voida sanoa, mikä olisi todella merkityksellistä. Ihmeiden oppikurssin opiskelijan on kuitenkin välttämätöntä ymmärtää, että kaikki tällaiset viittaukset Jumalaan, Kristukseen, Pyhään Henkeen ja Jeesukseen eivät ole kirjaimellisesti tarkoitettuja. Käyttäen symboleita ja metaforia he yksinkertaisesti kohtaavat meidät siinä olosuhteessa ja tilassa, jossa luulemme olevamme. Suuri osa Työkirjasta on kirjoitettu tällä tasolla. Tuon yleensä aina esiin sen, kun on näennäinen epäjohdonmukaisuus muodon ja sisällön, sanan ja merkityksen välillä. Kun symbolin käyttö ymmärretään oikein, johdonmukaisuuden ongelma katoaa. Siksi Jeesus varoittaa meitä Tekstiosassa sekoittamasta symbolia niiden alkulähteeseen (T-19.IV-C.11:2).

Lisäksi sanojen käytössä on havaittavissa huomattavia epäjohdonmukaisuuksia. Esimerkiksi, kuten edellä mainittiin, sanaa Jumala käytetään, kun on ilmeistä, että tarkoitetaan Pyhää Henkeä. Esimerkiksi harjoituksessa 193: ”Kaikki asiat ovat läksyjä, jotka Jumala haluaa minun oppivan.” Itse harjoitus tekee selväksi, että ”Jumala ei tiedä oppimisesta”, kun taas kaikkialla Kurssissa Pyhään Henkeen viitataan opettajanamme. Harjoituksessa 29 meille kerrotaan, että ”Jumala on kaikessa, mitä näen”, mutta harjoitus ja sitä seuraava opetus tekevät selväksi, että sillä tarkoitetaan Jumalan tarkoitusta, ja tiedämme tutkiessamme Ihmeiden oppikurssia, että Pyhän Hengen tehtävä on pitää anteeksiannon tarkoitus mielessämme. Muita esimerkkejä on runsaasti, ja mainitsen ne suurimmaksi osaksi, kun niitä esiintyy.

On myös tärkeää tuoda esiin viittaukset perinteisiin kristillisiin termeihin, kuten sovitus, toinen tuleminen ja viimeinen tuomio, puhumattakaan sellaisista opetuksista kuin ”Minä olen maailman valo”. Tämä noudattaa samoja linjoja, joista juuri keskustelin: Jeesus käyttää länsimaista ja dualistista kieltämme muotona, jolle hän antaa erilaisen sisällön. Siksi on äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että suurimman osan ajasta Jeesus käyttää sellaista symbolista kieltä, jonka kanssa me kaikki olemme kasvaneet. Sekä juutalaisuudessa että kristinuskossa Jumalalla nähdään olevan suunnitelmia ja Hänen nähdään tekevän asioita puolestamme, kuten lähettävän monenlaista apua: luonnonilmiöitä, enkeleitä, Poikansa, jopa sen, että viimeksi mainittu tapetaan puolestamme. Merkittävä osa Hänen suunnitelmaansa sisältää erityisiä ihmisiä, joilla on erityisiä osia erityissuunnitelmassa. Kun symbolit otetaan kirjaimellisesti (antropomorfismi), ne ovat punaisia lippuja, jotka osoittavat erityisyyden olevan äänessä, eikä totuuden. Jeesus ei puhu Työkirjassa suoraan erityisyydestä, mutta hän kuvaa sen dynamiikkaa. Tekstiosassa tärkeässä lauseessa hän sanoo, että emme voi edes ajatella Jumalaa ilman kehoa tai jossain muodossa, jonka luulemme tunnistavamme (T-18.VIII.1:7). Tämä on hänen tapansa selittää, että koska uskomme olevamme erillisiä kehoja, hänen täytyy puhua meille Jumalasta, joka myös näyttää olevan erillinen – ei siksi, että Hän totuudessa sellainen on, vaan että Hän näyttää olevan. Jälleen, tämä ei kirjaimellisesti tarkoita, että Jumala on laittanut avun tai Pyhän Hengen mieleemme, tai että Hänellä olisi edes suunnitelma. Kun nukahdimme ja aloitimme tämän mielettömän unen, otimme uneen mukaan muiston – Pyhän Hengen – paikasta, josta tulimme. Me teimme niin – ei Jumala. Pyhä Henki on Rakkauden muisto ja Läsnäolo sekä muistutus siitä, keitä me olemme Sen lapsina.

Muutama lisäkommentti vielä voi olla hyödyllinen ennen kuin aloitat Työkirjan läpikäynnin. Jos harjoituksien vastustusta ei koeta jossain matkan varrella, niin oppilaan täytyy olla joko voimakkaasti kieltämisen tilassa tai sitten niin pitkällä, ettei hän enää koe vastustamista. Työkirjan tarkoitus, joka heijastaa koko Ihmeiden oppikurssia, on kumota egon syyllisyyden ajatusjärjestelmä, joka on perusta olemassaolollemme erillisenä ja yksilöllisenä itsenä. Tällaisesta perustasta ei luovuta helposti tai kevyesti, sillä se merkitsee olemassaolon loppua sellaisena kuin me sen tunnemme. Ja niin me – egon hallitsemina – vastustamme jokaista tunkeutumista egon puolustuslinnakkeeseen. Näin ollen puhumme Kurssin oppimis- ja elämisprosessista matkana, jonka kuljemme Pyhän Hengen toimiessa opettajanamme. Se on matka läpi vastarinnan pimeän ja soisen maan – pelon, syyllisyyden ja projektion – anteeksiannon valo oppaanamme ja taivaan valo päämääränämme. Siksi puhumme myös Ihmeiden oppikurssin rakenteesta sinfonisena, jossa tiettyjä ydinteemoja toistetaan, muunnellaan, siirretään syrjään ja muotoillaan uudelleen, kunnes lunastuksen loppuhuipentuma julistaa matkan loppua.

Vastustuksen yleisimpien muotojen – kuten harjoituksen otsikon tai itse harjoituksen unohtamisen – lisäksi vastustamista on harjoitusten käyttäminen affirmaatioina. Se ei ole niiden tarkoitus, ja niiden väärinkäyttö heijastaa egon pyrkimystä tuoda valo pimeyteen. Tämä ei peitä vain pimeyttä, vaan myös valon. Sen sijaan harjoitusten lauseet on tarkoitettu symboleiksi siitä valosta, jonka luo tuomme egomme syyllisyyden ja tuomitsemisen pimeyden, jolloin tämä valo voi lempeästi loistaa ne pois.

Kenneth Wapnick, Ph.D.: Journey through the Workbook of A Course in Miracles

Suomentanut Marja Ikivalo