Oppilaan työkirjan harjoitus 9 selitettynä

HARJOITUS 9: En näe mitään sellaisena, kuin se nyt on.

Harjoitus 9 seuraa loogisesti harjoituksista 7 ja 8. Jos ajatukseni ovat merkityksettömiä, koska ne ovat keskittyneet menneisyyteen, jota ei ole olemassa, ja menneisyyttä ei ole olemassa, koska se on peräisin synnistä ja erillisyydestä, mitä ei koskaan tapahtunut, niin siitä täytyy loogisesti seurata, että ”en näe mitään sellaisena, kuin se on nyt”.

(1:1-2) Tämä opetus on selvää seurausta kahdesta edellisestä. Mutta vaikka älyllisesti hyväksyisit sen, on epätodennäköistä, että se vielä merkitsisi sinulle mitään.

Tämä on lievää vähättelyä. Tämä opetus ei merkitse meille mitään, koska olemme kauhuissamme siitä, mitä se todella tarkoittaa. Pyhässä hetkessä, joka on sanan ”nyt” merkitys, ei ole mitään, mitä nähdä. Tekstin luvussa 18 sanotaan: ”Minään tiettynä hetkenä kehoa ei ole edes olemassa” (T-18.VII.3:1), mikä tarkoittaa, että pyhässä hetkessä ei ole kehoa. Miksi? Koska ei ole ajatusta erosta; ei syntiä, syyllisyyttä eikä pelkoa, ja siksi ei tarvita kehoa puolustautumaan noita ajatuksia vastaan. Nämä ovat ne totuuden esteet, joihin Jeesus viittasi edellisessä harjoituksessa. Siten kaikki, mitä ”näen”, on puolustuskeino pyhää hetkeä vastaan.

(1:3-7) Ymmärtäminen ei kuitenkaan ole tarpeen tässä vaiheessa. Itse asiassa sen tajuaminen, että et ymmärrä, on edellytys sille, että teet väärät käsityksesi tekemättömiksi. Nämä harjoitukset liittyvät harjoittelemiseen eivätkä ymmärtämiseen. Sinunhan ei tarvitse harjoittaa sitä, minkä jo ymmärrät. Olisi todella nurinkurista tähdätä ymmärrykseen ja olettaa, että jo hallitset sen.

Tämä on sama ajatus, jota korostin edellisen harjoituksen yhteydessä: on tärkeää tunnistaa, että mielesi on tyhjä, kun se ajattelee. Luulemme ymmärtävämme, mitä ajattelemme. Mutta todellisuudessa emme ymmärrä mitään, koska niin kutsuttu ajattelemisemme on este todelliselle ymmärrykselle, joka Ihmeiden oppikurssissa rinnastetaan totuuteen tai todelliseen näkökykyyn.

Lainasin aiemmin Tekstiosan lukua ”Pieni halukkuus”, jossa Jeesus sanoo: ”Olet vieläkin vakuuttunut siitä, että sinun ymmärryksesi merkitsee mahtavaa panosta totuuden hyväksi ja tekee siitä sen, mitä se on” (T-18.IV.7:5). Toisin sanoen ymmärryksemme ei ole välttämätöntä. On kuitenkin välttämätöntä, että olemme valmiita hyväksymään, ettemme ymmärrä mitään. Jos voimme hyväksyä tämän tosiasian, avaamme tien todelliselle Opettajallemme, jotta hän voi opastaa meitä. Mutta jos jatkuvasti väitämme, että ymmärrämme ja olemme oikeassa, Jeesus ei voi mitenkään opettaa meitä. Mielettömässä ylimielisyydessämme uskomme, ettei meidän tarvitse oppia mitään. Myöhemmin tulevassa harjoituksessa lukee:

”Et aseta kyseenalaiseksi sitä, minkä olet jo määritellyt. Näiden harjoitusten tarkoituksena onkin kysyä kysymyksiä ja saada vastauksia.” (OT-28.4:1-2)

Näin ollen halukkuutemme harjoitella ja soveltaa harjoituksia, aina kun voimme, tekee ymmärtämisen meille lopulta mahdolliseksi.

(2:1) Harjoittamattoman mielen on vaikea ymmärtää, että sitä, minkä omin silmin näkee, ei ole olemassa.

Meidän on äärimmäisen vaikea uskoa, että sitä, mitä näemme, ei ole olemassa. Luulemme näkevämme huoneen täynnä ihmisiä ja tuoleja, kellon, jäätyneen järven [tämä luentosarja pidettiin talvella New Yorkin Catskill-vuorilla] jne. ”Todellisuudessa” näemme vain ulkoistetun kuvan erillisyyden ajatuksistamme; illusorisen ajatusjärjestelmämme projektiot erityisinä muotoina.

(2:2-3) Tämä opetus saattaakin olla hyvin häiritsevä ja voi aiheuttaa sinussa monenlaista vastarintaa. Se ei kuitenkaan estä sinua soveltamasta sitä.

Ei ole tarpeen ymmärtää tai hyväksyä Työkirjan ideoita. Jeesus yksinkertaisesti pyytää meitä tekemään harjoitukset. Tämän päivän harjoituksen sisältämän ajatuksen pitäisi olla hyvin häiritsevä, ja jotain on vialla, jos se ei ole. Kuten olemme jo keskustelleet, jos sitä mitä näet, ei ole olemassa ja koet näkeväsi itsesi – fyysisen itsesi ja ajatuksesi – niin sitten sinä et ole olemassa. Mikä voisi olla häiritsevämpää kuin tämä? Tätä ajatusta ei tarvitse hyväksyä totuutena. Jeesus yksinkertaisesti pyytää sinua aloittamaan prosessin, jossa koulutat mielesi ajattelemaan niin kuin hän ajattelee.

(2:4-5) Enempää sinulta ei vaadita tämän eikä muidenkaan harjoitusten kohdalla. Jokainen pienikin askel raivaa tieltään hitusen pimeyttä, ja lopulta ymmärrys valaisee joka sopukan sellaisesta mielestä, joka on puhdistettu sitä pimentävästä kuonasta.

Tämä on äärimmäisen tärkeä teema, jota toistamme yhä uudelleen: esteiden poistaminen rakkauden muistamisen tieltä. Kun saat mieltä pimentävän kuonan pois tieltä – eli merkityksettömät ajatukset, jotka ovat peräisin egon ajatusjärjestelmästä – jäljelle jää Kristuksen näkökyky, ja se on ymmärtämistä. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä maailmassa tapahtuu, vaan sen ymmärtämisen kanssa, että maailmassa ei ole mitään ymmärrettävää. Kun Michelangelolta kysyttiin hänen veistoksestaan, niin hän selitti, että hän näki ensin kuvan kivessä ja otti sitten pois sen, mikä ei kuulunut tuohon kuvaan. Kristuksen kuva, joka on todellisen identiteettimme valo, on jo mielessämme Pyhän Hengen kautta. Meidän velvollisuutemme on yksinkertaisesti tuoda illuusioidemme pimentävä kuona Hänen totuuteensa, mikä johtaa kokemukseen Jumalan rakkaudesta ja Poikakunnan ykseydestä.

Harjoituksen loppuosassa annetaan ohjeita harjoituksen tekemiseen. Huomaa jälleen, että Jeesus tähdentää umpimähkäistä soveltamista, eli ei minkään pois jättämistä. Hän auttaa meitä olemaan tarkkoja ja yksityiskohtaisia olematta ritualistisia ja pakkomielteisiä, jolloin perimmäisenä tarkoituksena on yleistää yksityiskohdista havaintomaailman kaikkiin aspekteihin – sekä vähäpätöiseen että tärkeään, sekä lähellä että kaukana. Jeesus päättää harjoituksen vielä yhdellä muistutuksella:

(5) Korostettakoon taas, että et saa yrittää sisällyttää harjoitukseen kaikkea mitä näet, mutta että myöskään tarkoituksella jättää mitään pois. Huolehdi siitä, että olet tässä suhteessa täysin rehellinen itsellesi. Sinulle saattaa tulla kiusaus olla sitä huomaamatta.

Kun etenet Työkirjan läpi, näet mikä merkitys on sillä, ettei mitään jätetä pois, sekä sillä, että olet rehellinen ja suostut näkemään egon pois purkamisen sinussa esiin nostaman vastustuksen.

Kenneth Wapnick, Ph.D.: Journey through the Workbook of A Course in Miracles

Suomentanut Marja Ikivalo