HARJOITUS 5: En milloinkaan ole poissa tolaltani siitä syystä kuin luulen.

Tämä on yksi niistä opetuksista, joita lainaan usein, sillä se menee harjoittelumme ytimeen. Luulemme tietenkin olevamme järkyttyneitä siksi, mitä maailmassa tapahtuu ja miten se vaikuttaa meihin. Mutta ainoa syy, miksi olemme järkyttyneitä – mitä ei nimenomaisesti opeteta tässä, vaikka se annetaan ymmärtää – on se, että valitsimme egon opettajaksemme Jeesuksen sijaan.

(1) Tätä opetusta voidaan edellisen tavoin käyttää mihin tahansa henkilöön, tilanteeseen tai tapahtumaan, joka mielestäsi tuottaa sinulle tuskaa. Sovella sitä erityisesti mihin tahansa sellaiseen asiaan, jonka luulet olevan syypäänä siihen, että olet poissa tolaltasi, ja määrittele tunteesi millä tahansa sanoilla, jotka tuntuvat sinusta siihen sopivimmilta. Pahan olosi syynä saattaa tuntua olevan pelko, huoli, masennus, ahdistus, viha, mustasukkaisuus tai mikä tahansa tunteen ilmenemismuoto, jotka kaikki havaitaan erilaisina. Se ei ole totta. Kuitenkin, kunnes opit, että ilmenemismuodolla ei ole väliä, jokaisesta muodosta tulee sopiva kohde tämän päivän harjoitusten soveltamiseen. Se, että sovellat samaa opetusta jokaiseen erikseen, on ensimmäinen askel siihen, että lopulta huomaat niiden kaikkien olevan yhtä ja samaa.

Tässä ilmaistaan jälleen paradoksi, että meidän on jatkettava harjoittelua erityisillä asioilla ja yksityiskohdilla, jotta opimme, että kaikki on samaa, ei-spesifiä, ei-tiettyä ja ei-erityistä. Itse asiassa tämä on keskeinen teema Ihmeiden oppikurssin meille antamassa prosessissa, joka lopulta herättää meidät unesta. Harjoittamalla anteeksiantoa joka ikinen kerta, kun koemme järkytystä tai levottomuutta – epämukavuutemme muotoa – tulemme tietoisiksi sen taustalla olevasta syyllisyyden sisällöstä, joka on hankalan olomme todellinen lähde. Näin voimme oppia kaikkien illuusioiden luontaisen samanlaisuuden. Silloin ne katoavat, jättäen jäljelle vain rakkauden sisällön, ainoan hyvinvointimme ja rauhamme todellisen lähteen. Tämä opetus on erittäin tärkeä, koska me kaikki menemme usein pois tolaltamme ja olemme aina varmoja siitä, miksi näin tapahtui. Tämä auttaa meitä ymmärtämään, että emme ole pois tolaltamme sen takia, mitä on ulkopuolella, vaan sen takia, miten katsomme sitä, mikä on ulkopuolella.

Seuraavaksi päivän harjoituksessa on vuorossa tunnistaa järkytyksen erityinen muoto ja se syy, jonka liitämme siihen:

(2) Kun käytät päivän opetusta mihin tahansa asiaan, joka jostakin erityisestä syystä jollain tavalla järkyttää mielenrauhaasi, anna nimi sekä ilmenemismuodolle, jossa huomaat jotain järkyttävää, että syylle, josta luulet sen johtuvan. Esimerkiksi:

En ole vihainen ___lle siitä syystä, kuin luulen.

En pelkää ___ (mainitse asia tai henkilö) siitä syystä kuin luulen.

Jeesus siirtää meidät nyt nopeasti kehon ja tunteiden maailmasta ajatusten ja mielen maailmaan:

(3) Kuitenkin on jälleen mainittava, että tällä ei pidä korvata niitä harjoitusjaksoja, joiden aikana ensin etsit mielestäsi uskottavia mielenrauhan järkkymisen ”lähteitä” ja sellaisia järkytyksen muotoja, joiden luulet olevan niistä seurausta.

Jeesus palauttaa meidät koulutuksensa mielentutkiskelupuoleen. Meidän on totuttava katsomaan sisäänpäin, oppimaan kiinnittämään huomiota tähän asti tukahduttamaamme syyllisyyteen, joka on pois tolaltaan olemisemme perimmäinen syy.

(4) Saattaa olla, että näissä harjoituksissa sinun on vieläkin vaikeampi kuin edellisissä olla täysin mielivaltainen valikoinnissasi ja jättää panematta joillekin asioille muita enemmän painoa. Kenties auttaisi, jos edeltäisit harjoituksia seuraavalla lauseella:

Pieniä mielenrauhan menetyksiä ei ole olemassakaan.
Kaikki ne häiritsevät sitä yhtä paljon.

Meillä kaikilla on taipumus olla valikoiva. Kun jokin pieni asia hermostuttaa meitä, ajattelemme olevamme vain ”lievästi ärsyyntyneitä”. Sitten myöhemmin päivällä tapahtuu jotain merkittävämpää ja meistä tulee todella vihaisia. Ja mielestämme siinä on ero. Kuten olemme jo aiemmin todenneet: ego saa meidät uskomaan periaatteeseen, että harhojen hierarkia on olemassa. Tämä on yksi egon ensisijaisista puolustuksista Jumalan Ykseyttä vastaan: dualistisen maailman spesifisyys kumoaa Jumalallisen Abstraktion yhtenäisen todellisuuden, käyttääkseni Tekstiosassa käytettyä termiä (T-4.VII.5:4). Tämä on todellisuus, jota ego ei koskaan halua meidän muistavan tai heijastavan täällä, koska se merkitsee egon loppua.

Jeesus jatkaa ohjeitaan meille samaan tapaan:

(5-6) Tutki sitten mieltäsi ja etsi aiheita siihen, mikä sinua painaa, välittämättä siitä miten paljon tai vähän sen luulet sinua painavan. Saatat myös huomata, että et ole yhtä halukas soveltamaan päivän opetusta joihinkin tiettyihin asioihin, joiden koet järkyttävän mielenrauhaasi, kuin joihinkin muihin. Jos näin käy, ajattele ensin:

En voi pitää kiinni pelkästään tästä järkytyksen muodosta ja luopua muista. Näiden harjoitusten kannalta pidän siis niitä kaikkia samanarvoisina.

Tämä on se, mitä meidän tulee sanoa, kun tunnemme houkutusta tehdä hierarkiaa meitä järkyttävistä asioista. Ja sitten Jeesus toistaa asian seuraavassa lauseessa:

(7:1) Käytä tämän jälkeen korkeintaan minuutti mielesi tutkimiseen ja yritä tunnistaa useita erilaisia sinua häiritseviä mielenrauhaasi järkyttäviä muotoja, olipa niiden suhteellinen tärkeys sinulle mikä tahansa.

Voimme nähdä, kuinka monta kertaa näissä Työkirjan alkupään opetuksissa Jeesus muistuttaa meitä siitä, kuinka yritämme jatkuvasti tehdä kokemuksistamme hierarkian uskoen, että jotkut asiat ovat tärkeitä ja toiset eivät. Hän kouluttaa meitä ymmärtämään, että ne ovat kaikki yhtä ja samaa. Harha on harhaa.

Syvempi Ihmeiden oppikurssin opetusten tutkiminen tuottaa melko häiritsevän oivalluksen: kun olemme järkyttyneitä, me haluamme olla järkyttyneitä, sillä se todistaa, että olemme syyttömät uhrit kaikkeen siihen, mitä väärintekijät tekevät meille. Palaamme tähän Kurssin erittäin tärkeään opetukseen myöhemmin, mutta voin mainita, että kaksi kohtaa Tekstiosassa käsittelee juuri tätä aihetta: ”Ristiinnaulitsemisen kuva” (T-27.I) ja ”Käsitys itsestä ja Itse” (T-31.V).

Kappaleen loppuosa toistaa aikaisemman ohjeen korostaen tarvetta olla sekä tarkka että lempeä harjoittelussamme.

Kenneth Wapnick, Ph.D.: Journey through the Workbook of A Course in Miracles

Suomentanut Marja Ikivalo