HARJOITUS 4: Nämä ajatukset eivät merkitse mitään. Ne ovat samanlaisia kuin esineet, joita näen tässä huoneessa (tällä kadulla, tästä ikkunasta, tässä paikassa).

Jeesus auttaa meitä ymmärtämään, että merkitystä ei ole sillä, mitä näemme, eikä myöskään ajatuksillamme näkemästämme ole merkitystä. Myöhemmissä harjoituksissa hän selittää, että ajatuksemme eivät eroa siitä, mitä havaitsemme. Sisäinen ja ulkoinen ovat yhtä ja samaa.

(1) Nämä harjoitukset poikkeavat edellisistä siinä suhteessa, että ne eivät ala päivän opetuksella. Aloita nämä harjoitusjaksot tarkkailemalla mielessäsi risteileviä ajatuksia noin minuutin verran. Sovella sen jälkeen opetusta niihin. Jos jo olet tietoinen onnettomista ajatuksista, käytä niitä opetuskohteina. Älä kuitenkaan valikoi kohteeksi vain sellaisia ajatuksia, joita pidät ”pahoina”. Jos harjoitat itseäsi tarkkailemaan ajatuksiasi, huomaat, että ne ovat sellainen sekasotku, että jossain mielessä yhtäkään niistä ei voi kutsua ”hyväksi” tai ”pahaksi”. Juuri sen vuoksi ne eivät merkitse mitään.

Sekä käsityksemme että ajattelumme muuttuvat. Se, mikä on muuttuvaa, ei ole muuttumatonta, ja jos se ei ole muuttumaton, se ei voi olla Jumalasta. Tämä väite heijastaa yhtä ydinlähtökohdista, joiden varassa Kurssin logiikka lepää. Kaikki, mikä on lähtöisin Jumalasta, jakaa Hänen ominaisuutensa. Jos se ei jaa, se ei voi olla Hänestä, joten sen täytyy olla epätodellista tai kuvitteellista. Näin ollen, jos on jotain, joka muuttuu, se ei voi olla Muuttumaton, ja siksi sitä ei ole olemassa, ja sen on oltava luonnostaan merkityksetön, kun se on erotettu siitä, millä yksin on merkitys. Kun kiinnitämme huomiota ajatuksiimme, näemme niiden sattumanvaraisuuden, vaihtelevuuden ja ohikiitävän luonteen, jotka kaikki todistavat niiden merkityksettömyydestä. Muuttuvina tekijöinä niiden täytyy siis olla egosta, jossa on aina kyse muutoksesta, johtuen sen alkuperästä, jossa se muutti Muuttumatonta.

Nämä varhaiset opetukset petollisen yksinkertaisine harjoituksineen ohjaavat meitä vähitellen ja lempeästi tunnistamaan niiden totuuden, kun sovellamme niitä jokapäiväiseen elämäämme.

(2) Kun valikoit kohteita tämän päivän opetuksen soveltamiseen, käytä samaa tapaa kuin aikaisemmin. Älä pelkää käyttää ”hyviä” ajatuksia sen enempää kuin ”pahojakaan”. Mitkä niistä eivät kuitenkaan edusta todellisia ajatuksiasi, vaan ovat vain niiden verhona. ”Hyvät” ajatuksesi ovat vain varjoja siitä, mitä niiden takana piilee, ja varjot tekevät näkemisen vaikeaksi. ”Pahat” ajatuksesi ovat näkemisen esteitä ja tekevät sen mahdottomaksi. Kumpaakaan niistä sinä et halua.

Todelliset ajatuksemme ovat rakkautta tai ykseyttä, jonka täytyy olla ei-erityistä, mikä on Ihmeiden oppikurssin määritelmä termille abstrakti. Egon erityisyyksien maailma on piilottanut nämä ei-erityiset ajatukset. Mutta me haluamme totuuden, emme varjoa tai estettä. Hyvien platonistien tavoin mekin haluamme sitä hyvää, joka on hyvän käsitteen tuolla puolen. Hyvä ja paha ovat käsitteitä, ja kuten meille opetetaan Tekstiosan loppupuolella:

”Pelastus voidaan nähdä pelkästään pakoon pääsynä erilaisista käsitteistä. Se ei välitä mielen sisällöstä, vaan ainoastaan siitä yksinkertaisesta väitteestä, että mieli ajattelee.” (T-31.V.14:3-4).

Parhaimmillaankin oikeamieliset ajatuksemme (”hyvät”) ovat korjauksia väärämielisille (”pahoille”), mutta lopulta niidenkin täytyy kadota abstraktiin tai ei-erityiseen Alkulähteemme Rakkauteen.

(3) Tämä on hyvin tärkeä harjoitus ja sitä tullaan toistamaan aika ajoin vähän eri muodoissa. Tarkoituksena on harjoittaa sinua ottamaan ensimmäinen askel kohti päämäärää, jonka avulla pystyt erottamaan merkityksellisen merkityksettömästä. Se on ensimmäinen yritys pitkän tähtäyksen oppimispäämäärässä, jossa opit näkemään merkityksettömyyden itsesi ulkopuolella olevana asiana ja merkityksellisyyden asiana, joka asuu sisälläsi. Se myös aloittaa mielesi harjoittamisen siihen, että opit erottamaan, mikä on samaa ja mikä erilaista.

Tämä on tärkeä ajatus – merkityksetön on ulkopuolella, koska se mikä on ulkopuolella, on epätodellista. ”Merkityksellisyys asiana, joka asuu sisälläsi ” tarkoittaa Pyhän Hengen ajatuksia mielessämme. Kaikki mitä havaitsemme ulkopuolellamme ja uskomme olevan totta, palvelee egon tarkoitusta, joka on saada meidät ajattelemaan, että merkityksetön on totta. Kaikesta tästä tulee sitten peite sille, mikä todella on merkityksellistä. Pyhä Henki kuitenkin opettaa meitä näkemään, että se, mitä maailmassa on, palvelee sitä tarkoitusta, että se voi opettaa meille, ettei maailmaa ole. Siinä on sen merkitys. Esineet eivät ole merkityksellisiä itsessään, mutta Pyhän Hengen tarkoitus antaa niiden merkityksen. Kaikki ilman Häntä nähty on merkityksetöntä.

Ego saa meidät arvostamaan sitä, mitä maailmassa on, jotta uskomme erillisyyden ajatusjärjestelmän todellisuuteen, jota maailma heijastaa. Pyhä Henki saa meidät havaitsemaan, mitä maailmassa on, niin että lopulta ymmärrämme, ettei maailmaa ole. Siten ”mikä on samaa” on kaikki egon ajatusjärjestelmässä ja kaikki Pyhän Hengen ajatusjärjestelmässä: syyllisyys on syyllisyyttä, riippumatta sen muodosta; rakkaus on rakkautta sen muodosta riippumatta. Mutta nämä kaksi järjestelmää eroavat toisistaan, koska egon ajatusjärjestelmä juurruttaa meidät syvemmälle helvettiin, kun taas Pyhä Henki tuo meidät kotiin. Voimme siis oppia, miten kaikki ajatukset ovat luontaisesti samanlaisia molempien ajatusjärjestelmien sisällä ja miten erilaisia nämä kaksi ajatusjärjestelmää ovat.

(4) Kun käytät ajatuksiasi tämän päivän opetuksen soveltamiseen, tunnista jokainen ajatus sen sisältämän keskeisen henkilön tai tapahtuman mukaan, esimerkiksi:

Tämä ajatus ___  (määrittele) ei tarkoita mitään. Se on samanlainen kuin asiat, jotka näen tässä huoneessa (tällä kadulla jne).

Huomaa tämä painotus tarpeesta olla täsmällinen soveltaessamme päivän ajatusta. Ilman tällaista soveltamista harjoitukset ovat meille merkityksettömiä.

(5) Voit myös soveltaa opetusta johonkin sellaiseen ajatukseen, joka sinusta tuntuu vahingolliselta. Tällainen käytäntö on hyödyllinen, mutta se ei korvaa niitä umpimähkäisiä valikoimismenetelmiä, joita näihin harjoituksiin tulisi käyttää. Älä kuitenkaan tutki mieltäsi enempää kuin noin minuutin ajan. Olet toistaiseksi liian kokematon, etkä voi välttyä taipumuksesta tarpeettomaan miettimiseen.

Tämä on osa Jeesuksen tarkoitusta saada meidät tuntemaan itsemme nöyriksi. Emme vielä tiedä, mikä on haitallista ja mikä vaaratonta. Tämä on samanlainen kuin hänen ohjeensa meille Tekstiosassa, että emme tiedä eroa tuskan ja ilon välillä (T-7.X) emmekä vankeuden ja vapauden (T-8.II). Ja niin me turhaan keskitymme tavoittelemaan sitä, mikä satuttaa meitä, sen sijaan että oppisimme, mikä tuo meille rauhaa ja iloa.

(6) Vielä: koska nämä harjoitukset ovat ensimmäisiä lajissaan, saatat huomata, että sinun on erityisen vaikeata välttää arvostelua, koska kysymys on ajatuksista. Älä toista näitä harjoituksia enempää kuin 3– 4 kertaa päivän aikana. Palaamme niihin myöhemmin.

Jeesus ei halua sinun tuntevan syyllisyyttä, jos ja kun et oikein saa tehtyä harjoituksia, mutta hän haluaa sinun olevan tietoinen vaikeuksistasi. Vaikeuksien takana on seuraava alitajuinen ajatus: ”Minulla on vaikeuksia tehdä harjoituksia, koska en halua luopua uskostani – eikä vain siihen, että esineet ovat merkityksellisiä, samoin kuin ajatukseni, vaan siihen, että minä olen merkityksellinen. Minähän, yksilönä, olen erityinen olento ja olen merkityksellinen.” Siksi nämä harjoitukset ovat ”erityisen vaikeita”.

Kenneth Wapnick, Ph.D.: Journey through the Workbook of A Course in Miracles

Suomentanut Marja Ikivalo