HARJOITUS 29: Jumala on kaikessa, mitä näen.

Kun ihmiset pyrkivät kritisoimaan Ihmeiden oppikurssia panteismin perusteella – katolilaisten suurena harhaoppina pitämä oppi, joka opettaa, että Jumala löytyy kirjaimellisesti materiaalisuudesta, joka on Hänen manifestaatiotaan – erityisesti tämä harjoitus, samoin kuin seuraava, valitaan parhaiksi esimerkeiksi. Monia vuosia sitten puhuin vanhojen aikojen harhaoppien metsästäjää muistuttavan jesuiittapapin kanssa. Hänen tärkein tehtävänsä elämässä konservatiivisena katolilaisena näytti olevan löytää kaikki harhaoppiset opetukset nykyaikaisesta kristinuskosta. Kun hän kuuli minusta ja Ihmeiden oppikurssista, hän otti tehtäväkseen pelastaa ne nunnat ja papit, joiden kanssa olin työskennellyt, putoamasta kadotuksen syvyyksiin Kurssin takia. Vietin tunnin hänen kanssaan eräänä iltana, jona aikana hän luetteli Kurssista löytyviä harhaoppeja. Hän oli itse asiassa tutkinut vain Oppilaan työkirjaa ja käyttänyt huomattavan paljon aikaa tähän nimenomaiseen harjoitukseen todisteena Ihmeiden oppikurssin panteismista. Itse asiassa on totta, että kun tämä alkuperäinen toteamus ”Jumala on kaikessa, mitä näen” otetaan sellaisenaan, se näyttää olevan panteistinen: Jumala on pöydässä, Jumala on tuolissa, Jumala on kehossa, Jumala on kasveissa jne. Kun tutkit tätä harjoitusta huolellisesti, käy kuitenkin selväksi, että Jeesus ei puhu tästä. Harjoitusten 29 ja 30 teemana on, että Jumalan tarkoitus – eli anteeksiannon tarkoitus – on kaikessa, mitä näen. Tämä johtuu siitä, että tarkoitus on mielessä, mikä selitetään edetessämme.

Lukija saattaa muistaa tämän kirjan Journey through the Workbook of ACIM esipuheen, jossa käsittelin sitä, miten Oppilaan työkirjan kieli, puhumattakaan koko Ihmeiden oppikurssin kielestä, voi olla harhaanjohtavaa. Esimerkiksi Oppilaan työkirjassa Jeesus saattaa käyttää sanaa Jumala, kun hän teknisesti ottaen viittaa Pyhään Henkeen. Selkeä esimerkki löytyy harjoituksesta 193 ”Kaikki asiat ovat läksyjä, jotka Jumala haluaa minun oppivan”, jossa Jeesus sanoo selvästi, että Jumala ei opeta, sillä se on Pyhän Hengen tehtävä. Tässäkin nyt käsiteltävänä olevassa harjoituksessa sanoessaan, että Jumalan tarkoitus on kaikessa, mitä näen, Jeesus todella puhuu Pyhän Hengen opetustarkoituksesta.

(1) Tämän päivän opetus selittää, miten on mahdollista nähdä kaikkien asioiden merkitys jokaisessa asiassa. Se selittää, miksi mikään ei ole erillinen itsestään tai itsessään. Ja se selittää, miksi mikään näkemäsi ei merkitse mitään. Itse asiassa se selittää jokaisen opetuksen, jota olemme tähän asti käsitelleet ja myös jokaisen tulevan opetuksen. Tämän päivän opetus on todellisen näkökyvyn koko perusta.

Kuten myös seuraavassa harjoituksessa näemme, todellisella näkökyvyllä ei ole mitään tekemistä kehon silmien kanssa, vaan mielentilan tai asenteen kanssa. Tarkemmin sanottuna todellinen näkökyky viittaa siihen, että olemme valinneet Jeesuksen opettajaksemme, joten hänen ovat nyt ”silmät”, joiden kautta näemme. Meille opetetaan, että sisäinen ja ulkoinen ovat sama asia. Siksi se, mitä havaitsemme ulkopuolella, ei ole mitään muuta kuin varjo siitä, mitä olemme ensin havainneet sisällämme. Kun Jeesus sanoo: ”Jumala on kaikessa, mitä näen”, hän tarkoittaa, että Jumala on kaikessa, mitä ajattelen, koska näkeminen ja ajatteleminen ovat sama asia: havainto aiheutuu ajatuksista ja ne pysyvät yhtenä. Todellisen  näkökyvyn perusta on siis Jumalan tarkoituksen näkeminen. Näen anteeksiannon kaikessa, mitä havaitsen, koska olen antanut potkut egolle opettajanani ja palkannut tilalle Jeesuksen. Näin asiasta sanotaan näissä kahdessa Tekstiosan lauseessa: ”Luovu nyt asemasta omana opettajanasi… sillä sinua opetettiin huonosti” (T-12.V.8:3; T-28.I.7:1). Näin kaikki, mitä havaitsen, ajattelen ja tunnen, voi olla päinvastaista kuin mitä se oli ollut ennen kuin otin Jeesuksen uudeksi opettajakseni.

(2:1-3) Todennäköisesti sinun on tässä vaiheessa hyvin vaikea ymmärtää tätä opetusta. Pidät sitä kenties typeränä, epäkunnioittavana, järjettömänä, hullunkurisena ja jopa vastustettavana. Jumala ei esimerkiksi varmasti olekaan pöydässä sillä tavalla, kuin sinä pöydän näet.

Meistä tämä on vaikeaa, koska ajattelemme, että on olemassa pöytä, joka on erillään kehostamme ja että silmämme todella havaitsevat sen, mikä on maailman kuvitteellista versiota näkemisestä. Jumala ei voi olla pöydässä, koska pöytää ei ole. Jälleen huomionarvoinen asia on, että Jeesus siirtää painopisteen siitä, mitä havaitsemme ulkopuolellamme, siihen, mitä havaitsemme sisällämme. Se tapa, jolla me näemme, on hänen opetuksensa keskipiste – meidän ajatuksemme – ja ne liittyvät vain siihen tarkoitukseen tai opettajaan, jonka valitsemme.

Sivumennen sanoen, jos oppilaalle, joka tekee näitä harjoituksia ensimmäistä kertaa, ei ole jo tullut mieleen, kuinka radikaalisti erilainen Jeesuksen opetus on, niin näiden kahden harjoituksen pitäisi tehdä se täysin selväksi. Ihmeiden oppikurssi ei ole mitään sellaista, mitä yleensä opetetaan henkisissä opetuksissa. Tämä radikaalius perustuu Kurssin taustalla olevaan metafysiikkaan, joka opettaa, että havaittava maailma on illuusio. Siksi se, mitä havaitsemme ja ajattelemme täällä, ei ole lainkaan todellista. Täytyy siis olla niin, että todellinen toiminta ei ole sitä, mitä tapahtuu kehossamme tai maailmassa, vaan sitä, mitä tapahtuu mielessämme. Tämä ilmaistaan näissä harjoituksissa selvemmin kuin tähän mennessä.

(2:4) Kuitenkin painotimme eilen sitä, että pöydällä ja maailmankaikkeudella on sama tarkoitus.

Tämä tarkoitus on olla objekti, joka näyttää olevan ulkopuolellamme, johon heijastamme mielemme egoajatukset. Kun Jeesus on opettajamme, katsomme nyt sitä, mitä havaitsemme, ja näemme sen eri tavalla. Anteeksianto edellyttää sen oivaltamista, että se mitä havaitsemme ulkopuolellamme, heijastaa sitä, minkä olemme ensin tehneet todelliseksi sisällämme. Siksi annamme veljillemme anteeksi sen, mitä he eivät tehneet; he eivät ole tehneet mitään siinä mielessä, että heillä olisi valta riistää rauhamme pois meiltä. Anteeksi onkin annettava meidän syyllisyyden ajatuksemme, jotka syntyvät uskomuksesta, että olemme eronneet rauhasta. Tämän syyllisyyden olemme heijastaneet muihin.

(2:5) Ja millä on sama tarkoitus kuin maailmankaikkeudella, on sama tarkoitus kuin Luojallaan.

Tässä Jeesus käyttää sanoja maailmankaikkeus ja Luoja löyhästi – toinen esimerkki Kurssin kielen ”löyhyydestä” – koska hän puhuu selvästi fyysisestä maailmankaikkeudesta. Mutta Jumala ei voi olla fyysisen luoja, kuten tehdään erehtymättömän selväksi läpi Ihmeiden oppikurssin. Jos otat nämä lauseet kirjaimellisesti, päädyt kiskomaan hiuksesi irti päästäsi, koska tällaiset lauseet näyttävät sanovan täysin päinvastaista kuin mitä Jeesus opettaa muissa kohdissa Kurssia. Haluat kuitenkin ymmärtää hänen opetuksensa sisällön sen sijaan, että analysoisit opetuksen tyhjäksi ja väittelisit sen muodon kanssa. Palaan usein tähän tärkeään ja huomion arvoiseen asiaan.

(3:1) Yritä siis tänään alkaa oppia katsomaan kaikkia esineitä [kaikkea] rakkaudella, avoimin mielin ja arvostaen.

Jos valitset Jeesuksen opettajaksesi, samaistut hänen rakkauteensa. Silloin se mitä näet ulkopuolellasi, on joko rakkauden ilmaisua tai sen pyyntöä. Katsot kiitollisuudella maailmaa, varsinkin erityisiä ihmissuhteitasi, koska niistä on tullut tilaisuuksia oppia, että sinulle on annettu anteeksi ja egosi voidaan tehdä tekemättömäksi. ”Avoimin mielin” tarkoittaa, että mielesi ei ole enää suljettu Pyhän Hengen totuudelta. Kun valitsemme egon opettajaksemme ja hylkäämme Pyhän Hengen, mielemme sulkeutuu Hänen totuudeltaan. ”Avoin mieli” tai ”ennakkoluulottomuus” tässä kohtaa – kuten kerrotaan myös Jumalan opettajan kymmenennessä ominaisuudessa, jota käsitellään Opettajan käsikirjassa (OK.4.X) – tarkoittaa, että mielemme on avoin Jeesuksen rakkaudelle. Silloin ajattelussamme ei ole vääristymiä, mikä puolestaan tarkoittaa, että havaitsemisessamme ei ole vääristymiä. Se mitä kuulemme ja näemme tulee rakkaudesta, eikä siitä, että olemme heijastaneet egoajatuksia näihin havaintokohteisiimme.

(3:2-4) Nyt et niitä näe [ts. et näe asioita sellaisina kuin ne todella ovat]. Pystytkö siis tietämään, mitä niissä on? Mikään ei ole sitä, miltä se sinusta näyttää.

Tämä on toinen niistä lauseista, joiden pitäisi saada sinut erittäin ahdistuneeksi, jos pysähdyt mietiskelemään niitä. Jos et näe mitään sellaisena kuin se on – ”mikään ei ole sitä, miltä se sinusta näyttää” – ja kaikki havaitsemasi on väärin, silloin myös sen tavan, jolla havaitset itsesi, täytyy olla väärä. Kaikki ajatuksesi kaikesta ovat vääriä.

(3:5-6) Sen pyhä tarkoitus on pienen ympyröittesi ulottumattomissa. Kun todellinen näkökyky on osoittanut sinulle maailmaa valaisevan pyhyyden, olet ymmärtävä tämän päivän opetuksen täydellisesti.

Tämä on viittaus harjoitukseen 15, jossa puhuttiin valoreunuksien näkemisestä esineiden ympärillä. Jeesus tekee tässä hyvin selväksi, samoin kuin jo aiemmissa tutkimissamme harjoituksissa, että hän ei puhu auroista tai minkäänlaisesta ulkoisesta valosta. Hän viittaa erilaiseen tapaan nähdä; todelliseen näkökykyyn, joka perustuu totuuden valoon; uuteen ymmärrykseen, joka tulee, kun valitsemme hänet egon kapean taajuuskaistaleen (”pienten ympyröittesi ”) sijaan.

(3:7) Etkä käsitä, miten koskaan saatoit pitää sitä vaikeana.

Jokaisella on ollut tämä kokemus jossain vaiheessa: kun mielemme on kirkas edes hetken ajan – kun syyllisyys ja tuomitsevat ajatukset ovat poissa ja tunnemme Jeesuksen rakkauden sisällämme – kaikki Ihmeiden oppikurssissa tulee kristallinkirkkaaksi. Kun ymmärrämme seuraukset siitä, mitä tarkoittaa olla väärässä ja antaa Jeesuksen olla oikeassa, esiin nousee pelko, joka saa mielemme sulkeutumaan jälleen, jolloin näkökykymme ja havaintomme vääristyvät.

Harjoituksen kaksi viimeistä kappaletta toistavat tavalliset ohjeet:

(4) Tänään meillä on kuusi kahden minuutin pituista harjoitusjaksoa, joiden pitäisi noudattaa meille jo tuttua kaavaa: aloita toistamalla itseksesi päivän opetus ja sovella sitä sen jälkeen ympärilläsi oleviin, umpimähkään valittuihin kohteisiin ja nimeä ne yksityiskohtaisesti. Yritä välttää taipumusta valita kohteet itse, mikä saattaa juuri tämän päivän opetuksen yhteydessä olla erityisen houkuttelevaa, koska sen luonne on niin vieras. Muista, että mikä tahansa valitsemasi järjestys on yhtä vieras todellisuudelle.

Tämä yksinkertainen ohje heijastaa paljon syvempää asiaa. Pelkomme jättää egon illuusiounelma totuuden vuoksi on niin suuri, että tunnemme suurta kiusausta yrittää tuoda totuutta illuusioon. Yksi tämän kiusauksen muodoista on ajatella, että ymmärrämme, mitä meille opetetaan ja miksi nämä harjoitukset saavat sen muodon, jossa ne ovat. Siten pyrimme pakottamaan oman tutun ajatusjärjestelmämme Jeesuksen ”niin vieraan luonteiseen” opetukseen, jolloin tiedostamatta – mutta suurella kekseliäisyydellä – kiellämme Ihmeiden kurssin opetukset ja päämäärän. Viimeinen kappale antaa esimerkkejä siitä, miten voimme yrittää ”välttää taipumustamme valita päivän harjoituksen kohteet itse”:

(5:1) Harjoituskohteittesi luettelon pitäisi siis olla niin riippumaton omasta valinnastasi kuin mahdollista.

Ehdotetut aiheet ovat enemmän tai vähemmän tärkeitä: sormi, vartalo, vaateripustin, aikakauslehti, lamppu, ovi ja jätekori (5:3-9). Seuraavaksi Jeesus vihjaisee oppimisemme ihmeellisistä vaikutuksista, rauhasta, joka on oman pelkomme tuolla puolen:

(5:10-11) Toista edellä määrättyjen harjoitusjaksojen lisäksi päivän opetusta vähintään kerran tunnissa ja katso samalla hitaasti ympärillesi, kun lausut näitä sanoja kiireettömästi itsellesi. Näin tehdessäsi sinun pitäisi ainakin muutaman kerran tuntea itsesi levolliseksi.

Motivaatio harjoitella näitä harjoituksia ja oppia Ihmeiden oppikurssin sanomaa löytyy halusta tähän ”levollisuuden tunteeseen” – mihin Jeesus viittaa Tekstissä ”rauhallisen keskuksen” löytämiseen mielessämme (T-18.VII.8).

Kenneth Wapnick, Ph.D.: Journey through the Workbook of A Course in Miracles

Suomentanut Marja Ikivalo