HARJOITUS 23: Voin päästä eroon näkemästäni maailmasta luopumalla hyökkäävistä ajatuksista.

Tämä on yksi työkirjan tärkeimmistä harjoituksista, joka antaa meille selkeän näkemyksen maailman luonteesta ja siitä, mitä pelastus on ja mitä se ei ole. Tässä harjoituksessa arvokasta on myös siinä käytetty yksinkertainen kieli, joka tekee sanoman väärinymmärtämisestä entistä vaikeampaa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö ihmiset yrittäisi urheasti sivuuttaa tämän harjoituksen sanomaa.

Jo harjoituksen otsikko on aikamoinen jymypommi. Näkemämme maailma on kuoleman maailma: kostoa, väkivaltaa, tuskaa ja kärsimystä. Maailmaa voisi kuvata myös nautinnon ja onnellisuuden maailmaksi, mutta mikään ilo ja onnellisuus tässä maailmassa ei kestä. Kun ne alkavat hiipua, ahdistuksemme ja vihamme kasvavat, erityisyytemme ei saa täyttymystään ja koemme väistämättä tuskaa. Jeesus opettaa meille tämän harjoituksen avulla, että tätä tuskaa ei paeta tekemällä jotain maailmalle, vaan muuttamalla sitä, miten katsomme maailmaa.

(1:1-3) Tämän päivän opetukseen sisältyy ainoa mahdollinen tapa päästä eroon pelosta. Mikään muu tapa ei toimi; kaikki muu on merkityksetöntä. Mutta tämä tapa ei voi epäonnistua.

Et kohtaa pelkoa pääsemällä tuosta vaan sen yli tai muuttamalla mitään maailmassa tai kehossa. Voit päästä eroon pelosta ainoastaan muuttamalla sen syytä: päätöstä olla erillinen. Monet erilaisista maailman antamista menetelmistä toimivat, mutta eivät koko ajan. Toisin sanoen ne hyödyt, joita saatat saada noudattamalla maailman antamia ohjenuoria, eivät kestä – vaikuttivatpa ne kuinka jaloilta ja ihanteellisilta tahansa – koska ahdingon perussyy jätetään huomiotta. Tämä oli Jeesuksen Helenille osoittama vastaus, kun Helen pyysi Jeesusta poistamaan hänen pelkonsa:

”Pelon oikaiseminen on omalla vastuullasi. Kun pyydät päästä pelosta, ilmaiset, että vastuu ei ole sinun. Sen sijasta sinun pitäisi pyytää apua niihin olosuhteisiin, jotka ovat pelon aiheuttaneet. Näihin olosuhteisiin kuuluu aina halu olla erossa Jumalasta… Saatat vieläkin valitella pelkoasi, mutta kuitenkin pidät itsepintaisesti kiinni siitä, että saat itsesi pelkäämään… Jos minä puuttuisin ajatuksiisi ja niiden seurauksiin, puuttuisin syyn ja seurauksen peruslakiin, joka on kaikista laeista tärkein. Tuskin auttaisin sinua sillä, että riistäisin sinulta kyvyn ajatella itse. Se olisi täysin vastoin tämän kurssin tarkoitusta. Paljon enemmän sinua hyödyttää siitä muistuttaminen, että et vartioi ajatuksiasi tarpeeksi huolellisesti.” (T-2.VI.4:1-4; VII.1:1,4-7).

Jeesus siis vetosi Helenin mielessä olevaan valinnanvaltaan, jota Helen oli käyttänyt peloissaan olemisen valitsemiseen. Näin Jeesus ohjaa Helenin huomion ahdistuksen syyhyn, pois seurauksesta.

(1:4-5) Jokainen ajatuksesi rakentaa osan näkemästäsi maailmasta. Meidän on siis työskenneltävä juuri ajatustesi kanssa, jos tarkoituksena on muuttaa tapa, jolla näet maailman.

Tässä esitetään jälleen selkeästi mitä syy ja seuraus ovat, ja tämä kohta on tarkoitettu otettavan kirjaimellisesti. Kaiken maailmassa olevan syy on ajatuksemme, ja seurausta on kaikki, mitä koemme maailmassa. Tämä periaate on kuitenkin ymmärrettävä mielen tasolta. Muuten saatamme kokea houkutusta uskoa, että tietyllä ajatuksellamme voisi olla haitallinen vaikutus johonkin ulkopuolellamme olevaan. Esimerkiksi jos sinulla yksilöllisenä persoonana on vihainen ajatus jostakusta, ja sitten tapahtuu jotain epäonnekasta, saatat virheellisesti ajatella, että olet vastuussa siitä, mitä kyseiselle henkilölle tapahtui. Tarkoituksena tässä ei ole aiheuttaa syyllisyyttä, jos jotain tapahtuu jollekulle, jolle olet vihainen. Jeesus puhuu mielessä olevasta ajatuksesta, mikä tarkoittaa, että jos joku putoaa tikkailta, sitä on pidettävä valintana, jonka kyseinen henkilö teki – ehkä yhdessä kanssasi, jos reagoit tapahtumaan – mutta valintaa ei tehnyt se sinä, joka luulet olevasi.

On tärkeää muistaa, että ajatukset ovat mielessä, eivät aivoissa. Se, minkä yleensä ajattelemme olevan ajatuksiamme, on jotain, joka tapahtuu aivoissamme, jotka – kuten meille kerrotaan kerta toisensa jälkeen – eivät oikeasti ajattele. Jeesus puhuu meille yksinomaan mielestä. Muista, että mieli on ajan ja avaruuden tuolla puolella, ja ajan ja avaruuden maailma on lähtöisin yhdestä ainoasta ajatuksesta: erillisyyden ajatuksesta. Kun sitten uskomme olevamme täällä, kaikki näyttää olevan todellista ja tekemiemme lakien hallitsemaa. Nämä lait ovat aina jonkinlaisia syyn ja seurauksen ilmauksia. Jos esimerkiksi juon myrkkyä, kehoni kokee sen vaikutuksen: sairastun ja saatan jopa kuolla. Sekä näennäinen syy – myrkyn juominen – että näennäinen vaikutus – kehoni sairaus tai kuolema – ovat seurausta syvemmällä olevasta syystä, joka on ajatus: ”Aion todistaa, että olen oikeassa ja Jumala on väärässä. Aion todistaa, että ero Jumalasta on todellinen, keho todellinen, ja että synnillä todellakin on vaikutus: minun kuolemani.”

Kuten on ilmeistä, tässä harjoituksessa ei käsitellä näitä laajempia periaatteita. Se on Kurssin Tekstiosan tehtävä. Mutta Kurssin perusopetukset vaikuttavat tässäkin harjoituksessa vahvasti taustalla. Jeesus ei odota opiskelijoiden tässä vaiheessa ymmärtävän perusteellisesti Tekstin teoreettisia periaatteita. Hän yksinkertaisesti pyytää meitä aloittamaan harjoitusten tekemisen. Johdonmukainen harjoitus johtaa lopulta ymmärrykseen Ihmeiden oppikurssin ajatusjärjestelmän syvemmästä metafysiikasta. Muista, että maailma tehtiin puolustukseksi sitä vastaan, että pääsisimme kosketuksiin mielessämme olevien ajatusten kanssa.

”Meidän on siis työskenneltävä juuri ajatustesi kanssa” on erittäin tärkeä toteamus. Tämä on mielen harjoittamisen kurssi; mielen muutoksen ja havaitsemisen muutoksen kurssi. Käytännössä ajattelutavan muuttaminen tarkoittaa sen opettajan vaihtamista, jolta opit. Ihmeiden oppikurssin ydinkysymys on aina: Valitsenko egoni opettamaan minulle, miten minun pitäisi nähdä maailma, vai annanko Jeesuksen tai Pyhän Hengen olla opettajani? Ajatukseni – syyllisyyden, vihan ja kärsimyksen ajatukset; tai rauhan ja anteeksiannon ajatukset – seuraavat automaattisesti valitsemaltani opettajalta. Siksi on tärkeää ymmärtää, että olennainen osa Kurssin opetussuunnitelmaa on henkilökohtaisen suhteen kehittäminen joko Jeesuksen tai Pyhän Hengen kanssa. Tästä suhteesta kumpuaa väistämättä oikeamielisiä ajatuksia ja niistä väistämättä seuraa oikeamielisiä havaintoja ja oikeamielistä käyttäytymistä.

(2) Jos hyökkäävät ajatuksesi ovat syynä näkemääsi maailmaan, sinun on opittava, että et halua näitä ajatuksia. Ei ole mitään syytä surra maailmaa. Ei ole mitään järkeä yrittää muuttaa maailmaa. Se ei pysty muuttumaan, koska se on pelkkä seuraus. Mutta siinä on todella järkeä, että muutat maailmaa koskevat ajatuksesi. Näin muutat syyn. Seuraus muuttuu automaattisesti.

Aivan ensin on hyväksyttävä se lähtökohta, että hyökkäävät ajatukset ovat maailman syy. [”Maailma tehtiin hyökkäykseksi Jumalaa vastaan.” (OT-osa II.3.2:1), ”Mikä ei ole rakastavaa, sen täytyy olla hyökkäämistä.” (T-23.IV.1:11)]. Tämä on totta sekä laajemmalla tasolla – koko fyysisen maailmankaikkeuden syy on hyökkäysajatus – että henkilökohtaisella tasolla – fyysisen ja psyykkisen itsemme yksilöllinen maailma johtuu hyökkäysajatuksesta, joka on uskomus siitä, että olemme erillisiä.

Voimme ajatella konkreettisen esimerkin avulla tätä Jeesuksen meille kertomaa asiaa niin, että jos et pidä siitä varjosta, jonka näet seinällä, et yritä muuttaa varjoa ja jätä huomiotta sitä esinettä, joka varjon aiheuttaa. Jos et pidä siitä, mitä näet seinällä, vaihda esine! On typerää yrittää raapia varjoa pois tai muokata sitä jollakin tavalla. Fyysistä maailmankaikkeutta voidaan verrata varjoon, aivan kuten Platonin luolavertauksessa, minkä vuoksi Jeesus sanoo usein lainatussa sitaatissa: ”Älä luota hyviin aikomuksiisi. Ne eivät riitä” (T-18.IV.2:1-2). Hyvää tarkoittavat ihmiset haluavat muuttaa, korjata tai parantaa maailmaa. He saattavat onnistua tiettyyn pisteeseen asti, mutta lopulta epäonnistuvat, jos he jättävät huomiotta maailman perimmäisen syyn: Jumala-eron.

Ihmeiden oppikurssin opiskelijat irrottavat usein asiayhteydestään tässä harjoituksessa olevien lauseiden kaltaisia toteamuksia – kuten ”Ei ole mitään järkeä yrittää muuttaa maailmaa” – ja tulkitsevat ne väärin tarkoittamaan, että meidän ei kirjaimellisesti tule tehdä mitään. He ajattelevat virheellisesti tämän tarkoittavan sitä, että meidän pitäisi päästää raiskaajat vapaiksi, antaa Hitlereiden hyökätä toisiin maihin, antaa ympäristön pilaantua, olla kiinnittämättä huomiota siihen, mitä laitamme suuhumme jne., koska maailma ja keho ovat kuvitteellisia ja meidän tarvitsee vain muuttaa mielemme. Tämä on kuitenkin täysin päinvastaista kuin mitä Jeesus meille opettaa. Viime kädessä on totta, että maailmankaikkeus on kuvitteellinen eikä millään täällä ole väliä, mutta niin kauan kuin uskomme olevamme täällä, kehomme ovat symboleja, ja ennen kuin voimme antaa niiden mennä, meidän on muutettava sitä, mitä ne symboloivat – ei erillisyyttä vaan yhteenliittymistä, ei hyökkäystä vaan anteeksiantoa.

Näin palaamme keskeiseen ydinkysymykseen – opettajamme vaihtamiseen. Jos olemme valinneet Jeesuksen, hän haluaa meidän toimivan rakastavasti, käyttäen siihen sellaisia tapoja, joita maailma ymmärtää. Harjoitus 184 tekee tämän selväksi. Siksi näitä kohtia ei pitäisi käyttää tekosyynä olla tekemättä mitään maailmalle tai meidän tai muiden ihmisten kehoille. Sen sijaan kaikki, mitä teemme maailmalle tai itsellemme, tulisi tehdä Jeesuksen opastuksella egon ohjauksen sijaan. Kuten hän sanoo myöhemmän harjoituksen yhteydessä siitä, että voimme pienten asioiden kautta oppia laajempia asioita: ”Meidän on nähtävä vähän, jotta voisimme oppia paljon” (OT-161.4: 8). Näin harjoittelemme kehoon liittyvillä ”pienillä” asioilla, jotta voimme oppia hengen suuruudesta.

On hyvin epätodennäköistä, että Jeesus sanoisi sinulle: ”Älä tee mitään, koska minä tuon sinulle kaiken, ja maailma on illuusio.” Hän ei opeta sinulle sitä, koska olet edelleen liian peloissasi sen ymmärtämiseksi ja hyväksymiseksi. Niin kauan kuin samaistut kehoosi (ja tämä koskee kaikkia, jotka opiskelevat tätä kurssia), kehon merkitys sinulle on muutettava. Et luovu kehosta; et mene egon painajaisesta suoraan ikuisuuden totuuteen. Sen sijaan siirryt ensin egon painajaismaisista unista Pyhän Hengen onnellisiin uniin:

”Jumalan Poikaa kauhistuttanut asia ei ole mitään sen pelottavampaa kuin turhanpäiväinen uni, joka on saanut hänet ajattelemaan, että hän on menettänyt viattomuutensa, kieltänyt Isänsä ja sytyttänyt sodan itseään vastaan. Niin kauhistuttava on se uni, ja niin todelliselta se näyttää, että hän ei pystyisi heräämään todellisuuteen hikoilematta kauhusta ja huutamatta kuolemanpelossa, ellei heräämistä edeltäisi lempeämpi uni, joka saa hänen tyynemmän mielensä pelotta toivottamaan tervetulleeksi Äänen, joka rakastavasti häntä kutsuu hänet herättääkseen; lempeämpi uni, jossa hänen kärsimyksensä ovat lopussa ja hänen veljensä ovat hänen ystävänsä. Jumala tahtoi, että hän herää lempeästi ja iloiten ja antoi hänelle keinot herätä ilman pelkoa.” (T-27.VII.13:3-5).

Tämä tarkoittaa sitä, että keho alkaa palvella toista tarkoitusta ja sille muodostuu erilainen merkitys: keino kumota kaikki syyllisyys sekä viha muita kohtaan. Kun tämä uusi tarkoitus on mielessäsi, olet vapaa käyttämään kehoasi rakastavasti ja kohtelemaan itseäsi ja muita ystävällisemmin. Ei ole väliä millaisen muodon tämä saa, mutta opettajasi valitsemisella on väliä. Jokainen meistä kuitenkin kohtaa kiusauksen yrittää ohittaa askeleita, koska on liian pelottavaa ja tuskallista suostua oikeasti näkemään, mitä egon maailmassa eläminen tarkoittaa. Tämän seurauksena Ihmeiden oppikurssista tulee aivan liian usein tapa paeta jokapäiväisen elämämme tuskaa sen sijaan, että sitä käytettäisi keinona sen tekemättä tekemiseksi.

Kun Jeesus puhuu ajatustesi muuttamisesta, ymmärrä hänen tarkoittavan ajatustesi opettajan muuttamista. Jälleen, jos valitset Jeesuksen opettajaksesi, kaikki ajatuksesi, havaintosi ja käyttäytymisesi tulevat olemaan rakastavia. Mutta varo egon juonta, joka voi saada sinut uskomaan, että valitset Jeesuksen, vaikka oikeasti valitset egon. Voit tietää valinneesi egon, kun saat itsesi kiinni ajattelutavasta, joka saa näyttämään siltä, että olisit erilainen kuin muut. Tällainen ajattelutapa siis erottaa sinut jollain tavalla muista. Tämä tekee sinusta erityisen. 99,99 % kerroista, jolloin kiellät kehosi tai elät tavalla, joka vetää huomion itseesi, on peräisin egolta eikä Jeesukselta. Sinun olisi hyvä muuttaa tarpeesi todistaa, että olet oikeassa ja Jeesus on väärässä, minkä todistat vahvistamalla persoonallista identiteettiäsi. Muista, että tämä identiteetti on erityisyyden identiteetti, mikä on hälytysmerkki siitä, että olet valinnut egon opettajaksesi.

Egon erityisyyttä korostava piiloagenda tulee esiin myös Ihmeiden oppikurssin opiskelijoiden keskittymisessä mielen muutoksen vaikutuksiin. On totta, että hyvin usein fyysinen maailma muuttuu, kun ajatuksemme muuttuvat, mutta tämä ei merkitse mitään, jos kerran maailma ei ole mitään. Hyökkäysajatuksiemme eli syyllisyyden, ahdistuksen, pelon, masennuksen, levottomuuden jne. väistämättömät seuraukset ovat aina muuttuvia. Rauha on aina seurauksena, kun näistä hyökkäävistä ajatuksista luovutaan. Jos alamme korostaa sitä muotoa, jonka vaikutus saa aikaan, sallimme egoajatusten tulla takaisin mieleemme. Meidän täytyy aina ”olla valppaana ainoastaan Jumalan ja Hänen Valtakuntansa puolesta” (T-6.V.C).

(3:1) Näkemäsi maailma on kostonhimoinen maailma ja kaikki siinä symboloi kostoa.

Nämä ovat hyvin vahvoja väitteitä, ja yhtä tinkimättömiä kuin kaikki mitä myös Tekstistä löytyy. Kaikki tässä maailmassa on koston symbolia. Miksi? Koska jos uskot, että maailma on olemassa, sanot, ettei Jumalaa enää ole. Jos Jumalaa ei enää ole, se johtuu siitä, että tapoit Hänet ja pakostakin uskot, että Hän on oikeutettu kostamaan sinulle. Suljet pois tuon kauhistuttavan ajatuksen ja konfliktin, projisoit sen ja sitten uskot, että se onkin maailma, joka etsii kostoaan sinulle. On tietysti toinenkin tarkoitus, jonka voimme antaa tälle symbolille eli maailmalle – Pyhän Hengen tarkoitus eli anteeksianto – mutta tässä harjoituksen kohdassa keskitytään egoon.

(3:2) Jokainen ”ulkonaisesta totuudesta” tekemäsi havainto on omien hyökkäävien ajatustesi kuvallinen esitys.

”Ulkonainen totuus” on lainausmerkeissä, koska ulkopuolella ei ole todellisuutta. Tämä on samanlainen ajatus kuin se, jonka Jeesus esittää Tekstin alussa: ”Kaikki ajattelu saa aikaan muotoa jollakin tasolla” (T-2.VI.9:14), ja se esiintyy myös tämän harjoituksen ensimmäisessä kappaleessa: ”Jokainen ajatuksesi rakentaa osan näkemästäsi maailmasta.” ”Kuvallisella esityksellä” Jeesus tarkoittaa projektiota, kuten olemme jo nähneet tässä lauseessa, jota ei voida lainata liian usein:

”Se [maailma] todistaa mielesi tilaa, se on sisäisen tilan ulkoinen kuva.” (T-21.j.1:5)

Jälleen kerran Jeesus viittaa egojärjestelmässä tapahtuvaan ajatteluun, joka heijastaa aina jotain puolta hyökkäyksestä.

(3:3-4) On siis syytä kysyä, voiko sellaista edes kutsua näkemiseksi. Eikö kuvitelma olisi sattuvampi sana kuvaamaan tällaista prosessia ja harhakuva sattuvampi nimitys kuvaamaan lopputulosta?

Fantasia [suomenkielisessä IOK:ssa käytetään termiä kuvitelma, suom.huom.] on termi ajatuksille, jotka eivät ole todellisia, ja joiden usein toivot tuovan sinulle jotain mitä haluat. Tämä tarkoittaa egon luotetun liittolaisen, erityisyyden, kutsumista esiin. Jos haluat puolustautua syyllisyyttäsi vastaan, turvaudut fantasioihin jonkun tappamisesta tai jollekulle kostamisesta, tai jos sinusta tuntuu, että sinulta puuttuu jotain, hemmottelet itseäsi fantasioilla nautinnosta ja sen saamisesta, mitä haluat. Kaikki tässä maailmassa – erityinen viha tai erityinen rakkaus – kumpuaa fantasia-ajatuksesta. Näin maailma antaa minulle sen, mitä haluan: turvasataman, jossa voin piiloutua Jumalalta. Ja koska maailma on fantasia-ajatuksen seuraus, se on olemassa vain hallusinaatiokentässä – mielen harhaisen fantasia-ajatusjärjestelmän aistivastineessa.

(4:1) Näet sellaisen maailman, jonka itse teit, mutta sitä et näe, että itse ole tällaisen imagon tekijä.

Tämä on kieltämistä, jota käsitellään yksityiskohtaisesti harjoituksessa 136 ”Sairaus on puolustautumista totuutta vastaan”, jossa kerrotaan, että keksimme sairauden ja sitten unohdimme, että teimme niin. Se on toinen tapa sanoa, että olemme unen uneksija, mutta olemme unohtaneet unen lähteen ja uskomme sen sijaan, että uni näkee meidät. Tämä on tärkeä aihe Tekstissä, johon palaamme myöhemmin. Toistaiseksi riittää tuoda esiin alla olevat aihetta käsittelevät tekstipätkät, jotka toimivat johdatuksena myöhemmille keskusteluille:

”Juuri siten kaikki harhat saivat alkunsa. Niiden tekijä ei näe itseään niiden tekijänä eikä niiden todellisuus riipu hänestä. Olipa syy niihin mikä tahansa, se on täysin erossa hänestä ja se, mitä hän näkee, on erillään hänen mielestään. Hän ei voi epäillä uniensa todellisuutta, koska hän ei huomaa itse näyttelemäänsä osaa niiden tekemisessä ja siinä, että ne näyttävät todellisilta. … Sinä olet unien maailman uneksija. Mitään muuta syytä tälle maailmalle ei ole, eikä tule koskaan olemaankaan.” (T-27.VII.7:6-9; 13:1-2)

”Palauttakaamme nyt unennäkijän pois antama uni takaisin unennäkijälle, jonka mielestä uni ei ole hänessä, vaikka se hänelle tapahtuu.” (T-27.VIII.6:1)

”Ihme ei sinua herätä, vaan pelkästään näyttää sinulle, kuka unennäkijä on. … Hän [uneksija] ei käsittänyt, että hän itse oli unen käsikirjoittaja eikä se henkilö, joka unessa esiintyi.” (T-28.II.4:2;7:4)

(4:2-3) Maailmalta sinua ei voida pelastaa, mutta voit toki paeta sen syytä. Juuri sitä pelastus tarkoittaa, sillä missä näkemäsi maailma on sen jälkeen, kun syy siihen on mennyttä?

Viime kädessä et voi pelastua maailmalta, koska maailmaa ei ole. Teidät pelastetaan uskomusjärjestelmästänne, joka kertoo teille, että on olemassa maailma. Kuten olen sanonut, tämä uskomusjärjestelmä perustuu itsesyytökseen, että olemme tappaneet Jumalan, jotta voisimme olla olemassa Hänen sijastaan. Todellisessa maailmassa olet unen ulkopuolella ja täysin samaistunut Pyhän Hengen rakkauteen. Et enää samaistu maailman syyhyn, joka on usko Jumala-eroon. Saatat näyttää olevan maailmassa, kuten Jeesuskin oli, mutta todellisuutesi pysyy sen ulkopuolella, joten maailma on kadonnut sinulle.

(4:4-5) Todelliseen näkökykyyn sisältyy jo korvaava asia jokaiselle asialle, jonka nyt luulet näkeväsi. Ihanuus voi valaista kuvitelmasi ja muuttaa ne sellaisiksi, että tulet rakastamaan niitä, vaikka ne olikin tehty vihasta.

Todellinen näkökyky on Kurssin termi oikeamieliselle tai todelliselle havainnolle, joka samaistuu Pyhän Hengen ajatusjärjestelmään Sovituksesta. Tämä viittaa jo läpikäymäämme harjoitukseen 15 ”Ajatukseni ovat tekemiäni mielikuvia”, jossa kerrottiin pienten valoreunusten näkemisestä esineiden ympärillä. Selitin silloin, että viittaukset valoon oli alun perin tarkoitettu Helenin ja Billin ystävälle, eikä niitä pidä ottaa kirjaimellisesti. Ne ymmärretään parhaiten sisällön kannalta, mikä tarkoittaa, että opimme näkemään asiat eri tavalla. Tätä uutta tapaa nähdä edustaa valo: ”Ihanuus voi valaista kuvitelmasi.” Kaikesta maailmassa tulee nyt ihanaa valontäyteisessä havaintotavassamme, koska sen tarkoitus on muuttunut. Palaamme myöhemmin tähän tärkeään tarkoituksen käsitteeseen.

Vaikka näkemämme kuvat on tehty vihasta – voimakkaampi sana kuin ”hyökkäys” – niiden tarkoitus on nyt muuttunut. Katsomme niitä rakkaudella niiden alkuperästä huolimatta. Kuten Tekstissä sanotaan erityisyydestä seuraavassa tärkeässä lauseessa: ”Näin lempeällä tavalla Pyhä Henki näkee erityisyyden, näin Hän käyttää hyväkseen sitä, mitä sinä teit, parantaakseen vahingoittamisen sijasta” (T-25.VI.4:1). Maailman luomisen tarkoitus oli suojella yksilöllisyyttämme ja ajatuksiamme synnistä projektion avulla. Kun maailman tarkoitus muuttuu, siitä tulee luokkahuone, jossa opimme, ettei maailmaa ole, kääntämällä projektion päinvastaiseksi tuomalla sen takaisin mieleen, joka oli maailman lähde. Tämä ihana ajatus vapauttaa meidät, sillä sen ihanuus valaisee todellisen näkökykymme ja kaiken näkemämme.

(4:6) Sillä et ole tekevä niitä yksin.

Tämä on jälleen ilmaus siitä periaatteesta, jonka mukaan mielet ovat yhtä. Jeesus ei puhu minkäänlaisesta kehollisesta liittymisestä. Emme ”ole tekevä niitä yksin”, koska kun päätämme samaistua Jeesukseen, teemme selkeän valinnan erillisyyttä vastaan ja ykseyden puolesta. Tämä on Jeesuksen kanssa olemisen tarkoitus. Jos hän on Kristus, koska hän on Jumalan ainoa Poika, ja minä liityn häneen Pyhässä Hetkessä, minäkin olen Kristus, ja niin ovat kaikki muutkin.

Koska kaikki ovat yhtä kanssani myös egon ajatusjärjestelmässä, niin kun valitsen epäpyhän hetken, lähetän viestin, että me olemme oikeassa ja Jumala väärässä. Olemme oikeassa uskossamme, että olemme erillisiä; te olette oikeassa uskossanne, että teitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti; minä olen oikeassa suuttuessani teille. Emme siis ole yksin kokemassa niitä vaikutuksia, jotka seuraavat joko väärämielisiä tai oikeamielisiä ajatuksia, emmekä koe yksin niitä vaikutuksia, jotka seuraavat siitä, valitsemmeko silmin näkemämme asiat vai Kristuksen näkökyvyn: Jumalan Pojan mieli on yksi.

Tällä periaatteella ei ole mitään tekemistä tämän maailman tai täällä saamiemme kokemusten kanssa, vaan ainoastaan mielemme ajatusten kanssa, joita on kaksi, molemmat tahoillaan yhtenäisiä: egon ajatus erillisyydestä, jonka jaamme yhtenä Poikana, ja Sovituksen korjaus tuolle ajatukselle, jonka myös jaamme. Tekstiosassa Jeesus sanoo, että joko todellinen näkökyky tai tuomitseminen on valintamme, mutta molempia ei voi valita (T-20.V.4:7). Todellinen näkökyky näkee meidät kaikki yhtenä, mikä maailmaan heijastuneena näkyy yhteisen päämäärän jakamisena. Tuomitseminen näkee syyllisyyttä Jumalan murhaamisen synnistä, jonka teimme, jotta voisimme olla olemassa, ja tämän syyllisyyden takia yritämme jatkuvasti tappaa toisemme, koska täytämme egon periaatetta ”joko sinä tai minä”. Meillä on siis voima vahvistaa yhteistä päätöstämme egon valitsemisesta tai muistuttaa toisillemme, että myös toisenlainen valinta on tehtävissä.

Seuraavaksi tässä harjoituksessa tuleva kappale 5 on tärkein lähde kolmelle anteeksiannon askeleelle, joita olen opettanut jo monien vuosien ajan:

(5:1-2) Tämän päivän opetus esittelee sinulle ajatuksen, että et ole näkemäsi maailman ansassa, sillä sen syy voidaan muuttaa. Tämä muutos vaatii ensin, että sen syy tunnistetaan ja sitten luovutaan siitä, jotta sen tilalle voisi tulla jotain muuta.

Syyn tunnistaminen on sen tunnistamista, että ongelma ei ole mikään se, mitä maailmassa on; järkytykseni ei johdu siitä, mitä minun tai jonkun muun keho tekee tai ei tee. Syy on mielessäni tehdyssä päätöksessä. Tämä on anteeksiannon ensimmäinen askel. Luopuminen – toinen askel – tarkoittaa, että pyydän Jeesukselta apua, jotta voisin katsoa syyllisyys- ja hyökkäämisajatuksiani eri tavalla. Ymmärrän, että niin kuin hyökkäykseni sinua vastaan oli keksittyä projektiota, niin oli myös hyökkäykseni itseäni vastaan keksittyä – sillä pysyn aina sellaisena kuin Jumala minut loi; se, kuka olen Jumalan Poikana, ei ole muuttunut.

Luopuminen edellyttää siis syyllisyyteni katsomista Jeesuksen rakkaus vierelläni. Ja sitten kolmas askel:

Sillä hetkellä, kun pyydän Jeesukselta apua syyllisyyteni katsomisessa, hänen loistava ja anteeksiantava valonsa saa syyllisyyden katoamaan. Minun ainoa velvollisuuteni on tuoda syyllisyys hänelle, mikä tarkoittaa Sovituksen hyväksymistä itselleni (T-2.V.5:1).

Tiivistääkseni lyhyesti nämä vaiheet: 1) tuon sinuun projisoimani syyllisyyden takaisin mieleeni; 2) katsomalla mielessäni olevaa syyllisyyttä yhdessä Jeesuksen kanssa annan syyllisyyteni hänelle; jossa hetkessä 3) syyllisyys on poissa, sillä olen hyväksynyt rakkauden ja valon, joka oli koko ajan jo ollut läsnä, mutta joka oli kätketty hyökkäysajatusteni suojaaman syyllisyyden pimeyden alle.

(5:3-6) Tämän prosessin kaksi ensimmäistä askelta vaativat sinulta yhteistyötä. Lopullinen askel ei sitä vaadi. Kuvitelmiesi tilalla on jo jotain muuta. Kunhan otat kaksi ensimmäistä askelta, tulet huomaamaan, että näin on.

Meidän tehtävämme on siis yksinkertaisesti tuoda Jeesuksen luo egoajatuksemme; ne, jotka projisoimme ulos ja joilla loimme maailman, ja ne, jotka keksimme itsestämme. Tämä heijastaa Kurssissa usein esiin tuotua meiltä pyydettyä ”pientä halukkuutta”.

Kaikki mihin uskomme, on jo mennyttä, kuten aiemmin lainaamassani kohdassa todetaan: ”Tämä maailma loppui jo kauan sitten” (T-28.I.1:6). Me vain uskomme, että maailma on täällä, minkä vuoksi Jeesus käyttää termiä hallusinaatio [suomenkielisessä IOK:ssa käytetään termiä aistiharha, suom.huom.] kuvaamaan sitä (T-20.VIII.7,8). Me opimme ymmärtämään Sovituksen periaatteen totuuden muuttamalla mielemme siitä, mistä olimme aiemmin niin varmoja: on olemassa ulkoinen maailma, ja me olemme sen uhreja. Lisäksi alitajuisesti uskomme, että tämä vihamielinen maailma toimii puolustuksena sisäistä syyllisyyden maailmaa vastaan, joka on vielä tuskallisempi. Olimme väärässä sekä ulkoisesta maailmasta että sisäisestä maailmasta.

(6:1-2) Sen lisäksi, että käytät opetusta päivän mittaan aina tarpeen tullen, pitäisi päivän opetusta soveltaa viisi kertaa. Kun katselet ympärillesi, toista ajatusta ensin hitaasti itseksesi, sulje sitten silmäsi ja omista noin minuutti sille, että annat mieleesi kohota niin monta hyökkäävää ajatusta kuin mahdollista.

Kuten olen jo aiemmin kertonut, ”mielen tutkiminen” on tärkeä teema Ihmeiden oppikurssissa, koska hyökkäysajatuksemme ovat piilossa meiltä. Osa harjoitusohjelmaa, jonka käymme läpi työkirjan ja koko Kurssin opiskelijoina, on sen mahdollistaminen, että voimme alkaa nähdä tähän asti piilotettuina olleet hyökkäysajatukset mielessämme.

(6:3-5) Niistä jokaisen välähtäessä mielessäsi, sano näin:

Voin paeta näkemääni maailmaa luopumalla _____ (mainitse asia) koskevista hyökkäävistä ajatuksista.

Ajattele jokaista hyökkäävää ajatusta niin kauan, että olet sanonut edellä mainitulla tavalla, luovu siitä sitten ja siirry seuraavaan.

Nämä ohjeet korostavat sitä tärkeää prosessia, jolla harhakuviemme pimeys tuodaan totuuden valoon. Näiden oppituntien ei ole tarkoitus olla affirmaatioita, joilla vain todetaan totuus. Pikemminkin niiden on tarkoitus edustaa totuutta, jolle tuomme hyökkäävät ajatuksemme. Valon tuominen illuusioon vain vahvistaa illuusiota. Mutta illuusioiden tuominen valoon valaisee ne pois.

(7) Pidä huolta siitä, että sisällytät harjoituksiin sekä sellaisia hyökkääviä ajatuksia, joiden tekijänä olet itse että sellaisia, joiden kohteena olet itse. Niiden seuraukset ovat täysin samanlaisia, koska ajatukset ovat täysin samanlaisia. Et huomaa sitä vielä, ja sinua pyydetäänkin nyt vain kohtelemaan niitä samanarvoisina tämän päivän harjoitusjaksojen aikana. Olemme vielä sillä asteella, että pyrimme tunnistamaan syyn näkemääsi maailmaan. Kun vihdoin opit, että hyökkäävät ajatukset ja hyökkäyksen kohteeksi joutumisen ajatukset eivät eroa toisistaan, olet valmis luopumaan myös niiden syystä.

Ei ole eroa sillä teetkö väärin muita kohtaan ja teet heidät näin uhreiksi vai koetko itse olevasi muiden väärintekemisen kohde ja heidän uhrinsa. Hyökkäys on hyökkäys. Jeesus toistaa, että hän ei odota meidän ymmärtävän tätä kaikkea, saati samaistuvan tähän tai edes uskovan tätä, mutta hän pyytää meitä harjoittamaan tätä, ja hän kertoo meille tarkalleen, miten se tehdään.

Kun opimme, että itsehyökkäyksen (syyllisyyden) ja hyökkäyksen välillä ei ole eroa, alamme ymmärtää, että uhrina oleminen on itse asiassa pahin mahdollinen hyökkäyksen muoto. Jos näemme itsemme uhrina, on selvää, että joku muu joutuu maksamaan rangaistuksen hinnan meidän synnistämme. Juuri tämä uhriksi joutumisen kokemukseen liittyvä kärsimys on se, joka osoittaa syyttävällä sormella toista (ks. esim. T-27.I.1-4). Illuusio, josta on kaikkein vaikein päästä irti, on itsensä uhriksi kokeminen. On vaikeaa luopua itsemme uhrina näkemiseen panostamisesta. Koko olemassaolomme perustuu ajatukseen, että olemme uhreja: emme valinneet tulla tähän maailmaan – vanhempamme toivat meidät tänne; emme valinneet kehoamme, persoonallisuuttamme tai ongelmiamme – geenimme tai ympäristömme olivat määrääviä tekijöitä. Näin me uskomme.

On hyvin vaikeaa hyväksyä, että itsesi näkeminen kontrollisi ulkopuolella olevien voimien armoilla olevana on hyökkäystä. Tämä on kuitenkin opetuksen ydin. Jälleen, Jeesus ei pyydä meitä hyväksymään tätä vielä, mutta hän pyytää, että kuulemme hänen sanansa ja yritämme ymmärtää ne ja siten sisällyttää ajatukset uhriksi joutumisesta harjoitusjaksoihimme. Sanomattakin on selvää, että olemme vielä mielenharjoituksemme alkuvaiheessa.


Kenneth Wapnick, Ph.D.: Journey through the Workbook of A Course in Miracles

Suomentanut Marja Ikivalo