JORGEN KYSYMYS: Hei Keith. Onko Pyhä Henki ja tietoisuus sama asia?

KEITHIN VASTAUS: Lyhyt vastaus on kyllä.

Kun Jumalasta erkaantuminen näytti tapahtuvan, tietoisuus koki itsensä entiteettinä, omana itsenään, jonain muuna kuin Jumalan Äärettömänä Olemuksena ja Ykseytenä.

Tietoisuus jakautui sitten egoon ja Pyhään Henkeen, kahteen erilaiseen tulkintaan näennäisestä erillisyydestä.

Ego otti erillisyyden kangastuksen vakavasti. Se alkoi välittömästi analysoida kangastusta ikään kuin se olisi todellinen. Tämän analyysin perusteella ego päätti, että tässä tapahtui jotain häpeällistä ja kauheaa, kutsui sitä synniksi ja joutui äärimmäisen kauhun valtaan siitä, kuinka Jumala väistämättä reagoisi tähän kapinaan ja murhayritykseen.

Pyhä Henki teki… ei yhtään mitään.

Koska kangastukselle ei tarvitse tehdä mitään. Itse asiassa, jos olet tarpeeksi hullu halutaksesi tehdä jotain kangastukselle – kuten ego teki – päädyt vain antamaan kangastukselle todellisuuden, jota sillä ei ole.

”Ego analysoi, Pyhä Henki hyväksyy.” (T-11.V.13:1)

Sen sijaan Pyhän Hengen sisältävä osa tietoisuudesta yksinkertaisesti loisti tietoisuudessa muistona siitä, mikä on tietoisuuskangastuksen ulkopuolella: Totuus, Jumalan Oleminen ja Ykseys, Luoja ja Luotu Yhtenä Olentona. Se ei tehnyt mitään erillisyyden ilmentymiselle, koska se yksinkertaisesti ei voi olla totta. Se katsoi erillisyyden näennäistä ilmentymistä Taivaassa ja näki vain virheellisen muotoilun Taivaasta, jolla ei ollut mitään vaikutusta Taivaaseen. Vain kangastus, joka on tehty Valosta, joka ei voi piilottaa Valoa.

Joten ego on kangastuksen näkemistä todellisena. Se on pyrkimystä korjata kangastusta, lieventää sitä, tukahduttaa se ja syyttää sitä.

Pyhä Henki on kangastuksen todistamista ilman tuomitsemista ja illuusion sallimista olla mitä se on tekemättä siitä millään tavalla todellista.

Tätä laaja, hyväksyvä tietoisuuden kenttä on. Tätä Pyhä Henki on. Se on muisto tiedosta ”Jumalan On” tietoisuudessa, joka tekee kuvitteellisesta erillisyydestä voimattoman ja merkityksettömän. Se katsoo erillisyyden ilmentymiä ja näkee ne harmittomina eikä anna mitään merkitystä merkityksettömyydelle. ”Minun ei tarvitse tehdä mitään.” (T-18.VII)

Pyhä Henki on muisto Olemuksestamme ja Ykseydestämme Jumalassa. Se katsoo sitä, mitä ego loi – maailman, kehot, ajatukset, tunteet, aistimukset ja tarinat – eikä tee yhtään mitään näille kangastuksille. Se katsoo pientä hullua ajatusta Jumala-erosta tuomitsematta sitä, puuttumatta siihen ja tekemättä sille mitään. Koska se ei ole antanut voimaansa illuusiolle, se loistaa heijastuksena Taivaan Rauhasta, Ilosta, Rakkaudesta, Ykseydestä ja Olemisesta.

”Oikea-mielisyys on väärän mielen katsomista tuomitsematta sitä.” Kenneth Wapnick

”Päätöksentekijä [tietoisuus], joka on liittynyt Pyhään Henkeen, on tuomitsematon tarkkailija.” Kenneth Wapnick

Ei-tuomitseva havainnointi = katsominen ilman tuomitsemista = katsominen ilman mielipidettä siitä, mitä katsot = vain todistaminen = laajan, hyväksyvän tietoisuuden kenttänä oleminen [= Awareness].

”Arvostelun ja tuomitsemisen uni tuli siihen mieleen, jonka Jumala loi yhtä täydelliseksi kuin Hän itse on. Ja siinä unessa Taivas muuttui helvetiksi ja Jumalasta tuli Poikansa vihollinen. Miten Jumalan Poika voisi herätä unestaan? Se on arvostelun ja tuomitsemisen uni. Älköön hän siis tuomitko, niin hän herää. Sillä uni näyttää jatkuvan, niin kauan kuin hän on sen osa. Älä tuomitse, sillä se, joka tuomitsee, tarvitsee epäjumalia, jotka huolehtivat siitä, että tuomitseminen ei riipu hänestä itsestään. Näin hän ei myöskään voi tuntea tuomitsemaansa Itseä. Älä tuomitse, koska tuomitsemisella olet itse osa pahoja unia, joissa epäjumalat muodostavat ”todellisen” minuutesi ja joissa ne pelastavat sinut tuomiolta, jonka itse olet kauhuissasi ja syyllisenä langettanut itsellesi.”  (T-29.IX.2)

Keith Kavanagh

A Course In Miracles With Keith Facebook Group

Suomentanut Marja Ikivalo