HARJOITUS 15: Ajatukseni ovat tekemiäni mielikuvia.

(1:1) Siitä syystä, että ajatukset, joita luulet ajattelevasi, ilmenevät sinulle mielikuvina, et pysty tunnistamaan, että ne eivät ole mitään.

”Mielikuvat” ovat sitä, mitä havaitsemme ulkopuolellamme olevassa maailmassa. Ego ottaa ajatuksemme erillisyydestä – synnistä, syyllisyydestä ja pelosta – ja projisoi ne niin, että ”näemme” ne maailmassa sen sijaan, että hyväksyisimme niiden läsnäolon sisällämme. Sitten havaitsemme nämä ajatukset kuvina henkilöstä, huoneesta, vaateripustimesta, kellosta ja kaikesta muusta. Meillä voi olla mielikuva kostonhimoisesta tai hyväntahtoisesta Jumalasta, onnellisesta tai kurjasta maailmasta, mutta kaikki mielikuvat, jotka saavat tietyn muodon, ovat projektioita Jumalasta eroamisen ajatuksistamme. Koska uskomme näkevämme jotain ulkopuolellamme, uskomme, että se mitä näemme, on todellista.

Tästä prosessista muodostuu egon tärkein puolustautumiskeino. Koska uskomme, että ulkopuolellamme oleva maailma on todellinen, emme koskaan ajattele sitä, että ulkopuolellamme havaitsemamme kuvat tulevat sisällämme olevista ajatuksista, ja jos emme tiedä, että ne tulevat ajatuksistamme, emme voi mitenkään ymmärtää, että ajatukset itsessään eivät todellakaan ole yhtään mitään. Koko egon ajatusjärjestelmä ja kaikki siihen liittyvät ajatukset eivät ole mitään. Ne ovat vain puolustusmuuri sitä todellisuutta vastaan, keitä me oikeasti olemme. Ne yrittävät erottaa meidät todellisesta identiteetistämme Kristuksena.

Ilmaus ”ajatukset, joita luulet ajattelevasi” on erittäin tärkeä. Me oikeasti luulemme ajattelevamme. Itse asiassa voisi sanoa, että egon perusongelma on se, että ajattelemme – ei niinkään se, mitä ajattelemme, vaan se, että luulemme ajattelevamme (vrt. T-31.V.14:3-4). Uskomme, että ajatuksemme ovat ajatuksiamme. Toisin sanoen uskomme, että ne ovat meidän ja kuuluvat meille, emmekä ymmärrä, että ainoa todellinen Ajatus on Ajatus Identiteetistämme Kristuksena, mikä on yhtä Jumalan Ajatuksen kanssa.

Se, että uskomme ajattelevamme, edellyttää, että meillä on itsenäinen mieli tai itse, joka on Jumalan ulkopuolella ja Jumalasta riippumaton. Jälleen kerran voit nähdä, että vaikka näiden ensimmäisten harjoitusten kieli on yksinkertaista, tämä yksinkertaisuus hämää siinä mielessä, että harjoitukset itse asiassa paljastavat Ihmeiden oppikurssin koko metafyysisen perustan.

(1:2-6) Luulet, että ajattelit ne [ajatuksesi], joten luulet, että näet ne. Näin ”näkemisesi” saatiin aikaan. Tämän tehtävän olet antanut kehosi silmille. Se ei ole näkemistä. Se on mielikuvien tekemistä.

Jeesus laittaa näkemisen lainausmerkkeihin, koska se ei oikeasti ole näkemistä. Koska kirjaimellisesti näemme ei-mitään, niin kuinka voisimme nähdä jotain? Ego saa meidät korvaamaan Kristus-identiteettimme suuruuden itsenäisen yksilöllisyytemme vähäisyydellä. Ja tätä pientä identiteettiä sitten vaalimme yli kaiken. Jotta erillinen yksilöllisyys voisi pysyä olemassa olevana ja koskemattomana, ego saa meidät uskomaan, että olemme tehneet syntiä, kun olemme tällä tavalla erkaantuneet Jumalasta. Tämä johtaa syyllisyyteen, mikä tarkoittaa, että uskomme ansaitsevamme rangaistuksen. (Tämä on sitä kilpailua Jumalan kanssa, josta puhuttiin harjoituksessa 13.)

Tämä erillisyyden ja synnin yhdistelmä on niin kauhistuttava, että kiellämme sen ja sitten projisoimme sen voidaksemme unohtaa sen olemassaolon. Näin suojelemme yksilöllisyysajatuksen olemassa oloa. Tämän jälkeen emme havaitse muuta kuin ulkopuolellamme näkemämme kuvat, jotka olemme tehneet, mutta meillä ei enää ole mitään muistikuvaa siitä, että me itse teimme nämä kuvat. Eikä meillä tässä kohdassa ole enää mitään toivoa tämän koko erehdyksen oikaisusta. Siis todellakin, ”mielikuvien tekemisellä” Jeesus tarkoittaa, että me kirjaimellisesti muodostamme kuvan omista ajatuksistamme. Koska ajatuksemme eivät ole mitään, niistä tulevat kuvat eivät myöskään ole mitään.

(1:7) Se syrjäyttää näkemisen ja korvaa todellisen näkökyvyn harhoilla [illuusioilla].

Kristuksen tai Pyhän Hengen todellinen näkökyky perustuu ajatukseen Sovituksesta. Tämän ajatuksen mukaan Jumalasta eroamista ei koskaan tapahtunut. Tämän ajatuksen ego korvaa omilla ajatuksillaan. Teemme siis ensin egoajatuksista todellisia mielessämme, sitten projisoimme ne ulos ja sitten ”näemme” ne asioina itsemme ulkopuolella. Tämän harjoituksen 15 avulla Jeesus opettaa meille, että kuvat, jotka havaitsemme itsemme ulkopuolella, ovat vain heijastuksia tai varjoja niistä ajatuksista, jotka olemme tehneet todellisiksi sisällämme.

Hän ei tietenkään puhu niinkään juuri kellon, roskakorin tai lyijykynän kuvista. Hänen perimmäinen tarkoituksensa on saada meidät ymmärtämään, että tämän koko prosessin pelottavin puoli on se kuva, jonka olemme tehneet itsestämme: olemme erillisiä, autonomisia olentoja, jotka hallitsevat omaa elämäänsä. Tämä kuva itsestämme heijastuu myös ajatuksesta – halusta olla erillään – ja siksi jos todella kiinnität huomiota Työkirjan harjoituksiin, niiden pitäisi herättää kauhua sydämessäsi, sillä ne sanovat aivan kirjaimellisesti, ettei sinua ole olemassa. On siis hyvä tutkia aina vaan syvemmin, kuinka pelottavia nämä ajatukset ovat, yrittäen tunnistaa, miten puolustaudut niitä vastaan. Tämä on äärimmäisen tärkeää – katso, kuinka yrität puolustautua sitä vastaan, mitä nämä harjoitukset oikeasti opettavat.

(2:1) Et tule käsittämään paljoakaan tästä mielikuvien tekemisen prosessia koskevasta alustavasta opetuksesta – prosessista, jota sinä kutsut näkemiseksi.

Emme tule käsittämään paljoakaan tästä opetuksesta, koska emme halua hyväksyä sitä, mitä tässä opetetaan. Yksi tärkeimmistä puolustuskeinoista, jota ego käyttää, on estää meitä ymmärtämästä, mitä Jeesus meille opettaa. Siksi hän sanoo, että et todennäköisesti tule ymmärtämään paljoa tästä harjoituksesta. Hän ei edes sano ”todennäköisesti”. Hän sanoo, että et tule käsittämään paljoakaan, ja se johtuu siitä, että käytämme ymmärtämättömyyttämme keinona, jolla yritämme puolustaa yksilöllistä identiteettiämme.

(2:2-4) Alat ymmärtää sitä nähtyäsi pieniä valoreunuksia niiden tuttujen esineiden ympärillä, joita nytkin näet. Se on todellisen näkemisen alku. Voit olla varma siitä, että kun se on tapahtunut, todellinen näkökyky tulee nopeasti.

Aiemmin julkaistussa nauhoitteessani ”The Workbook of A Course in Miracles: Its Place in the Curriculum – Theory and Practice” käsittelin tätä kohtaa perusteellisesti. Sen sijaan, että toistaisin sen tässä, kerron vain lyhyesti, ettei Jeesus puhu kirjaimellisten valoreunuksien näkemisestä esineiden ympärillä. Tämä kohta oli alun perin tarkoitettu eräälle Helenin ja Billin ystävälle. Tärkeintä on ymmärtää tämän kohdan merkityssisältö. Kun Jeesus sanoo, että näet pieniä valoreunuksia esineiden ympärillä, hän oikeasti tarkoittaa ymmärryksen tai todellisen näkökyvyn valoa, jota alat vähitellen saada. Toisin sanoen alat ymmärtää, että esineet ovat kuvia, jotka teit projektioina niistä erillisyyden ajatuksista, joita et halua katsoa mielessäsi. Jos yrität ottaa tämän opetuksen kohdan kirjaimellisesti, syyllistät itseäsi epäonnistumisestasi, kun et näe ”pieniä valoreunuksia” esineiden ympärillä – puhumattakaan siitä, että heitä, jotka väittävät näkevänsä näitä valoja, nostetaan jalustalle. 

(3:1-4) Edistyessämme saatat nähdä monia ”valoilmiöitä”. Ne saattavat olla monenlaisia, ja jotkut niistä tulla täysin odottamatta. Älä pelästy niitä. Ne ovat merkkejä siitä, että silmäsi vihdoinkin ovat avautumassa.

Jos näet valoilmiöitä, hyvä niin, mutta Jeesus tarkoittaa, että se mikä todella pelästyttäisi sinua on jos äkillisesti tajuaisit, että tätä asiaa jota katselet ei itse asiassa ole ollenkaan olemassa. Kun yhtäkkiä ”valo” syttyy mielessäsi ja oivallat: ”Voi hyvä Jumala! Tätä Jeesus on koko ajan tarkoittanut”, eli ymmärrät, että jos tätä roskakoria ei todella ole, koska se on ajatuksen projektio, niin entä sitten ne, jotka uskovat havaitsevansa roskakorin? Tämä ymmärrys on pelon lähde. Kukaan ei oikeasti välitä siitä, onko roskakori olemassa, mutta sinä välität siitä, oletko sinä olemassa vai et.

(3:5-7) Ne eivät jää pysyviksi, koska ne ovat vain todellisen havaintokyvyn symboleita eivätkä sukua tiedolle. Nämä harjoitukset eivät paljasta tietoa sinulle. Mutta ne valmistavat tietä siihen. 

Erityisesti monessa Kurssin Tekstiosan kohdassa Jeesus tekee selväksi, että Ihmeiden oppikurssin päämäärä ei ole Taivas, Tieto [eli Jumalan tunteminen] tai Rakkaus (T-j.1:6-7; T-8.j.1:1-2), vaan egon väärän havainnon korjaaminen, mikä tarkoittaa todellista havaintoa tai todellista näkökykyä. Tämä on sitä rauhaa, jonka anteeksianto tai ihme voi tuoda.

Jeesus puhuu Kurssin Tekstiosassa myös siitä samasta asiasta kuin tässä harjoituksen kohdassa 3:5: ”Siksi pyhimmätkään näyt eivät ole pysyviä” (T-3.III.4:6). Tämä johtuu siitä, että kaikki muodot – olivatpa ne sisällöltään kuinka pyhiä tahansa – ovat silti osa erillisyyden illuusiota. Siksi ne vain heijastavat totuutta eivätkä ole totuus itse.

Harjoituksen viimeisissä kappaleissa tuodaan jälleen kerran esiin se, että on hyvä olla valikoimatta harjoituksen kohteita, eikä harjoituksia kannata tehdä pakonomaisesti. Samoin korostetaan harjoitusten käyttämistä varsinkin silloin, kun tunnemme houkutusta joutua pois tolaltamme jonkun asian takia:

(4-5) Harjoitellessasi tämän päivän opetusta toista se ensin itseksesi ja sovella sitä sen jälkeen mihin tahansa, mitä näet ympärilläsi, käyttäen sen nimeä ja antaen silmiesi viipyä siinä kun sanot:

Tämä ____________ on tekemäni mielikuva.
Tuo _____________ on tekemäni mielikuva.

Tämän päivän harjoituksen sovellusta varten et tarvitse monia erityisiä kohteita. Välttämätöntä on kuitenkin se, että jatkuvasti katselet kutakin kohdetta toistaessasi opetusta itsellesi. Opetus pitäisi joka kerta toistaa melko hitaasti.

Vaikka onkin selvää, että et minuutin pituiseksi suositellun harjoittelun aikana pystykään soveltamaan opetusta kovinkaan moniin asioihin, yritä kuitenkin valita harjoituskohteet niin umpimähkäisesti kuin mahdollista. Jos alat tuntea olosi hankalaksi voit lyhentää harjoitusjakson pituuden alle minuutiksi. Älä sovella tämän päivän opetusta enempää kuin kolme kertaa, paitsi jos se mielestäsi sujuu täysin vaivattomasti, äläkä tee sitä neljää kertaa enempää. Opetusta voidaan kuitenkin soveltaa tarpeen mukaan päivän mittaan.

Olemalla uskollinen päivittäisten harjoitusten ohjeille voimme yleistää ymmärryksemme kaikkien asioiden luontaisesta samanlaisuudesta jokaiseen elämämme kokemukseen. Tällainen yleistys on anteeksiannon ydin sekä avain sen rauhan saavuttamiseen, joka on Jeesuksen meille antaman opetuksen päämäärä.


Kenneth Wapnick, Ph.D.: Journey through the Workbook of A Course in Miracles

Suomentanut Marja Ikivalo