Jumala (Kaikki-mitä-on) sisältää myös oman vastakohtansa (muuten se ei olisi Kaikki-mitä-on). Mutta ollessaan Kaikki-mitä-on, Jumalalla ei voi olla vastakohtaa. Joten saman tien, kun ajatus ei-Jumalasta nousee esiin Jumalan Mielessä, Jumalan kaikkiallisuus saa sen katoamaan. Se siis on vain ja ainoastaan mahdoton ajatus.

Koska Jumala on muodoton, ajaton (eli ikuinen), Yksi (eli ainoa mitä on, ehyt, samaa läpikotaisin) ja ääretön, niin ajatus ei-Jumalasta on aikaan ja muotoon sidottu, monimuotoinen, epätäydellinen ja rajallinen. Aika saa näyttämään ei-Jumalan-ajatuksen sisältä käsin katsottaessa siltä, että ajatus ei-Jumalasta nousi esiin kauan sitten, ja se tulee kumoutumaan joskus hamassa tulevaisuudessa. Aika levittää sen olemattoman pienen hetken, jolloin ajatus ei-Jumalasta nousee esiin ja saman tien kumoutuu, pitkäksi tuntuvaksi ”tarinaksi”. Aika on illuusio ei-Jumalasta, jossa kaikki muut illuusiot ei-Jumalasta lepäävät.

Koska Jumala vain on, niin ajatus ei-Jumalastakin vain on (tai siis se vain olisi, jos se ylipäätään voisi olla olemassa). Joten ei-Jumalalla ei ole mitään varsinaista tarkoitusta tai merkitystä. Se ei ole synti, eikä se ole virhe. Ollessaan mahdoton ajatus, joka katosi heti ilmestyttyään, se on vain ei-tosi kokemus. Se on illuusio.

Sitä osaa Jumalan mieltä, jossa tämä ajatus näytti nousevan esiin, kutsutaan Ihmeiden Oppikurssissa Jumalan Pojaksi. Jumalan Poika on aina ollut ja aina tulee olemaan osa Jumalaa, joten se sisältää sekä Jumalan että ajatuksen ei-Jumalasta. Sitä osaa Jumalan Pojasta, joka ei koskaan irronnut Jumalasta, kutsutaan Kristukseksi. Jumalan Pojan mielessä olevaa ajatusta ei-Jumalasta kutsutaan havainnoksi (Kurssissa käytetty termi) tai tietoisuudeksi (termi, jota minä käytän useimmin). Jumalan Poika projisoi tietoisuuden materiaaliseksi muodoksi (näennäisen) fyysisen maailmankaikkeuden. Sitten Jumalan Poika projisoi itsensä miljardeiksi Jumalan Pojiksi tähän valetodellisuuteen jokaisen mielen ollessa näennäisesti jakautunut tietoon Jumalasta (= Kristus/Pyhä Henki) ja ei-Jumalaan (= ego).

Materiaalinen maailmankaikkeus yksilöineen (kehoineen ja persoonallisuuksineen) on neutraali – sillä ei ole merkitystä sinällään. Materiaalisen maailmankaikkeuden konfliktit heijastavat Jumalan Pojan erillisten mielien (näennäisesti yksilöllisten tietoisuuksien) sisäistä konfliktia.

Aika on ilmaus siitä hetkestä, jolloin ajatus ei-Jumalasta ilmeni ja saman tien kumoutui. Se alkoi mahdottomana pelon (ei-Jumalan) ilmauksena ja muuttui saman tien Rakkauden ilmaukseksi. Joten heti alusta asti aika on kuulunut Pyhälle Hengelle (joka on tietoisuuteen asti yltävä ja sen saavuttava Kristuksen laajentuma) ja aika on heti alusta asti ollut Sovituksen (tekemättömäksi tekemisen eli oikaisemisen) ilmaus. Koska ajatus ei-Jumalasta alkoi ja loppui samassa hetkessä, Sovitus on – ja on aina ollut – valmis, kokonainen ja loppuun suoritettu, ja ajan (eli jo valmiiksi saadun ei-Jumalan ajatuksen kumoutumisen) lopputulos on vääjäämätön ja ennalta määrätty.

Tämä tarkoittaa, että aika ei saa aikaan Sovitusta, vaan se on jo valmiiksi saadun Sovituksen ilmaus, sen ilmiasu. Joten jokainen hetki, miltä tahansa se näyttää ja mitä tahansa siinä tapahtuu, ilmaisee Sovituksen valmiiksi saamista. Tähän kaikkeen ei koskaan olisi tarvittu aikaa, eikä mitään tästä olisi koskaan tarvinnut ottaa vakavasti.

Koska vain yksi mieli näyttää projisoivan ei-Jumalaa, näyttää siltä, että vain yksi mieli oikaistaan Sovituksessa. Jokainen näennäisesti erillinen mieli ollessaan yhden mielen osa ilmentää tätä oikaisua – miltä tahansa ne näyttävät, mitä tahansa ne tekevät tai mikä tahansa niiden tietoisuus Jumalasta on. Joten jokainen näyttelee joka hetki omaa osaansa Sovituksessa. Täydellisesti. Tämä ei tarkoita sitä, että jokainen yksittäinen mieli herää ja ilmaisee tietoisuutta Jumalasta. Tämä tarkoittaa, että kaikki heräävät samaan aikaan jokaisen täyttäessä oman osansa täydellisesti. Aivan kuten jokainen linnaa kuvaavan palapelin pala tarvitaan, jotta kuva olisi ehjä ja kokonainen, vaikka yksittäinen pala ei sisältäisikään kuvaa itse linnasta.

Sovitus tapahtuu mielissä, joten löydät sen itsessäsi olevasta (Pyhästä) Hengestä, ja (Pyhän) Hengen näkökyvyn avulla löydät sen muista. Sovitus on minä hetkenä hyvänsä ilmenevää tietoisuutta Totuudesta, ja se on siinä hetkessä juuri sellainen kuin se pitääkin olla. Sovitus ei sinällään kehity millään tavalla, vaikkakin sen vaikutukset levittäytyvät aikaan materiaalisina ilmauksina ja ilmiasuina, sekä yksittäisissä mielissä että kollektiivisessa mielessä. Se, mitä tapahtuu materiaalisessa maailmassa, on vähiten merkityksellistä, koska se on kaiken mielissä tapahtuvan jälkijunassa tulevaa ilmausta. Se on vain merkityksetöntä seurausta; sillä ei ole arvoa sinällään.

Joten sinä et löydä Sovitusta ihmishistoriasta, vaikka voitkin löytää sieltä Jumalatietoisuuden vaikutuksia (kuten alati kehittyvää henkistä ymmärrystä filosofiassa, uskonnossa, tieteessä jne. ja tämän vaikutusta yhteiskuntiin jne.). Koska oikaisun näkyville tuleminen tapahtuu jälkijunassa, maailma katoaa Jumalan Pojan mielestä ennen kuin Sovitus ilmenee täysin materiaalisessa maailmassa.

Ihmeiden oppikurssi tuo esiin sen, ettei laajempaa heräämistä ole vielä tapahtunut, mutta Sovitus voi tulla valmiiksi missä tahansa yksittäisessä mielessä – tai kaikissa mielissä – milloin tahansa. Aivan kuten kaikki ajassa ilmenevät asiat, myös Sovituksen loppuun saattaminen on täysin ennalta määrättyä – koska se on jo tapahtunut.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa sinun kohdallasi

Koska Kristus on mielessäsi, olet yhtä Jumalan kanssa. Kokemuksesi siitä, että olet Jumalasta erillään oleva yksilö maailmassa, on illuusiota.

Sinun mielesi ja elämäsi maailmassa ovat Sovituksen ilmentymiä, sen ilmiasuja. Mielesi ja elämäsi eivät saa Sovitusta aikaan. Joten jos sinulla on jonkinlainen merkityksellisyyden tunne, on se tuntemustasi siitä ”osasta”, joka sinulla on Sovituksen ilmentymisessä. Koska Sovitus on jo valmis ja se vain levittäytyy aikaan kuin tarina, kaikki mitä tapahtuu mielessäsi ja elämässäsi on ennalta määrättyä.

Vaikka kokemuksesi yksilöllisenä henkilönä ei ole totta, siinä ei ole mitään väärää. Myöskään kokemuksessasi egosta (joka on identifioitumista yksilölliseen persoonaan, minkä mukana tulee pelkoja ja jääräpäistä joustamattomuutta) ei ole mitään väärää. Mitä tahansa mielessäsi on, ja mitä ilmenee materiaalisessa elämässäsi, se kaikki ilmentää joka hetki Sovitusta. Millä tahansa tasolla tietoisuutesi Jumalasta on, siinä Sovitus ilmenee kauttasi. Se on sinun osasi Sovituksen ilmentymisessä.

Et voi astua harhaan. Et voi poiketa ennalta määrätyltä polulta. Jokainen ajatuksesi, tunteesi ja tekosi on osa Sovitusta. Elä juuri niin kuin olet tähänkin asti elänyt – mielesi ja elämäsi maailmassa ovat aina olleet osa Sovitusta. Ajatuksesi, tunteesi, tahtosi, halusi, motiivisi ja tekosi, vaikka joskus ovatkin egoa, ovat aina ilmentäneet Sovitusta. Voit mahdollisesti selvittää (Pyhän) Hengen kanssa – jos tällainen kuuluu siihen osaan, jota sinä näyttelet tässä kaikessa – milloin nämä kaikki ovat sopusoinnussa Sovituksen kanssa ja milloin ego yrittää vetää asioita omaan suuntaansa.

Ego ei pysty estämään Sovitusta, eikä se missään vaiheessa ole minkäänlainen este Sovituksen etenemiselle, vaikkakin se haluaakin ajatella niin. Itse asiassa ego (ei-Jumala) on Sovituksessa ilmenevä syy koko Sovitukselle (oikaisulle)! Laitatko egon syrjään, ja milloin sen teet, jos sen teet, on Sovitusta ilmenemässä kauttasi.

Jotkut mielet ilmentävät Sovitusta ulospäin näkyvästi, eli näennäisessä yksilöllisyydessään ne ovat enemmän tai vähemmän tietoisia Jumalasta. Tämä voi olla pelkkää hienovaraista tuntua Jumalan olemassaolosta, mitä ei millään tavalla viedä eteenpäin, aina siihen asti, että täysin puhtaasti ilmennetään Kristustietoisuutta. Mutta jopa ne, jotka eivät millään tavalla ole tietoisia Jumalasta, ovat osa Sovitusta, sillä yksikään mieli ei voi olla siitä irrallaan. Ne vain edustavat ei-Jumalan ajatusta, jota ei vielä ole viety oikaisuun asti.

Voit ajatella tällä tavoin: katsot elokuvaa nimeltä ”Sovitus”. Ellet tiedä, että elokuvassa on onnellinen loppu, olet äärimmäisen huolissasi pääosan esittäjän puolesta hänen kohdatessaan tuskallisia hetkiä. Mutta jos tiedät, että elokuvalla on onnellinen loppu, ymmärrät pääosan esittäjän kärsimyksen olevan vain väliaikaista, ja pystyt rentoutumaan ja katsomaan kiinnostuneena, millaiset tapahtumat edeltävät tätä onnellista loppua.

Voi olla, ettei tämä kaikki tunnu sinusta lohdulliselta, koska yksi Jumalan Poika on tämän ”Sovitus”-elokuvan päähahmo, ja näennäisesti yksilöllinen elämäsi kuvastaa Jumalan Pojan mieltä keskellä tätä tarinaa, ei sen lopussa. Sovitus ei takaa sitä, että jokainen Jumalan Poika saa kokea onnellisen elämän. Mutta ei ole mitään sattumaa, että luet näitä rivejä. Tämä on Sovitusta, niin kuin se tässä hetkessä ilmenee. Ehkä ei aiemmin, mutta tästä eteenpäin Sovitus ilmenee tietoisuutenasi siitä, ja sinulla on yhteys itsessäsi olevaan (Pyhään) Henkeen, joka voi toimia Lohduttajanasi ja Oppaanasi. Ei ole väliä sillä, kuinka vahvasti olet tietoinen tästä Lohdusta. Joka tapauksessa se on Sovitus ilmenemässä kauttasi.

Liz Chronkite: A Memoir of Christ – A Student of A Course in Miracles Awakens, 2021, s. 372-376.

Suomentanut Marja Ikivalo