Jumala

Jumala on kaiken elämän Alkulähde, kaiken todellisuudessa olemassa olevan Luoja. Jumala on Henki, Rakkaus, Oleminen. Jumalan todellisuus on ikuinen, muodoton, muuttumaton ja eheä ykseys.

Jumalan todellisuutta kutsutaan myös Taivaan valtakunnaksi. Se on Kotimme, josta emme koskaan ole minnekään lähteneet. (Taivaan valtakunnalla ei kuitenkaan tarkoiteta sitä henkimaailmaa, jonne koemme menevämme fyysisen kehomme kuoleman jälkeen.)

Jumalasta ei oikeasti voida puhua eikä Jumalan todellisuutta voida ymmärtää, koska sanat ja ajatukset romahduttavat Jumalan non-dualistisen todellisuuden dualistiselle tasolle. Siksi sanomme vain: ”Jumala on” ja lakkaamme puhumasta 😊

Jumalan Poika

Jumalan Poika on Jumalan Rakkauden laajentuma, täysin samaa ja ikuisesti yhtä Luojansa kanssa. Ainoa ero näiden kahden välillä on se, että Jumalan Poika ei luonut Jumalaa. Nukahtaessaan Jumalan Poika unohtaa ykseytensä Luojansa kanssa ja alkaa nähdä unta maailmasta erillisine kehoineen. Todellisuudessa me olemme kaikki Jumalan Poikia, Jumalan Lapsia, yhtenä Mielenä, yhtenä Rakkautena.

Kristus

Kristus on Jumalan Poika, joka muistaa ja tietää ykseytensä Jumalan kanssa. Me kaikki olemme Kristus ollessamme ykseydessä, ykseytenä, yhtenä Mielenä, ikuisesti yhtä Luojamme kanssa.

Mieli

Mieli on ajan ja paikan tuolla oleva muodoton voima. Isolla kirjoitettuna sillä tarkoitetaan Jumalan Mieltä. Pienellä kirjoitettuna sillä tarkoitetaan sitä Jumalan Pojan yhtä mieltä, joka on nukahtanut ja näyttää jakautuneen kahdeksi (oikea mieli ja väärä mieli), joten sitä voidaan kutsua myös sanalla tietoisuus. Mieli on meillä kaikilla yhteinen ja se on sitä mitä todellisuudessa olemme.

Pyhä Henki

Pyhä Henki on oikeassa mielessämme oleva muisto totuudesta, muisto Jumalasta. Se symboloi oikeassa mielessämme olevaa ikuista Rakkautta. Myös Jeesus on tämän Rakkauden symboli, joten voimme käyttää kumpaa vaan (tai mitä muuta tahansa Jumalan Rakkauden symbolia) pyytäessämme opastusta elämässämme, jotta voisimme muistaa totuuden ykseydestämme Jumalan kanssa.

Tämä opastus tapahtuu harvoin suorana opastuksena, kuten äänen kuulemisena. Opastus tapahtuu siten, että siihen luottaa ja siihen turvautuu, ja niin pieni itse voi siirtyä taka-alalle, lakaten työntämästä omia ajatuksiaan ja kontrollointiaan oman elämänsä tapahtumiin ja päätöksiin. Pyhä Henki ei oikeasti kuitenkaan operoi maallisten asioiden kanssa, vaan kaikessa on aina kyse mielen tason valinnasta. Pyhä Henki tukee meitä mielen tasolla, jotta voisimme muistaa totuuden itsestämme. (Tai jos Pyhä Henki tekee jotain maailman tasolla, se on Hänen asiansa, eikä se kuulu meille, joten meidän ei tarvitse sitä miettiä 😊)

Ego

Ego on ajatus siitä, että voisimme jotenkin erota Jumalasta ja olla omillamme, oma herramme. Se on halua irrota Jumalan tahdosta ja yrittää luoda jotain omin voimin. Egoon uskominen on hirvittävän kivuliasta, koska itsenäisyyden lisäksi se antaa meille erillään olemisen, yksinäisyyden, vajavaisuuden ja pelon kokemukset.

Uni, harha

Kun Jumalan Poika alkaa uskoa egoa ja sitä, että ero Jumalasta voisi oikeasti tapahtua, Jumalan poika nukahtaa ja, alkaa uni Jumalasta eroamisesta ja erillisyydessä elämisestä. Alkaa uni fyysistä maailmankaikkeudesta ja siellä vaeltavista erillisistä olennoista ja kehoista. Kaikki kehon aistien kautta näkemämme ja kokemamme on siis unta. Se on tarinaa ja harhaista kokemusta kaikesta ja kaikista muista erillään elämisestä.

Maailma

Maailma syntyi Jumalasta eroamisen seurauksena. Mutta koska Jumalasta eroamista ei koskaan tapahtunut, ei maailmakaan ole oikeasti todellinen. Maailma onkin vain kuvitteellinen, näennäisesti ilmenevä paikka, jonne Jumalan Poika voi tulla leikkimään olevansa jotain, mitä hän ei ole. Mitä vakavammin maailman otamme, sitä todellisemmaksi sen itsellemme teemme.

Keho

Keho on egon koti. Uskoessamme olevamme keho, koemme olevamme pieniä, yksinäisiä ja omillamme. Kehona olemme erillään sekä kaikista muista että Jumalasta. Se on erillisyyden huipentuma, jossa ego saa täyttymyksensä: kuoleman. Kuoleman todellisuuden avulla ego voi todistaa olevansa saanut aikaan Jumalan voimaa suuremman luomiskyvyn, sillä Jumalahan ei voi luoda kuolemaa, koska Hän luo vain ikuista ja aina olemassa olevaa. Samaan aikaan ego kuitenkin inhoaa kehoa, joka ei sitten kuitenkaan ole kovin kummoinen asuinpaikka 🙄

Aika

Aika on fyysisyyden lisäksi se asia, joka mahdollistaa meille erillisyyden kokemisen. Ego heijastaa aikaan synnin, syyllisyyden ja pelon kolminaisuuden: teimme syntiä menneisyydessä eroamalla Jumalasta, koemme syyllisyyttä tästä päätöksestämme nykyisyydessä ja pelkäämme sitä, mitä tulevaisuudessa meille voi tapahtua, nyt kun olemme pieniä, muista erillään ja maailman armoilla.

Ihme

Ihme on mielenmuutos: muutamme mielemme sen suhteen, mitä olemme. Ihme on sen muistamista, että olemme mieli. Kun sen muistamme, voimme tehdä päätöksen, kumpaa mielen osaa kuuntelemme, eli kumpaa opasta kuuntelemme: egoa vai Pyhää Henkeä.

Sovitus, pelastus

Sovitus on havaintokyvyn oikaisu. Se oikaisee sen virheellisen käsityksemme, että olemme erillään toisistamme ja Jumalasta. Kun muistamme, ettemme ole kehoja emmekä ole maailmassa, väärä luulo itsestämme sovitetaan ja me pelastumme eli muistamme totuuden. Sovitus saavutetaan anteeksiannolla.

Anteeksianto

Anteeksianto on sen muistamista, että eroa Jumalasta ei tapahtunut. Se on sen tajuamista, että jos olemme millään tavalla poissa rauhan tilasta (ärtyneitä, tuomitsevia, syyllisyydentuntoisia, peloissamme jne.) se tapahtuu siksi, että haluamme alitajuisesti yhä olla erossa Jumalasta. Todellisuudessa mikään tai kukaan ei voi viedä Jumalan Rauhaa ja Rakkautta pois meiltä, ellemme näin halua tapahtuvan.

Anteeksiannossa pyydämme itseämme laajempaa totuutta (Pyhää Henkeä, Jeesusta tai jotain muuta oikean mielemme symbolia) olemaan kanssamme ja katsomme yhdessä sitä, mitä egomme tekee. Katsomme sitä, miten pidämme itseämme erossa Jumalasta ja pidämme yllä uskoamme kehoihin ja maailmaan. Emme kuitenkaan tuomitse egoa tai yritä muuttaa sitä. Me vain katsomme mitä oikein puuhaamme ja ymmärrämme, miksi niin teemme – koska emme halua luopua yksilöllisestä olemassaolostamme ja sulautua takaisin kaiken hyväksyvään Rakkauteen.

Todellinen näkökyky, Kristuksen näkökyky

Todellinen näkökyky näyttää meille sen, että maailma on vain erillisyystarina ja että voimme nähdä tämän näennäisen julkisivun taakse (mutta emme kehon silmillä, sillä ne on luotu näkemään pelkkää erillisyyttä). Tällöin näemme, että me kaikki jaamme saman egon harhaisen ajatusjärjestelmän, joka saa meidät luulemaan, että olemme kehoja. Tämä saa meidät olemaan peloissamme ja käyttäytymään tuhoavasti, hyökkäävästi ja loukkaavasti. Mutta todellinen näkökyky näyttää meille myös sen, että me kaikki jaamme myös saman oikean mielen ajatusjärjestelmän, joka on todellinen todellisuutemme erillisyysunen tuolla puolen.

Tieto

Tieto on sen tietämistä, että Jumala on. Tieto on siis Jumalan totuuden tuntemista, eikä sillä ole mitään tekemistä maallisen tiedon, ajattelemisen, älyn tai aivojen kanssa.

Paraneminen

Paraneminen tarkoittaa mielen paranemista, eikä sillä ole mitään tekemistä kehon kanssa. Mieli paranee, kun se muistaa totuuden, eli sen, että Jumalasta erkaantumista ei koskaan tapahtunut.

Opettaminen

Opettaminen on toteennäyttämistä, mikä tarkoittaa, ettei opettaessa tarvitse sanoa sanaakaan. Opetamme aina kun kohtaamme toisen ihmisen, sillä näytämme kumman ajatusjärjestelmän kautta elämäämme elämme ja kumpaan ajatusjärjestelmään uskomme. Näytämme, kumman ajatusjärjestelmän kautta toista ihmistä katsomme: uskommeko hänen olevan keho, vai muistammeko hänen olevan mieli, joka meillä on yhteinen.

Kommunikaatio

Kommunikaatio on mielien yhdistymistä. Se on sitä, että mielen tasolla yhdistymme siinä Rauhassa ja Rakkaudessa, joka on totuus meistä. Sanat ja puhuminen voivat itse asiassa joskus jopa häiritä todellista kommunikaatiota, joka on yhteistä sanatonta totuuteen laskeutumista.

Pyhyys

Pyhyys on sitä, mitä syyllisyyden ja erillisyyden ajatukset eivät ole koskaan “saastuttaneet”. Se on sitä mitä olemme ennen kuin lähdemme syyttämään itseämme erillisyyteen uskomisesta. Pyhyys on viattomuutta ja tietoa siitä, ettemme ole koskaan tehneet syntiä eli eronneet Jumalasta.

Projisointi

Psykologiassa projisointi on sellaisen asian heijastamista itsen ulkopuolelle, jota ei halua hyväksyä itsessään. Ihmeiden oppikurssissa kerrotaan, että koko maailma on yksi suuri projektio: Jumala-eron ja sen aiheuttaman syyllisyyden heijastaminen itsestä ulos. Näin erillisyys voi jatkaa olemassaoloaan.

Hyökkäys

Kaikki mikä ei ole Rakkautta, on hyökkäystä. Kaikki! Eli siis pienikin ärtynyt ajatus toista kohtaan on hyökkäystä. Samoin kaikki huolestuneet ajatukset, kohdistuvat ne sitten itseen tai toisiin, hyökkäävät sitä totuutta vastaan, että olemme todellisuudessa kaikki Jumalan lapsia, henkeä ja siten haavoittumattomia (mutta ei kehoina, kehot voivat haavoittua, mutta me emme olekaan kehoja 😉). Kaikkein suurinta hyökkäystä on kuitenkin Jumalasta eroamisen ajatukseen uskominen, koska se hyökkää sekä Jumalaa että todellista olemustamme vastaan.

Kiusaus

Kiusaus on halua pysytellä erillisyydessä, siis helvetissä ja surkeudessa, saa tämä sitten kivun tai nautinnon muodon 😊

– Aurinkotie (Kenneth Wapnickin opetuksiin perustuen)