– HUOM! Virheitä ja epätarkkuuksia näissä saattaa olla –

(OT-72.2:1-2) ”Egon perustoiveena on täyttää Jumalan paikka. Itse asiassa ego onkin tämän toiveen fyysinen ruumiillistuma. Juuri tämä toive näyttää rakentavan mielen ympärille kehon, pitävän sen yksinäisenä ja erossa Jumalasta.”

(T-28.VI.3:2) ”Sinä lähetät kehon maailmaan etsimään eroa Jumalasta ja olemaan erossa muista.”

(T-24.VII.9:4-8;10:1,4) ”Olet vakuuttunut siitä, että keho on olemassa, koska pystyt tuntemaan sen käsilläsi ja kuulemaan sen liikkuvan. Keho edustaa mielikuvaa, jonka haluat olevan itsesi. Se on keino, jonka avulla saat toiveesi toteutumaan. Se antaa silmät, joiden avulla katsot sitä, kädet joiden avulla tunnet sen ja korvat joiden avulla kuulet sen aiheuttamia ääniä. Se todistaa sinulle oman todellisuutensa. Näin keho on teoria, jonka olet tehnyt itsestäsi, ja josta ei ole näkyvissä minkäänlaista pakomahdollisuutta. Etkä pysty käsittämään itseäsi siitä erillisenä.”

(T-18.VIII.1:1-3) ”Rakkaus tuntuu rajalliselta vain siksi, että olemme tietoisia kehosta. Sillä keho todellakin rajoittaa rakkautta. Sen lähtökohtana oli juuri usko rajalliseen rakkauteen, ja se tehtiin rajoittamaan sitä, millä ei ole rajoja.”

(T-18.VI.9:1) ”Keho on ulkopuolellasi ja vain näyttää ympäröivän sinua erottaessaan sinut muista ja pitäessään sinut heistä erillään ja heidät erillään sinusta. Jumalan ja Hänen Poikansa välillä ei ole mitään muuria, eikä hänen Poikansa voi olla erossa Hänestä muuten kuin harhakuvissa. Rakkauden on ikuisesti oltava itsensä kaltainen, ikuisesti muuttumaton ja ikuisesti ilman vaihtoehtoa. Et voi pystyttää muuria itsesi ympärille, koska Jumala ei asettanut mitään muuria Itsensä ja sinun välille.”

(OT-199.3:3-4) ”Egon mielestä keho on tärkeä, koska se asuu siinä, ja elää yhtyneenä kotiin, jonka se on itselleen tehnyt. Se on osa harhakuvaa, joka on suojellut sitä, niin ettei sitä itseään ole havaittu kuvitelluksi.”

(T-2.IV.3:8,10-11) ”Keho on pelkästään osa kokemustasi fyysisessä maailmassa. Sen olemassaoloa tässä maailmassa on kuitenkin lähes mahdotonta kieltää. Ne, jotka niin tekevät, osallistuvat muodoltaan erityisen arvottomaan torjuntaan.”

(T-4.V.4:1-4) ”Ego on itse valinnut kehon kodikseen. Se on ainoa samastuminen, jonka ego kokee turvalliseksi, koska kehon haavoittuvuus on sen oma paras argumentti puhumaan sen puolesta, että sinä et voi olla Jumalasta. Tällaista uskomusta ego tukee innokkaasti. Kuitenkin ego vihaa kehoa, koska se ei voi pitää sitä kyllin hyvänä kodikseen.”

(T-18.VI.2:5-8) ”Olet siirtänyt syyllisyytesi mielestäsi kehoosi. Keho ei kuitenkaan voi olla syyllinen, sillä itsestään se ei pysty tekemään mitään. Petät itseäsi, jos luulet, että vihaat kehoasi. Mieltäsi sinä vihaat, sillä syyllisyys on sen vallannut ja se haluaa olla erillään veljesi mielestä, vaikka se ei pystykään sitä tekemään.”

(OK-27.5:1-3) ”Kuoleman ”todellisuus” on juurtunut lujasti uskomukseen, jonka mukaan Jumalan Poika on keho. Ja jos Jumala olisi luonut kehot, kuolema olisi todellakin todellinen. Mutta silloin Jumala ei olisi rakastava.”

(OT-223.1-2) ”Erehdyin, kun luulin eläväni erossa Jumalasta, olevani erillinen yksilö, joka liikkui eristyksissä eikä liittynyt kehenkään, vaan asui kehossa. Nyt tiedän, että elämäni kuuluu Jumalalle, että minulla ei ole muuta kotia ja että Hänestä erossa minua ei ole olemassa.”

(T-25.j.1:1-2;2:1-2) ”Kristus sinussa ei asu kehossa. Kuitenkin Hän on sinussa. … Kukaan joka kuljettaa Kristusta sisimmässään, ei voi olla tunnistamatta häntä kaikessa. Paitsi kehoissa.”

(T-8.IX.1:5-7) ”Kun ego houkuttelee sinua sairauteen, älä pyydä Pyhää Henkeä parantamaan kehoa, sillä se olisi merkki pelkästään sen egon uskomuksen hyväksymisestä, jonka mukaan keho on parantamisen oikea kohde. Pyydä mieluummin, että Pyhä Henki opettaisi sinua näkemään kehon oikein, sillä ainoastaan havainnointi voi olla vääristynyt. Ainoastaan havainnointi voi olla sairasta, koska ainoastaan havainnointi voi olla väärää.”

(OT-192.5:5) Anteeksianto on se keino, joka ”voi vapauttaa mielen ajattelemasta, että keho on sen koti.”

(R-3.I.1:4-5) ”Kehon parantaminen on mahdotonta, minkä jo ”paranemisen” lyhytaikainen luonne osoittaa. Kehon täytyy kuitenkin lopulta kuolla, joten sen parantaminen vain lykkää sen muuttumista takaisin maaksi, josta se on tullut ja joksi se on jälleen tuleva.”

(OT-135.8:2) ”Sinun ei tarvitse muuta kuin oivaltaa, ettei keho ole millään lailla osa sinua, niin siitä tulee terve, palveleva työkalu, jonka kautta mieli voi toimia, kunnes se ei enää kehoa tarvitse.”

(T-8.9:4-5) ”Jos keho on Pyhän Hengen johdatuksessa, siitä tulee keino, jonka avulla se osa mielestä, jonka yritit saada erilleen Hengestä, voi kurkottaa vääristymiensä yläpuolelle ja palata Hengen luokse.”

(T-8.9.9-10) ”Terveys on seurausta siitä, että hylätään kaikki yritykset käyttää kehoa rakkaudettomasti. Terveys on alku oikean näkökulman saamiselle elämään, sen ainoan Opettajan johdolla, Joka tietää, mitä elämä on, koska Hän on Itse Elämän puolesta puhuva Ääni.”

(T-1.VII.2:3-5) ”Jumalan Rakkautta täytyy vielä jonkin aikaa ilmentää keholta toiselle, koska todellinen näkökyky on vielä niin heikko. Voit käyttää kehoasi parhaalla tavalla siten, että se auttaa sinua laajentamaan havaintokykyäsi niin, että pystyt saavuttamaan todellisen näkökyvyn, johon fyysiset silmät eivät pysty. Sen oppiminen on ainoa asia, johon keho on todella käyttökelpoinen.”

(OT-osa II.4.4:3-4; 5) ”Jumalan Poika voi leikkiä, että hänestä on tullut keho, pahuuden ja syyllisyyden saalis ja että hänellä on vain lyhyt elämä, joka päättyy kuolemaan. Siitä huolimatta hänen Isänsä valkeus loistaa hänen päälleen kaiken aikaa ja Isä rakastaa häntä ikuisesti kestävällä rakkaudella, jota hänen teeskentelynsä ei voi mitenkään muuttaa. Miten pitkään, oi Jumalan Poika, miten pitkään pidät vielä yllä tätä synnin leikkiä? Emmekö jo panisi pois näitä haavoittavia lasten leikkikaluja? Joko pian olet valmis palaamaan kotiin? Joko tänään? Syntiä ei ole. Luomistyö ei ole muuttunut. Vieläkö haluat lykätä paluuta Taivaaseen? Miten pitkään vielä, oi Jumalan Pyhä Poika, miten pitkään?”