ANTEEKSIANTOA ARJESSA

– Me aatellaan yleensä, että anteeksianto (AA) liittyy toisen ihmisen tekoihin, tai omiin virheisiimme, että ne olisi tarkoitus AA

– IOK: Ei ole kyse toisen ihmisen teoista

– AA tarkoitus on auttaa meitä vapautumaan erillisyydestä ja egosta

– Erillisyys ja ego on meidän sisällä kaikkine siihen liittyvine ajatuksineen, uskomuksineen ja tunteineen valmiina. Ne on meidän mielen sisällä (väärän)

– Muut ihmiset toimii peilinä ja näyttää sen, mitä meidän mielen sisällä on

– Käytännön esim: Jos tulee hylätyksi parisuhteessa – tutkii sisäisyyttään rehellisesti, huomaa, ett kokemus hylätyksi tulemisesta ja omasta riittämättömyydestä oli jo sisällä valmiina – johtuen esim. kehityksellisestä traumasta siitä, että vanhemmat eivät pystyneet antamaan sitä rakkautta ja huomiota, mitä olisi tarvinnut kehittyäkseen kokemaan itsensä hyväksi ja riittäväksi ja rakastettavaksi

– Jos tutkii asiaa tarkemmin, voi löytää edellisen elämän, jossa myös tuli hylätyksi, vaikka joutui orpokotiin

– Ja voi löytää sitä edellisen elämän, jossa itse oli lastensa hylkääjä

– Näin taaksepäin menemällä voi löytää sen alkuperäisen hylkäämisen, jota kaikkien elämien hylkäämiset ja hylätyksi tulemisen kokemukset vain toistivat

– Aikojen alussa hylkäsin Jumalan ja hylkäsin itseni Jumalan poikana, osana Jumalaa, jätin Ykseyden ja lähdin kokemaan erillisenä olentona elämistä

– Nyt vaan toistan sitä samaa kokemusta, mutta syytän muita siitä kokemuksesta

– Ja kun näen syyn itseni ulkopuolella, en pääse käsiksi siihen alkuperäiseen syyhyn, eli sisälläni olevaan Jumalan hylkäämisen kipuun

Luku 15: Muut ihmiset ”Näyttää antavan syitä sille, että et päästä egoa menemään.” = käytetään muita ihmisiä ja heidän tekojaan (tai omia) tekosyynä sille, että emme päästä irti egosta – me ”väärinkäytetään veljiämme egon pönkittämisen lähteinä”

– Mitä anteeksiannossa tapahtuu, on yksilöllinen prosessi (Rukouksen laulu -lisäosan AA kohta)

– Sekä miten AA prosessi tapahtuu – mitä siinä tapahtuu

– Saa eri muotoja, elää ja muuttuu, vaikka raamit pysyy samana. MIKSI?

– Koska oikeasti minä henkilönä en anna anteeksi. Hlö ei voi sanoa: ”Ei se mitään, ei mitään tapahtunut”.
– Minä hlönä avaan tän tilanteen sellaiseksi, että AA tehdään puolestani 

– Minussa on laajempi osa, oikea mieli, kuolematon tietoisuus, laaja-lempeä-hyväksyvä tietoisuuden kenttä, jonka symboli Pyhä Henki (PH) on – se on se, joka antaa anteeksi, koska voi nähdä tilanteen eri tavalla, kuin hlö

– Jotta tämä on mahdollista, niin AA etenee yleensä vaiheittain, koska jos yrittää hypätä liian pitkälle, se menee helposti henkisen ohittamisen puolelle (jolloin yrittää väittää itselleen että ei mua mikään harmita, että ei mua mikään paina, ei mitkään traumat enää vaivaa, ei mulla oo mitään hankalia tunteita, ei mulla oo mitään negatiivisia ajatuskierteitä ja uskomuksia)

– Usein menee niin, että ensin aletaan tehdä koko AA mahdolliseksi suostuen näkemään, mitä ajatuksia ja tunteita kannamme, siten keventäen samaistumistamme näihin ajatuksiin ja tunteisiin, tähän hlöön ja tähän erillisyysuneen (harhoja ylläpidetään olematta niitä katsomatta) – nyt me aletaan katsoa niitä, aletaan katsoa egoa sisällämme, mielessämme

– Vasta sitten myöhemmässä vaiheessa: annan itselleni anteeksi sen että aloin katsella tätä unta että aloin uskoa tähän uneen ja elää sitä erilaisina unihahmoina sitä kokien

– Sitten: tajuan/koen, että tätä untakaan ei ole (EROA JLASTA EI TAPAHTUNUT – unta ei tapahtunut – yksilöllistä olemassaoloa ei tapahtunut – minua ei tapahtunut) -> päästetään irti yksilölliseen identiteettiin samaistumisesta

– Joten meidän täytyy lähteä tähän hommaan tekee ihan askel askeleelta, just siitä kohdasta missä on menossa – etenee omaan tahtiinsa – me annetaan sen AA tapahtua niin kuin se meidän kohdalla tapahtuu

MITÄ KAIKKEA AA:SSA VOI TAPAHTUA KÄYTÄNNÖSSÄ?

Aa on eri vaiheita, samaan aikaan eri keisseissä voi olla eri juttu mitä tehdään:

• Tule tietoiseksi mitä minussa tapahtuu
• Tunne ja läpielä hyväksyen kaikki tunteet
• Tutki ajatuks​et ja uskomukset ja tarinat
• Kiitollisuus alkaa nousta, kun tajuaa, että nämä asiat oli jo valmiiksi sisälläni, tämä hankala asia tai ihminen vain nosti sen näkyville
• Anna olla – syvä ymmärrys ja hyväksyntä, että asiat on just niin kun kuuluu olla

ELÄMÄMME ON UNTA

IOK ja monet henkiset opettajat kertoo meille, että elämämme on oikeasti kuin uni. Mitä tämä mielenkiintoinen ajatus oikein tarkoittaa? Lähdetäänpä tutkimaan sitä.

1) POHDITAANPA, MIKÄ ON MEILLE NYT TOTTA?

– Eikö olekin totta, että me koetaan olevamme erillisiä ihmisiä, erillisiä keho-mieliä, erossa toisistamme ja erossa Jumalasta.

– Kurssi sanoo, että tämä on mahdotonta. Ykseys on ykseys, kaikkeus on kaikkeus. Se on yhä ehjä ja kokonainen, siitä ei ole mitään paloja irtautunut ja lähtenyt jonnekin pois.

– Mutta Ykseyteen, Taivaan valtakuntaan, voi ilmestyä ajatus, että Taivaasta voisi lähteä pois, Jumalasta voisi erota, Kaikkeuden vois rikkoa ja osittaa, ja että voisi olla jotain muuta kuin Kaikkeus, ja minä voisin olla jotain muuta kuin Jumalan lapsi, yhtä Jumalan kanssa, joka luo Jumalantahtoa laajentaen

– Tähän eroamisen ajatukseen uskominen voi saada aikaan sen, että voi kuvitella mahdottoman olevan mahdollista -> uni (unessa voi kuvitella olevani usan presidentti)

”Olet kotonasi Jumalassa ja näet unta maanpakolaisuudesta.”

– Me ollaan yhtä Jumalan ja toisemme kanssa, ollaan kotona Taivaassa, mutta voimme kuvitella, että emme ole, voimme nähdä unta, että emme ole.

– Me yhtenä mielenä, yhtenä tietoisuutena, Jumalan Poikana, ollaan nukahdettu

– Ja siten me on voitu kuvitella et me ollaan jakauduttu miljardeihin pienin osiin

– Unen tarkoitus: että saamme kuvitella olevamme jotain, mitä emme ole

”Maailma on harhakuva. Ne, jotka haluavat tulla siihen, etsivät paikkaa, missä hekin voivat olla harhakuvia ja vältellä omaa todellisuuttaan.”

Tämän voi uskoa teoriassa, mutta käytännössä? esiin nousee

2) VASTALAUSE 1: MITEN NIIN TÄMÄ ON UNTA? TÄMÄ TUNTUU NIIN TODELLISELTA?

– Kaikki havainnot kertoo että uni on totta, ainoa todellisuus.

”Kun olet keskellä havaintomaailmaa, olet keskellä unen maailmaa. Ilman apua et pääse sitä pakoon, sillä kaikki mitä aistisi sinulle osoittavat, todistaa vain unen todellisuutta.”

– Totta kai tää tuntuu todelliselta meistä, koska me ollaan hahmoja tämän unen sisällä!

– Unihahmot kokee asiat todellisena (Lentokone syöksy maahan)

– Unihahmolle kyse ei ole siitä etteikö me koettais olevamme tässä kehossa (näkevämme kuulevamme havaitseva tuntevamme ajattelevamme)

– Siinä että ymmärtää tämän olevan unta ei tarkoiteta sitä että pitäisi jotenkin alkaa havaita eri tavalla maailmaa, vaan havainnot jatkuu ihan ennallaan

– Koemme olevamme keho, koemme että maailma on ympärillämme, mutta me tiedetään et kyseessä on kokemuksellinen tarina, mielikuvituksellinen uni, jossa saamme kokea miltä se tuntuu jos emme olisikaan se mikä oikeasti olemme (henki)

– virtuaalipeli

3) VASTALAUSE 2: TÖRKEÄÄ VÄITTÄÄ ETTÄ TÄMÄ ON VAIN MERKITYKSETÖN UNI. ET SANOISI NOIN, JOS TIETÄISIT MITÄ MINÄ OLEN JOUTUNUT KOKEMAAN, JOS ELÄISIT MINUN SAAPPAISSANI, JOS TIETÄISIT MITÄ KAIKKEA KAMALAA MINULLE ON TEHTY.

– Tarkoitus ei oo ohittaa tai vähätellä tai mitätöidä kenenkään kokemaa kärsimystä.

– Pyydetään vienosti ja varovasti leikittelemään sellaisella ajatuksella, että olisi olemassa toisenlainen tapa tarkastella omaa elämää ja niitä kärsimyksiä, joita on kokenut

– pyydetään pientä halukkuutta

– Toisenlaisen tavan avulla mä sallin sen, että mulle opetetaan, ettei minun tarvitse enää valita kärsimystä – ellen niin halua.

– Mitä vaan voi elämässä sattua ja (kaikille koko ajan sattuukin; talousvaikeuksia, sairastumisia) mutta niiden takia ei tarvitse kärsiä, vaan niiden avulla voi vapautua kärsimyksestä

– Luokkahuone, oppiläksyt – miten itse pidän itseäni erossa rauhan tilasta

– Elämän vaikeisiin hetkiin siis kiinnitetään huomiota, mutta oikealla tavalla. Väärä tapa: niihin samaistutaan, niihin upotaan, niitä märehditään ja niiden annetaan määritellä se, miten näemme maailman ja toiset ihmiset (kaikki on väärin ja huonosti ja näin ei pitäisi olla)

– Oikea tapa: katsoa niitä elämän vaikeita hetkiä suoraan, PH rakkauden kanssa, oikean mielen valossa – valiten sen, että suhtaudun tähän asiaan ollen se laaja lempeä tietoisuus, joka olen oikeassa mielessä.

– En tuomitse, vaan katson lempeästi ja hyväksyen

4) MITÄ UNIHAHMO VOI oikeasti TEHDÄ? -> miten herätä?

Esim. karhu-uni – Marjukka

– Mutta unihahmo voi pitää väkisin unen pyörimässä ja yrittää estää heräämistä – Olla niin unen pauloissa, että uni vaan syvenee ja syvenee ja tuntuu täysin uskottavalta, ja siihen uskoo ja pysyy unessa

– Vois aatella niin, että tosiolemuksemme henkenä on Rakkautta ja Rakkautena olo = hereillä oloa – Rakkauden esteet on niitä, jotka pitää meidät unessa, uskomassa uneen – siksi Kurssi puhuu rakkauden esteiden löytämisestä ja poistamisesta

– uneen uskominen ja unihahmoon identifioituminen estää olemasta todellinen luonnollinen Itsemme = Henki, laaja tietoisuuden kenttä (awareness), oleminen, Rakkaus

->MEIDÄN TEHTÄVÄ IOK:n mukaan: OLLA TIETOINEN UNEKSIMISESTA

”Jumalan opettajien todellisena tehtävänä on olla tietoinen uneksimisestä. He katselevat, miten unihahmot tulevat ja menevät, vaihtelevat ja muuttuvat, kärsivät ja kuolevat. Mutta he eivät anna näkemänsä pettää itseään. Ykseys on ainoa asia, joka ei johdu unista. Ja juuri sen Jumalan opettajat tunnistavat unien takana, kaiken näkyvän takana, ja kuitenkin varmasti heidän omanaan.”

– Olla tietoinen uneksimisesta – onnellinen uni

= Selkouni – Marjukka ei enää pelkää niin kovasti

– Harjoittelu uudelleen ja uudelleen – olemmehan harjoitelleet ihmisenä / erillisenä olentona olemista kymmeniä tuhansia vuosia ja olemme jo tosi hyviä unessa pysymisessä

– Mielen muutoksen kurssi: Minussa on kaksi osaa – Kumpi olen? Minussa on pieni, kärsivä unihahmo ja minussa on laaja osa, hyväksyvä tietoisuus, joka katsoo unihahmon toilailuja ymmärtävästi hymyillen

– Mielen muutos on myös Päätös: Hyväksyn sen, että Ykseys on kaiken takana, taustalla, sisällä; se ei ole unta

– Minun ei tarvitse kyetä kokemaan Ykseyttä, tuntemaan sitä, näkemään sitä (kehon silmät ei sitä näe)

– Virtuaalipeli – pelihahmo ei näe todellisuutta, sitä huonetta missä oikeasti ollaan ja sitä kehoa, joka peliä pelaa

– Meidän ei tarvitse nähdä tai kuulla tai kehon aistein aistia Totuutta, mutta voimme tehdä päätöksen, että hyväksymme, että se on kaiken takana, taustalla ja sisällä

– ja koska se on siellä ja on aina ollut, niin meidän ei tarvitse kuin rentoutua ja antautua sille, ja lakata keskittymästä PELKKÄÄN uneen

– Välillä voi pohtia sitä, että mitä todellisuudessa jää jäljelle kun tästä unesta herää. Se mikä jää jäljelle, on totta, kaikki muu on haihtuvaa unta.

– Vertauskuva: Kirkas muovitasku.

5) OLLA TIETOINEN UNEKSIMISESTA KÄYTÄNNÖSSÄ

– EI TARKOITA: että väitän itselleni: en koe olevani keho, en havaitse maailmaa -> kyllä koet ja kyllä havaitset

– KYLLÄ: annan kaikelle havaitsemalleni (keholle, maailmalle) toisen tarkoituksen (mielen muutos): AA siten, että suostun näkemään sen, miten teen unen itselleni niin todeksi ja vakavaksi

– Nyt se AA voi todella onnistua, kun tajuan, että koko maailma on yksi suuri projektio, tämä erillisyysuni eteemme heijastettuna

– Mä voin todellakin alkaa vetää niitä mun projektioita pois maailmasta ja toisista ihmisistä, eli sitä, että syytän heitä asioista, jotka on mun omia piilossa olevia juttuja (muodossa tai toisessa),

kun tajuan, että mun omat projektiot on heijastumia siitä yhdestä isosta projektiosta = erillisyysajatuksesta

– ”Tää on mun uni!” ei kehona, vaan mielenä. Ja me kaikki ollaan mielen tasolla yhtä, joten tää on meidän uni (me näytetään jakautuneen moneksi) Enkä voi syyttää ketään muuta tästä, enkä halua syyttää ketään muuta, koska tiedän, että syyttelemällä pidän itseni unessa. ”Mä olen mielen tasolla päättänyt alkaa katsella tätä unta.”

– Tiedostaa tämän ja sitten on vaan antamatta mitään arvoa egon harhakuville (syyttäminen, tuomitseminen, arvostelu). Itseäänkään ei tarvitse syyttää. Ei tässä mitään vakavaa todellisuudessa ole tapahtunut, koska mitään ei ole tapahtunut. Rakkaus on yhä ehjä, me ei rikottu tai tuhottu sitä. Se on tässä.

Tästä seuraa mielenkiintoinen pointti pohdittavaksi:

”Sinä et asu täällä, vaan ikuisuudessa. Teet matkaa vain unissa, vaikka oletkin turvassa kotonasi.”

6) MISSÄ SE KOTI OIKEIN ON?

Jos emme ole täällä, niin missä sitten oikeasti olemme?

– Oma samaistumattomuuden kokemukseni

– Se tässä onkin hassua, että koti ja taivas on tässä!     

”Taivas on täällä. Muualla ei ole muuta. Taivas on nyt. Muuta aikaa ei ole.”

– Koti ja taivas on mielentila. Se on se, mitä me ollaan. Tyyneys, rauha, ilo, rakkaus. Elämä.

”Taivas on pelkästään tietoisuutta täydellisestä Ykseydestä ja tietoa siitä, että mitään muuta ei ole olemassa.”

– Maailman myllerrys voi jatkua, mutta minä koen rauhaa, ja näen kaikkialla vain joko rakkautta tai rakkauden pyyntöä.

7) AJATUKSEN UNESSA OLOSTA JA HEREILLÄ OLOSTA VOI TUODA ARKEEN

– Jos ajatellaan, että unessa olon voi ajatella olevan ajatuksiin samaistumista, kehoon samaistumista, tuomitsemista, arvostelua. Ajatuksia kuten: ”Näin ei saisi olla, tämä on kamalaa, vääriä asioita tapahtui menneisyydessä, mitähän kamalaa tulevaisuus tuo tullessaan (sota, lama, sairaus).”

 – Ja unessa olo voi olla kaikkiin niihin egon ajatuksiin uskomista, jotka kertoo siitä, että olet parempi kuin muut tai huonompi kuin muut, erilainen kuin muut, erityisempi kuin muut.

– Jos ajatellaan, että se mihin me pystymme, on hereillä olo unessa (selkouni)

– Hereillä olon voidaan ajatella olevan näiden egon uniajatusten huomaamista ja tuomitsematonta tarkkailua. ”Jaaha, taas taisin nukahtaa ja arvostella ja tuomita ja haukkua itseäni ja haukkua toisia. Hassua.”

– Hereillä olo (unessa) on jonkun pientä itseä laajemman sallimista tulla mukaan tähän kokemukseen.

– Päätöstä suhtautua oman elämän tapahtumiin ja maailman tapahtumiin eri tavalla.

– Päätöstä suostua ymmärtämään, että unihahmo ei ole sinä ja uniajatukset ei ole sinun.

– Vertauskuva: väreilevän lammen pinnasta näet vinksahtaneen kuvan itsestäsi

Jos aikaa: – Vertauskuva: Omenavertaus

KANNATTAA LUKEA LUKU 27, ALALUKU 8, ”UNEN SANKARI”

”Kuule siis se ainoa vastaus, jonka Pyhä Henki antaa kaikkiin egon esittämiin kysymyksiin: sinä olet Jumalan lapsi, korvaamaton osa hänen valtakuntaansa, jonka hän loi osaksi itseään. Mitään muuta ei ole olemassa, ja vain se on todellista. Olet valinnut nähdäksesi unitilan, jonka aikana olet nähnyt pahoja unia, mutta unitila ei ole totta, ja Jumala kutsuu sinua heräämään. Kun kuulet Hänet, unestasi ei jää jäljelle mitään, koska sinä heräät. Uniisi sisältyy monia egon symboleita, ja ne ovat saattaneet sinut hämmennyksen valtaan. Se on kuitenkin tapahtunut ainoastaan sen vuoksi, että sinä nukuit etkä tiennyt. Kun heräät, olet näkevä totuuden ympärilläsi ja sisälläsi etkä enää usko uniin, koska ne eivät enää edusta sinulle todellisuutta.”

”Ihme saa aikaan sen, että tiedät näkeväsi unta ja että sen sisältö ei ole totta. Se on aivan ratkaiseva askel, kun ollaan tekemisissä harhojen kanssa. Kukaan ei niitä pelkää, kun hän havaitsee, että hän itse teki ne. Pelkoa piti voimassa se, ettei hän käsittänyt, että hän itse oli unen käsikirjoittaja eikä se henkilö, joka unessa esiintyi.”

”Sinä olet unien maailman uneksija. Mitään muuta syytä tälle maailmalle ei ole, eikä tule koskaan olemaankaan.”

”Sinua pyydetään sallimaan itsellesi vapautuminen kaikista unista, jotka kertoivat sinulle, millainen et koskaan ollut, ja lakkaamaan yrittämästä korvata Jumalan Tahtoa turhien toiveiden voimalla.”

”On harhaa, että aika ja kuolema ovat todellisia ja että niillä on olemassaolo, josta voidaan tehdä havaintoja. Tämä kauhistuttava harha kiellettiin välittömästi sillä hetkellä, kun Jumala antoi vastauksensa kaikille aikaa ja olosuhteita koskeville harhoille. Ja sen jälkeen sen ei enää koettu olevan olemassa. Jokaisena päivänä ja jokaisen päivän jokaisena minuuttina ja jokaisen minuutin jokaisena hetkenä sinä pelkästään elät uudelleen tuon ainokaisen hetken, jonka kuluessa kauhun aika syrjäytti rakkauden.”

MIKSI EN OLE YHTÄ RAKKAUDEN KANSSA?

Miten on mahdollista, että me ei muisteta luonnollista olemustamme Henkenä? Jos se on sitä mitä me ollaan (henki, tietoisuus, mieli, yhtä Luojamme kanssa)

Miksi meidän on tehtävä AA, ja nähtävä ja poistettava esteitä Rakkauden tieltä?

Miksi emme ole onnellisia? täynnä mielenrauhaa ja rakkautta?

-> Puhumme egon 2.kertaisesta unohduksen kilvestä / unohduksen verhosta

1.) Mikä egon 2.kertainen unohduksen kilpi on?

– Jos ajatellaan, että me ollaan oikeasti yhtä Alkulähteemme kanssa, ollaan yhtä Kaikkeuden kanssa, mutta halutaan kokea olevamme jotain muuta

-> olla erillinen, itsenäinen, omavoimainen, oma herramme

(missä ei ole mitään pahaa, sehän on vain kuviteltu kokemuksellinen tarina, seikkailu, uni – tosin aiheuttaa hirvittävää kärsimystä – miksi me kokoonnumme näihin IOK-iltoihin pohtimaan, voisiko olla jotain muuta kuin tämä yksilöllisyyden kehollinen kokemus, jota nyt koemme)

– niin jos sille ajatukselle, että voisi olla erillään muista ja kaikkeudesta ja Alkulähteestä vain nauraa ja tiedostaa, että se on ihan pähkähullu ajatus, niin mitään ei tapahdu. Erillistymistä ja irtautumista ei tapahdu, koska sellaisen mahdollisuuteen ei usko.

– Mutta jos sille ajatukselle ei naurakaan, vaan ottaa sen tosissaan, niin silloin sitä voi alkaa kokea kuvitelmissaan.

– Miten se voi tapahtua? Miten voi estää itseään muistamasta Totuutta eli sitä, että mitään ei tapahtunut, me ei irrottu Kaikkeudesta, me ollaan yhä Taivaassa, me ollaan yhä pelkkää Rakkautta

-> Kokemalla syyllisyyttä siitä, että alettiin uskoa erillisyyteen, eli alettiin kuunnella egoa, joka sanoo, että ”hei, sä voisit olla oma yksilöllinen itsesi ja se olis tosi mahtavaa – aattele mikä kokemus! Olla jotain muuta kuin kaiken Alkulähde, olla jotain muuta kuin Jumala! Olla ihan oma pikku ittes, eikä tartte olla yhtä kaiken muun kanssa!”

– Syyllisyys egon kuuntelusta saa meidät kokemaan, että me oikeasti tehtiin jotain – jota ei olis kannattanu tehdä, koska se aiheuttaa niin hirveän kivun ja pelon ja yksinäisyyden – erillisyyden

– Näin saadaan aikaan Synnin, syyllisyyden ja pelon pyhä kolminaisuus (menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus)

– Tämä toimii kilpenä ja suojamuurina sitä vastaan, ettei me muistettais, kuka ja mitä me oikeasti ollaan

– Eli kun menet sisääsi, käännyt sisäänpäin, niin et tunnekaan siellä ykseyttäsi Jumalan kanssa, vaan hirveän vääränlaisuuden, pelon, syyllisyyden

– Tämä syyllisyys on usein alitajuista, eli voi joutua tekemään paljonkin töitä, että pääsee kosketuksiin tän kanssa

 — Oma kokemus – uskoin olevani valoa ja rakkautta, mun henkinen tie oli positiivisuuteen ja hyvyyteen keskittymistä, mutta silti koin elämässäni vaikeita tunteita, inhottavia tilanteita, ongelmia, kärsimystä – mutten osannut yhdistää näitä mun kokemuksia siihen kokonaisvaltaiseen rakenteeseen, jonka päälle tää mun yksilöllisyys oli rakentunut (egon alitajuinen ajatusjärjestelmä)

– Mutta mä raivasin mun tien sinne syvimpiin kerroksiini asti – ensin tunnetyöskentelyllä — ja vasta sitten pystyin näkemään ja tuntemaan sen kosmisen kauhun, joka meidän kaikkien sisällä on

– 3 vkoa paloin sitä kauhua, ja tuntu siltä, että mitään muuta siellä sisällä ei oo

– kunnes jotain muuta alko pilkottaa sen kauhun takana ja mä tunnistin, että se Ykseys Jumalan kanssa on siellä kaiken syyllisyyden ja pelon takana – siellä onkin rauha – mutta se kauhun patja oli hirveän voimakas – jälkeenpäin ihmettelin, et miten mä uskalsin mennä sen läpi

– enkä usko, että kaikkien täytyy mennä siitä läpi noin konkreettisesti, noin se vaan mulla meni

– tää on just se 1. unohduksen kilpi – se syyllisyyden ja pelon ja häpeän ja vääränlaisuuden alitajuinen tunne on niin vahva ja uskottava, että yleensä sitä helposti kääntyy siitä poispäin ja jättää sen sinne sisäänsä piiloon muhimaan, kun sitä ei uskalla katsoa ja kohdata – jolloin siitä ei pääse läpi ja näe, ettei se ole totta

– ei näe, että perimmäinen yhteys täydelliseen ja absoluuttiseen rauhaan on totta, mikään ei ole sitä rikkonut

2.) Mutta siis tämä syyllisyyden tunne on niin hirveää kokea, että me projisoidaan se ulospäin maailmaksi. Sillä tavalla voidaan kokea, että muut on syyllisiä ja aiheuttaa meissä olevan kauhean olon.

– Syyttämällä muita me yritetään heijastaa se sisimmässämme piilossa oleva kauheus pois ja sitten me voidaan ajatella, ettei se ole meissä.

– 2. toinen kilpi eli maailma ja muut ihmiset on suojamuuri sitä vastaan, ettei me nähtäis, mitä me kannetaan sisällämme

+ harhautus, joka pitää meidät niin kiireisinä, ettei pysähdytä ja tunnisteta, mitä meidän sisällä on

– pieni huomautus: sen lisäks että se on maailma ja muut ihmiset, niin se on myös meidän oma kehomme joka toimii unohduksen kilpenä (iso aihe, käsitellään sitä myöhemmässä IOK-illassa)

Mitä se 2. kilpi on käytännössä? esim. tällaisia ajatuksia:

– ”Voi miten kamala maailma on, miten hullu, miten hirveitä asioita tapahtuu, mitä ego saa ihmiset tekemään” ja lisäksi voi olla ”miksi olen täällä kun tämä on ihan väärä paikka minulle, olen kokenut niin aina, hirveä koti-ikävä, haluan pois” ->

– Nämä ovat egon ajatuksia!!! Ne estää meitä kääntymästä sisäänpäin ja alkamasta katsoa suoraan, mitä me sisällämme alitajunnassa kannetaan

– Eli kannattaa kiinnittää huomiota näihin ajatuksiin, kuten ”voi kauheeta miten paljon maailmassa on vihaa ja vääryyksiä ja epäoikeuden-mukaisuutta ja rakkaudettomuutta” – ja muistaa, että ne on sitä egon toista unohduksen kilpeä – jota me ei enää haluta, koska me halutaan saada yhteys totuuteen

– Tällaiset ajatukset sementoivat meidän sisään sen käsityksen: on olemassa maailma ja minä olen siellä kehona, ja maailma on vääränlainen, sen pitäisi olla jonkinlainen muunlainen, ja kehonikin on vääränlainen, sen pitäisi olla jotenkin muunlainen

– pitää egon 2. kilven paikoillaan!!! = emme voi muistaa Jumalaa; emme voi kokea itseämme tietoisuutena, Jumalan Poikana, jos ja kun haukumme maailmaa ja muita ihmisiä ja itseämme

Ongelma on siis se, että me tiedetään = Henki mutta eletään = keho maailmassa, koska me vahvistetaan kokemustamme ja uskoamme kehona olemiseen arjessamme koko ajan. Miten?

1. Kaunat = ajatuksia ja toiveita että joku henkilö, tilanne, asia olisi ollut tai olis nyt tai olis tulevaisuudessa toisin – etsitään ratkaisua ulkopuolelta, mikä vahvistaa erillisyyden tunnetta

2. Me otetaan kaikki henkilökohtaisesti, tosissaan, todesta (vaikka säätila tai äänet naapurissa, miten minulle voidaan tehdä näin)

3. Onhan se totta, että kehonakin voimme kokea olevamme henki ja voimme kokea Jumalan, mutta usein – hetkellisesti, ei pysyvästi – voi johtaa henkiseen egoon

– tärkeämpää on nähdä arjessa ne esteet, joita me ylläpidetään, jotta meidän ei tarvitsisi sulautua Rakkauteen (koska me pelätään rakkauteen sulautumista)

RATKAISU   =   AA

– se alkaa sillä, et me nähdään, että kaikki on just oikein, koska kaiken tarkoitus on vain ja ainoastaan AA – kaikki on täydellistä AA:a varten

– lakataan syyttämästä maailmaa ja toisia ihmisiä (ja itseämme) ja käännytään katsomaan sisäänpäin, että mitä me koetaan

– nähdään, miten me on käytetty maailmaa ja muita ihmisiä (ja itseämme kehona) kilpenä, (kakkoskilpenä) ettei meidän tarvitsis palata takaisin Jumalan yhteyteen (= muistaa Totuutta, että olemme Yhtä)

– tarkoittaa siis täyttä ei-vastustamista (se, joka vastustaa, on ego, pieni minä, väärä mieli, joka yrittää pitää erillisyyden systeemiä paikoillaan ja se joka katsoo hyväksyen, on oikea mieli yhdessä Pyhän Hengen kanssa)

– annetaan kaiken hulluuden olla ja käännytään sisäänpäin katsomaan sitä meissä olevaa egon unohduksen 1. kilpeä

– me halutaan nähdä se, eli me annetaan itemme kokea kaikkia tunteita ja aatella kaikkia ajatuksia – nähdään nää ajatukset, muttei uskota niitä, ei mennä niihin mukaan, ei mässäillä niillä, ei vastusta, ei yritetä muuttaa mitään

– vain katsotaan, nähdään ja hyväksytään

TÄSTÄ ALKAA SEURATA IDENTITEETTIMUUTOS – kuka minä olen?

– mielen muutos, muutetaan mieltämme sen suhteen, kuka tai mitä koemme/uskomme olevamme, keho vai se tietoisuus, joka me ollaan oikeassa mielessämme

– me ei siis muuteta itseämme kehosta tietoisuudeksi, vaan me muistetaan, että me ollaan vain ja ainoastaan se yksi mieli / tietoisuus, jossa kehot ja maailma tapahtuu

– edetään askel askeleeltä

– ensin kyseessä on päätös, eli Päätöksentekijä meissä tekee valinnan kumpaa opasta se kuuntelee

”JUMALAN ÄÄNI PUHUU MINULLE KAIKEN PÄIVÄÄ”

– Tänään syvennytään harjoitukseen 49, joka on tällainen: ”JUMALAN ÄÄNI PUHUU MINULLE KAIKEN PÄIVÄÄ”. Tutkitaanpa tätä hieman tarkemmin. Mitä tää harjoitus tarkottaa ja Miten sen Jumalan Äänen vois oppia kuulemaan

”Jumalan Ääni”

– Katsotaan ensin käsitettä ”Jumalan Ääni”. Mikä se on?

– Yleensähän se sisäinen ääni, joka me kuullaan, on ego – se meidän hullu, lakkaamatta puhuva sisäinen selostajamme, joka kertoo meille, miten kamalaa kaikki on, miten kamalia muut ihmiset ovat ja miten kamalia kokemuksia ollaan jouduttu kokemaan – niitä se pyörittää vuodesta toiseen

– Mutta mistä äänestä Kurssi puhuu? Kurssi puhuu Pyhästä Hengestä

– KS: ”Pyhää Henkeä kuvaillaan Jumalan ja Hänestä erossa olevien Jumalan Poikien väliseksi pysyväksi Kommunikaatiovälineeksi.”

– Tää ääni voi olla ihan kirjaimellinen sisäisesti kuultu ääni, mutta harvemmin on

– Kurssi on tarkoitettu tällaisille ihan tavallisille ihmisille, jotka ei kuule mitään jumalallisia ääniä tai PH:n ääntä

Avun pyytäminen johonkin ongelmaan

– Mutta katsotaanpa vähän tarkemmin, mitä tämä Jumalan Ääni, PH:n ääni on

– Mitä me usein aatellaan, kun me aatellaan, että jumalallinen ääni puhuu meille ja ohjaa meitä, kuullaan me se sitten varsinaisena äänenä tai jonain muuna ohjauksena?

– No mehän usein aatellaan, että tää ääni ohjaa meitä täällä maailmassa, mihin mennä, mitä tehdä, se antaa vastauksia meitä painaviin ongelmiin ja auttaa ratkaisemaan jonkin juuri tällä hetkellä pinnalla olevan probleeman

– esim. pitää tehdä joku valinta tai päätös

– Se voi olla joku iso kysymys, vaikka vaihtaako työpaikkaa, erotako parisuhteesta, mitä pitäis tehdä et sais rahaongelmat ratkaistua

– TAI pienempi ongelma, vaikka miten ratkaista joku hankaluus jossain ihmissuhteessa tai työpaikalla

– Tällaisiin ongelmiin me pyydetään apua, joskus tiukassa paikassa rukoillaan kiihkeesti, että meitä autettais

– MUTTA jos me pyydetään ohjausta tällaisissa konkreettisissa maallisissa asioissa, ongelma on, että me väitetään, että me tiedetään, mikä ongelma on, johon me tarvitaan ohjausta

– Kurssi sanoo kuitenkin, että me ei tiedetä, mikä ongelma on eikä me tiedetä, mikä meille olisi parhaaksi

– (OT-29) ”Olipa esille tuleva tilanne millainen tahansa, et ymmärrä, mitä tilanteesta pitäisi seurata, jotta se tekisi sinut onnelliseksi. Sen vuoksi mikään ei opasta sinua asianmukaiseen toimintaan eikä sinulla ole mitään tapaa arvostella lopputulosta. Tekojesi määrääjänä on se, millaisena tilanteen näet, ja sinun siitä tekemäsi havainnot ovat vääriä. Näin ollen on väistämätöntä, että et tee sitä, mikä olisi parhaaksesi. Jos huomaisit, että et tajua omaa parastasi, sinulle voitaisiin opettaa, mikä parhaasi on.”

– Kuka meitä voisi opettaa, et me voitais tietää, mikä meille olis parhaaksi?

– (T-8.IX)”Pyhä Henki on Vastaus. Hän on Vastaus kaikkeen, koska Hän tietää, mikä vastaus kaikkeen on. Ego ei tiedä edes sitä, mikä todellinen kysymys on, vaikka sillä on niitä lukematon määrä.”

– (OT-79) ”Maailma näyttää tarjoavan sinulle suunnattoman määrän erilaisia ongelmia, joista jokainen vaatii erilaisen ratkaisun. Kaikki tämä monimutkaisuus on vain epätoivoista yritystä olla tunnistamatta ongelmaa ja siksi kieltää siltä ratkaisu. Esiintymismuodostaan riippumatta ainoa ongelmasi on ero Jumalasta.”

Intuitio

– Joten ero Jumalasta, ero Ykseydestä, on ainoa ongelma, johon meidän tarvitsisi pyytää apua

– Tätä meidän ainoan todellisen ongelman olemista vain meidän mielen tasolla korostaa myös esim. seuraava lause

– (T-9.I) ”Pyhä Henki ei välitä muodosta, koska Hän on tietoinen vain merkityksestä.”

– Mutta, okei, myönnetään, että Jumalan Äänen kuuleminen saattaa joskus jollekulle jossain tilanteessa merkitä sitä, että hän pyytää apua johonkin erityiseen asiaan, johonkin ongelmaan, että mitä nyt pitäisi tehdä konkreettisesti, ja hän saa tähän vastauksen, esim. kysyy että ”Mitä rakkaus tekisi nyt?” ja saa vastauksen

– Siis kyllä, ohjausta tapahtuu täällä maailmassa, maallisissa asioissa, koko ajan, tiedostetaan me sitä tai ei, MUTTA mä haluan korostaa, et meidän asenne olis hyvä olla koko ajan se, että me keskitytään siihen, mikä oikeasti on Jumalan Äänen kuulemisen ja kommunikoinnin todellinen tarkoitus

– Totta kai se on niin, että kun me on korjattu meidän asenne jossain vaikeassa tilanteessa, eli lakattu itse yksin yrittämästä ratkaista tätä asiaa ja pyydetty Pyhää Henkeä olemaan meidän kanssa ja katsomaan yhdessä tätä tilannetta, niin asioita voi tän jälkeen tapahtua maallisella tasolla, päätöksiä voidaan tehdä, mutta se tapahtuu luonnollisesti, eikä meidän tarvitse siihen keskittyä – keskitymme oikeaan asenteeseen

– Tätä luonnollista ohjausta, jota me voidaan saada, voidaan kutsua intuitioksi, mut mun pointti on, et siihenkään ei tarvitse keskittyä – se on luonnollista, antaa sen tapahtua

– Ihan sen takia, että henkinen ego voi kaapata tilanteen ja tehdä siitä jotenkin erityistä, että meitä ohjataan, eli tehdä musta erityisen, paremman, henkisemmän kuin jostain toisesta, joka ei saa tällaista suoraa ohjausta siinä, mitä täällä maan päällä pitäisi tehdä ja jonka intuitio ei toimi

– Joten egon tuntien on hyvä keskittyä siihen, mikä oikeasti on tärkeää

– Tarkoitus olis herätä tästä maailman ja kehon hypnoosista, eikä tehdä niistä entistä tärkeämpiä ja sitä, mihin me keskitytään, vaan et me keskityttäis siihen, mitä meidän sisällä tapahtuu

– Onhan se tietenkin niin, että ohjaus ja se et tapahtuu ihmeeltä tuntuvia asioita maailmassa, ni se voi auttaa siinä, et oma luottamus elämään, Ykseyteen, Jumalaan ja PH:keen voi kasvaa, ja luottamus siihen, et on turvassa ja kannateltu voi kasvaa, ja luottamus siihen, et ei oo yksin voi kasvaa

– Mutta jossain vaiheessa vois olla hyvä mennä eteenpäin ja lakata keskittymästä siihen ohjauksen fyysiseen ilmenemismuotoon ja keskittyä siihen, mitä omassa sisimmässä tapahtuu

– Ja antaa sen, mitä maailman ja kehon tasolla tapahtuu, tapahtua, tekemättä siitä mitenkään ihmeellistä asiaa

– Luen esimerkin luvusta 14. Siinä hyvin kiteytetään tää maallisten ongelmien ratkaiseminen prosessi ja se, miten oikeasti on tärkeää se meidän tehtävä Rakkauden asenteen löytämisessä, eikä niinkään pelkän maallisen ratkaisun etsimisessä, ja miten luonnollisesti kaikki ratkeaa, kun yhdymme Jumalan Tahtoon

– (T-14.IV) ”Ennen kuin teet minkäänlaisia päätöksiä omasta puolestasi, muista, että olet päättänyt Taivaassa olevaa tehtäväsi [siis rakkauden laajentamista] vastaan, ja mieti sitten huolellisesti, haluatko tehdä päätöksiä täällä. Täällä sinun tehtäväsi on pelkästään päättää omaa päättämistä ja haluamistasi vastaan huomatessasi, että et tiedä. Miten siis voisit päättää, mitä sinun pitäisi tehdä? Jätä kaikki päätökset sille Yhdelle, Joka puhuu Jumalan puolesta ja sinun tehtäväsi puolesta sellaisena kuin Hän tietää sen olevan. Silloin Hän opettaa sinulle, miten pääset eroon harteillesi laskemastasi kauheasta taakasta, jonka sait osaksesi, kun et rakastanut Jumalan Poikaa, vaan yritit opettaa hänelle syyllisyyttä etkä rakkautta. … Kun olet oppinut päättämään yhdessä Jumalan kanssa, kaikista päätöksistä tulee yhtä helppoja ja oikeaan osuneita kuin hengittämisestä. Siitä ei ole mitään vaivaa ja sinua johdatetaan yhtä lempeästi kuin jos kulkisit kesällä hiljaista polkua pitkin. Vain oma tahtosi näyttää tekevän päätöksestäsi vaikean.”

Kommunikaatio kurssissa

– Nyt varmasti on käynyt selväksi, että Jumalan Äänen kuulemisella ja Hänen kanssaan kommunikoinnilla ei Kurssissa tarkoiteta niinkään puhetta, sanoja, vastauksia erityisiin ongelmatilanteisiin

– Vaan kommunikointi oikeestaan tarkoittaa sitä, että MÄ MIELEN TASOLLA YHDYN JUMALAN MIELEEN Pyhän Hengen välityksellä

– Sen vois siis aatella olevan rauhan ja rakkauden tilaan yhtymistä

– Ja se on siis Jumalasta eroamisen kumoamista siinä hetkessä, rauhasta ja rakkaudesta eroamisen kumoamista siinä hetkessä

– (T-6.IV) ”Jumalasta eroaminen ei ollut täydellisyyden menetys, vaan kommunikaatiokatkos.”

Rakkauden pelko

– No, miksi me sitten kuitenkin pyydetään apua maallisiin ongelmiin, eikä me pyydetä apua vain ja ainoastaan siihen, että me voitais yhtyä Jumalan Mieleen eli Rakkauteen, jonka avulla maallisetkin ongelmat vois näyttää ihan erilaisilta ja me suhtauduttais asioihin toisella tavalla Rauhan tilasta käsin

– (T-9.I) ”Saatat kivenkovaan väittää, että Pyhä Henki ei vastaa sinulle, mutta saattaisi olla viisaampaa miettiä, millainen kyselijä sinä olet. Sinä et pyydä ainoastaan sitä mitä haluat. Se johtuu siitä, että pelkäät sen myös saavasi, ja niin todella saisitkin.”

– Mitä tää tarkoittaa ”et pyydä ainoastaan sitä mitä haluat”?

– Mitä me luullaan et me halutaan? Rakkautta ja onnellisuutta.

– Halutaanko me sitä oikeasti? No ei. Jos me haluttais, se olis jo meidän, koska se on sitä mitä meidän Luoja meille haluaa. Kaiken Alkulähde haluaa meille rakkautta ja onnellisuutta, siksi hän loi meidät Rakkaudeksi laajentaessaan Itseään.

– Miksi me ei siis syvällä sisimmässämme oikeasti haluta rakkautta ja pyydä sitä ja vain sitä?

– (pitkä lainaus T-13.III, koska yksi mun lempiluvuista): ”Egon synkän perustuksen alla piilee muisto Jumalasta ja juuri sitä sinä todellisuudessa pelkäät. Sillä sen muistaminen veisi sinut välittömästi takaisin oikeaan paikkaasi, ja juuri siitä paikasta olet yrittänyt lähteä. … Egon perustustakin syvemmällä ja paljon voimakkaampana kuin se koskaan pystyy olemaan, asuu kiihkeä ja palava rakkautesi Jumalaa kohtaan ja Hänen rakkautensa sinua kohtaan. Ja juuri sen sinä todellisuudessa haluat kätkeä. … Jos kuulisit rakkauden kutsun, et pystyisi hallitsemaan omaa haluasi vastata siihen riemuiten, jolloin koko se maailma, jonka luulit tehneesi, häviäisi. … Olet rakentanut itsellesi koko tämän mielenvikaisen uskomusjärjestelmän luullessasi olevasi avuton Jumalan läsnäolossa, jolloin haluat säästää itsesi Hänen Rakkaudeltaan, koska luulet, että se murskaisi sinut olemattomiin. Luulet tehneesi maailman, jonka Jumala haluaa tuhota, ja luulet, että rakastamalla Häntä – niin kuin teet – heittäisit tämän maailman menemään, niin kuin tekisitkin. …  Olet käyttänyt maailmaa rakkautesi kätkemiseen, ja mitä syvemmälle tunkeudut egon perustuksen pimeyteen, sitä lähemmäksi tulet Rakkautta, joka sinne on kätkettynä. Ja juuri se sinua pelottaa.”

– Tästä on kyse. Tämän takia me nähdään maailmassa ongelmia, joiden ratkaisuun me pyydetään PH:n apua: me halutaan tehdä tästä erillisyydestä ja yksilöllisenä olentona olemisesta ja kehosta ja maailmasta todellinen, ja me halutaan painia kaikkien näiden meidän ongelmien kanssa, koska sillä tavalla meidän todellinen ongelma pysyy meiltä piilossa (ero Jumalasta, ero Ykseydestä, ero Hengen tilasta).

– Mä haluan olla tämä henkilö, tämä erillinen pieni minä, muista erillään oleva keho-mieli, joka mä uskon olevani. Mä uskon, että tällä henkilöllä on ongelmia, ja mä uskon, että just näiden ongelmien ratkaiseminen tois mulle onnen.

Väärä mieli / Oikea mieli

– Mutta nyt kun me tiedetään, mikä se meidän todellinen ongelmamme on, niin katsotaanpa tarkemmin mitä harj. 49 sanoo tästä todellisen ongelmamme ratkaisemisesta Jumalan Ääntä kuulemalla

– (OT-49) ”On täysin mahdollista kuunnella Jumalan Ääntä kaiken päivää keskeyttämättä tavallisia toimiaan millään tavalla. Se mielesi osa, jossa totuus asuu, on jatkuvassa kommunikointiyhteydessä Jumalan kanssa, olitpa tietoinen siitä tai et. Toinen mielesi osa toimii maailmassa ja tottelee maailman lakeja. Juuri tämä osa on jatkuvasti häiriintynyt, epäjärjestyksessä ja äärettömän epävarma.

Se osa, joka kuuntelee Jumalan puolesta puhuvaa Ääntä, on tyyni, aina rauhallinen ja täysin varma. Toinen osa on hullu harhakuva, kiihkeä ja sekopäinen vailla minkäänlaista todellisuustajua. Yritä tänään olla kuuntelematta sitä. Ohita kaikki ne räikeät huudot ja sairaat mielikuvat, jotka peittävät todelliset ajatuksesi ja hämärtävät ikuisen yhdyssiteesi Jumalaan. Vajoa syvälle siihen rauhaan, joka odottaa sinua tämän mielenvikaisen maailman räikeiden ja kapinallisten ajatusten, näkymien ja äänten takana. Sinä et asu täällä.”

– Siis, meidän mielessä / tietoisuudessa on kaksi osaa: oikea ja väärä mieli

– Ja kun sanon ”meidän mielessämme” tai ”sinun mielessäsi” tarkoitan sitä tietoisuutta, joka on meille kaikille yhteinen, yksi mieli / yksi tietoisuus  

– (OT-66) ”Mielessäsi on vain kaksi osaa. Ego hallitsee niistä toista, ja se on tehty harhoista. Toinen on Pyhän Hengen koti, jossa totuus vallitsee.”

– siis Oikea mielemme on se, missä PH on

– Ja väärä mieli on se egoon, erillisyyteen, pelkoon, hätään ja turvattomuuteen uskova osa meistä. Se on se, joka uskoo kehoon ja maailmaan. Tää henkilö tässä on se väärä mieli, joka on saanut kehon muodon. Tää on vain pieni osa sitä todellista minua, ohimenevä häivähdys, väärinymmärrys siitä, kuka mä oikeasti oon

– Meillä on siis mielen tasolla egon koti eli väärä mieli, joka on ”jatkuvasti häiriintynyt, epäjärjestyksessä ja äärettömän epävarma; kiihkeä ja sekopäinen” ja meillä on tätä laajempi osa, oikea mieli, jossa PH asuu, joka on meidän yhteys Jumalaan

– Oikea mieli, PH, muistaa koko ajan Totuuden eli meidän yhteyden ikuiseen rauhaan; se muistuttaa meitä koko ajan tästä  Totuudesta – siitä, et me ollaan Henki, yhtä koko elämän kanssa

– Ja tää harjoitus 49 kutsuu meitä siihen, että me harjoiteltais olemaan keskittymättä väärän mielen ajatuksiin, ja sen sijaan keskityttäis siihen laajaan tietoisuuteen ja rauhaan, jota meidän oikea mieli yhdessä PH:n kanssa on

– Tätä väärän mielen eli egomielen melskettä ei tarvitse muuttaa jotenkin paremmaksi tai rakkaudellisemmaksi. Se on mitä on. Se on Jumalasta erillään olemista ylläpitävää ”sontaa”. Mutta sitähän se on. Kaunoja, vihaa, häpeää, syyllisyyttä. Itsevihaa, masennusta, addiktioita. Sekasortoa.

– Ja huom! Tää rauhaton osa ei oo se, joka valitsee kuunnella sitä toista Ääntä, Rauhan ääntä

– Kun Kurssissa puhutaan sinusta, niin ei puhuta susta henkilönä, kehona, egona, vaan puhutaan susta mielenä / tietoisuutena

– Mä luulin ensin kun aloin lukea Kurssia, että mä Marjana valitsen joko oikean tai väärän mielen, et mä valitsen joko pelon tai rakkauden, et mä valitsen kuunnella joko egon ääntä tai PH:n ääntä

– Sitten mitä enemmän tein AA, aloin tajuta, ettei Marja oo se, joka valitsee näiden välillä

– Koska Marja kehona ja henkilönä on hahmo tässä väärän mielen unessa, tässä egon unessa, jossa me koetaan olevamme erillään kaikista muista ja Jumalasta

– Juttu onkin niin, et kun mä vaan kuuntelen ja katselen neutraalisti ja tuomitsematta tätä egon melskettä ja väärää mieltä, niin mä en enää niinkään samaistu tähän hahmoon

– Vaan mä alan samastua enemmän ja enemmän siihen tyyneyteen ja rauhallisuuteen, joka vain katsoo egoa tuomitsematta

– No millainen tää Tyyneyden ja Rauhan Ääni on?

– (T-5.II) ”Jumalan puolesta puhuva Ääni on aina levollinen, koska se puhuu rauhasta. … Pyhän Hengen Ääni ei käske, koska se ei pysty ylimielisyyteen. Se ei vaadi, koska sen ei tarvitse hallita. Se ei voita, koska se ei hyökkää. Se pelkästään muistuttaa. Se on vastustamaton ainoastaan sen vuoksi mistä Se sinua muistuttaa. Se tuo mieleesi toisenlaisen tavan ja pysyy levollisena jopa mahdollisesti aiheuttamasi kuohunnan keskellä.”

AA

– Mutta nyt mielenkiintoinen pointti: Mikä muu on Kurssin mukaan tyyni ja rauhallinen? Siihen tuossa aiemmin jo vähän viittasin

– (OT-osa II.1) ”Anteeksianto puolestaan pysyttelee hiljaa ja rauhallisena eikä tee mitään. Se ei vastusta mitään todellisuuden puolta eikä pyri kääntämään sitä sellaisiin ulkonaisiin muotoihin, joista se pitää. Se pelkästään katsoo ja odottaa eikä tuomitse.”

– Ja tästä kommunikoinnin ja AA yhteydestä puhutaan myös esim. luvussa 15

– (T-15.VII) ”Kommunikoinnissa piilee anteeksiantamus yhtä varmasti kuin syyllisyydessä piilee kadotus. Pyhän Hengen opetustehtävänä onkin opettaa, että kommunikointi [eli Jumalan Rauhaan yhtyminen] merkitsee pelastusta. … Pyhän hetken aikana syyllisyydellä ei ole mitään vetovoimaa, koska kommunikointi on palautunut. Siinä ei mitään salata. Siinä vallitsee täydellinen anteeksiantamus.”

– Jotta me siis voitais kommunikoida ja kuulla Jumalan Ääntä, meidän on tehtävä AA

– Siis kerrataan AA: Mikä meidän homma oikein on? Aivan ensiksi lakata syyttämästä maailmaa ja toisia ihmisiä

– Tähänhän esim. nää Oppilaan työkirjan alkupään harjoitukset meitä johdattaa, siis näkemään, että maailmassa ei ole syy meidän pahaan oloomme, koska maailma on mielessämme, esim.

– (OT-11) ”Sinun ajatuksesi tekevät näkemäsi maailman.”

– (OT-14) ”Jumala ei luonut tätä kauhujen maailmaa. Näkemälläsi maailmalla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Sinä olet tehnyt sen itse [huom. sinä mielen tasolla, ei yksilönä tai kehona], eikä sitä ole olemassa.”

– Siis tää maailma, joka me nähdään, on heijastus Jumalan rauhasta ja Ykseydestä eroamisen aiheuttamasta kauhusta, vihasta, pelosta ja syyllisyydestä

– Ja kun me ymmärretään tää, niin me voidaan alkaa kyseenalaistaa, että tätäkö haluamme?

– (OT-22) ”Tällaisenkö maailman haluan todella nähdä?”

– Joten meidän homma on AA, jossa me ensin lakataan syyttämästä maailmaa ja muita ihmisiä meidän pahasta olosta ja tajutaan, et se paha olo on sisällämme, ollut ajan alusta asti, ja suostutaan kattoon sitä tyynesti ja rauhallisesti ja tuomitsematta yhdessä PH:n kanssa

– Siis just tää pimeys, tää väärä mieli, joka siis on harjoituksen 49 mukaan on häiriintynyt, epäjärjestyksessä ja äärettömän epävarma… kiihkeä ja sekopäinen, niin tätä ei tarvitse pelätä eikä sitä tarvitse vältellä. Päin vastoin, se on tarkoitus nähdä just sellaisena kun se on!

– Me kuullaan se, mutta me ei kuunnella sitä, ei uskota sitä

– Ja niin se yleensä alkaa muuntua, tai ainakin sen vetovoima meihin alkaa hiipua, kun me suostutaan rehellisesti näkemään ja kuulemaan kaikki se, millä ego yrittää pitää meidät kiinni tässä Rakkaudesta erillään olemisen unessa,ja saa meidät kärsimään, ja estää meitä kuulemasta Jumalan Ääntä eli estää meitä yhtymästä Jumalan Mieleen ja Jumalan Tahtoon

– Tätä selitetään esim. luvussa 14:

– (T-14.VI) ”Se rauhaisa valkeus, jossa Pyhä Henki sinussa asuu, ei ole muuta kuin täydellistä avoimuutta, jossa mitään ei kätketä eikä mikään sen vuoksi pelota. Pyhällä Hengellä ei ole muuta tehtävää kuin kommunikointi. Sen vuoksi Hänen on poistettava kaikki, mikä häiritsee sen palautumista oikeaksi. Tästä syystä sinun ei pidä estää häntä näkemästä yhtään häiriötekijän lähdettä, sillä hän ei hyökkää pimeyden vartijoitasi vastaan. Tuo ne sen sijaan Hänen luokseen ja salli Hänen lempeytensä opettaa sinulle, että valkeudessa ne eivät ole pelottavia eivätkä voi palvella niiden pimeiden ovien vartijoina, joiden takana olematon on huolellisesti piilossa. Meidän on avattava kaikki ovet ja annettava valon virrata sisään.”

– (T-13.III) ”Älä estä Pyhää Henkeä näkemästä kärsimystä, vaan tuo se iloiten Hänen eteensä. Älä piilota yhtään kipukohtaa Hänen valkeudeltaan, vaan etsi mielestäsi huolellisesti kaikki ajatukset, joita mahdollisesti pelkäät paljastaa. Sillä hän on parantava pienimmänkin ajatuksen, jota olet pitänyt itseäsi haavoittamassa, puhdistava sen pienuudesta ja tuova sen Jumalan suuruuden tykö.”

– (T-15.IV): ”Jokainen ajatus, jonka haluat salata, sulkee kommunikointi-yhteyden. Pyhän hetkeen tarvittavat olosuhteet eivät vaadi, että sinulla ei olisi ajatuksia, jotka eivät ole puhtaita. Mutta se vaatii sen, että sinulla ei ole yhtään ajatusta, jonka haluaisi pitää vain itselläsi.”

– Eli niin kuin tuosta kävi ilmi, väärän mielen ajatuksia ei tarvii puhdistaa putipuhtaaksi. Sä et oo väärä mieli. Mutta ne väärän mielen ajatukset, jotka saa meidät pysymään unessa, ne on oltava valmis näkemään ja tuomaan PH:n ja oikean mielen valoon, eli tehtävä AA.

AA ja todellinen Identiteettimme

– Mikä on sitten tän Jumalan Äänen kuulemisen, tän rauhaan laskeutumisen ja AA tekemisen perimmäinen tarkoitus? Löytää se meidän oikea oma Identiteettimme

– Tää kehollinen yksilöllisyys ei oo meidän oikea identiteetti. Tää on harhainen uni, tää on kuvitteellinen tarina siitä, että me oltais jotain muuta kuin mitä me oikeasti ollaan. Tää on hetken aikaa todentuntuinen, niin kuin mikä tahansa uni on todentuntuinen sillä hetkellä, kun sitä katselee

– Mutta se miksi Jumala meidät loi, Hengeksi, Ykseydeksi, se on se mitä me oikeasti ollaan. Se on meidän todellinen Identiteettimme, ja se on todellisuus ja se on totta. Se ei oo harhakuvaa tai illuusioita tai unta

– (OT-49) ”Se osa, joka kuuntelee Jumalan puolesta puhuvaa Ääntä, on tyyni, aina rauhallinen ja täysin varma. Itse asiassa se on ainoa osa, joka on olemassa. Yritä samaistua siihen mielesi osaan, jossa vallitsee ikuinen rauha ja hiljaisuus. Yritämme kuulla Jumalan Äänen, Joka muistuttaa sinua Hänestä ja Itsestäsi.” isolla iillä

– (OT-62): ”Kaikenlainen anteeksianto on lahja itsellesi. Päämääränäsi on saada selville, kuka sinä olet, sillä olet kieltänyt Identiteettisi hyökkäämällä Luojaa vastaan [Identiteettisi kirjoitetaan tässä kohtaa isolla, joten sanon tästä eteenpäin aina ”Todellisen identiteettisi”, kun puhutaan tästä identiteetistä, joksi Jumala meidät on luonut, verrattuna siihen erillisyyden ja yksilöllisyyden keholliseen identiteettiin, jonka me itse mielen tasolla olemme luoneet eli ”sillä olet kieltänyt todellisen Identiteettisi hyökkäämällä Luojaa vastaan [=kun olemme tehneet pelon, olemme hyökänneet Rakkautta vastaan]  

– (T-15.XI) ”Missä kommunikointi vallitsee, siellä vallitsee rauha. … Kommunikointi käsittää kaiken, ja siinä rauhassa, jonka se jälleen saa aikaan, rakkaus tulee itsestään.”

– Maailman ja kehon tarkoitus on estää meitä muistamasta mitä me ollaan, estää meitä muistamasta ja kokemasta tätä meidän ykseyttä, tätä rauhaa

– (OT-64): ”Näkemäsi maailman tarkoitus on hämärtää tehtävääsi anteeksiantajana. Näkemäsi maailma on kiusaus hylätä Jumala ja Hänen Poikansa pukeutumalla fyysiseen muotoon.”

Liikkumatta

– Mut miten me voitais arjessa, kaiken kiireen ja kuohunnan keskellä, vähentää tätä maailman hämäystä ja saada yhteys siihen oikeaan mieleemme ja siellä vallitsevaan Pyhän Hengen rauhaan, ja sitä kautta todelliseen identiteettiimme?

– (OT-49) ”Kuuntele syvän hiljaisuuden vallitessa. Ole täysin liikkumatta ja avaa mielesi.”

– No, tässä harjoituksessa harjoitellaan tätä hiljaisuutta paikoillaan istuen, mutta tän – niin kuin kaikkien työkirjan harjoitusten – tarkoitus on, et me opitaan yleistämään harjoitukset koskemaan kaikkia arjen tilanteita, ei vain tällaisia meditaatiohetkiä

– Siis liikkumattomuus tapahtuu oikeasti mielen tasolla

– Keho voi olla toimelias, niin kuin harjoitus sanoo:

– (OT-49) ”On täysin mahdollista kuunnella Jumalan Ääntä kaiken päivää keskeyttämättä tavallisia toimiaan millään tavalla.

– Tästä voi saada kiinni tällasen vertauskuvan kautta: Paul Hedderman – Keith Kanavagh

– Tästä rauhallisesta tilasta, jossa ollaan paikoillaan mielen tasolla eikä tehdä mitään, kertoo myös luku 18

– (T-18.VII) ”Sinussa tulee kuitenkin aina olemaan tämä levon paikka, jonne voit palata. Tulet myös olemaan enemmän tietoinen tästä myrskyn rauhallisesta silmästä kuin koko sen raivoisasta toiminnasta. Tämä rauhallinen keskus, jossa et tee mitään, jää sinuun, antaen sinulle levon kaikkien niiden kiireittesi keskellä, joihin sinut lähetetään.”

Mikä tämä Itse on?

– Mikä tää ikuisen rauhan keskus, todellinen Itse sitten on?

– Jännä juttu on, että me ei voida tietää siitä mitään

– Me voidaan kutsua sitä Rauhaksi ja rakkaudeksi, koska siltä se tuntuu, mut oikeesti me ei voida tietää, mitä se on

– (T-31.V) ”Vielä tulee aika, jolloin kaikki mielikuvat ovat haihtuneet ja näet, että et tiedä, mitä olet. Juuri tällaiselle lukitsemattomalle ja avoimelle mielelle totuus palautuu. Sillä siellä, missä itse-käsitteistä on luovuttu, totuus paljastuu juuri sellaisena kuin se on. Mitään muuta julkilausumaa maailma ei niin pelkää kuulla kuin tätä: en tiedä mitä olen ja sen vuoksi en tiedä, mitä olen tekemässä, missä olen tai miten katsoisin maailmaa tai itseäni. Tässä opissa pelastus kuitenkin syntyy. Ja se, mitä olet, kertoo sinulle itsestäsi.”

– Ja tän kohdan vois suomentaa myös toisin, alkuperäistekstissä lukee että ”what you are will tell you of itself” eli se mitä todella olet, se kertoo sinulle itsestään eli se paljastaa itsensä sinulle, kun luovut siitä ajatuksesta, että tietäisit mitä se on ja mitä sinä oikeasti olet

– Siis Mikä on oikea identiteettisi? No kun ymmärrät, että et tiedä sitä, koska se on jotain ajatusten tuolla puolen olevaa, niin voit alkaa saavuttaa sitä

– Se mitä oikeasti oot, se katsoo maailmaa ja tätä henkilöä, joka koet olevasi, tuomitsematta, lempeästi hymyillen

– Siinä on rauha, ja se on todellinen Kotimme

– (OT-49) ”Yritämme tavoittaa todellisen kotisi. Yritämme tavoittaa paikan, jonne olet todella tervetullut. Yritämme tavoittaa Jumalan.”

– (T-5.II) ”Pyhä Henki asuu sinussa aivan kirjaimellisesti. Hän on Ääni, joka kutsuu sinua palaamaan sinne, missä olit tätä ennen ja missä olet vastakin oleva.”

– Tämä koti on meidän luonnollinen olotilamme Henkenä, Elämänä, Rakkautena

– (OT-osa II. alaluku Mitä keho on?) ”Samastu rakkauteen, niin olet turvassa. Samastu rakkauteen, niin olet kotona. Samastu rakkauteen, niin löydät Itsesi.”

KEHO JA PARANEMINEN IHMEIDEN OPPIKURSSISSA

– Tänään me käydään läpi sitä, mitä keho ja paraneminen on Ihmeiden oppikurssissa. Monissa henkisissä ajatussuunnissahan ajatellaan, että keho on sielun tai hengen koti, mutta Ihmeiden oppikurssissa kehoa ei nähdä ihan tällä tavalla. Kurssissa keho nähdään egon kotina, joka takaa meille erillisyyden Jumalasta. Mutta Kursisssa tuodaan myös esille, että me voidaan antaa keholle toinen tarkoitus, jolloin se alkaa palvella toisenlaista päämäärää. Puhutaanpas ensin kehosta erillisyyden kotina ja käydään lopuksi sitten läpi sitä PH:n antamaa toisenlaista tarkoitusta keholle.

1. KEHO ON ERILLISYYTTÄ

– Kurssin mukaan meidän todellinen identiteetti on se, miksi Jumala on meidät luonut. Me ollaan siis Henkeä, ja Henki on yksi. Henki on Kaiken elämän Alkulähde ja me ollaan Yhtä sen kanssa. Tämä on meidän todellinen olemuksemme ja se on jotain, joka on meille kaikille yhteinen. Me jaamme sen kaikkien kanssa. Olemme yhtä Hengessä.

Egon koti

– Mieleksi Kurssissa kutsutaan Hengen luovaa voimaa. Ja kun meidän mielessä, siis mielessä yhtenä mielenä, yhtenä Jumalan luomana Jumalan Poikana, niin kun tässä meille kaikille yhteisessä mielessä, eli tietoisuuden laajassa kentässä, nousee esiin ajatus, et me voitais olla jotain muutakin kuin vain Yhtä Kaiken kanssa, et me voitais olla omia herrojamme ihan itseksemme, niin mieli näyttää jakautuvan siihen osaan, joka muistaa, että me ollaan yhä Yhtä Jumalan kanssa ja siihen osaan, joka haluaa olla erillään Jumalasta ja olla omillaan. Tän väärän mielen uskoa erillisyyden mahdollisuuteen kutsutaan egoksi, ja tämä usko saa fyysisen muodon kehon avulla. Et kehosta tulee apuväline tän väärän mielen halussa kokea erillisyyttä.

(OT-72.2:1-2) ”Egon perustoiveena on täyttää Jumalan paikka. Itse asiassa ego onkin tämän toiveen fyysinen ruumiillistuma. Juuri tämä toive näyttää rakentavan mielen ympärille kehon, pitävän sen yksinäisenä ja erossa Jumalasta.”

(T-28.VI.3:2) ”Sinä lähetät kehon maailmaan etsimään eroa Jumalasta ja olemaan erossa muista.”

– Koko pointti on siis se, että me on haluttu kokea, et me ollaan Jumalasta erillinen olento, itseriittoinen, oma herramme. Keho on se keino, jolla me saadaan tämä kokemus oikein äärimmilleen, ja keho on myös keino, jolla tämä kuvitelma jatkaa olemassaoloaan, koska keho todistaa oman olemassaolonsa meille jatkuvasti. Me ollaan siis tällaisessa loopissa.

(T-24.VII.9:4-8;10:1,4) ”Olet vakuuttunut siitä, että keho on olemassa, koska pystyt tuntemaan sen käsilläsi ja kuulemaan sen liikkuvan. Keho edustaa mielikuvaa, jonka haluat olevan itsesi. Se on keino, jonka avulla saat toiveesi toteutumaan. Se antaa silmät, joiden avulla katsot sitä, kädet joiden avulla tunnet sen ja korvat joiden avulla kuulet sen aiheuttamia ääniä. Se todistaa sinulle oman todellisuutensa. Näin keho on teoria, jonka olet tehnyt itsestäsi, ja josta ei ole näkyvissä minkäänlaista pakomahdollisuutta. Etkä pysty käsittämään itseäsi siitä erillisenä.”

– Ja Kurssi kertoo myös harjoituksessa 161, että vaikka keho sinällään on neutraali, niin egon käskyläisenä se on erillisyyden lisäksi myös pelon käsinkosketeltava symboli, ja myös vihan symboli.

– Sen sijaan Rakkaus on Jumalan todellisuutta, ja se on kaikille yhteinen, rajaton ja se laajenee luomisessa. Mut me ei koeta tätä rajatonta, ikuista Rakkautta, juuri kehon takia.

(T-18.VIII.1:1-3) ”Rakkaus tuntuu rajalliselta vain siksi, että olemme tietoisia kehosta. Sillä keho todellakin rajoittaa rakkautta. Sen lähtökohtana oli juuri usko rajalliseen rakkauteen, ja se tehtiin rajoittamaan sitä, millä ei ole rajoja.”

– Kurssi kertoo, että keho on oikeasti meidän ulkopuolella, vaikka meidän kokemus on, että me ollaan kehon sisäpuolella. Et koska me ollaan Yhtä Henkeä, joka kuvittelee jakautuneensa pieniin fyysisiin osiin ja sitten se kuvittelee menevänsä yhden osan sisään kokemaan sitä, niin todellisuudessa keho on Hengen ulkopuolelle kuviteltu asia.

(T-18.VI.9:1) ”Keho on ulkopuolellasi ja vain näyttää ympäröivän sinua erottaessaan sinut muista ja pitäessään sinut heistä erillään ja heidät erillään sinusta. Jumalan ja Hänen Poikansa välillä ei ole mitään muuria, eikä hänen Poikansa voi olla erossa Hänestä muuten kuin harhakuvissa. Rakkauden on ikuisesti oltava itsensä kaltainen, ikuisesti muuttumaton ja ikuisesti ilman vaihtoehtoa. Et voi pystyttää muuria itsesi ympärille, koska Jumala ei asettanut mitään muuria Itsensä ja sinun välille.”

Kokemusta kehosta ei tarvitse torjua

– Keho on siis erillisyyden kokemisen väline ja se on myös oleellisen tärkeä osa egon hämäystä, ettei me muistettais meidän luonnollista olotilaamme kehottomana Henkenä ja meidän Ykseyttä Jumalan kanssa. Mut koska keho tekee fyysisen kokemuksen todelliseksi – tai todellisen tuntuiseksi – niin sitten meidän ei tuu kyseenalaistettua egon todellisuutta ja siten koko tämän Jumalasta eroamisen todellisuutta.

(OT-199.3:3-4) ”Egon mielestä keho on tärkeä, koska se asuu siinä, ja elää yhtyneenä kotiin, jonka se on itselleen tehnyt. Se on osa harhakuvaa, joka on suojellut sitä, niin ettei sitä itseään ole havaittu kuvitelluksi.”

– Keho hämää meitä mm. sillä, et se pitää meidät niin kiireisenä, et me ei pysähdytä miettimään asioita. Kehoa pitää ruokkia ja huolehtia että se nukkuu hyvin ja hoitaa ja pestä ja puunata. Antaa sille mielihyvän kokemuksia ja yrittää pitää etäällä kivun ja epämukavuuden kokemuksista.

– Eikä tässä oo mitään pahaa. Me voidaan aivan hyvin hoitaa kehoa meille sopivilla keinoilla ja samalla suhtautua siihen kevyesti, lempeästi ja ystävällisesti. Et  jos meidän kokemus on, että keho on tässä ja se on olemassa, niin jos sen yrittää kieltää, niin sehän on vain ihan hölmöä torjuntaa, kuten luvussa 2 sanotaan eli siinä sanotaan näin:

(T-2.IV.3:8,10-11) ”Keho on pelkästään osa kokemustasi fyysisessä maailmassa. Sen olemassaoloa tässä maailmassa on kuitenkin lähes mahdotonta kieltää. Ne, jotka niin tekevät, osallistuvat muodoltaan erityisen arvottomaan torjuntaan.”

– Siis entä sitten, että kehosta pitää huolehtia? Jos mulla on auto ja mä haluan päästä sillä paikasta toiseen nyt ja tulevaisuudessa, niin mä pidän siitä hyvää huolta. Samoin mä voin pitää huolta tästä kehosta tekemättä siitä numeroa. Tekemättä kehon hyvästä olosta tai huonosta olosta sen suurempaa numeroa. Ettei mun mielenrauha riipu vain siitä, miten mun keho voi. Etten mä hakemalla hae keholle mielihyvää ja roiku siinä ja pidä sitä mun onnen lähteenä, ja sitten jos keho ei koekaan mielihyvää, niin sit mä yritän kaikin tavoin juosta sitä karkuun, vaikka addiktioihin hukuttaa sen, ettei mulla ole hyvä olla kehossa, henkisesti tai fyysisesti.

2. MITEN EGO KEHOA KOHTELEE, MITEN SUHTAUTUU, MIHIN PYRKII

– Ja kun me puhutaan tästä et miten keholla ei oo hyvä olla, niin katsotaanpa tarkemmin sitä, mitä Kurssi kertoo meille siitä, miten ego kohtelee kotiaan eli kehoa ja miten se siihen suhtautuu ja mihin ego kehon avulla pyrkii.

Keho ei ole kyllin hyvä

– Ego siis asuu kehossa, mutta oikeasti keho ei kelpaa egolle. Ego haluais et sen asuinsija olis jotain upeeta, ja sitten se onkin vain tällainen tomukasa. Mutta tämähän on egon koko idea: saada aikaan ristiriitaa ja tyytymättömyyttä ja vihaa. Mitä vaan mikä on harmonian ja eheyden vastakohtaa. Mikä tahansa käy egon vihamielisyyden ja tuomitsevuuden kohteeksi. Ja yksi näistä kohteista on keho. Ja sitten me kuunnellaan ja uskotaan egoa, ja me vihataan kehoamme samalla kiihkeydellä, millä ego vihaa kaikkea. Ja sitten ego on tyytyväinen.

(T-4.V.4:1-4) ”Ego on itse valinnut kehon kodikseen. Se on ainoa samastuminen, jonka ego kokee turvalliseksi, koska kehon haavoittuvuus on sen oma paras argumentti puhumaan sen puolesta, että sinä et voi olla Jumalasta. Tällaista uskomusta ego tukee innokkaasti. Kuitenkin ego vihaa kehoa, koska se ei voi pitää sitä kyllin hyvänä kodikseen.”

– Sivuhuomautuksena sanon, että aina kun mä puhun egosta tällä tavalla, että ego haluaa sitä ja ego haluaa tätä ja ego tekee sitä ja ego tekee tätä, niin se on kuvainnollinen tapa puhua. Oikeasti egoahan ei ole edes olemassa. Se on ajatus Jumalasta eroamisesta, mutta tätä eroa ei ole tapahtunut, me ollaan yhä Yhtä Kaikkeuden kanssa. Oikea tapa suhtautua egoon on siis neutraalius tai välinpitämättömyys tai vielä parempi: hymyily ja nauru. Eihän me oikeasti voida muuta kuin nauraa sille, että me uskotaan johonkin olemattomaan ja sitten annetaan tämän olemattoman pompottaa meitä. Tää koko fyysisen maailmankaikkeuden kokemisjuttu alko siitä, et me unohdettiin nauraa Jumalasta eroamisen idean järjettömyydelle. Kurssi sanoo monessa kohtaa, että tätä koko juttu on hassua pilaa. It’s a joke, niin kun sanotaan englanninkielisessä Kurssissa luvussa 27 (T-27.VIII.6:5).

– Mutta tää ei tunnu vitsiltä, nyt kun me ollaan lähdetty tähän leikkiin ja uskomaan olemattomaan. Ja jotta me voidaan ensin kirkkaasti nähdä, mitä tämä olematon on, ja mitä se on saanut meidät tekemään ja tuntemaan, niin Kurssi joutuu ensin käyttämään aika voimakkaitakin ilmaisuja, ja kuvainnollisia ilmaisuja (ihan niin kuin ego olisi joku julma olento), jotta me ymmärretään, miten hirvittävä tämä usko olemattomaan on. Ja vasta kun me ollaan kirkkaasti ja rehellisesti nähty olematon ego koko kamaluudessaan, ja me on päätetty, et me ei enää haluta valita tätä olemattoman egon äänen kuuntelua, sit vasta me voidaan alkaa nauraa koko jutulle. Mut jos ja kun me huijataan itseämme, eli kun me ei haluta nähdä egoon uskomisen koko synkkyyttä meidän alitajuisessa ajatusjärjestelmässä, niin silloin me just pelataan egon pussiin. Pyhän Hengen valon kanssa egon läpivalaisu on koko Kurssin keskeinen idea. Mitään ei tarvitse peittää tai vältellä. Se vain tarvitsee nähdä ja sanoa: ”Mä en enää halua tätä. Täähän on ihan hupsu juttu. Mä en enää valitse tätä. Mä en enää valitse Jumalasta erillään oloa. Ja mua saa auttaa tässä.”

– Et tää kaiken kirkas näkeminen motivoi meitä valitsemaan toisen tavan, toisen näkökulman asioihin

Kehon huono vointi on mitä ego tahtoo

– No niin. Palataas takasin siihen, miten ego suhtautuu kehoon. Kurssin mukaan ego rakastaa sitä, että keho ei voi hyvin. Silloin me voidaan syyttää kehoa siitä, ettei me mielessämme valita Jumalan Rakkautta ja Rauhaa, vaan me valitaan sen vastakohta: kärsimys ja siihen uskominen, et tää fyysinen olomuoto on koko mun olemassaolon ydin. Ego haluaa aina löytää jonkun, jota syyttää siitä meidän omasta mielen tason valinnasta, että me hylättiin Ykseys ja sen mukanaan tuoma hyvinvointi ja valittiin erillisyys, ja sen mukanaan tuoma pahoinvointi. Keho käy oikein hyvin yhdeksi syyttelyn kohteeksi, maailman ja muiden ihmisten ohella.

(T-18.VI.2:5-8) ”Olet siirtänyt syyllisyytesi mielestäsi kehoosi. Keho ei kuitenkaan voi olla syyllinen, sillä itsestään se ei pysty tekemään mitään. Petät itseäsi, jos luulet, että vihaat kehoasi. Mieltäsi sinä vihaat, sillä syyllisyys on sen vallannut ja se haluaa olla erillään veljesi mielestä, vaikka se ei pystykään sitä tekemään.”

– Harjoituksessa 72 selitetään hyvin se, miten ego rakentaa meidän uskon siihen, että me ollaan keho ja että muutkin ovat kehoja. Siinä kerrotaan, että ne asiat, joita meidän on vaikea antaa anteeksi ja joista me kannetaan kaunaa, liittyy aina siihen, mitä joku toinen keho teki – tai jätti tekemättä – meidän keholle. Näin me ei pystytä näkemään kehojen ohi, eikä pystytä vapauttamaan itseämme tai toisia kehon rajoituksista. Kun me nähdään tuo toinen kehona, me nähdään itsemme kehona, jota on kohdeltu väärin, ja näin me ei pystytä näkemään kumpaakaan meistä sellaisena kuin me oikeasti ollaan, eli Jumalan rakkaana lapsena, mielenä, tietoisuuden laajan kenttänä, henkenä.

– Ja me nähdään ittemme ja toiset kehoina erittäin hyvästä syystä. Niin meidän ei tarvitse sulautua takaisin Alkulähteen Rakkauteen. Jos me oltais vain tietoisuutta ja me oltais koko ajan rauhan ja rakkauden tilassa, niin me alettais pian sulautua siihen kokonaisuuteen, joka on ikuista rauhaa ja rakkautta, eli Jumalaan. Jotta me voidaan jatkaa erillisyyden tilassa elämistä, meidän on koettava fyysistä ja henkistä ja emotionaalista tuskaa, on sitten syynä maailma, joku toinen ihminen tai meidän keho. Se pitää meidän täällä, kokemassa tätä olemisen näennäistä tasoa.

Ego pyrkimys: kuolema

– On hyvä myös nähdä ja hoksata se, et egon koko olemassaolon huipennus ja kulminaatiopiste on kuolema – tai siis meidän usko siihen, että kuolema on totta ja että se kohtaa meidät. Syy sille, miks egolle on niin tärkeää, et me uskotaan kuoleman todellisuuteen ja pelätään sitä on, et jos kuolema on totta, niin silloin myös ego on totta. Koska kuolemahan merkitsee, että erillinen keho syntyi ja nyt se kuoli, eli on saatu aikaan jotain muuta, kuin ikuinen elämä ja ikuinen olemassaolo. Jumala, joka on ikuinen elämä ja ikuinen olemassaolo, on voitettu. Ego sai aikaan jotain muuta, joten ego on voimakkaampi kuin Jumala, koska se pystyi saamaan aikaan jotain, mitä Jumala ei voi luoda. Jumala ei voi luoda kuolemaa, koska Jumala luo laajentamalla Itseään, eli Hän luo samaa, mitä Hän itse on, joka on ikuinen elämä.

– Kuolema on siis egon voitto Jumalasta. Ja meidän usko kuolemaan on meidän usko egoon ja sen valtaan yli kaiken muun.

– Onneksi kuolemaa ei ole

(OK-27.5:1-3) ”Kuoleman ”todellisuus” on juurtunut lujasti uskomukseen, jonka mukaan Jumalan Poika on keho. Ja jos Jumala olisi luonut kehot, kuolema olisi todellakin todellinen. Mutta silloin Jumala ei olisi rakastava.”

3. OLEMME MIELI, EI KEHO

– No, onneks tässä ei oo mitään vakavaa tapahtunut, ei oo mitään hätää. Me ollaan vaan erehdytty.

(OT-223.1-2) ”Erehdyin, kun luulin eläväni erossa Jumalasta, olevani erillinen yksilö, joka liikkui eristyksissä eikä liittynyt kehenkään, vaan asui kehossa. Nyt tiedän, että elämäni kuuluu Jumalalle, että minulla ei ole muuta kotia ja että Hänestä erossa minua ei ole olemassa.”

– Eli Kurssin tarkoitus on auttaa meitä ymmärtämään, että me ollaan yhtä Jumalan kanssa, että me ollaan mieli eikä keho. Koko Kurssihan perustuu sille, et kun Kurssi sanoo ”sinä”, niin se ei tarkoita sinua kehona ja henkilönä, vaan mielenä. Kurssi ei puhu sulle sinä henkilöä, joka lukee tätä kirjaa ja kuuntee erilaisia Kurssia käsitteleviä opetuksia. Kurssin tarkoitus on herättää sut kehona elämisen hypnoosista ja loppumattomasta kehoina elämisen kierteestä. Siks Kurssi puhuu sulle, joka oot mielen tasolla oleva päätöksentekijä, joka siis voi päättää, identifioituuko se kehoksi vai mieleksi.

– Tää ei oo helppo juttu et ymmärtäis oikein, et kuka se on, joka ei oo keho vaan mieli? Sehän olisi ihan hölmöä, jos mä kehona, Marjana, yritän vakuuttaa itselleni, etten mä ole keho. Keho yrittää olla uskomatta, että on keho. Mutta mieli minussa voi muistaa, että se on mieli. Mä oon mieli. Mä oon tietoisuus. Se on mun todellinen identiteetti, ei keho. (Tai siis oikeammin sanottuna tietoisuus on askel kohti mun todellista identiteettiä henkenä.)

– Silloin kun me ollaan tässä oikeassa mielessämme, eli kun me identifioidutaan laajaksi tietoisuuden kentäksi, me voidaan nähdä, mitä keho oikeasti on. Et se on erillisyyden aikaansaava väline, joka todistaa itsensä olemassaolosta. Ei sen kummempaa. Ei hyvää, ei pahaa.

– Me voidaan vapautua kokemaan itsemme mielenä, tietoisuutena, sitten, kun me tajutaan, et keho ei millään lailla määrää tai määrittele meidän olemassaoloa. Keho ei suojele meitä. Meidän mieli on vapaa, se ei oo sidottu kehoon. Keho ei rajoita meitä, meidän mieli on rajoittamaton. Meidän mieli on turvassa, mitä tahansa keholle tapahtuukaan.

– Kurssi yrittää auttaa meitä muistamaan sen turvan, jossa me eletään, sen meidän kaikkein lopullisimman ja todellisimman identiteetin Kristuksena, joka siis on Jumalan Poika, joka muistaa olevansa yhtä Luojansa kanssa. Eikä Kristuksella ja keholla oo sinällään tekemistä toistensa kanssa.

(T-25.j.1:1-2;2:1-2) ”Kristus sinussa ei asu kehossa. Kuitenkin Hän on sinussa. … Kukaan joka kuljettaa Kristusta sisimmässään, ei voi olla tunnistamatta häntä kaikessa. Paitsi kehoissa.”

4. ENTÄ JOS KEHO ON SAIRAS, MITÄ KURSSI SANOO PARANEMISESTA?

– Mutta yks iso juttu egolla on käytössään, jonka avulla se estää meitä muistamasta totuutta. Yksi oleellisimmista kohdista, jossa me unohdetaan, et me ollaan mieli, ja samaistutaan ihan täysin kehoksi, on kehon kivut ja sairaudet.

– Ken Wapnick: ”Sairaus ja kipu on olennainen osa egon suojeluohjelmaa, koska ne naulitsevat meidän huomiomme kehoihin ja pois meidän Identiteetistämme Henkenä, jonka muistoa PH pitää yllä oikeassa mielessämme.”

– Et kun me kärvistellään kehon kipujen ja sairauksien kanssa, niin harj. 136 kertoo, että ”tällä tavalla onnistut vaimentamaan sinua vaivaavan omituisen ajatuksen, jonka mukaan kenties voisitkin olla jotakin muuta kuin tämä pieni tomumaja” (OT-136.8:4)

Ego on illusionisti

– Mutta kyllähän me tämä tiedetään: Ego on taikuri ja silmänkääntäjä. Se luo illuusioita. Taikurin tehtävähän on hämätä ja kääntää katselijan huomio johonkin muuhun, niin ettei katsoja huomaa, miten taikuri tekee sen taikatemppunsa.

– Tällanen illusioharhautus on esim. just se, että meidän kehossa on joku ongelma, ja sit me koetaan, et se on syy sille, miks meillä on hankala olla. Ja meidän on käytettävä kaikki aikamme ja vaivamme, että me yritetään etsiä kehon ongelmaan ratkaisua. Ja kun ainoa pysyvä ratkaisu on muistaa, missä se kaikkien ongelmien alkusyy piilee: siinä meidän halussa olla omillamme, olla muista erillään ja olla Jumalasta erillään.

Mitä sairaus on

– Ja Kurssi auttaa meitä kääntämään meidän katseen oikeaan ongelmaan, oikeaan sairauteen. Sairaudelle on annettu Kurssissa erilaisia määreitä, joilla kaikilla tarkoitetaan samaa asiaa, eli Jumalan yhteydestä pois vetäytymistä. Kurssin Psykoterapia-lisäosassa on hyvä lause: ”Tänne Jumalalla ei ole asiaa” sairaat todistavat yhä uudelleen. (P-2.VI.1:4)

– Eli sairaus on päätöstä olla erillinen olento. Ja sairaus on sitä, että uskoo egoa ja sitä, että synti ja syyllisyys on totta. Ja sairaus on uskoa siihen, että keho on mun kotini ja linnani ja kaiken elämäni keskipiste. Ja sairaus on Jumalan Pojan tuomitsemista ja arvostelua. Ja sairaus on anteeksiantamattomuutta.

– Et kaikki sairaus on mielen sairautta, niin kuin Kurssin Psykoterapia-lisäosa kertoo. Kurssi tuo esiin uudelleen ja uudelleen, et me kaikki ollaan ihan mielenvikaisia, kun me halutaan uskotella itsellemme, et me ollaan jotain, mitä me ei olla. Joten se, mikä tarvitsee parantamista, on mieli, joka luulee olevansa keho.

– Kun me koetaan, et me ollaan sairaita, eli kun meillä on kehossa sairaus ja meillä on kipuja, niin mehän yleensä rukoillaan Pyhää Henkeä ja pyydetään, että meidän keho paranisi. Kurssi sanoo kuitenkin, että jos me pyydetään parannusta meidän keholle, niin se tarkoittaa, että me pyydetään Pyhää Henkeä varmistamaan ja takaamaan, että keho on totta, mikä tarkoittaa, että me ollaan erottu Jumalasta. Ja sehän on viimeinen asia, jonka me oikeesti halutaan olevan totta.

(T-8.IX.1:5-7) ”Kun ego houkuttelee sinua sairauteen, älä pyydä Pyhää Henkeä parantamaan kehoa, sillä se olisi merkki pelkästään sen egon uskomuksen hyväksymisestä, jonka mukaan keho on parantamisen oikea kohde. Pyydä mieluummin, että Pyhä Henki opettaisi sinua näkemään kehon oikein, sillä ainoastaan havainnointi voi olla vääristynyt. Ainoastaan havainnointi voi olla sairasta, koska ainoastaan havainnointi voi olla väärää.”

Mielen paraneminen

– Jos kerran vain mieli, joka uskoo olevansa keho, tarvitsee parannusta, niin mitä se mielen paraneminen sitten on? No paranemisen kerrotaan olevan päätös siitä, että me valitaan AA, jonka avulla mieli voi kokea jälleen olevansa yhtä Rakkauden ja Rauhan kanssa.

(OT-192.5:5) AA on se keino, joka ”voi vapauttaa mielen ajattelemasta, että keho on sen koti.”

– Et paraneminen on sitä, että lakataan elämästä egoa kuunnellen, egon tavoitteita palvoen, kylvämällä arvostelua, vihaa, katkeruutta, tyytymättömyyttä ja kaikenlaista eripuraisuutta.

– Et parantunut mieli kuuntelee Pyhää Henkeä, hakee rauhaa ja harmoniaa kaikissa tilanteissa (siis oman mielensä tasolla, mitä tahansa kehojen tasolla tapahtuukaan).

– Ja se lopullinen parantuminen, se on Jumala-eron parantumista, ja se tapahtuu rakkaudella ja ykseydellä. Tällä tavoin parantuneet näkevät kaiken ja kaikki rakkaudella.

– Tää mistä Kurssi puhuu paranemisena, niin se liittyy kehon kipuihin ja sairauksiin siinä mielessä, et kivut, ne on tosi hieno mahdollisuus AA harjotteluun, ja rauhan harjoitteluun. Et ihan samalla kaavalla kuin tehdään AA muiden ihmisten tekojen kanssa niin se voidaan tehdä fyysisten kipujen kanssa. Siis pysähdytään, tajutaan et tää kipu ei oo ongelma, vaan mun päätös erota Jumalasta on ongelma. Sit pyydetään PH apua ja aletaan katsoa yhdessä PH.n valon, rauhan ja ymmärryksen kanssa sitä, mitä koetaan. Tällöin sitä vahvistaa omaa yhteyttä Pyhään Henkeen ja siihen oikean mielen tietoisuuteen, jossa se muisto Jumalan ikuisesta rauhasta sijaitsee. Et kipu on hyvä apuväline, jonka avulla voi harjoitella Jumalan muistamista.

– AA keholle ei oo sitä, et mä kauheesti keskityn kehoon ja hoen mielessäni miten mä annan anteeks sulle keho ja annan anteeks teille kivut ja sairaudet. AA on tässä kehon yhteydessä, niin kuin aina, fokuksen muuttamista. Sen muistamista, et mä oon mieli, ja mieli voi nousta katsomaan tätä asiaa korkeammasta näkökulmasta, ja mieli voi muistaa sen ykseytensä rauhan kanssa.

– Kun mä vedän pois kaikki syytökset, mitkä mä oon kohdistanu kehoon, miten se on syypää mun pahalle ololle ja kärsimykselle, niin mä vedän pois mun kehoon projisoimani tuskan, jota mä koen Jumalasta eroamisen takia. Sitähän se AA aina on, oli mikä tilanne tahansa kyseessä, jonka kanssa me tehdään AA.

– Kivun kokeminen oikean mielen rauhan tilasta käsin, yhdessä Pyhän Hengen lempeyden kanssa, on ihan omanlaisensa kokemus. Mulla on kokemusta tästä esim. mun kroonisten hermokipujen kanssa. Aina kun oon muistanu lakata hokemasta itelleni miten sietämätöntä tää kipu on ja et mitä ihmettä tälle kivulle voi tehdä kun tän kanssa on mahdotonta elää, ja miks ei tähän löydy mitään apua ja et mä en kestä enää hetkeäkään, et leikatkaa mun jalka pois, ja kun oon muistanu pysähtyä ja laajeta siihen oikean mielen ja PH:n rauhaan ja alkanut kokea sitä kipua siitä laajuudesta käsin, niin se on muuttunut ihan täysin. Se polttava kipu on jäljellä, mut mä koen sen eri tavalla. – Ja tää on ihan täysin erilainen henkinen harjoitus, mitä oon aiemmin tehny.

– Aiemmin tutkin aina sellaisella sisäisellä näkökyvyllä, että mikä henkinen juttu minussa aiheuttaa minkäkin fyysisen oireen (mikä ajatus, mikä uskomus, mikä mennyt kokemus jne., vaikka että joku menneen elämän mestauskokemus aiheutti jatkuvan kurkkukivun, tai et uskomus siitä, et mun on jaksettava omin voimin eikä kukaan auta, ni se sai aikaan mun niska-hartiaongelmat.) Mutta viime vuosina mä en enää tehnyt niin, ja se on ihmetyttäny mua, et miks niitten henkisten syiden ettiminen ei oo tuntunu enää tarpeelliselta. No sain selityksen sille sitten kun luin Kurssin Psykoterapia-lisäosaa. Siinä sanottiin et kaikki nää syyt (ajatukset, tunteet, menneet kokemukset jotka painaa) ni ne on anteeksantamattomuuden eri muotoja, eikä se auta, että saa tietää, mikä anteeksantamattomuuden muoto kulloinkin on kyseessä. Ainoa mikä auttaa, on AA. Ja just sitä mä oon tehny mun kipujen kanssa. En oo etsiny henkisiä syitä kivuille, vaan oon ollu niiden kipujen kanssa yhdessä PH:n kanssa, hakenut rauhan tilaa kipujen kokemisen keskellä. Ja siinä mä oon tajunnu, mitä ne kivut on, eli Jumala-eron heijasteita. Ja siten mä oon muistanu, kuka ja mitä mä oikeasti oon.

– Ja tää ei tarkoita, etteikö niitä syitä fyysisille oireille vois etsiä henkiseltä puolelta, jos se tuntuu tarpeelliselta. Mulla vaan tää asia on nyt menny näin, ja tää on mulle oikein tässä kohtaa. Et nyt mä tutkin sitä, miten kipu saa mut samaistumaan kehoon ja miten kivun avulla mä kerron itelleni minä-tarinaa, joka saa mut pauloihinsa ja josta on tosi vaikee herätä. Ja sitten kun muistan ni nousen PH.n avulla katsomaan asiaa toisesta näkökulmasta.

Huono uutinen?

– Tää mitä Kurssi tarkoittaa paranemisella voi tietenkin olla huono uutinen niille, jotka toivoo Kurssin antavan jonkun taikakeinon, jolla voisi parantaa jonkun sairauden tai kivun kehosta. Eikä tää tarkota, etteikö niin voi käydä, kun mieli paranee. Mutta se ei oo tarkoituksena, jota haetaan. Silloinhan mielen ei haluta paranevan sen takia, että halutaan aidosti mielen paranevan, vaan sen takia, että sen kautta haetaan kehon paranemista.

– Mutta jos oikeasti asiaa ajattelee, niin kehon parantaminen on loppujen lopuksi vain vääjäämättömän pitkittämistä, niin kuin Kurssin Rukouksen laulu-lisäosa meille kertoo näin:

(R-3.I.1:4-5) ”Kehon parantaminen on mahdotonta, minkä jo ”paranemisen” lyhytaikainen luonne osoittaa. Kehon täytyy kuitenkin lopulta kuolla, joten sen parantaminen vain lykkää sen muuttumista takaisin maaksi, josta se on tullut ja joksi se on jälleen tuleva.”

– Eikö tää ookin hyvä uutinen! Me ei jouduta jäämään kehon vangiksi, se vasta olis kamalaa! Et oltais ikuisesti erillisiä, puutteellisia, vajavaisia! Me halutaan olla Henkeä, olla Yhtä kaikkeuden kanssa! Me halutaan olla ehjä, kokonainen, ikuinen, pysyvä – me halutaan olla onnellinen.

Magia

– Kurssissa käytetään kehon ja parantamisen yhteydessä sanaa magia, jolla tarkoitetaan sitä, et meillä on ongelma täällä maailmassa, kehon tasolla, ja me käytetään jotain tällä maailman tasolla olevaa asiaa, jonka me uskotaan auttavan (esim. kehon vaivoihin lääke, vaihtoehtohoito, ruokavalio)

– Ja on hyvä ymmärtää, et se on täysin ok. Magiaa käytetään niin kauan kuin sitä käytetään. Tarkoitus meillä aina on vähentää pelkoa, ja tässä magian keinot usein auttaa. Ja täytyy muistaa, et esim. lääkkeen ottaminen voi olla ILMAUS siitä, että on pyydetty apua PH tai Jeesukselta ja hyväksytty tämä apu sellaisessa muodossa, joka ei lisää pelkoa. Et apu voi ilmetä lääkkeen muodossa.

– Mut aina, jos me otetaan Kurssin sanat ja sitten niihin vedoten aletaan syyttää itseämme vaikka siitä, että otamme lääkettä, niin sittenhän taas pelataan egon pussiin. Ego rakastaa syyllisyyden ja kärsimyksen lisäämistä, jopa Kurssin sanoihin vedoten.

– Mutta sit jos keskittyy pelkkään magiaan ja unohtaa, että tässä taustalla on mieli, jossa oikeasti on kaiken minulle tapahtuvan syytaso, niin mitkään ongelmat ei ratkea pysyvästi. Ne joko tulee uudestaan koettavaksi, sellaisenaan, tai ne vain vaihtaa muotoa.

– Että käytetään vaan niitä magian keinoja, muttei oteta sitä niin vakavasti. Ei syytetä itseä. Mä syön kiltisti mun epilepsialääkkeitä, mutta en mä aattele siitä mitään sen enempää. Mä hyväksyn, että tää on ihan ok tässä kohtaa mun matkaa.

– Eikä ikinä moitittas toisia, jotka valitsee käyttää jotain heille sopivaa taian muotoa, jotta he voisivat paremmin, vaikka se ei olis meille sopiva muoto. Syyllisyyden lisääminen itsessä tai toisessa on vihonviimeistä, mitä me halutaan tehdä.

– Tää koko maailma on yks iso maaginen taikashow. Entä sitten? Nyt me tiedetään, et mitä tää on. Ja me tiedetään, että mitä syyllisemmäks me koetaan ittemme tai toiset, ja mitä henkilökohtasemmin ja raskaammin me otetaan asiat, sitä tiukemmin me ollaan egon talutusnuorassa. Siis keveys ja ilo on parhaat keinot egon metkuja vastaan.

– Tässä maailmassa kehot sairastuvat ja kuolevat. Entä sitten? Minulla on rauha oikeassa mielessäni, jossa olen Pyhän Hengen kanssa. Keholla on omat juttunsa, mutta niillä ei ole mitään vaikutusta mun mielessä olevaan rauhan ja rakkauden tilaan, ellen valitse sitä, että annan kehon kokemusten ja kivun ja sairauden viedä Jumalan muiston pois mun mielestä.

5. MIHIN PH VOI KÄYTTÄÄ KEHOA

– Puhutaanpa lopuksi vielä siitä, että keholle voidaan antaa joku uusi tarkoitus, koska kehoahan voi käyttää joko egon tarkoituksiin tai PH:n tarkoituksiin.

– Kenneth Wapnick on sanonut näin: ”Niin kauan kuin samaistut kehoosi (ja tämä koskee kaikkia, jotka opiskelevat tätä kurssia), sinun kehollesi antamaa tarkoitustaon muutettava. Tämä tarkoittaa sitä, että keho alkaa palvella toista tarkoitusta ja sille muodostuu erilainen merkitys: keino kumota kaikki syyllisyys sekä viha muita kohtaan.”

Terve keho

– Tätä tarkoituksen muuttamista voi ymmärtää kun katsoo sitä, miten Kurssissa puhutaan terveydestä. Sen lisäks että Kurssissa kerrotaan, et ”Terveys on sisäistä rauhaa” (T-2.I.5:11), niin kun Kurssissa puhutaan selkeästi just kehon paranemisesta tai terveestä kehosta, tarkoitetaan, että tällöin kehoa käytetään terveellä tavalla – ihan samoin, kun jos normaalissa puheessa puhutaan vaikka terveestä parisuhteesta, niin ei tarkoiteta, että siinä olevat kehot on terveitä, vaan et se suhde on mielen tasolla terve. Tervettä parisuhdetta siis käytetään terveellä tavalla terveisiin tarkoituksiin ja siinä elävät ihmiset on siten mielen tasolla hyvinvoivia, vaikka heidän kehonsa olisivat aivan sairaat ja vaikka kuolemaisillaan.

– Samoin Kurssissa tarkoitetaan terveellä keholla sitä, että kehoa käytetään terveisiin tarkoituksiin terveellä tavalla. Keholle on annettu terve merkitys.

(OT-135.8:2) ”Sinun ei tarvitse muuta kuin oivaltaa, ettei keho ole millään lailla osa sinua, niin siitä tulee terve, palveleva työkalu, jonka kautta mieli voi toimia, kunnes se ei enää kehoa tarvitse.”

– PH:n johdatuksessa kehosta tulee oppimisväline. Kehon kokemuksia siis käytetään AA apuvälineinä, ja siten me voidaan muistaa totuus siitä, mitä me oikeasti ollaan. Ihan niin kuin tuossa aiemmin kehojen kipujen yhteydessä puhuin siitä, miten niitä käytetään AA:n ja Jumalan rauhaan yhtymisen apuvälineenä.

(T-8.9:4-5) ”Jos keho on Pyhän Hengen johdatuksessa, siitä tulee keino, jonka avulla se osa mielestä, jonka yritit saada erilleen Hengestä, voi kurkottaa vääristymiensä yläpuolelle ja palata Hengen luokse.”

– Tervettä kehon käyttöä on siis se, että annetaan Rakkauden käyttää kehoa PH:n johdolla ja annetaan sen ohjata meitä kohti keveyttä ja iloa ja Ykseyttä

(T-8.9.9-10) ”Terveys on seurausta siitä, että hylätään kaikki yritykset käyttää kehoa rakkaudettomasti. Terveys on alku oikean näkökulman saamiselle elämään, sen ainoan Opettajan johdolla, Joka tietää, mitä elämä on, koska Hän on Itse Elämän puolesta puhuva Ääni.”

Kehoa voidaan käyttää pyhään tarkoitukseen

– Kaikkein terveintä kehon käyttöä on siis se, kun sille annettu tarkoitus on mielien liittäminen yhteen rakkauden kanssa, ja rakkauden välittäminen eli Kristuksen näkökyky / todellinen näkökyky.

(T-1.VII.2:3-5) ”Jumalan Rakkautta täytyy vielä jonkin aikaa ilmentää keholta toiselle, koska todellinen näkökyky on vielä niin heikko. Voit käyttää kehoasi parhaalla tavalla siten, että se auttaa sinua laajentamaan havaintokykyäsi niin, että pystyt saavuttamaan todellisen näkökyvyn, johon fyysiset silmät eivät pysty. Sen oppiminen on ainoa asia, johon keho on todella käyttökelpoinen.”

Loppusanat

Okei. Siinä oli meidän päivän aihe. Mä luen vielä loppusanoiks pienen pätkän Oppilaan työkirjan toisen osan kohdasta 4, joka on tosi voimallinen, sellanen suoraan sisimpään kolahtava kohta. Et näihin sanoihin on hyvä lopettaa tänään. Eli:

(OT-osa II.4.4:3-4; 5) ”Jumalan Poika voi leikkiä, että hänestä on tullut keho, pahuuden ja syyllisyyden saalis ja että hänellä on vain lyhyt elämä, joka päättyy kuolemaan. Siitä huolimatta hänen Isänsä valkeus loistaa hänen päälleen kaiken aikaa ja Isä rakastaa häntä ikuisesti kestävällä rakkaudella, jota hänen teeskentelynsä ei voi mitenkään muuttaa. Miten pitkään, oi Jumalan Poika, miten pitkään pidät vielä yllä tätä synnin leikkiä? Emmekö jo panisi pois näitä haavoittavia lasten leikkikaluja? Joko pian olet valmis palaamaan kotiin? Joko tänään? Syntiä ei ole. Luomistyö ei ole muuttunut. Vieläkö haluat lykätä paluuta Taivaaseen? Miten pitkään vielä, oi Jumalan Pyhä Poika, miten pitkään?”

MITEN VOISIN OPPIA NÄKEMÄÄN KAIKEN RAKKAUDELLA?

– Päivän aiheena on se, että miten mä voisin oppia näkemään kaiken rakkaudella? Me puhutaan siis Ihmeiden oppikurssin käsitteestä todellinen näkökyky, eli henkinen näkökyky, eli Kristuksen näkökyky. Ite tykkään käyttää sanaa Kristuksen näkökyky (KrNk), tietää heti, mistä puhutaan, se on selkeä.

– Jos ikinä on tuntunut siltä, että Ihmeiden oppikurssi on helppo ymmärtää ja helppo toteuttaa omassa elämässä, niin tämän päivän aihe voi vähän pistää kapuloita rattaisiin. Varsinkin tän toteuttaminen omassa elämässä ei oo ihan helppoa, et tää jää helposti sellaiselle kliseemäiselle teoriatasolle.

Muistutetaanpa ensinitseämme siitä, mikä se Kristus Kurssissaolikaan?

Kristus on se, joka on yhtä Jumalan kanssa. Kristus ei ole millään lailla erossa Isästään. Ja tällä ei tarkoiteta vain Jeesusta, vaan Kristus on se, mitä me kaikki ollaan mielen tasolla, yhtenä mielenä, Jumalan Poikana, kun me ei uskota Jumalasta erillään olemisen olevan mahdollista, siis kun me ei koeta ja eletä rakkauden vastakohtaa (siis erillisyyttä, pelkoa, syyllisyyttä jne.)

Ja mikä tää Kristuksen näkökyky sittenon?

– Se on jotain sellaista, mihin nää kehon silmät ei pysty, eli tää ns. näkökyky vois tarkoittaa sisäistä näkemistä, eli enemminkin suhtautumista tai ymmärtämistä tai tunnistamista.

– Tällöin siis suhtautuu kaikkeen niin kuin Kristus kaikkeen suhtautuu, näkee niin kuin Hän näkee, kun hän on yhtä Elämän ja Rakkauden kanssa. Kristuksen jokainen ajatus on yhtä rakastava kuin on Hänen Alkulähteensä, eli Hänen Isänsäkin Ajatus on. Se siis näkee kaiken rakkaudella, rakkauden kautta, rakkautena. Se näkee kaiken valossa ja valolla.

– Ja tää on AA lisäks Kurssin yks pääteemoja. Tietenkin herää kysymys, et miten me pystyttäis tähän? No Kurssi kertoo esim. Oppilaan työkirjan harj. 247, että tää KrNk tulee meille luonnollisesti, kun me tehdään AA

– Mutta me voidaan myös harjoitella tätä KrNk, ja niin esim. just monissa työkirjan harjoituksissa tehdään, ja varsinkin me voidaan harjoitella tätä siks, et se voi syventää meidän omaa anteeksiantoprosessia. Et nää liittyy toisiinsa.

2.A. Maailman tarkoitus

– Mut jotta me voidaan ymmärtää, mitä KrNk todella on ja miten se syventää AA, niin kaikki lähtee siitä, että me oikeasti ymmärretään, mikä maailma on, ja mitä AA on

Paikka jossa voimme olla jotain muuta

– Et miten on mahdollista antaa anteeksi kaikki, mitä maailmassa tapahtuu ja mitä meille on meidän tässä elämässä ja kaikissa menneissäkin elämissä tapahtunut? No siksi, mitä Kurssi kertoo meille siitä, mikä tää paikka oikein on, missä me koetaan et me ollaan. Mitä ne on ne kaikki kamalat asiat, joita täällä tapahtuu, tragediat, traumat, menetykset, kärsimys, tuska, kaikki.

– Kurssi kertoo, että maailma tehtiin tarkoituksella paikaksi, jossa me voidaan kokea et me ollaan jotain muuta kuin mitä me oikeasti ollaan – siis sitä, miksi Jumala meidät loi. Täällä me voidaan kokea et me ollaan erossa Jumalasta ja täällä me voidaan kokea sellaisia asioita, joita siellä Jumalan valtakunnassa, Taivaassa eli täydellisessä Ykseydessä ei voi kokea, kuten erillään muista oloa, pienuutta, pelkoa, vihaa, tyytymättömyyttä, puutetta, vääränlaisuutta.

– Täähän menee siis niin, että Kaikkeudesta ja Ykseydestä, mikä on semmonen täydellisen eheyden ja rakkauden tila, niin siitä eroamisen ja irtoamisen kuvittelu, se luo meidän mieleen pelon, kauhun, vihan ja syyllisyyden. (Ja kun puhun mielestä, niin en puhu siitä yksilöllisestä mielestä, siitä äänestä meidän päässä, joka syöttää meille ajatuksia, joihin me usein uskotaan, ja joka kokee tätä erillisyyttä ja kehoa, ja uskoo tähän ja pitää tätä yllä, siis egomielestä, vaan mä puhun siitä meissä olevasta laajemmasta mielestä, siitä yhdestä mielestä, joka me ollaan, yhdestä yhteisestä tietoisuudesta.)

– No sitten kun me on kuviteltu, et me ollaan erottu Ykseydestä ja Rakkaudesta ja me koetaan siellä meidän yhteisessä mielessä miten kamalaa se on, ni sit me projisoidaan tää meidän mielessä oleva kamaluus ulospäin maailmaksi ja kehoiksi, eli sijoitetaan se kaikki kamaluus itsestämme ulos.

– Nyt me voidaan havaita se kamaluus itsemme ulkopuolella ja sitten alkaa väittää, että maailma ja muut kehot aiheuttaa meille kaiken sen kamalan olon, joka meidän sisällä on. Eli me vaihdetaan ovelasti syyn ja seurauksen paikkaa, ja tällä tavalla tää erillisenä oleminen ja Rakkauden vastakohtien kokeminen voi jatkua, mutta me voidaan syyttää siitä jotakuta muuta.

– Tän takia täällä on kamalia asioita, tän takia täällä on koettava kaikkee väärinkohtelua, traumoja, menetyksiä ja surua. Täällä voi kokea olevansa uhri, et mulle on tehty jotain pahaa. Tai sit välillä koetaan, et ollaan ite se väärintekijä, syyllinen ja paha, ollaan tehty jotain pahaa muille, tarkoituksella tai tarkoittamatta, ja sit koetaan syyllisyyttä siitä. Näin tää paikka toimii.

– Kurssi kertoo meille ihan suoraan, että tää maailma on hullu paikka, ja Jumala ei oo tätä luonut ja Jumala ei haluais, että me ollaan täällä jumissa. Jumalan haluaa meidät Kotiin, yhteyteen Itsensä ja Kaikkeuden ja Rakkauden kanssa, olemaan sitä, miksi Hän meidät loi. Olemaan Jumalan Poika, Jumalan Lapsi, Yhtä Hänen kanssaan.

(OT-152.6) ”Eikö olekin omituista, että luulet ylimielisyydeksi sitä uskoa, jonka mukaan sinä teit näkemäsi maailman? Jumala ei sitä tehnyt. Siitä voit olla varma. Mitäpä hän tietäisi ohimenevistä ilmiöistä, syntisistä ja syyllisistä, pelokkaista, kärsivistä ja yksinäisistä ihmisistä ja kuolevassa kehossa asuvasta mielestä? Syytät vain Häntä mielenvikaisuudesta, jos ajattelet, että hän teki maailman, jossa tällaiset asiat näyttävät olevan totta. Hän ei ole hullu. Kuitenkin ainoastaan hulluus pystyy tekemään tällaisen maailman.”

– Ja kun tossa puhuttiin syntisistä ihmisistä, niin kun Kurssissa puhutaan synnistä, niin tarkoitetaan Jumalasta eroamista, tai siis sitä uskoa siihen, että Jumalasta eroaminen olis mahdollista ja se on todella tapahtunut ja syyllisyys sen takia on totta, mut siis oikeestihan se eroaminen on vaan ihan kaheli erehdys, niin kuin käy ilmi seuraavasta vähän pidemmästä pätkästä:

(T-18.I.4) ”Et koskaan tehnyt kuin yhden ainoan erehdyksen, joka toi totuuden harhan luokse, ikuisuuden ajan luokse ja elämän kuoleman luokse. Saatat hämmästyä, kun kuulet, miten kertakaikkisesti todellisuus eroaa siitä, mitä näet. Et käsitä tuon yhden ainoan erehdyksen suuruutta, joka näytti heittävän sinut ulos Taivaasta. Se oli niin suunnaton ja niin täysin uskomaton, että siitä oli pakko syntyä täysin epätodellinen maailma. … Se oli erehdyksen ensimmäinen ulospäinsuuntautunut projisointi. Maailma kohosi sitä kätkemään, ja siitä tuli valkokangas, jolle erehdys heijastui ja joka nostettiin sinun ja totuuden välille. Sisälläsi oleva totuus ei voinut muuta kuin jäädä kaikessa hiljaisuudessa sisimpääsi ja olla millään tavalla ottamatta osaa kaikkeen siihen hulluun projisointiin, jonka avulla tämä maailma tehtiin. Älä nimitä sitä synniksi vaan hulluudeksi, sillä sitä se oli ja sitä se on edelleenkin. Älä sijoita siihen syyllisyyttä, sillä syyllisyys antaa ymmärtää, että se toteutettiin todellisuudessa. Ja ennen kaikkea: älä pelkää sitä. Kun olet näkevinäsi alkuerehdyksen jonkin kieroutuneet muodon nousevan sinua pelottelemaan, sano pelkästään: ”Jumala ei ole pelko, vaan rakkaus”, niin se häviää. Totuus pelastaa sinut.”

(OT-toisen osan kohdassa ”Mitä maailma on?”) ”Maailma tehtiin hyökkäykseksi Jumalaa vastaan. Se symboloi pelkoa. Mitä muuta pelko voisikaan olla kuin rakkauden poissaoloa? Niinpä maailma tarkoitettiin paikaksi, johon Jumala ei voinut tulla ja jossa Hänen Poikansa saattoi olla erossa Hänestä.”

Mutta maailma ei ole totta, se on totta vain mielessäni

– Mut onneks tää maailma ei oo totta siinä mielessä, et tää ei oo totta ikuisessa todellisuudessa, jossa kaikki on yhtä. Tää on totta vain kuvitelmana, illuusiona, unena tai silmänkääntötemppuna.

– Ja se tärkein pointtihan on, et sitä kuvitteellista eroa Jumalan Rakkaudesta ei tehty silloin joskus, kauan sitten, aikojen alussa, vaan se tehdään NYT. Joka hetki, kun me päätetään unohtaa Jumalan Rakkaus, kun me valitaan jotain muuta kuin Rakkaus.

(T-26.V.12:3-5,13:1) ”On harhaa, että aika ja kuolema ovat todellisia ja että niillä on olemassaolo, josta voidaan tehdä havaintoja. Tämä kauhistuttava harha kiellettiin välittömästi sillä hetkellä, kun Jumala antoi Vastauksensa kaikille aikaa ja olosuhteita koskeville harhoille. Ja sen jälkeen sen ei enää koettu olevan olemassa. Jokaisena päivänä ja jokaisen päivän jokaisena minuuttina ja jokaisen minuutin jokaisena hetkenä sinä pelkästään elät uudelleen tuon ainokaisen hetken, jonka kuluessa kauhun aika syrjäytti rakkauden.”

– Ja koska tätä ei ikuisessa todellisuudessa tapahtunut, niin tän tekemättömäksi tekeminen on tarpeen vaan meidän mielessä, joka uskoo, et tää tapahtu.

Eikä mielelle ei ole tehty mitään

– Ja tää kaikki tarkottaa siis sitä, et mitään ei oo oikeasti tapahtunut sille, kuka mä oikeasti oon, yhtä Jumalan kanssa. Kukaan ei oikeasti ole tehnyt yhtään mitään minulle, mielen tasolla. Kehoille joo, mutta ei mielelle, tietosuudelle, ja jota me kaikki ollaan. Ja tän tajuaminen on iso juttu. Näin vahvasti Kurssi sanoo asiasta:

(OT-248.1:1-6) ”Mikään kärsivä ei ole osa minua. Minä olen kieltänyt totuuden. Anna minun nyt yhtä määrätietoisesti kieltää valhe. Se, mikä suree, ei ole osa minua. Mikä tuntee tuskaa ei ole muuta kuin mieleni harhaa. Mikään kuoleva ei todellisuudessa koskaan elänytkään, se vain pilkkasi itseään koskevaa totuutta.”

Tasojen sekaannus

– Tässä kohtaa on tärkeää, ettei anna tasojen sekoittua omassa ajattelussaan. Kurssi puhuu asioista kahdella eri tasolla. Taso 1 on Jumalan Ykseys, Jumalan todellisuus, Jumalan maailmankaikkeus, joka on tähtien tuolla puolen, niin kuin Kurssi sanoo. Siinä on vain yksi Mieli. Kaikki on yhtä Alkulähteen kanssa. Jumalan Poika on yhtä Luojansa kanssa, ja tätä kutsutaan Kristukseksi.

– Sitten kun Jumalan Poika nukahtaa ja alkaa nähdä unta Taivaasta lähtemisestä, niin Jumalan Pojan mieli näennäisesti jakaantuu. Väärä mieli alkaa kuunnella egoa ja uskoo et se todellakin on erossa Jumalasta ja että on mahdollista kokea olevansa erillinen olento. Tätä kautta syntyy Taso 2, mielen harha, tää fyysinen taso, jossa me koetaan et me nyt ollaan.

– Ja tällä harhan tasolla meillä on tämä meidän fyysinen maailma ja nämä fyysiset kehot ja tällä tasolla tehdään just sitä mitä tällä tasolla on tehtävä. Täällä tapahtuu asioita ja meidän kehot kokee asioita, eikä sitä tarvitse kieltää tai yrittää väittää, ettei me muka koettais, et tää kaikki tapahtuu.

– Mut Kurssi puhuu meille aina mielen tasolla, ei meille fyysisinä kehoina. Siks nää kaikki asiat, AA ja kaiken näkeminen rakkaudella jne. ei siis tarkoita, että tällä tasolla 2, eli kehon tasolla oltaisiin jotenkin outoja, tyhmiä tai edesvastuuttomia. Et ei lukittaisi ovia, ei otettaisi vakuutuksia, ei syötäis lääkkeitä, ei puolustauduttais jos joku hyökkää kimppuun jne.

– AA ja kaiken näkeminen rakkaudella tarkoittaa mielen tason valintaa. Et me muistettais, et nää harhan ja unen tason tapahtumat, kehon ja maailman tapahtumat, ei vaikuta meidän mielenrauhaan, ellei me anneta niille sitä valtaa. Kristuksen näkökyky tapahtuu kehon ylittävässä tietoisuudessa. Se on mielen tason asia.

Aistihavainnot huijaa

– Mutta tää Taso 1 ja Taso 2 ei oo niin helppoo tajuta, kun meidän silmät ja kaikki aistihavainnot näyttää meille, että Taso 2 on ainut mikä on meille todellista, et mikä se muka on se sellanen mun oikeassa mielessä oleva egon ajattelua laajempi tietoisuus, joka on ajan ja avaruuden tuolla puolen – eikä varsinkaan voi olla niin, et olemassa olis oikeesti vaan tietoisuus tai mieli, jossa tää koko fyysinen maailmankaikkeus tapahtuu, kuvitelmana tai unena.

– Et nää meidän aistihavainnot kertoo, et erillisyys on totta ja erilliset kehot on totta, ja kaikki meidän kehon kokemat kamalat kokemukset on totta. Et nää aistihavainnot ja niitten kautta meille kertyneet muistot pitää yllä meidän uskoa kaikkeen tähän. Ja niihin uskomalla ja niihin tukeutumalla me pidetään yllä tätä kärsimyksen kehää jossa me eletään.

(KS-4.2:1) ”Kehon silmät eivät ole keino, jonka avulla todellinen maailma voidaan nähdä, sillä silmien näkemien harhojen täytyy johtaa yhä uusiin todellisuutta koskeviin harhoihin.”

– Aistihavainnot on siis tehty vaan siihen, et ne näkee erillisyyden. Nää kehon tekemät aistihavainnot ja kehon kokemat kärsimykset ja traumat hämärtää meiltä sen tosiasian, että meidän mieli on se, joka kärsii. Se kärsii Jumalasta eroamisesta, Taivaan täydellisyyden menettämisestä, jonka mieli luulee saaneensa aikaan.

2.B. Nousee halu ”on oltava toinen tapa”

– Mut onneks kaikesta tästä tuskasta ja kärsimyksestä voi nousta ajatus, et voiko tää oikeesti olla kaikki mitä on. Et on oltava joku toinen tapa, jolloin meille voi nousta halu lähtee tavoittelemaan jotain näin villiä ideaa kuin KrNk:

(OT-73.6:1-5) ”Unohda egon väitteet, jotka yrittävät todistaa sinulle, että kaikki tämä on itse asiassa Taivasta. Tiedät, että asia ei ole niin. Et voi haluta tätä itsellesi. Harhakuvilla on rajansa. Kärsimys ei ole onnea ja onnea sinä itse asiassa haluat.”

(T-2.III.3:5-8) ”Kivun sietokynnys saattaa olla korkea, mutta silläkin on rajansa. Vähitellen jokainen alkaa edes heikosti tajuta, että täytyy olla olemassa parempikin tapa. Kun sen tajuaminen yhä vahvistuu, siitä tulee käännekohta. Lopulta se herättää uudelleen henkisen näkökyvyn ja heikentää samanaikaisesti fyysiseen näkökykyyn tukeutumista.”

Voimme lakata leikkimästä tätä leikkiä

– Et onneks me voidaan lakata leikkimästä tätä maailma-leikkiä, keho-leikkiä, ego-leikkiä, Jumalasta erossa olemisen leikkiä. Tää on kuoleman leikki, niin kuin harj. 191 sanoo.

– Harj 153 kertoo, et tää voi loppua, tällaisin tosi lohdullisin sanoin:

(OT-153.13:1-3) ”Iloitse nyt sinä, joka olet pelannut sellaista peliä, jossa toivosi on mennyttä, jossa Isäsi on sinut hyljännyt ja jossa sinut on kauhistuneena jätetty yksin synnin ja syyllisyyden hulluksi tekemään maailmaan. Se peli on pelattu loppuun.

Nyt on tullut levollisuuden aika, nyt panemme syrjään syyllisyyden lelut ja suljemme ikuisiksi ajoiksi pois kaikki syntiä koskevat, aikansa eläneet ja lapselliset ajatuksemme Taivaan lasten ja Jumalan Pojan pyhistä mielistä.”

Ymmärrän, miksi kärsin

– Tää kuoleman leikki voi loppua, kun mä alan antaa anteeks, mikä alkaa sillä, et mä ymmärrän, mitä tarkoitusta varten mä tein maailman (mielen tasolla, en tänä henkilönä joka tässä on). Siis erillisyyden kokemista varten. Jos mä valitsen et mä nään itteni maailmassa elävänä kehona, erillisenä olentona, joka kärsii, niin mä nään itseni jonain sellaisena, joka mä en oo.

(OT-201) ”Minä en ole keho. Olen vapaa. Sillä olen yhä sellainen, miksi Jumala minut loi.”

– Tää leikki voi loppua, kun mä ymmärrän, et mä ite kannan mun mukana niitä kaikkia kokemuksia, joiden vuoksi mä kärsin. Kukaan muu ei tätä mulle tee. Et siitä kuvitellusta Jumala-erosta ja aikojen alusta asti on tapahtunut asioita, jotka on vaan toistaneet sitä Jumala-eron tuskaa. Me on koettu ne, joo, mut kun tajuaa miksi ne on koettu ja millä tasolla ne on koettu, voi alkaa päästä eteenpäin.

– Et jos mä haluan vapaaksi kärsimyksen kehästä, niin mun on tehtävä töitä itteni kanssa, et mä saan vapautettua itseni näitten menneiden tapahtumien ja traumojen kantamisesta mukanani, elämästä toiseen. Vapautettava itteni niin et voin aidosti sanoa, et mä voin AA ja mä voin olla muistelematta kaikkea mulle tapahtunutta, koska mä ymmärrän, mitä se oli ja miks mä sen kaiken koin – tai siis koin kokevani. Mä halusin kokea harhaa – siis Jumalasta erossa olemista ja sitä, millaselta se tuntuu.

(T-13.IV.6:1-4) ”Juuri menneisyyden varjokuvia sinun pitää paeta. Ne eivät ole todellisia, eikä niillä ole mitään valtaa sinuun ellet kanna niitä mukanasi. Ne kuljettavat mukanaan mielessäsi olevia kipukohtia ja ohjaavat sinua hyökkäämään nykyhetkessä kostoksi menneisyydestä, jota ei enää ole. Ja tämä päätöksesi aiheuttaa tuskaa tulevaisuudessa.”

(T-13.IV.6:5-6) ”Ellet opi, että menneisyydessä koettu tuska on harhaa, valitset harhakuvien sävyttämän tulevaisuuden ja menetät ne monet nykyhetken tarjoamat mahdollisuudet, jotka voisivat sinut vapauttaa. Ego haluaa säilyttää painajaisesi ja estää sinua heräämästä ja ymmärtämästä, että ne ovat mennyttä.”

Täydellinen vastuu

– Ja huom. tää ei oo mitään sellasta, et ”syytetään uhria” tai ”päästetään väärintekijät kuin koirat veräjästä” tai ”yritetään olla välittämättä asioista, jotka on oikeasti satuttaneet meitä”.

– Jos mä tuon tän ihan konkretian tasolle, ni kyse ei ole siitä, et esim. minä Marja katson läpi sormien sitä että Marjan keholle on tehty julmia tekoja, et Marjan keho raiskattiin. Mä en kato sitä läpi sormien tai ohita sitä. Eikä kyse oo siitä, et mä asettaudun jotenkin kynnysmatoksi, tai siitä et joo, Marja kärsii näistä asioista, joita se on kokenu, mut sit se väittää kirkkain silmin, et ei se mitään, annan kaiken anteeksi. Kyse on siitä, et mä mielen ja tietoisuuden tasolla yhdessä PH:n laajemman katsantokannan kanssa näen koko jutun, joten siis mä ymmärrän miksi Marja koki mitä koki ja miks tää väkivallantekijä teki mitä teki. Et kyllä, tämä toinen teki tämän väkivallan teon Marjan keholle, mut edellisessä elämässä mä olin väkivallantekijä ja hän uhri. Ja sitä edellisessä roolit oli toistepäin, sitä edellisessä roolit olivat toisten päin ja niin edelleen. Ja lineaarisen ajan puitteissa me voidaan aatella asiaa niin, et kun me mennään taaksepäin ajan alkuun asti, niin me ollaan tilanteessa, jossa mielen tasolla, yhtenä mielenä, me yhdessä päätettiin lähtee kokemaan erillisyyttä. Ja jotta erillisyys pystyis olla olemassa, jotta sitä pystyis kokemaan, on unohdettava se mitä oli ennen tätä erillisyyspäätöstä. On unohdettava Ykseys, koska jos Ykseys muistetaan, erillisyydessä ei haluta olla. Sitä ei haluta kokea. Joten erillisyyden kokemus on mahdollinen ainoastaan jos Ykseys unohdetaan. Ja kun Ykseys unohdetaan, me voidaan kuvitella, et me voidaan tehdä toisille erilliselle olennoille, toisille kehoille, mitä vaan halutaan, eikä se vaikuta meihin itteemme.

– Eli tän yhteisen unohduksen päätöksen takia me ollaan tässä uhrin ja pahantekijän kierteessä. Ja ratkaisu on nousta kattoon tätä tilannetta aivan toisesta näkökulmasta. Nähdä tää koko mieletön kuvio, joka vaan toistuu, kunnes se katkaistaan. Tän kierteen ainut tehtävä on saada meidät uskomaan tähän Jumalasta erossa olemisen harhaan. Pitää meidät unessa.

– Tän ymmärtäminen ja oman mielensä muuttaminen sen suhteen, miten aattelee asioiden olevan, on aikamoinen juttu, se on aika vaativaa ja vaatii harjottelua, mut kun toisia tai itseä syyttelemällä ei pääse itse eteenpäin tästä erillisyydestä vapautumisessa ja mielenrauhan saavuttamisessa.

– Tästä, miten kaikki asiat täällä oikeesti on meidän omaa päätöstä, mielen tasolla, ja miten tän ymmärtäminen on avain siihen, et tajuaa, että valta päättää toisin on myös mulla, mun mielessä, mun oikeessa mielessä yhdessä PH:n kanssa, niin tästä sanotaan näin suoraan:

(OT-152.1:1-8) ”Kukaan ei voi kärsiä menetyksistä, ellei se ole hänen oma valintansa. Kukaan ei kärsi kivuista, ellei hänen oma valintansa hänelle sellaista tilaa tahdo. Kukaan ei voi surra, pelätä eikä ajatella itseään sairaana, ellei hän sellaisia lopputuloksia halua. Eikä kukaan kuole ilman omaa suostumustaan. Mitään ei tapahdu, mikä ei edustaisi omia toiveitasi, eikä mikään jää tapahtumatta, minkä olet valinnut tapahtuvaksi. Sellainen on sinun maailmasi, kaikilta yksityiskohdiltaan täydellinen. Sellainen on koko todellisuus, jonka se sinulle tarjoaa. Ja ainoastaan siinä on pelastus.”

AA

– Me kaikki ollaan maksettu erittäin kalliisti tästä meidän yhteisestä harhasta, ja nyt me ollaan valmiita ottamaan täysi vastuu tän harhan tekemisestä, ja sen tekemättömäks tekemisestä – tai siis siitä, ettei enää mihinkään tekosyihin vedoten pitkitetä sitä, että meidät saa vapauttaa tästä harhasta ja herättää tästä unesta. Et meidät saa vapauttaa keveyteen ja iloon.

– Et meidät saa vapauttaa anteeksantoon. Ja AA sitten palauttaa meille sen KrNk, joka näkee kaikki syyttöminä ja synnittöminä. Viattomina.

– Anteeksiannossa me lakataan syyttämästä maailmaa ja toisia ihmisiä.

(OT-188.10) ”Annamme kaikille anteeksi, annamme koko maailmalle synninpäästön kaikesta siitä, mitä luulimme sen tehneen meille. Sillä me itse teimme maailman sellaiseksi kuin sen halusimme. Nyt päätämme sen olevan viaton, vailla syntiä ja avoinna pelastukselle.”

– Anteeksannossa me yhdessä PH:n kanssa käännetään katse meidän omaan sisimpään ja siihen, mitä me siellä koetaan. Koska me tiedetään, et se meidän sisällä olevan kamaluus oli ensin, ja nyt maailman tapahtumat ja toisten ihmisten teot on nostaneet nää meidän sisällä olevat kamaluudet ja haavat meidän näkyviin, ja nyt me suostutaan katsomaan niitä suoraan. Et tätä mun sisällä on, kiitos kun nostit sen täältä esiin, nyt mä näen tän ja otan tän vastaan.

(T-13.X.3:4-5) ”On väistämätöntä, että ne, jotka kärsivät syyllisyydestä, yrittävät siirtää sen muualle, koska he todella uskovat siihen. Vaikka he kärsivätkin, he eivät kuitenkaan halua katsoa sisimpäänsä ja antaa syyllisyytensä haihtua.”

– Monica Lindfors on tän kauniisti sanonut, et se on itse asiassa mitä suurin rakkauden teko, et joku on suostunut ottamaan sen pahiksen roolin tässä meidän yhteisessä elämäkokemuksessa, tässä kohdalla, et mä saisin päästä kokemaan sen kaiken pimeyden, jota oon kerryttänyt sisääni Jumalasta eroamisesta lähtien.

– Et tämä tärkeä olento tässä on suostunut ottaan sen pahiksen rooliin tällä kertaa, et hän rakastaa mua niin paljon, et hän suostu kantamaan tän raskaan roolin auttaakseen mua, et mä saan sen mun pimeyden ulos mun sisältä, kerros kerrokselta. Ja kun mä nyt vihdoin osaan ottaa tän oikein vastaan, niin nyt se kaikki kamaluus mun sisältä saa tulla tähän minulle tiedostettavaksi, koettavaksi, nähtäväksi, rakastettavaksi, ja jossain vaiheessa jäljelle jää vain pelkkä kiitollisuus tätä henkilöä kohtaan, joka otti tän roolin kantaakseen, et mä saisin harjoitella muistamaan Jumalan hänen avullaan.

– Mut tähän pisteeseen pääseminen saattaa vaatia työtä pitemmänkin aikaa, koska jos tähän näkökulmaan yrittää hypätä heti kerralla, sieltä syvimmistä trauman kuiluista suoraan anteeksiantoon, niin se menee helposti henkisen ohittamisen puolelle, eikä se tulos ole sitten kovin pysyvä. Joten tässä kannattaa edetä hyvin rauhallisesti, ottaa vastaan sen mitä esiin nousee päivä kerrallaan, eikä yritä selvittää koko kokemusta kerralla. Se kyllä nousee sieltä luonnollisesti esiin, pala palalta, sitten kun on siihen valmis.

– Tää tällanen AA-työskentely on ollu ainakin mulle aika selkeetä ja itse asiassa suht helppoa, kun mä jo aikoinaan tunnetyöskentelyssä ja traumatyöskentelyssä opin, et se vapautuminen tapahtu just lakkaamalla syyttelemästä ja kääntämällä katse omaan sisimpään ja vain suoraan kohtaamalla ja läpielämällä se kaikki kamaluus ja kipeys ja kaikki ne haavat, joita omassa itsessään, sisällään kantaa.

Nyt syvennämme, katse kääntyy jälleen toiseen/maailmaan

– Mut sit kun aloin harjoitella KrNk, niin kävikin niin, et jouduin ikään kuin kääntämään katseeni takaisin niihin, joista olin joskus aiemmin aatellu, et ne oli aiheuttanut mulle jotain (oli ne sitten tehneet mulle henkilökohtaisesti jotain, tai jollekulle mun läheiselle jotain, tai vaan olin lukenut tai kuullut jostain tyypistä, joka oli tehnyt jollekulle jotain pahaa). Et olinko oikeesti valmis näkemään nää tyypit rakkaudella? KrNk näkee kaikki viattomina, puhtaina ja pyhinä. Oonko mä valmis näkemään näin?

– Tän kysyminen siis syventi mun AA, kun jouduin oikeesti alkaa katsoa, et pystyinkö näkemään kaikki täysin viattomina, et pystyinkö kaikkien kohdalla pysymään anteeksiannossa eli näkemään, et tää on mun mielen tason päätös olla erillään rauhasta ja rakkaudesta, ei ton tyypin syytä.

– Ja pystyinkö mä näkemään, et me ollaan sisällöltämme ihan samanlaisia. Meillä kaikilla on tää keho ja ego ja väärä mieli tässä ja meillä kaikilla on oikea mieli ja Pyhän Hengen rakkaus tässä. Kumpaan keskityn toisessa? Siihen keskityn myös itsessäni. Keskitynkö siihen, mikä meissä on erilaista, vai keskitynkö siihen, mikä meissä on samaa? 

– Mut mä en osannu tätä. Vaikka mä koko ajan tiesin, et KrNK ei oo kyse kehoista ja niiden teoista, niin silti mä koko ajan näin vaan sen toisen kehon ja muistin sen toisen tekemiset. Kun esim. mulla oli hankalaa mun exän kanssa ja mä tein AA, ni se onnistu hyvin. Mä pyysin PH olemaan mun kanssa ja yhdessä hänen kanssaan mä katoin oikean mielen rauhan tilassa sitä kaikkee, mitä mun sisältä nousi esiin tän exän avulla. Esim. mä en tienny, et mulla oli sisällä iso turvattomuus, ennen kun kiistelin exän kanssa raha-asioista ja se toi sen turvattomuuden mulle mun sisältä esiin.

– Mut sit kun mä käänsin katseeni sieltä mun sisältä taas takaisin mun exään ja harjottelin KrNk, ni mä en päässykään yli siitä, et mä näin hänet koko ajan vaan kehona ja sinä tyyppinä, jonka kanssa olin kokenut kaikkee tosi hankalaa. Mä olin pitkään jumissa tässä kohtaa.

– Mut sit mä vihdoin tajusin sen minkä virheen mä siinä tein. Mä yritin tehdä sen yksin! Kehona, Marjana! Et Marja yrittää nähdä kaiken Rakkaudella, myös sen exänsä. Ja totta kai mä kehona näin hänetkin vaan kehona. Kuitenkin tekstin luvussa 24 sanotaan:

(T-24.VI) ”Veljesi keho ei näytä sinulle Kristusta. … Mutta Kristus sinussa pystyy näkemään veljesi totuudenmukaisesti. Kristus sinussa näkee hänen pyhyytensä. Erityisyytesi katsoo hänen kehoaan eikä häntä näe sellaisena kuin hän oikeasti on.”

– (Sivuhuomautus: ei tarvii takertua siihen, et puhutaan veljestä maskuliinisessa muodossa, se nyt vaan on Raamatusta tuttu tapa ilmaista asia. Termeihin takertuminen on vain hämäystä. Ei kannata langeta siihen ansaan, sillä vaan viivytetään asian sisällön ymmärtämistä. Kurssissa ei oo kyse jostain termeistä, vaan niiden sisällöstä ja kun puhutaan veljestä, ni tarkoitetaan sitä, et tää tyyppi tässä on sulle oikeesti läheinen. Se ei oo vaan joku toinen ihminen, joku vieras. Se on sun veli, vaikket edes tuntisi häntä. Ootte mielen tasolla yhdessä ja yhtä, koska me kaikki ollaan mielen tasolla yhtä.)

– No niin mut siis tästä KrNk, ni mä tajusin, et mitkään meditaatiot ja minättömyyskokemukset ei tuu auttaan mua, jos mä en näe kaikkia mun veljiä Jumalan pyhinä lapsina. Jos mä en näe Kristuksen kasvoja jokaisessa.

(T-21.II.13:1-3) ”Totuus on se, että rakastava Isä loi sekä sinut että veljesi, ja Hän loi teidät yhdessä ja yhdeksi. Jos näet joitain muitakin ”todisteita”, kiellät koko todellisuutesi. Mutta jos myönnät, että teit itse salassa kaiken sen, mikä näyttää seisovan sinun ja veljesi välissä pitämässä teitä erossa toisistanne ja Isästänne, niin vapautuksen hetki on koittanut sinulle.”

– Et mä tajusin, et ilman AA ja KrNk mä en tule tunteen itteeni sellaisena kuin Jumalan mut loi, enkä mä tule tunteen Jumalaa. Niin kuin Juha Kuvajainen sanoo hienossa kirjassaan Kamalan ihanat ihmissuhteet: ”Voin löytää etsimäni rakkauden vain näkemällä sen toisessa.”

– Ja sit mä luin tekstin luvusta 20 tän kohdan:

(T-20.VII.9:1-3) ”Sinun ei pitäisikään kysyä: ”Miten voin nähdä veljeni ilman kehoa?” Kysy pelkästään: ”Haluanko todella nähdä hänet synnittömänä?” Äläkä kysyessäsi unohda sitä, että hänen synnittömyytensä merkitsee sinulle pakoa pelosta.”

– Ja mä tajusin, et mä en tuu pääsemään täydellisesti ja lopullisesti kaikesta pelosta ja vihasta ja ahdistuksesta ja tyytymättömyydestä muuten kuin todella kysymällä itseltäni, et haluanko nähdä veljeni syyttömänä ja synnittömänä? Koska mä tajusin tän Kuvajaisen Kamalan ihanat ihmissuhteet -kirjan avulla, et jos yksikin nähdään syyllisenä, syyllisyys on kaikilla. Kaikilla meillä, ja myös mulla.

(T-13.X.3:1) ”Jokaisessa veljesi kanssa solmimassasi liitossa, jossa yrität sälyttää oman syyllisyytesi hänen harteilleen tai jakaa syyllisyytesi hänen kanssaan tai nähdä hänen syyllisyytensä, sinä tulet kokemaan itsesi syylliseksi.”

– Tää on siis selkeesti sellanen ”kaikki tai ei kukaan” -tilanne.

(T-5.IV.6:6) ”Hylkäät itsesi ja Jumalan, jos hylkäät yhdenkään veljesi. Sinun on opittava näkemään heidät sellaisina kuin he ovat, ja ymmärrettävä, että he kuuluvat Jumalalle niin kuin sinäkin.

(T-11.III.7:8) ”Et voi käydä Jumalan läsnäoloon pimeät kumppanit vierelläsi, mutta et myöskään voi käydä siihen yksin. Kaikkien veljiesi on käytävä siihen yhdessä kanssasi, sillä ennen kuin olet hyväksynyt heidät, sinäkään et voi käydä siihen.”

– Ja kun puhutaan siitä, että me opeteltais hyväksymään kaikki ja rakastamaan kaikkia, ni sillä ei tarkoiteta niinkään sitä rakkauden tunnetta, vaan ennemminkin rakkauden ajatustapaa, oikean mielen ajatustapaa, tai Totuuden ajatusjärjestelmää, jossa kaikki nähdään Yhtenä, verrattuna egon ajatustapaan, joka etsii erilaisuutta ja eroavaisuuksia ja virheitä ja vääryyksiä. Tää on hyvä muistaa kun lukee vaikka tällaisia kohtia Kurssista:

(T-13.X.11:1-4) ”Et voi solmia todellista suhdetta yhteenkään Jumalan Poikaan, ellet rakasta heitä kaikkia samalla tavalla. Rakkaus ei tunne eriarvoisuutta. Jos erotat Poikakunnasta vain jonkin osan rakkautesi arvoiseksi, rasitat kaikkia suhteitasi syyllisyydellä ja teet niistä epätodellisia. Voit rakastaa ainoastaan, kuten Jumala rakastaa.”

– Tää onneks menee niin, et kun mä oon valmis muuttaan mieltäni ja mun näkökulmaa, ja mä pyydän siihen PH:n tai jonkun muun pientä minää laajemman rakkauden symbolin vielä mukaan tukemaan sitä erilaista tapaa nähdä asiat, niin muiden näkeminen uudella tavalla vahvistuu ja muuttuu yhä helpommaksi. Ja mun on nähtävä muut tällä uudella tavalla eli syyttöminä ja synnittöminä, jos haluan nähdä itteni syyttömänä ja synnittömänä.

(OT-181-pidemmästi pätkiä) ”Havaintomaailmalla on oma näkökulmansa. Juuri se antaa jatkuvuutta kaikelle näkemällesi. Sinun ei tarvitse kuin muuttaa tätä näkökulmaa, niin näkemäsi muuttuu vastaavasti. Tällöin näkökykysi muuttuu ja vahvistaa sitä tarkoitusta, joka sinulla nyt on entisen tarkoituksesi sijasta. Kun et tarkenna veljesi synteihin, koet rauhan, joka tulee uskosta synnittömyyteen. Tällaista uskoa tukee ainoastaan se, mitä toisissa näet silloin, kun et katso heidän syntejään. Sillä jos tarkennat näkökulmasi heidän erehdyksiinsä, ne todistavat omista synneistäsi. Silloin et pysty nousemaan tällaisten näkymien yläpuolelle ja näkemään synnittömyyttä niiden takana.

Me etsimme viattomuutta, emmekä mitään muuta. Etsimme sitä, emmekä välitä mistään muusta kuin tästä hetkestä. Sillä menneisyys on ohi, tulevaisuus vain kuviteltua.

Jokaisen esteen kohdalla, joka on estävinään meitä näkemästä synnittömyyttämme, tavoittelemme vain sitä, että voisimme hetkeksi luopua kurjuudesta, jonka syntiin tarkentaminen tuo mukanaan ja joka jää voimaan, jos sitä ei korjata.

Emme pyydä kuvitelmia. Sillä se, mitä tahdomme katsella, on todella olemassa. Ja kun tarkennamme näkökulmamme erehdysten yläpuolelle, tulemme näkemään täysin synnittömän maailman. Kun sen näkeminen on ainoa, mitä haluamme nähdä, kun se on ainoa, mitä etsimme todellisten havaintojen nimissä, Kristuksen silmistä tulee väistämättä meidän silmämme. Ja Rakkaudesta, jota Hän tuntee meitä kohtaan, tulee myös meidän rakkautemme. Siitä tulee ainoa asia, jonka näemme heijastuvan maailmaan ja itseemme.”

Ei alkusyytä, ei alkua, ei syntiä, ei seurauksia

– Se on jännä et on täysin mahdollista nähdä maailma synnittömänä niin kuin tuossa sanottiin, koska syntiä ei oikeesti oo olemassa. Kurssi selittää, et ns. synti on uskoa Jumalasta eroamiseen, mutta eroamista ei tapahtunut, koska me ollaan yhä Yhtä Jumalan kanssa, niin silloin ei syntiä ei ole olemassa, eikä siitä ole mitään seurauksiakaan olemassa. Jos jotain ei ole, siitä ei voi seurata mitään.

(KS-5.4:1-2) ”Sen vuoksi kaikki sinun syntisi on anteeksiannettu, koska niistä ei ollut minkäänlaisia seurauksia, joten ne olivat pelkkiä unia.”

(T-30.IV.7) ”Pelastus pyytää, että antaisit anteeksi kaiken, mitä kukaan ei koskaan tehnyt; että olisit näkemättä sitä, mitä ei ole olemassa ja että et näkisi epätodellista todellisena.”

– Mutta se piintynyt usko että synti ja syyllisyys on totta, se pitää meidät erillään toisistamme ja Jumalasta.

(T-24.VI.5:4) ”Jokainen synti, jonka näet hänessä, pitää vain teidät molemmat helvetissä.”

Synti ei ole todellista

– Mutta kun se synti ja syyllisyys ei ole todellista! Tää on tajuttava, muuten AA ei ole mitään järkeä

(T-9.IV.4:1-2;4-5) ”Egollakin on anteeksiantosuunnitelma sen vuoksi, että sinä sellaista pyytelet, vaikka et pyydäkään sitä oikealta opettajalta. Egon suunnitelmassa ei tietenkään ole mitään järkeä, eikä se tule toimimaan. Suunnitelmana on saada sinut ensiksi näkemään virhe selvästi ja sitten olemaan välittämättä siitä. Mutta miten voisit olla välittämättä sellaisesta, jonka olet tehnyt todelliseksi?”

– Mut onneks virhettä ja syntiä ja syyllisyyttä ei oo olemassa. Nyt tulee useampi lainaus, kun tää on niin upee juttu.

(T-13.I.10:1,11:4) ”Et voi poistaa syyllisyyttä siten, että ensin teet sen todeksi ja sitten sovitat sen. Pyhä Henki hälventää sen yksinkertaisella tavalla toteamalla tyynesti, ettei sitä koskaan ole ollutkaan.”

(OT-134.6:1-3) ”Juuri sen vuoksi, että synti ei ole todellista, anteeksianto on luonnollista ja täysin tervejärkistä: syvä helpotus niille, jotka antavat anteeksi, ja hiljainen siunaus siellä, missä anteeksianto vastaanotetaan. Se ei vastusta harhakuvia, vaan kerää ne kaikki yhteen kevyesti naurahtaen ja asettaa ne lempeästi totuuden jalkojen juureen. Ja siinä ne häviävät täydellisesti.”

(OT-134.7:4-5) ”Anteeksianto ei kuuntele syyllisyytensä hulluiksi tekemien syntisten huutoja. Se katsoo niitä rauhallisin silmin ja sanoo niille pelkästään: ”Veljeni, se, mitä luulet, ei ole totta.”

– Ja vielä tähän liittyen ehkä yksi tunnetuimmista lainauksista Kurssista:

(OT-osa II.1.1:1-3) ”Mitä anteeksianto on? Anteeksianto huomaa, että sitä, mitä luulit veljesi sinulle tehneen, ei ole tapahtunut. Se ei anna syntejä anteeksi eikä tee niitä todellisiksi. Se näkee, että syntiä ei ollut.”

AA veljelle pääsemme itse vapaaksi harhojen maailmasta

– Siis jos me AA veljellemme ja nähdään hänet Kristuksen näkökyvyllä täysin syyttömänä Jumalan Poikana, me päästään ite vapaaksi harhojen maailmasta.

(T-24.VI.3:6-7) ”Veljesi on sellainen, miksi Jumala hänet loi. Ja juuri se pelastaa sinut maailmalta, jota Hän ei luonut.”

(T-29.III.3:2-7) ”Sinä et itse pysty herättämään itseäsi. Mutta sinä voit kuitenkin sallia, että sinut herätetään. Voit olla näkemättä veljesi unia. Voit antaa hänelle hänen harhansa niin täydellisesti anteeksi, että hänestä tulee se, joka pelastaa sinut uniltasi. Ja kun näet hänen loistavan siinä valkeuden piirissä, jossa Jumala asuu pimeyden keskellä, tulet näkemään, että Itse Jumala on siinä, missä veljesi keho on. Tämän valkeuden edestä keho häviää pois, niin kuin raskaitten varjojen on väistyttävä valon edestä.”

– Mut jos me haluta tai pystytä jostain syystä alkaa ajatella asioista näin, niin me estetään Rakkaus itseltämme.

(T-7.XI.3:11) ”Sinä, joka voisit antaa Jumalan Rakkauden kaikelle mitä näet ja kosketat ja muistat, kirjaimellisesti kiellät Taivaan itseltäsi.”

Toinen on Jumalan Poika

– Mä kiellän iteltäni Taivaan, jos mä valitsen nähdä toisessa vaan egon ja virheet ja synnit. Sillon mä näen hänessä jotain, jota ei ole koskaan ollutkaan, eli Jumalasta erossa olemisen. Ja näin näen sen itsessänikin. Ja tällöin näen vain sen synnin, joista syytän meitä molempia.

(T-24.VI.8:6) ”Hän on sinua itseäsi heijastava peili, jossa näet teille molemmille langettamasi tuomion.”

– Jos mä jatkan toisen egoon keskittymistä, tuomitsen itseni ”järjettömään ja päämäärättömään vaeltamiseen, jolla et saavuta mitään” (T-24.VI.9:2).

– Ja on tosi hurjaa, et jos mä keskityn niihin toisen virheisiin, haukun ja juoruan ja arvostelen ja kerron kaikille, miten kauhee toi poliitikko on, tai mun eksä on, tai mun pomo on, et miten se voi noin tehdä, eiks oo itsekäs ja ajattelematon ja hullu ja väärässä, niin mä ristiinnaulitsen ton toisen, niin kun Kurssissa monessa kohdassa sanotaan. Et sitä voi pohtia, et tätäkö mä haluan. Et haluunko mä oikeesti nostaa toisen puuristille ja naulata isot naulat sen käsien läpi ja jalkojen läpi ja sitten katsella päivätolkulla, kun se kituu siinä sitten kuoliaaksi. Ja ittenihän mä siinä sitten samalla ristiinnaulitsen. Et siinä mä sitten roikun ja kärsin ja elämä tuntuu tosi raskaalta.

KrNk harjoittelu

– Mut kun mä suostun harjotteleen AA ja sitä toisenlaista tapaa nähdä asiat, niin mä voin päästä vapaaksi tästä kuvitteellisesta Jumala-eron helvetistä, tästä järjettömästä ja raskaasta vaeltamisesta jälleensyntymästä toiseen. On vaan pyydettävä apua PH:ltä ja yhdessä Hänen kanssaan, oikealla mielellä, suostuttava näkemään toinen toisella tavalla, miten maailma sanoo, et hänet on nähtävä ja miten oon aiemmin hänet nähnyt. Ja on oltava valpas sen suhteen, miten on päättänyt suhtautua asioihin, muuten vanha tuttu egon ajatustapa, syyttelyt ja tuomitsemiset ja katkeruudet, valtaa mielen.

(T-11.V.18:1) ”Jokaisesta tapaamasi veljestä tulee joko Kristuksen tai egon todistaja siitä riippuen, mitä hänessä näet. Jokainen saa sinut vakuuttuneeksi siitä mitä haluat nähdä ja sen valtakunnan todellisuudesta, jonka olet valinnut valppautesi kohteeksi. Kaikki mitä näet, todistaa siitä ajattelumallista, jonka haluat olevan totta.”

– KrNk on se, mihin AA tulee mut johdattamaan. AA kautta, jossain hetkessä, ehkä just NYT koska muuta hetkeä ei ole, KrNk avautuu mulle kaikessa selkeydessään ja puhtaudessaan ja keveydessään ja ilossaan.

(OT-158.7:1-5) ”Kristuksen näkökyky noudattaa vain yhtä lakia. Se ei katsele kehoa ja erehdy pitämään sitä Poikana, jonka Jumala loi. Se näkee kehoa ympäröivän valkeuden, sen yläpuolella olevan ajatuksen, johon kosketus ei yllä, puhtauden, jota virheet, säälittävät erehdykset ja pelokkaat synnin unista syntyneet ajatukset eivät voi himmentää. Se ei näe meidän olevan erossa Jumalasta. Ja se katsoo jokaista, kaikkia olosuhteita ja kaikkia tapahtumia ilman, että sen näkemä valkeus vähääkään himmenee.”

– Mut tätä on harjoiteltava, et ei se helposti mene jakeluun.

(OT-281) ”Menetykset eivät ole menetyksiä, kun ne nähdään oikein. Tuska on mahdotonta. Suruun ei ole mitään syytä. Eivätkä kaikki kärsimykset ole mitään muuta kuin unta. Se on totuus, joka ensin lausutaan ja jota sitten toistetaan monta kertaa ja joka seuraavaksi hyväksytään osittaisena totuutena monenlaisin varauksin. Sitten sitä harkitaan vakavasti yhä useammin ja useammin ja lopulta se hyväksytään totuudeksi.”

– Loppusanat

(OT-349) ”Tänään annan Kristuksen näkökyvyn katsoa kaikkia asioita puolestani, enkä tuomitse niitä, vaan annan tuomitsemisen sijasta rakkauden ihmeen niistä jokaiselle.”

VAIHEET MATKALLA RAUHAAN

– Tämän päivän aihe on sellainen, että mä käyn läpi ne vaiheet, jotka ns. Kotiinpaluun aikana yleensä koetaan ”sielun pimeästä yöstä” tän matkan loppumiseen asti. Tää aihe löytyy Opettajan käsikirjasta, s.10-11

– Tää kohta on aika vaikeaselkoinen, joten yritetään vähän selventää sitä, mistä siinä puhutaan – mä annan tässä yhden tavan, miten nää vaiheet voidaan ymmärtää

– Mut ennen kun meen tähän aiheeseen tarkemmin niin mä yksinkertaistan sen, mikä tää meidän ns. Kotiinpaluun matka on (Nyrkit) ALUSSA OLTIIN YHTÄ

– egoon samaistuminen – > siitä irtautuminen -> lopullinen integraatio (kaikki yhtyy jälleen yhdeksi ja on vain ykseys, rauha, rakkaus)

– Tää Opettajan käsikirja puhuu tästä asiasta nyt vähän tarkemmin ja jakaa tän 6. kauteen / vaiheeseen

– Nää kaudet voi olla limittäisiä, päällekkäisiä, ei välttämättä suoraviivaisesti toinen toistaan seuraavia, voidaan mennä niitä ees taas

– Eikä näitä pidä ottaa liian kirjaimellisesti, vain suuntaa antavia, mutta nää voi auttaa ymmärtämään omia kokemuksia tällä ”matkalla” (niin kuin Tekstin luvussa 8 sanotaan: ”Matka Jumalan luokse on pelkästään tiedon uudelleenheräämistä, tiedon siitä, missä sinä olet aina ja mitä sinä olet ikuisesti. Se on matka ilman etäisyyttä kohti päämäärää joka ei ole koskaan muuttunut.”)

– Mutta me puhutaan nyt kuitenkin tästä matkasta tai prosessista. Ja tää prosessi kuvataan tässä Opettajan käsikirjassa sellaiseksi, että näiden eri vaiheiden avulla me opitaan, mikä oikeasti on arvotonta ja mikä arvokasta – toisin sanoen mikä oikeasti tekee meidät onnettomaksi ja mikä taas tuottaa meille onnea ja rauhaa, pysyvästi

1. ”Tekemättömäksi tekemisen aikakausi”

– ”Ei ole pakko olla tuskallinen, mutta sellaisena se tavallisesti koetaan.”

– Se koetaan usein tuskallisena, koska on oikeasti nähtävä, ja uskottava, että maailma ei tarjoa sitä onnea, mitä me kaivataan -> on nähtävä, mikä on arvotonta, mistä me ei löydetä pysyvää onnea, iloa ja rauhaa

– Hankala vaihe, sielun pimeä yö

– Voi olla yksi äärimmäisen paha ja syvään tiputtava mutta lyhyehkö vaihe / pitkäaikainen vaihe / useita toistuvia tipahduksia kärsimykseen (Mulla esim. tämä vaihe kesti 13 vuotta)

– Tähän vaiheeseen usein liittyy menetyksiä (työ, parisuhde, rahat, henkinen tai fyysinen terveys), koska tekstissä sanotaan näin: ”Silloin näyttää siltä, kuin heiltä otettaisiin jotain pois. Miten arvottomuus voitaisiin havaita, ellei havainnoija joutuisi asemaan, jossa hän näkee asiat uudessa valossa? Hän ei vielä ole pisteessä, jossa hän voisi tehdä tämän muutoksen vain sisäisesti. Niinpä suunnitelma saattaa joskus saada aikaan muutoksia ulkonaisissa olosuhteissa.”

– Tästä hankalasta vaiheesta ja näistä menetyksistä nousee helposti fiilis ’ Tää on väärin’, ’Epäoikeudenmukaista’, ’Näin ei saisi olla’, ’Miksi minulle kävi näin’

– Menetyksien aiheuttamia tuntemuksia ja sitä kärsimystä, mitä koetaan, niin sitä yritetään ratkoa vanhojen selviytymiskeinojen avulla, mutta vanhat keinot ei toimi, tai ne aiheuttaa lisää kärsimystä (voi olla esim. addiktioiden kanssa kamppailua jos jollain sellaisella keinolla on yrittänyt ratkaista sitä tuskaa, mitä kokee)

= Koetaan kärsimystä, muttei oikein vielä tiedä mitä tehdä -> mistä parhaimmillaan nousee valtava muutoshalu ”on oltava toinen tapa (harj. 57)”

– Tekstissä sanotaan tässä kohdassa myös, että ”Nämä muutokset ulkonaisissa olosuhteissa ovat aina avuksi.” Näinhän me usein sitten jälkeenpäin tajutaan.

– Mitä kautta päästään vaiheeseen 2

2. ”Selvittelyn kausi”

– Kyllästytään kärsimykseen, ollaan valmiita tekemään suunnilleen mitä vain, jotain uutta, koska vanhat keinot ei toimi, joten aletaan selvittää, mikä vois oikeasti auttaa

– Vois sanoa et me aletaan pyytää apua oikealta opettajalta, vaikkei me ite ehkä osata sitä niin sanoittaa vielä tässä vaiheessa

– Aletaan ottaa selvää ja oppia, mitä vois tehdä, kokeillaan, harjoitellaan erilaisia juttuja (mulla paljon erilaisia psykologisia ja henkisiä terapioita, menetelmiä, harjoituksia, joihin tutustuin ja joita kokeilin; joista tärkeimmät ja mun elämää eniten muuttaneet oli tunnetyöskentely traumojen purkamiseksi, the Work ajatusten ja uskomusten paljastamiseksi, ja sitten tottakai viimeisenä ja tärkeimpänä Kurssin AA, jota harjoitan nyt koko ajan)

– Ja me puhutaan nyt tästä eteenpäin IOK:n AA (jätetään muut lähestymistavat nyt pois)

– Vaiheessa 2 IOK auttaa meitä ymmärtämään, et meidän ongelmat ei ookaan maailmassa tai muissa ihmisissä, eikä ne ratkea maailmaa tai muita muuttamalla, joten me aletaan vetää projektioita pois maailmasta ja muista ihmisistä eli tehdä tyhjäksi egon 2. unohduksen kilpeä (maailman ja muiden ihmisten syyttämistä omasta pahasta olosta)

– Uutta oppia, siis AA, käytetään joskus, mut joskus ei ymmärretä, että myös tässä keississä sitä pitäis soveltaa, tai ei haluta niin tehdä. Tekstissä lukee että ”Koska hän on arvostanut sellaista, mikä on todellisuudessa arvotonta, hän ei uskalla yleistää oppeja pelätessään menetyksiä ja uhrauksia.”

– Me kiukutellaan kun luullaan että joudutaan uhrautumaan: ’Miksi mun pitää AA kaikki’, ’Miten voisin muka hyväksyä kaiken, tätä asiaa on mahdotonta hyväksyä, tätä ihmistä on mahdotonta hyväksyä’, ’En suostu, en halua’, ’Epäreilua’ -> siksi ei tehdä AA kaikkiin asioihin eli ei yleistetä AA koskemaan kaikkea ja kaikkia

– Me ei olla vielä kuitenkaan ihan ymmärretty, että kaikki on avuksi: ”Tarvitaan paljon oppimista, jotta ymmärretään kaikkien sattumien, tapahtumien, kohtaamisten ja olosuhteiden olevan avuksi.”

– Kun me tämä ymmärretään, päästään vaiheeseen 3.

3. ”Luopumisen kausi”

– Aletaan oikeasti tehdä AA kaikkiin asioihin

– ”Luopumisen kausi synnyttää valtavasti ristiriitoja, jos sen tulkitaan tarkoittavan toivotuista asioista luopumista.” + ”Nämä kaudet saattavat tuntua pakottavan uhraamaan jotain omista eduistaan totuuden hyväksi.”

– Mitä me luullaan että on näitä meidän omia etuja? IOK puhuu erityisestä vihasta ja erityisestä rakkaudesta

– Erityinen viha: oikeutettu viha ja närkästys jota me koetaan, kaunat joita me kannetaan vuodesta toiseen, traumatarinat joita me toistetaan –> mulle / muille on oikeasti tehty jotain kamalaa tai epäoikeudenmukaista, joten me koetaan, et me oikeutetusti koetaan näitä kamalia tunteita ja toistetaan mielessämme näitä kamalia tarinoita  – saattaa jopa olla identiteetin perusta (ollaan puhuttu et joo, kehot kokee kamalia juttuja, sitä ei tarvii kieltää, mut siitä ei tässä meidän asian käsittelyssä olekaan kyse, me puhutaan mielen tasolla näistä asioista)

– Erityinen rakkaus: etsimme ja vaadimme, että joku meidän ulkopuolinen asia tai henkilö antaa meille pysyvän onnen (voi olla parisuhde mutta voi olla joku muukin ihmissuhde tai asia) – pitää yllä erillisyyttä

– Mistä siis luovutaan (täysin, kokonaan, lopullisesti)? Ulkopuolelta onnen etsimisestä (meitä riivaavat halut, toiveet, unelmat – nämä pitää yllä kärsimystä, ajatus ’olen onnellinen sitten kun’)
JA me luovutaan syyttelystä, kaunoista, oikeutetusta vihasta ja närkästyksestä, MUTTA MYÖS traumoista ja uhrin tarinasta

– Ja miten vaikeaa näistä on luopua, kun on vaikeaa ylipäätään edes tulla tietoiseksi, että tällaisia juttuja siellä omassa alitajunnassa on, eikä me tiedetä, että ne on meille oleellisen tärkeitä

– Mutta kun suostuu tekemään AA eli katsomaan suoraan, tuomitsematta, sitä mitä kokee, miten asioihin reagoi, mitä ajatuksia päässä pyörii, niin alkaa tulla yhä tietoisemmaksi siitä, mitä sisimmässään kantaa

– Kun niistä tulee tietoiseksi, voi tulla myös tietoiseksi siitä, miksi näin tekee – ja tätähän Kurssi auttaa meitä ymmärtämään -> erillisyyden ylläpito

– Sitten voi tajuta, etten halua näitä enää, koska oon ymmärtäny mitä IOK sanoo:

– Kurssi kertoo meille, et sulla ei oo hajuakaan miten paljon joudut maksamaan kun pidät väkisin kiinni sun kaunoista, tuomitsemisesta, epäoikeudenmukaisuuden kokemuksista, traumoista = kun näitä kannat, niin kärsit

– MUTTA mitä jos kokeilet AA? ja huomaat keveyden ja vapauden jonka saat itsellesi? rauhan jonka saat itselles

– Voi kun ymmärtäisit, mikä palkinto odottaa: ”Vaikka hän odotti tuntevansa tuskaa, hän tunteekin sen asemesta olonsa onnellisen kevyeksi; vaikka hän luuli, että häneltä pyydetään jotakin, hän huomaakin itse saaneensa lahjan.”

– Vaikea vaihe, koska asioita nousee ja nyt onkin otettava oikeasti omista reaktioista vastuu

= En reagoi syyttämällä, tuomitsemalla, kauhistelemalla!! Tämä on tärkeää!! Huomata aina kun alkaa kauhistella ja syyttää ja muistella kokemiani kauheuksia, vaikka syy näyttää olevan ulkopuolellani (tai minussa)

= KOSKA Meissä on vihdoin herännyt se ymmärrys: Maailma ei aiheuta mulle tätä kamalaa oloa, vaan maailma näyttää sen kamalan olon, joka mun sisällä on aina ollut, siitä asti kun lähdin uskomaan erillisenä olentona olemisen mahdollisuuteen, kun lähdin kuuntelemaan egoa

– Joten kiitän, kun tää mussa oleva pimeys tuodaan esille maailman / muiden ihmisten toimesta

– Siis vihdoin kaikki mitä koetaan, niin sitä katsotaan suoraan, tuomitsematta

– Me suostutaan AA avulla näkemään, mitä erillisyyttä ylläpitäviä ajatuksia ja uskomuksia me pyöritetään

– Kaikki tunteet hyväksytään ja koetaan AA avulla

-> Näin egon 1. unohduksen kilpi alkaa raueta, sitä tehdään tyhjäksi näkemällä ja hyväksymällä – me ei enää pelätä sitä, koska kun pelkää, ei uskalla kohdata – me ei enää pelätä kokea ja kohdata meidän tunteita, eikä mitään mitä meidän sisällä on. Ollaan rohkeita! – – Ja tätä toistetaan niin kauan kuin tarvitsee

– Sitten alkaa helpottaa: ’Okei, se mitä mä katson on ego-show’ta, ego-sirkusta. Entä sitten? Mitä tekemistä tällä on minun kanssani, sen kanssa, joka vain katsoo tätä sirkusta?’

– Näin päästää 4. vaiheeseen

4. ”Aloilleen asettumisen kausi”

– Rauhallisempi vaihe, vakiinnutetaan oppimaamme

– Aletaan tuntea rauhaa, kun AA toimii, vaikka kaikkea yhä tapahtuu maailmassa ja keholle, niin ”opitaan olemaan hiljaa kuohunnan keskellä”

– AA sovelletaan kaikkeen, siitä tulee nopeaa, jopa automaattista, ja se toimii

– Tekstissä sanotaan, että me ollaan siis opittu mikä on ulospääsytie meidän vaikeuksista: ”Luovu siitä, mitä et halua ja pidä se, mitä haluat.” -> Tajuan et mä en halua sitä kärsimystä, mitä asioiden vastustaminen ja tuomitseminen ja syyttäminen ja menneisyyden kauhutarinoiden toistaminen aiheuttaa, enkä sitä kärsimystä, mitä maallisista asioista onnen hakeminen aiheuttaa.

– Torjunnan ja haluamisen kiikkulaudasta on luovuttu

– Onni alkaa olla sisäinen olotila (asioita siis voi tietenkin tehdä maailmassa, muttei etsi niistä onnea)

– MUTTA henkinen ego ”vaarana”: ’Minä tiedän miten homma menee, muut eivät tiedä, minä olen oikeassa ja muut ovat väärässä’; saattaa kinastella FB:ssä ja moittia muita, jotka eivät ymmärrä yhtä hyvin kuin minä

– Luulo että IOK:ta pitää saarnata ihmisille (raukoille jotka eivät vielä ole kuulleet totuutta), halusi ne sitä tai ei, luullaan että muut pitää pelastaa

– Jossain vaiheessa tulee ymmärrys, mitä veljesi pelastaminen oikeasti tarkoittaa (tätä käsitellään lisää myöhemmin: sun omassa mielessä tapahtunut muutos siinä, miten muut näet, miten muut kohtaat)

– Mutta tätä rauhallisempaa vaihetta seuraakin vaihe 5

5. ”Levottomuuden kausi”

– Neulansilmä, sanotaan myös että tämä saattaa olla se todellinen ”sielun pimeä yö”, ei välttämättä, mutta saattaa

– Nyt nähdään, mikä ei mahdu neulansilmästä

– Onnellinen uni, todellinen maailma, rakkaus ja rauha häämöttää, mutta kuka sinne menee? Mikä sinne menee? Mikä sen saavuttaa? Saavutanko minä sen? Saavuttaako Marja sen?

– Siis tähän asti AA on toiminut, on luovuttu AA:n avulla siitä, mitä on luultu siksi ”arvottomaksi” asiaksi, mistä IOK puhuu (kaunat, tuomitseminen, toisten ja itsen syyttely, traumatunteet, erityinen viha ja erityinen rakkaus jne.)

– Mutta tekstissä sanotaan, että tässä vaiheessa 5 tajutaan, että ”Hän ei todellakaan tiennyt, mikä on arvokasta ja mikä on arvotonta.”

– Siis: Mikä on arvotonta? Mikä ongelma oikeasti on? = Nyt se tajutaan. Ongelma on Minä. Minä kehona; minä henkilönä; minä erillisenä olentona; minä joka olen jotain erityistä; se identiteetti, jonka olen itse itselleni tehnyt – tämä on arvotonta ja kaiken kärsimyksen lähde

– Aletaan ymmärtää, että jos ei ole ketään, joka syyttää mitään, niin onko minua olemassa maailmasta ja muista erillisinä yksilönä (koska ego perustuu syyttelylle, syyllistämiselle, syyllisyyden kokemiselle, arvostelulle, vertailulle, erittelylle, erillistämiselle)

– Tähän asti oon saattanu luulla, että se olen minä henkilönä, joka tekee AA, jotta mä voisi olla onnellisempi minä, onnellisempi hlö maailmassa; luulin että musta tulee rauhallisempi ja rakastavampi hlö -> kuka on se joka antaa anteeksi? Kuka tai mikä on se, joka katsoo kaikkea, joka tarkkailee, joka todistaa, joka hyväksyy, jossa kaikki tämä tapahtuu?

– Tätä kaikkee alkaa ymmärtää, kun vaiheen 5 alussa saadaan yleensä jonkinlainen kokemus minään samaistumattomuudesta jossa näytetään, mikä sitä arvotonta oikeasti on

– Tän jälkeen henkilö yleensä tulee takaisin, jolloin voi ymmärtää, mikä vielä on AA-matta, mikä ei mahdu neulansilmästä = kaikki loputkin samaistumiset on nähtävä ja purettava (esim. mulla keho, jonka avulla kerroin itselleni jatkuvasti minä-tarinaa)

6. ”Saavutusten kausi”

– Nähdään Todellinen maailma ja eletään siinä

– Kaikki integroituu, Taivas on tässä ja sitä minä olen ja niin on kaikki

– Kaikki on Ykseyttä, kaikki on Rakkautta, kaikki on Rauhaa, jopa tämä harhainen maailma

– Elämä ilman erillisyyttä

– Ei vielä päätepiste

MITEN OLLA ONNELLINEN?

– Tän päivän aihe on onnellisuus ja se, miten Ihmeiden oppikurssi käsittelee asiaa. Me ollaan varmasti kaikki huomattu omassa elämässämme se, että sitä aina kuvittelee onnellisuuden tulevan siitä, että saa jonkun ongelman ratkaistua tai puutteen korjattua ja saa senmitä kokee tarvitsevansa, on se sitten ihmissuhde, työpaikka, rahaa, terveyttä tai mitä tahansa. Mut kun sen jonkun toivomansa asian saa, niin sitä on onnellinen, hetken. Ei se onni tullutkaan pysyvästi. Kohta on joku uusi ongelma, joku toinen asia on huonosti. Ihan niin kuin Kurssi meille kertoo:

(T-8.VIII.2:5-7) ”Sinun on täytynyt huomata yksi silmiinpistävä piirre jokaisessa päämäärässä, jonka ego on hyväksynyt omakseen. Kun olet sellaisen päämäärän saavuttanut, se ei ole sinua tyydyttänyt. Sen vuoksi egon täytyy lakkaamatta vaihtaa tavoitetta, jotta voisit edelleen uskoa siihen, että se vielä pystyy tarjoamaan sinulle jotakin.”

– Ihmeiden oppikurssin mukaan onnellisuus tulee siitä, että on yhtä rauhan ja rakkauden tilan kanssa, eli on yhtä Jumalan kanssa, yhtä Ykseyden kanssa. Eli on sitä, mitä me todellisuudessa ollaan. Meidän ydin olemuksemme on onnellinen ja rauhallinen. Tää meidän ydintila on jotain sellaista, mitä me ei pystytä egon ajatusmaailman kautta ymmärtämään.

(T-21.VIII.2:1-4) ”Ilon pysyvyys on tila, joka on täysin vieras sinun ymmärryksesi. Mutta jos osaisit edes kuvitella millainen sen täytyy olla, haluaisit sen osaksesi, vaikka et sitä ymmärräkään. Onnen pysyvyys ei tunne poikkeuksia eikä minkäänlaisia muutoksia. Se on yhtä järkkymätön, kuin on Jumalan Rakkaus luomistyötään kohtaan.”

– Mutta Kurssin tarkoitus ei niinkään oo puhua kaikesta siitä, mikä on meidän ymmärryksen tuolla puolen, vaan Kurssi on käytännönläheinen ja puhuu meille ottaen huomioon sen, missä ja mitä me nyt koetaan olevamme. Joten onnellisuuskaan Kurssin kautta ymmärrettynä ei oo mitään liian korkealentoista tai mitään höttöä. Päinvastoin, onnellisuus kumpuaa sellasten asioiden ymmärtämisestä, joiden voi kokea olevan hyvinkin raskaita, koska Kurssi kertoo, et täällä maan päällä kehona eläessäänkin voi olla onnellinen, mutta se vaatii sen, että ensin oikeasti ymmärtää, miksi ei ole onnellinen.

2. MITEN ONNELLISUUDEN VOI SAAVUTTAA

– Kurssin mukaan Jumala loi meidät Itsensä kaltaiseksi, eheäksi kokonaisuudeksi, joka on luontaisesti rakkautta ja onnea, koska meistä ei puutu mitään. Mutta meissä on myös osa, joka ei halua olla kokonaisuus, vaan se haluaa olla oma erillinen itsensä, erillinen yksilö, erityinen olento, joka voi tehdä ja kokea asioita itse, itsenäisesti.

– Egoks kutsutaan ajatusta siitä, että tällainen itsenäisyys ja erillisyys on oikeasti mahdollista ja että me oikeasti ollaan saatu se aikaan ja nyt me voidaan sitä sen takia kokea. Mut huom. tää kokonaisuudesta irtoaminen on kuvitelmaa. Me ei oikeasti ole erottu Jumalasta, vaan me ollaan koko ajan Jumalassa. Mut Jumalassa ollessamme me voidaan kyllä kuvitella, et me ollaan erillisiä olentoja ja me voidaan kokea esim. fyysistä maailmankaikkeutta kehollisena olentona. Me siis nähdään unta, tai sen voisi ilmaista myös niin, et me ollaan luotu yhteisessä mielessämme tällainen erillisyysnäytelmä, jota me nyt näytellään, ja me uskotaan, et tää näytelmä on totta. Jokainen uskoo olevansa roolihahmonsa ja jokainen uskoo, et näytelmän tapahtumat tapahtuu meille oikeasti, vaikka ne tapahtuu vaan meidän roolihahmolle.

– Mutta vaikka tää erillisenä yksilönä eläminen on täynnä kaikenlaisia kivoja seikkailuja, niin tää on täynnä myös sitä toista puolta. Meidän mielessähän näyttää olevan kaksi puolta, eli on se osa, joka muistaa ykseytensä Kaikkeuden kanssa, ja sitten on se osa, joka haluaa uskoa egoa ja sitä, että on mahdollista kokea Ykseyden ja Jumalan vastakohtaa. Joten näiden molempien mielten heijastumia me sitten saadaan täällä kokea: hyvää ja pahaa, kaunista ja rumaa, valoa ja pimeyttä. Ja just tää egon pimeys, joka on pääasiassa syyllisyyttä siitä, mitä me kuvitellaan tehneemme, niin se estää meitä olemasta onnellisia. Joten sen egon pimeyden näkeminen on meille se kaikkein tärkein homma, jos me halutaan olla onnellisia, koska sen egon pimeyden pitäminen totena on se, joka pitää tän näytelmän pyörimässä ja meidät jumissa tän näytelmän sisällä.

Egon pimeyden näkeminen ja kokeminen

– Joillekin meistä käy niin, että se egon aiheuttama onnettomuus ja synkkyys ja sen pitäminen totena ja siihen samaistuminen joudutaan kokemaan ja näkemään ja kohtaamaan ihan täysiä, oikein pohjamutia myöten. Että tulee sellainen pohjakosketus, tai useita sellaisia, jolloin joko itsen ulkopuolella olevat tapahtumat vie oman olotilan epätoivon partaalle ja tuntuu, ettei tästä ole mitään mahdollisuutta selvitä. Tai se oma sisäinen tila on vaan niin synkkä, ja masennus ja ahdistus ja toivottomuus on niin syvää, ettei siitä tunnu olevan mitään poispääsyn mahdollisuutta, ei toivon kipinääkään.

– Mut kaikki ei mee niihin pohjamutiin asti. Ja silti se egon pimeys ja siihen uskominen ja sen tuntuminen todelta on mukana heilläkin. Se voi olla ihan pientä harmautta, pientä tummuutta aina silloin tällöin. Se voi olla pientä epämääräistä tyytymättömyyttä, on vähän ikävä olla, ja sitä miettii, et mikähän tässä nyt on vialla, mitähän pitäis tehdä, mitähän vois muuttaa omassa elämässä, kun olo ei oikein oo tyytyväinen. Mistähän sitä vois löytää vähän iloa elämään. Tai se voi olla pientä sisäistä motkotusta, kun asiat ei mene niin kuin minä haluaisin niiden menevän.

– Kurssi kertoo, et jos haluaa olla onnellinen, niin tää onnettomana oleminen on nähtävä, on se sitten pientä hankalaa oloa ja hankausta tai on se sitten jotain isoa, joka vie kaiken elämänilon ja jopa elämänhalun.

Molemmat puolet tarvitaan

– Ja kun Kurssissa puhutaan tästä asiasta, joka tekee meidät onnettomaksi, eli egosta, Jumala-eron mahdollisuuteen uskomisesta ja sen aiheuttamasta syyllisyydestä, niin sitä voi olla aika raskasta lukea. Ja kun me koetaan egoa ja syyllisyyttä ihmisenä maan päällä eläessä, se on tosi raskasta kokea. Ja sitten vastapainona kun me luetaan Kurssista siitä, mikä on ikuisesti todellista eikä mitään unta tai kuvitelmaa, eli onnellisuudesta ja rakkaudesta ja rauhasta, niin sitä on kevyttä lukea. Ja kun me koetaan onnellisuutta ja rakkautta ja rauhaa ihmisenä maan päällä, se on kevyttä kokea. Ja nämä molemmat meidän olisi hyvä pitää koko ajan mielessä, sekä Kurssia lukiessa että elämää eläessä: egoon uskomisen raskaus ja rakkauden muistamisen keveys.

– Koska jos sitä keskittyy vaan egon raskauteen ja egon näkemiseen itsessä ja varsinkin toisissa (mihin huom! ei ikinä tarvitsisi keskittyä), niin sitä helposti menee täysin mukaan siihen egon raskauden tutkimiseen ja sen kokemiseen ja se menee helposti sellaiseksi ahdistuneeksi egon rumuudella mässäilyksi. Kaikki on turhaa ja kaikki on kamalaa ja millään ei oo mitään merkitystä. Sitä siis samastuu täysin siihen egoon ja siten se ego vaan helposti vahvistuu.

– Mutta toisaalta jos keskittyy vaan rauhaan ja rakkauteen, eikä suostu näkemään sitä itsessä olevaa pimeyttä, vaikka se olis vain pientä tummuutta, pieniä harmaita sävyjä, niin sitten tää pimeys, eli valon ja rakkauden esteet,

ei tuu esille, eikä niitten otteesta pääse vapautumaan. Ne jää sinne sisälle vällymään, piiloon, ja sieltä ne kuitenkin värjää ja tahraa meidän koko elämää. Ja sitten me ihmetellään, kun meillä on vaikeuksia elämässämme ja hankala olla omissa nahoissamme.

– Eli vaikka meidän homma on keskittyä egon läpivalaisuun, niin se olisi tehtävä oikein, eli Pyhän Hengen valon kanssa. Jos mä erillisenä yksilönä, Marjana, keskityn egon esille kaivamiseen, niin se menee hyvin helposti siksi egon raskaudella mässäilyksi. Ego mässäilee egolla. Sit siihen egon harhaan vaan uskoo yhä syvemmin. Kun tarkoitus ei ole mennä siihen mukaan, vaan tunnistaa se ego itsessä, ja sitten, siinä hetkessä, valita toisin. Tajuta, että minun ei ole pakko samaistua tuohon raskauteen ja pahaan oloon. Mun ei ole pakko hyväksyä sitä mun ainoaksi ja todelliseksi minuudeks, vaikka aiemmin olenkin uskonut siihen ja samastunut siihen. Nyt voin valita toisin, eli totuuden itsestäni.

(OT-248.1:1-6) ”Mikään kärsivä ei ole osa minua. Minä olen kieltänyt totuuden. Anna minun nyt yhtä määrätietoisesti kieltää valhe. Se, mikä suree, ei ole osa minua. Mikä tuntee tuskaa ei ole muuta kuin mieleni harhaa. Mikään kuoleva ei todellisuudessa koskaan elänytkään, se vain pilkkasi itseään koskevaa totuutta.”

Oikeutettu kärsimys

– Eikä tän egon läpivalaisuun tarvitse pyrkiä millään erityisillä menetelmillä. Se tulee kyllä esille ihan päivittäisessä arjessa ilman mitään kommervenkkejä. On vain oltava hereillä ja valppaana.

– Ja se, mikä meille eniten aiheuttaa onnettomuutta, on syyllisyys. Alitajuinen tai tiedostettu. Tää Jumalasta eroamisen näytelmä perustuu sille, että me koetaan tehneemme jotain pahaa, kun me lähdettiin kuvittelemaan, et me voitais hajottaa Ykseys pieniksi palasiksi. Syyllisyyden kokeminen saa meidät uskomaan, et me oikeesti onnistuttiin siinä, et me oikeesti hajotettiin Ykseys ja saatiin erillisyys aikaan.

– Tässä syyllisyyden näytelmässä on kaks päätarinaa, mitä me näytellään, jotka on uhrin tarina ja syyllisen tarina, ja kolmantena meillä on vielä tällainen kätketyn syyllisyyden piiloleikki. Katsotaan ensin uhrin tarinaa.

Uhrin tarina

– Eihän me ikinä voida olla onnellisia, jollei me tulla tietoiseksi siitä, jos meidän sisällä alitajunnassa on uskomus, jonka mukaan meitä kohtaan on tehty jotain väärää tai jotain epäoikeudenmukaista, jota ei olisi saanut tapahtua, eli et me ollaan uhri. Vaikka kuinka me olis noustu sieltä uhriudesta ylös ja pidetty puoliamme ja vedetty rajat ja vapautettu traumamme, niin silti siellä taustalla on se uskomus, että meitä kohtaan on tehty väärin, ja voidaan tehdä joskus tulevaisuudessakin. Joten me koetaan, et on täysin oikeutettua, et me ollaan vihaisia ja järkyttyneitä ja traumatisoituneita siitä, mitä meille on tehty, ja pelätään sitä, mitä meille saatetaan tulevaisuudessa tehdä.

– Kenneth Wapnick: ”Kun opimme, että itsehyökkäyksen (syyllisyyden) ja hyökkäyksen välillä ei ole eroa, alamme ymmärtää, että uhrina oleminen on itse asiassa pahin mahdollinen hyökkäyksen muoto. Jos näemme itsemme uhrina, on selvää, että joku muu joutuu maksamaan rangaistuksen hinnan meidän synnistämme. Itsensä uhriksi kokeminen onkin illuusio, josta on kaikkein vaikein päästää irti. On vaikeaa luopua itsemme uhrina näkemiseen panostamisesta. Koko olemassaolomme perustuu ajatukseen, että olemme uhreja: emme valinneet tulla tähän maailmaan – vanhempamme toivat meidät tänne; emme valinneet kehoamme, persoonallisuuttamme tai ongelmiamme – geenimme tai ympäristömme olivat määrääviä tekijöitä. Näin me uskomme. On hyvin vaikeaa hyväksyä, että itsesi näkeminen kontrollisi ulkopuolella olevien voimien armoilla olevana on hyökkäystä. Tämä on kuitenkin opetuksen ydin.”             (Late)

– Kurssissa itse asiassa tuodaan hyvin voimakkaasti esille se, että kun me koetaan olevamme uhreja, niin me itse asiassa tehdään jotain todella hurjaa. Näin vahvasti asiasta kerrotaan luvussa 27:

(T-27.1.3:1-2) ”Aina kun suostut kärsimään kipua tai tulemaan riistetytyksi tai epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi tai olemaan jonkin puutteessa, syytät vain veljeäsi siitä, että hän on hyökännyt Jumalan Poikaa vastaan. Pidät oman ristiinnaulitsemisesi kuvaa hänen silmiensä edessä, jotta hän näkisi, että hänen syntinsä on kirjoitettu Taivaaseen sinun verelläsi ja kuolemallasi, ja kuljet hänen edellään sulkien Taivaaseen johtavan portin ja tuomiten hänet helvettiin.”

– Et tää toisten syyttäminen ja kaunojen kantaminen ei oo mikään pikkujuttu, et sitä vois olla hereillä ja huomata, aina kun tulee houkutus alkaa syyttää jotain toista ja alkaa pitää itseään epäoikeudenmukaisesti kohdeltuna.

– Ja tähän uhrin tarinaan voi vielä liittyä tällaisia ajatuksia, et ”Katso Jumala miten hyvin minä olen yrittänyt elää ja olla hyvä ja kiltti ihminen, ja sitten mulle on tehty kaikkea tällaista. Ja yhä tehdään. Katso mitä olen joutunut kokemaan ja sietämään. Olisin voinut tehdä vaikka mitä vastavetona, mutta hyvänä ihmisenä nousin ylemmäs noita toisia ja annoin kaiken anteeksi, vaikka se, mitä he tekivät, oli niin väärin.” Mutta tästä Kurssi sanoo näin:

(T-27.II.2:8) ”Voisiko kukaan sanoa seuraavasti ja myös tarkoittaa, mitä sanoo: ’Veljeni, sinä olet haavoittanut minua, ja kuitenkin minä annan anteeksi sinulle sen, että loukkasit minua, koska minä olen meistä kahdesta parempi’?”

– Tämä on Kurssin mukaan tuhoamiseen tähtävää AA, ja tällanen AA ei tee mitään muuta kuin pitää kärsimystä yllä. (Aiheesta voi halutessaan lukea lisää Kurssin Rukouksen laulu-lisäosasta.)

– Ja vaikka tässä uhrin tarinassa me koetaan ittemme viattomiks, niin tää ei tee meitä onnelliseksi, koska me ostetaan se meidän viattomuus toisten kustannuksella, niitten väärintekijöiden syyllisyyden kustannuksella. Alitajuisesti me tiedetään, että tää ei onnistu, et toisten syyllisyydellä ei voi ostaa itselleen viattomuutta, sen tuntee, miten tahriintunut se oma viattomuus tällön on. Kurssi sanookin, että aina kun me yritetään sälyttää meidän oma alitajuinen syyllisyys muiden harteille, me tullaan loppujen lopuks kokemaan ittemme syyllisiksi.

Syyllisen tarina

– Sit meillä on tää toinen tän erillisyynäytelmän pääjuonista eli syyllisen tarina, jonka takia me koetaan ittemme onnettomaks ja me koetaan, että se on aivan oikein ja oikeutettua, et me kärsitään, koska me ite ollaan syyllisiä, me ite ollaan se väärintekijä.

– Että mä tein jotain väärin ja oon ollu huono ihminen, huono äiti, huono isä, huono lapsi, huono puoliso, huono työntekijä, huono pomo, mitä vaan. Aina vaan mielessä pyörii kaikki se, mitä tein väärin ja mitä jätin tekemättä, eikä sitä osaa vapauttaa itteensä pyörittämättä näitä ajatuksia, koska tuntuu siltä, että se kaikki on totta. Mä oon oikeesti syyllinen, tää tunne on täysin oikeutettua. Tai sit muut syyllistää, ja vaikka aattelee, et se ei oo ihan oikeudenmukaista, niin silti ottaa sen syyllisyyden kantaakseen ja tuntee sitä sisällään.

Kätketyn syyllisyyden piiloleikki

– Ja sitten näiden kahden päätarinan lisäks on olemassa sellainen syyllisyyden esiintulemisen muoto, jota mä kutsun kätketyn syyllisyyden piiloleikiksi. Eli se voi olla, että ei koe itseään minkään epäoikeudenmukaisuuden uhriksi, eikä koe olevansa kauheen syyllinen mihinkään, ja voi ihan ihmetellä, et miks Kurssi puhuu niin paljon syyllisyydestä, et en mä koe sellasta. Tällön se syyllisyys on piilossa. Tällasen alitajuisen syyllisyyden olemassaolon voi oikeastaan tunnistaa vaan siitä, miten se heijastuu esiin.

– Tällanen heijastuma voi olla esim. se, et kiinnittää paljon huomiota muiden ihmisten syyllisyyteen, juttuihin mitä kuulee ja lukee, että joku on kohdellu huonosti muita ihmisiä, tai syyllistynyt johonkin muuhun väärintekemiseen. Et tosi paljon näkee tällasta ja lukee tällaisista ja kiinnittää huomiota tällaseen. Vaikka törmää koko ajan persoonallisuushäiriöisiin ihmisiin, niin ku narsistisiin tai epävakaisiin tyyppeihin, tai törmää alkoholisteihin jotka aiheuttaa kärsimystä läpipiirilleen, tai törmää ihan kamaliin naapureihin. Ja siitä sitten puhuu muidenkin kanssa paljon, että on se kyllä kummallista ja kamalaa, että tuollaisia ihmisiä on.

– Tai se alitajuinen syyllisyys voi heijastua itsen ulkopuolelle vaikka siten, et kohtaa paljon ikäviä tapahtumia, tulee esim. riitaa ja kinastelua, tai et aina kaikki tavarat hajoaa, ja siitä tulee hankaluuksia ja paha mieli ja tekee mieli syyttää tavaroiden valmistajia, että kyllä nykyään valmistetaan niin kehnoa laatua.

– Tai sit se alitajuinen syyllisyys voi näkyä omassa olossa vaan sellasena epämääräisenä tyytymättömyytenä ja levottomuutena, jatkuvana hyvän olon etsimisenä, mutta sitä ei kuitenkaan löydä pysyvästi – pahimmillaan tää sisäinen levottomuus voi johtaa ihan addiktioihinkin.

– Syy miks syyllisyys voi näkyä tällaisina erilaisina heijastumina ja erilaisina muotoina on se, että syyllisyyttä voi ajatella myös vastustamisena. Se on toivetta, että asiat olisi jotenkin toisin. Se on siis tällainen lause, et ”Näin ei pitäisi olla.” Tämähän siellä on syyllisyydenkin tausta-ajatuksena, et sun ei olis pitäny tehdä noin, mun ei olis pitäny tehdä näin, maailman ei pitäis olla tällanen. Eli ihan yhtä lailla kun ego perustuu syyllisyyteen, niin se perustuu myös ajatukseen siitä, että ”näin ei pitäisi olla”. Kurssin Psykoterapia-lisäosa kertookin meille, että ”vastarinta on egon tapa katsoa asioita”.

– Ihan ensinhän me alettiin pistää vastaan Jumalalle ja me sanottiin Hänelle, että tää sun rakkautes ei riitä, me halutaan et asiat on jotenkin toisin – ja sit me tehtiin mitä haluttiin, mut sekään ei kelpaa, tätäkin me vastustetaan. Tällekin mitä me saatiin aikaan, tälle maailmalle ja kaikille sen olennoille me sanotaan koko ajan, et tää ei oo niin kun me haluttas tän olevan. Mä haluan et asiat on toisin. Jos asiat olis niin kun mä haluan et ne on, ni sit kaikki olis hyvin. Tai mä roikun asioissa, joiden uskon tekevän mut onnelliseksi, ja aattelen, et tää asia ei saa loppua, tää asia ei saa muuttua. Me vastustetaan sitä elämän virtaamista siihen suuntaan, mihin elämä haluaa virrata ja yritetään pakottaa se siihen suuntaan, mihin sen meidän mielestä pitäis virrata, et me voitais olla onnellisia.

– Eli merkkejä siitä, et nyt me on annettu väärän mielen saada valta meidän tietoisuudesta, on syyllisyyden kokemisen lisäksi se, että me vastustetaan asioita, ja roikutaan asioissa, ja koetaan elämässämme ristiriitoja, konflikteja ja ongelmia. Ei ihme et me ei olla onnellisia.

Vastuu – En ole egon uhri

– Mikä tahansa se syy onkin, et miks kokee, ettei oo onnellinen, mikä tahansa se tarina onkin, mitä pyörittää ja mihin uskoo, ja mitä tahansa ne kokemukset omassa elämässä onkin, mihin vedoten kokee, ettei voi hyvin, niin Kurssi sanoo, et meidän on nähtävä ja tajuttava, että me ite kannetaan mukanamme kaikkea sitä kärsimystä, jota me koetaan.

– Ja tässä kohtaa on tärkee ymmärtää tätä Kurssin metafysiikkaa. Tää kaikki siis johtuu siitä, et me tehtiin tää maailma tällaiseksi, yhdessä, yhtenä mielenä, kollektiivisena tietoisuutena, joka halusi olla erillään Kaikkeuden eheydestä ja halusi Hengen muodottomuuden sijasta kokea muotona olemista. Me käsikirjotettiin tällanen näytelmä. Ja nyt me koetaan sitä. Sä et ole tehny tätä sinä henkilönä, joka nyt koet olevasi. Kurssi puhuu meille mielen tasolla, ja mieli, tietoisuus, on meille kaikille yhteinen. Niin kuin esim. seuraava Kurssin lause puhuu meille mielen tasolla:

(OT-32) ”Et ole näkemäsi maailman uhri, koska olet itse sen keksinyt.”

– Mä voin omassa mielessäni siis ottaa tietoisesti tästä vastuun, koska mä vihdoin ymmärrän, miten tää kuvio toimii. Jos mä haluan jatkaa erillisenä yksilönä olemisen kokemista, niin mun täytyy uskoa, että me erottiin Jumalasta, ja että se eroaminen oli hirvittävä teko ja meidän on koettava syyllisyyttä tämän tekomme takia. Tästä seuraa, että mä näen ympärillä maailman ja muita ihmisiä ja oman kehoni, jotka jatkavat sellasten tekojen tekemistä, jotka mua järkyttää, koska siihen tarkoitukseen me ne tehtiin. Niin kuin luku 18 kertoo:

(T-18.I.4:4; 5:6; 6:2) ”Teit vain yhden ainoan erehdyksen, joka näytti heittävän sinut ulos Taivaasta. Maailma kohosi tätä erehdystä kätkemään, ja siitä tuli valkokangas, jolle erehdys heijastui ja joka nostettiin sinun ja Totuuden välille.” 

– Siis nää kaikki meidän tarinat, jotka saa meidät kauhistelemaan ja tuomitsemaan ja kokemaan syyllisyyttä ja kärsimään, on olemassa siks, että ne kääntää meidän huomion pois oikeasta ongelmasta, joka on meidän sisällä. Ego käyttää näitä tarinoita ja saa meidät roikkumaan niissä, estääkseen meitä kääntymästä sisäänpäin ja näkemästä sitä alkuperäistä Jumalasta eroamisen haavaa, joka meissä on. Ja sen läpi jos me vielä uskallettas mennä, niin me voitais tunnistaa se meidän oma ydinolemuksemme, se meidän identiteetti Jumalan Poikana.

– Tarkoitus on vain nähdä mitä se ego tekee: erottaa mut pysyvästä rauhan tilasta, joka on mun kaikkein omin ja kaikkein luonnollisin ydintila. Et nähtäis ne egon käyttämät tarinat ja ajatuskuviot ja uskomukset, joita mä en oo aiemmin tajunnu kyseenalaistaa. Haluanko mä ajatella näin ja uskoa näin? – Ja nähdä, miten mä pyöritän menneitä tapahtumia uudelleen ja uudelleen mun mielessä, vaikka ne aiheuttaa kauheasti tuskaa. Haluanko mä yhä tehdä näin? – Ja nähdä ne tunnekoukut, joilla ego mua houkuttaa. Et wau, täällä olis tällaisia tunnekokemuksia tarjolla, eikös olis kivaa saada kokea vähän draamaa ja jännitystä, saisit todella kokea olevasi elossa kun vähän pistettäs tunnekuohut liikkeelle. Mut haluanko mä yhä tällaista tunnevuoristorataa?

– Mitä Kurssi sanoo tästä kaikesta, onks tää kivaa ja hienoa?

(OT-73.6:1-5) ”Unohda egon väitteet, jotka yrittävät todistaa sinulle, että kaikki tämä on itse asiassa Taivasta. Tiedät, että asia ei ole niin. Et voi haluta tätä itsellesi. Harhakuvilla on rajansa. Kärsimys ei ole onnea ja onnea sinä itse asiassa haluat.”

– Hei et kamoon. Sulla ei oo kivaa, ei ainakaan koko aikaa. Mut kukaan ei pakota sua kärsimään, ei maailma eikä ego. Ei ego pompota sua ellet sä anna sen pompottaa sua.

– Ja kannattaa huomata, että me koetaan valtavaa vetovoimaa egoa ja egon syyllisyyttä kohtaan. Vaikka itse Jeesus ilmestyisi tähän fyysisenä olentona ja sanoisi sulle, et sä oot täysin syytön ja viaton ja puhdas ja pyhä, ni me vastattais: ”niin niin joo mut ei se oikein tunnu siltä kun mä tein sitä ja tätä, ja mulle tehtiin sitä ja tätä…” Koska me halutaan olla syyllisiä ja huonoja, koska siten me saadaan jatkaa sen kokemista, että me ollaan erilaisia kuin kaikenkattava, ikuinen rakkaus, eheys ja ykseys. 

– Niin kauan kuin me koetaan ja nähdään syyllisyyttä ja vastustetaan kaikkee, niin kauan me saadaan olla erossa Jumalasta.

Ei syytös, vaan avain vapautumiseen

– Ja tää ei oo mikään syytös, että joo tää on kaikki sun omaa syytäsi. Egohan se yrittää kääntää tämänkin asian syytökseksi. Vaan tää on itse asiassa tästä kaikesta pelastautumisen avain.

– Jos mä hakkaan itteeni päähän ja sanon et au muhun sattuu ja mä kärsin, mut en tiedä yhtään mistä se johtuu ja mitä sille vois tehdä kun mulla ei oo kivaa, ja joku tulee sanomaan, et syy siihen et suhun sattuu on tuo et sä lyöt ittees, ni se ei oo syytös, vaan fakta, jonka avulla asialle voi tehdä jotain.

– Me ei olla onnellisia, koska me hakataan itteemme päähän, eli me on valittu katsella unta, jossa me ollaan erillisiä yksilöitä, erillään toisistamme, erillään kokonaisuudesta, ja erillään meidän Alkulähteestä. Me leikitään, et me ollaan jotain muuta kuin mitä meidän ydin on, eli rauhallinen, tyyni, ikuinen Henki. Ja tää uni, tää näytelmä on kivuliasta. Nyt Kurssi näyttää meille, että tän takia meihin sattuu. Tän valinnan takia meihin sattuu.

(T-27.VIII.10:1-6) (hyvin vahva ja tärkeä kohta Kurssissa) ”Pelastuksen salaisuus ei ole muussa kuin tässä: että sinä aiheutat tämän kaiken itsellesi. Se on totta, olipa hyökkäämisen muoto mikä tahansa. Se on totta, näyttelipä vihollisen ja hyökkääjän roolia kuka tahansa. Se on totta, näyttipä tuskasi ja kärsimyksesi syy olevan mikä tahansa. Sillä jos tietäisit uneksivasi, et reagoisi lainkaan unessa näkemiisi henkilöihin. Olivatpa ne kuinka vihaisia tai ilkeitä tahansa, niillä ei voisi olla minkäänlaista vaikutusta sinuun – paitsi jos sinulta jää huomaamatta, että kyseessä onkin sinun unesi.”

– Eikä tää ei oo syytös, vaan fakta, jonka avulla me voidaan herätä tästä kärsimysunesta, tästä kärsimyshypnoosista, tähän näytelmään uskomisesta, itsemme ja muiden syyttelystä ja voimaantua ja innostua tekemään uudenlainen ja raikas valinta: AA. – AA avulla mä annan kaikkien mun ajatusten ja tunteitten ja kokemusten ja muistojen tulla esiin ja mennä. En takerru enää niihin ja siihen kärsimykseen, jota ne kantavat mukanaan.

– Et jos tää uni ei sua enää miellytä, niin valitse toisin. Eikä tarvii osata tehdä toisenlaista unta. Se, et me on ite haluttu rakentaa meidän todellisuus oli se alkuperäinen erehdys, et ei toisteta sitä enää. Annetaan sen jonkun muun joka tietää meitä paremmin rakentaa se toisenlainen uni:

(T-28.II.5) ”Sinä olet aiheuttanut unen ja voit yhtä hyvin hyväksyä toisenlaisen unen. Anteeksiannon unissa ketään ei pyydetä olemaan uhri ja kärsijä. Juuri tällaisiksi onnellisiksi uniksi ihme muuttaa omat unesi. Se ei pyydä, että tekisit toisenlaisen unen – ainoastaan, että huomaat, että sinä itse teit unen, jonka haluat vaihtaa toiseksi.”

Onnellinen uni

– Kurssissa siis puhutaan et meillä on vaihtoehto, toisenlainen uni eli onnellinen uni ja sillä ei tarkoita, että täällä maailmassa mulle alkas tapahtua kivempia asioita, ja sen takia mulla olis täällä kivempaa. Eikä se tarkoita, et se ego metkuineen jotenkin loppuis tai katoais AA avulla. Ego kuuluu tähän kuvioon, se on osa tätä erillisyystarinaa.

– Onnellinen uni on sitä, että ymmärtää tän kuvion, ymmärtää, mitä tämä kehona eläminen maailmassa on, mihin se perustuu ja miten se pitää itseään yllä, ja sitten valitsee sen, ettei tuomitse sitä, vaan ainoastaan katselee, ja valitsee, mihin tässä unessa keskittyy.

(T-27.VII.15:3-6) ”Uneksi veljesi ystävällisyydestä äläkä mieti unissasi hänen virheitään. Valitse uniesi kohteeksi hänen huomaavaisuutensa äläkä häneltä saamiasi loukkauksia. Anna hänelle anteeksi hänen harhansa ja kiitä häntä kaikesta häneltä saamastasi avusta. Äläkä huitaise syrjään hänen monia lahjojaan, vaikka hän ei olekaan täydellinen unissasi.”

– Onnellinen uni (lempeä uni) = uni ilman syyllisyyttä (T-27.VII.14:6-8) Se on havainnon muutos siitä käsityksestä, että maailma, muut ihmiset tai meidän keho, on syypää siihen, etten mä oo onnellinen siihen ymmärrykseen, että mielenrauha on koko ajan minussa, mun oikeassa mielessä yhdessä Pyhän Hengen kanssa. Eikä millään ole valtaa viedä tätä minulta pois. Ei millään. Egon katselu ei vie mun rauhaa ja onnellisuutta pois. Eikä mun mielenrauha riipu siitä, mitä tässä unessa tapahtuu. Jos joku murtautuu mun kotiin ja vie mun rahat, niin ei hän murtautunut mun mieleen ja vienyt mun mielenrauhaa pois.

– Onnellinen uni on myös sitä, et me annetaan Kaiken Elämän Alkulähteen tahdon ohjata kaikkea ja me voidaan lakata itse olemasta se päällepäsmäri, joka luulee tietävänsä, miten asioiden pitäisi olla. Tää Kurssin käsitys käy hyvin ilmi luvun 18 alaluvusta 5 ”Onnellinen uni”, jossa lukee näin:

(T-18.V.4:1-3) ”Onnellisista unista tulee totta – ei sen vuoksia, että ne ovat unia, vaan sen vuoksi, että ne ovat onnellisia. Joten niiden täytyy olla rakastavia. Niiden sanoma on: ”Tapahtukoon Sinun Tahtosi”, eikä:”Minä tahdon toisin”.”

– Onnellisessa unessa me aletaan käyttää kaikkee, mitä täällä näyttää tapahtuvan siihen, et me muistutetaan itteemme, et me voidaan päättää ollaanko me poissa tolaltaan vai ollaanko me rauhassa. Tai paremmin sanottuna: me katsellaan rauhallisina sitä osaa meistä, joka on poissa tolaltaan, jotta me aletaan ymmärtää, ettei me ehkä enää haluta mennä sen rauhattomuuteen mukaan.

– Onnellisessa unessa maailman tarkoitus siis muuttuu. Aiemmin me huijattiin itteemme ja kerrottiin ittellemme, et maailman tarkoitus on tehdä mut onnelliseksi, ja samaan aikaan syvällä pinnan alla me haluttiin, et maailma tekee meidät onnettomiksi, koska siten me saatiin jatkaa Jumalasta erossa olemisen kokemista. Nyt me annetaan maailmalle AA:n tarkoitus ja se tarkoitus, että kaikki tapahtumat ja kaikki ihmiset saa olla mulle harjoituskumppaneita siinä, etten anna enää minkään itseni ulkopuolella olevan olosuhteen viedä mun ydinolemuksessa olevaa Jumalan rauhaa pois multa, koska se on se asia, jota eniten haluan. En halua keinotekoista onnea ohimenevistä asioista ja ohimenevistä ihmissuhteista, vaan haluan oppia muistamaan pysyvän onnen, joka on sisälläni.

– Ja tosi tärkeetä on ymmärtää miks mä mielen tasolla tein tällasen unen ja käsikirjotin tällasen näytelmän, josta en enää tykkää ja jota mä en enää halua valita: mä aloin pelätä totuutta ittestäni. Kun totuus musta on, et mä olen yhtä Jumalan kanssa, mä olen yhtä Rakkauden kanssa. Ja sitä mä aloin pelätä. Jumalan Rakkauteen sulautumista. Nyt mä ymmärrän että totuudessa minusta itsestäni ei ole mitään pelättävää, joten mä valitsen sen että mut saa vähitellen herättää tästä unesta. Ei liian voimallisesti saa herättää, se nostas mussa taas ton pelon esiin, vaan vähitellen ja pienin askelin mut saa herättää.

AA ja antaa kaiken olla

– Mulla ainakin tää meni niin, et mä vaan huomasin jossain vaiheessa, et mua ei taida enää kiinnostaa etsiä psykologisia syitä mun kärsimykselle vaikka traumoista tai sukulinjoista. Eikä mua taida kiinnostaa etsiä henkisiä syitä mun kärsimykselle vaikka menneistä kokemuksista ja menneistä elämistä. Eikä mua taida kiinnostaa enää karmat ja syklit ja elementit ja energiat. Tai galaktiset seikkailut joko maan päälle inkarnoituneena sieluna tai tähtisieluna jossain tähtijärjestelmässä.

– Koska mä tajusin, et näissä kaikissa se on yksilö, fyysinen tai psyykkinen tai energeettinen tai mikä onkaan, mut se on aina jollain lailla yksilöllinen olemassaolon muoto, joka haluaa kokea asioita tai luoda asioita. Ja se ei enää kiinnosta. Tää erillisenä olemisen näytelmä lupaa aina jotain, joka antas mulle onnea, mut se ei ikinä ole pysyvää. Ja erillisyys sisältää aina jotain kärsimystä, missä tahansa maailmankaikkeuden kolkissa tai rinnakkaisissa todellisuuksissa tai energiasfääreissä me liidelläänkään, joten nyt tää saa riittää. Vain totuus enää kiinnostaa. Mä haluan sitä on mikä on todellista.

(OT-251) ”Olen etsinyt monia asioita ja löytänyt epätoivoa. Nyt etsin vain yhtä, sillä siihen yhteen sisältyy kaikki, mitä tarvitsen. Nyt huomaan, että tarvitsen vain totuutta. Siinä kaikki tarpeet tyydyttyvät, kaikki halut päättyvät ja kaikki toiveet ovat lopultakin täyttyneet ja unet häipyneet. Nyt minulla on kaikki, mitä voin haluta. Ja nyt huomaan vihdoin saaneeni rauhan.”

– Tähän asti Jumalaan ja Rakkauteen sulautuminen on pelottanu, mut nyt mä oon vihdoin avannu mun silmät ja nähny, millasen hinnan mä maksan näistä mun seikkailuista, jotka mä oon tehnyt egon ja väärän mielen ohjaamana.

(OT-osa II.10.4.2-4) ”Älä pelkää rakkautta. Sillä se yksin voi parantaa kaiken surun, pyyhkiä pois kaikki kyyneleet ja herättää lempeästi tuskan unesta Pojan, jonka Jumala tunnustaa Omakseen. Sitä älä pelkää.”

– Ja koska mä en enää oo niin sairaan kiinnostunut tästä yksilöstä, jota mä tässä oon seurailemassa, tän roolihenkilön seikkailuista, niin mä en enää pönkitä tätä ja ota kaikkea niin henkilökohtaisesti ja vakavasti, niin se tarkoittaa, et mä en enää oo investoinut niin hirveesti tähän yksilöön, joka nyt on ottanut Marjan näennäisen muodon. Mä oon tän kaiken neutraali tai hyväntuulinen katselija. Mä vaan katselen lempeesti hymyillen Marjaa ja maailmaa. Marja saa olla just sellainen kun on. Muut ihmiset saa olla just sellaisia kun on. Ja maailma saa olla just sellainen kun on. Niin kuin harjoitus 243 sanoo: ”Tänään en arvostele mitään, mikä tapahtuu.”

– Kyseessä on siis totaalinen rentoutuminen elämän edessä! Ja sit sitä huomaa, miten ihanaa on, kun ei tarttekaan ottaa tätä kaikkee niin raskaasti ja vakavasti, tai et mä voin pyytää apua PH:ltä, että mä voin katsoa hänen kanssaan yhdessä laajemmasta tietoisuudesta käsin sitä pientä minua, joka ottaa tän kaiken raskaasti ja vakavasti. Silloin kaikkeen alkaa virrata keveys ja lempeys.

– Koska mä tiedän, että mikään mitä tapahtuu maailmassa tai mun kehossa ei voi viedä tätä lempeyttä ja onnellisuutta ja rauhaa pois mun mielestä ellen mä anna sille sitä valtaa, niin sehän tarkoittaa että mä voin antaa kaiken olla just sellaista kun se on. Mun ei tarvitse yrittää kontrolloida mitään, koska mä tiedän, että mä oon turvassa, mitä tahansa tapahtuukaan. Ja mä tiedän että kaikki menee just oikein, mitä tahansa tapahtuukaan.

(OT-268.1:5-6) ”Rakkaudessa minut luotiin ja Rakkauteen minä jään ikuisiksi ajoiksi. Mikä minua voisi pelottaa, kun annan kaikkien asioiden olla juuri sellaisia kuin ne ovat?”

– Ei se haittaa, että tällanen erillinen yksilö, tällanen tarina nimeltä Marja näyttää ilmestyvän tähän. Se mun ydin on oleellinen. Siihen mä haluan samaistua. Ja kattoo suurella hellyydellä tätä näennäisten muotojen ilmestymistä. Koska tuomiten ja vastustaen näitten kattominen pitää kärsimystä yllä. Me ymmärretään ittemme ja toisemme ja maailma väärin, jos me sanotaan, et näin ei pitäisi olla. Siten me työnnetään se omassa sisimmässä oleva syyllisyyden ja ristiriidan ja epäharmonian tunne ulospäin, ja nähdää sitä lisää ympärillämme. Jos me tunnetaan siellä meidän sisällä rauhaa ja harmoniaa ja onnea, me nähdään se ympärillämme, mitä tahansa meidän ympärillä tapahtuukaan muodon tasolla.

(T-21.j.1:7) ”Älä yritä muuttaa maailmaa, vaan valitse mielummin mielesi muuttaminen maailman suhteen.”

– On ihan mahtavaa, et me voidaan nähdä meidän ympärillä vain rakkautta tai rakkauden pyyntöä, koska ne molemmat saa meidät muistamaan rakkauden sisällämme. Ja ilon! Ilokin on tärkeää!

(T-21.j.2:7) ”Näkemäsi maailma näyttää sinulle, miten paljon iloa olet antanut itsesi nähdä itsessäsi ja hyväksyä omaksesi.”

– Ja mitä enemmän rakkautta ja iloa me uskalletaan nähdä itsessämme, sitä enemmän me halutaan alkaa jakaa sitä.

(T-5.j.1:6) ”Ilo houkuttelee esiin sille ominaisen halun ilon jakamiseksi.”

– Muistetaan vaan koko ajan, et rakkaudessa ei oo mitään pelättävää, vaan siinä me saadaan levätä.

(T-7.VII.6:4) ”Lepää Jumalan rakkaudessa ja suojele lepoasi rakastamalla.”

KUKA OLEN?

– Mä tuon esiin tähän alkuun yhden isomman näkökulman, johon on hyvä heijastaa kaikki mitä me on tähän asti puhuttu ja mistä me tänään puhutaan. Mä tajusin et tästä on paljon sekaannusta, mikä voi tehdä sitä, että Kurssia on vaikeaa ymmärtää. Tää toivottavasti auttaa paremmin ymmärtämään koko Kurssin lähtökohtaa ja sitä, mistä me tänään sitten myöhemmin puhutaan.

– Eikä tää oo pelkkää teoriaa, vaan tää konkreettisella tavalla vaikuttaa siihen, miten itsensä voi nähdä arjessa ja miltä se oma elämä tuntuu.

– Eli: osassa henkisiä opetuksia kerrotaan, et tää fyysinen maailmankaikkeus kaikkine olentoineen ja kehoineen on Jumalan tapa tutkia itseään ja täydentää itseään kokemalla itsensä. Mutta Kurssi ei opeta näin. Kurssin mukaan Jumala on täydellinen, eikä täydellisen tarvitse jotenkin tulla täydellisemmäksi. Ei se voi tulla täydellisemmäksi. Ei sen tarvitse tutkia itseään. Joten Kurssin mukaan tällainen tietoisuuden itsensä tutkimisen matka erillisyydessä, niin sillä ei sen suurempaa tai syvempää merkitystä sinällään, itsessään.

– Ja tietoisuudesta, eli siitä, että on joku joka on tietoinen jostain ja voi havaita ja tutkia jotain, käyttäen sanaa consciousness, niin siitä Kurssissa sanotaankin tällä tavalla:

(T-3.IV.2:1-2) ”Tietoisuus, havaitseminen, oli ensimmäinen osittuminen, joka mieleen astui Jumalasta eroamisen jälkeen ja jonka ansiosta mielestä tuli havainnoija eikä luoja. Tietoisuus samaistetaan aivan oikein egon alueeksi.”

– Eli Kurssin sanastossa Jumala ei ole tietoisuus. Jumala on tietoisuuden tuolla puolen oleva Tieto, jossa on vain puhdas oleminen. Ja Jumalan Mieli on luonut Jumalan Pojan, joka on se, mitä me ollaan. Kun tämä äärimmäisen laaja ja valtava Jumalan Pojan mieli nukahtaa, se voi kuvitella et se on jotain muuta kuin yhtä Isänsä, Luojansa, Kaikkeuden kanssa ja et se voi saada aikaan jotain muuta mitä Jumala on luonut. Näin se alkaa tutkia tietoisuudessaan erillisyyttä, aikaa ja paikkaa, ja se alkaa tehdä erilaisia muotoja ja olentoja ja asioita ja se voi kokea olevansa ne. Tämä muodon maailmassa touhuaminen on sitä nukahtanutta ja egon vallassa olevaa väärää mieltä. Kehot ja maailma on siis egon ja väärän mielen alaisuudessa.

(KS-4.1:1-3) ”Näkemäsi maailma on maailmaa koskeva harha. Jumala ei sitä luonut, sillä Hänen luomansa täytyy olla yhtä ikuista kuin Hän itsekin. Näkemässäsi maailmassa ei ole mitään, mikä kestäisi ikuisesti.”

– Tää meidän tulis hoksata, että me voidaan muuttaa mieltämme itsemme ja maailman suhteen.

(T-4.I.4:4-5) ”Sinä näet unta Jumalasta erossa olevasta egosta ja uskot maailmaan, joka perustuu siihen. Se on sinulle hyvin todellinen. Et voi tehdä sitä tekemättömäksi muuttamatta mieltäsi sen suhteen.”

– Kun tämän ymmärtää, niin siitä seuraa suuri vapautuminen. Tää ei ookaan niin vakavaa. Tässä ei tapahdukaan mitään sen järisyttävämpää. Tän voi ottaa iloisesti, leikinomaisesti.

(OT-12.5:3) ”Jos voisit hyväksyä sen, että maailmalla ei ole mitään merkitystä, ja antaisit totuuden ilmestyä itsellesi kirjoitettuna maailman kuvan poikki, se tekisi sinut sanoinkuvaamattoman onnelliseksi.”

– No egohan ei halua kuulla tällaista. Se pahottaa mielensä tästä. Siksi suuri osa erilaisista henkisistä opeista painottaa kehon ja maailman tärkeyttä, koska sitä me egona ja kehona halutaan kuulla. Me halutaan et tää on tärkeää ja et tällä on merkitystä ja et mulla on merkitystä, koska me halutaan olla ego, eli erillinen yksilö. Ja siksi kaikki minkä ego kuulee, vaikka Kurssin opetukset, se kääntää merkitsemään, että mun tekemiset on tärkeitä, minä olen tärkeä, keho on tärkeä ja maailma on tärkeä ja se pitää pelastaa ja kiireesti. Mutta mitä Kurssi sanoo?

(T-30.V.1:1) ”Todellinen maailma on mielentila, jossa anteeksiantamus nähdään maailman ainoana tarkoituksena.”

– Siis mun mielentila onkin se tärkein juttu. Joten kaikelle tuleekin uusi merkitys, eli se, että mä voin käyttää kaikkea tapahtuvaa, mitä mun keholle ja kehossa tapahtuu ja mitä keho kokee ja tekee, et mä voisin löytää sen oikean mielentilan ja antaa anteeks ja muistaa totuuden. Tää uusi tarkoitus tekee tästä merkityksellistä. Mitä tahansa tapahtuu, mä oon valpas ja kiinnitän siihen huomiota, et mä näen, miten tämänkin asia tässä, joka mulle nyt tulee tähän esiin, voi auttaa mua muistamaan totuuden mun sisällä. On se sitten joku arkinen asia tai tilanne tai joku suuri henkinen tai yliluonnollinen kokemus tai joku suuri oivallus. Kaiken merkitys on sama.

– No niin, siirrytäänpäs päivän aiheeseen, joka liittyy tosi tärkeällä tavalla siihen, mitä äsken toin esiin. Päivän aiheena on: ”Kuka olen?” Ja se syy, miks me halutaan sitä pohtia on se, et me halutaan vapautua tästä kärsimysnäytelmästä, jota me nyt eletään. Kun aika helposti sitä käy niin, et me tiedetään teoriassa, et me ollaan mieli eli tietoisuus, joka muistaessaan totuuden, oikeassa mielessään, palaa lopulta Henkeen, Hengeksi, joka se on aina ollutkin.

(T-8.VI.9:6-7) ”Matka Jumalan luokse on pelkästään tiedon uudelleenheräämistä, tiedon siitä missä sinä olet aina ja mitä sinä olet ikuisesti. Se on matka ilman etäisyyttä kohti päämäärää, joka ei koskaan ole muuttunut.”

– Siis vaikka me tiedetään teoriassa, et se meidän oikean mielen tietoisuus, awareness, on portti tai väylä takaisin Kotiin, eli takaisin Ykseyteen, niin tämä tieto ei välity meidän omaan arkeen. Omassa arjessa me eletään kuin me oltais tää keho. Me uskotaan et me ollaan tämä keho ja me otetaan asiat, jotka tälle keholle tapahtuu ja jotka tää keho tekee tosissaanja vakavasti. Ja me uskotaan niitä ajatuksia, joita tämä keho ajattelee. Ja sit me kärsitään.

Kaksi identiteettiä

– No tässä Kurssi voi auttaa meitä, koska yks Kurssin pääteemoista on auttaa meitä ymmärtämään se, et meillä on itse asiassa kaks identiteettiä. Kun mä ensin ymmärrän, mikä tää koko kuvio on, ni sen kautta mä voin ymmärtää, että mitkä nää kaksi identiteettiä mussa on, sitten mä voi alkaa ymmärtää, etten mä ole se minä joka olen kuvitellut olevani vaan se toinen, ja lopuksi: sitä minää, joka olen kuvitellut olevani, ei ole olemassakaan. Oikeasti ei ole kuin yksi Identiteetti. Mutta siihen pääsemiseks on ymmärrettävä, miten mä oon identifioitunut täks toiseks minuks, joka onkin itse asiassa illuusiota.

A. Egominä

– Mitkä ne kaksi identiteettiä siis on? Ensinnäkin on se minä, joka on mulle tutuin, tää tyyppi tässä.

– Täällä meidän kokemusmaailmassa me koetaan et me ollaan tää keho, ja me helposti luullaan niin kun psykologiassa opetetaan, et ego on vaan pieni osa meidän keho-mieltä. Mutta Kurssin sanastossa tämä kehona oleminen siis on kokonaisuudessaan egoa, ja samoin on koko tämä ilmenevä muodon maailma. Jos minä uskon ja koen olevani tää tyyppi tässä, tää keho, tää henkilö, niin silloin mä oon samaistunut egoon.

– Tän ymmärtämiseks ni pohditaanpas oikein kunnolla seuraavaa sitaattia, jonka oon aiemminkin lukenut. Mutta pohditaanpa uudelleen.

(OT-72.2:1-2) ”Egon perustoiveena on täyttää Jumalan paikka. Itse asiassa ego onkin tämän toiveen fyysinen ruumiillistuma. Juuri tämä toive näyttää rakentavan mielen ympärille kehon, pitävän sen yksinäisenä ja erossa Jumalasta.”

– Kun tämän ymmärtää, niin Kurssin lauseet egosta nousevat ihan eri merkitykseen. Niissä puhutaankin minusta kehona ja henkilönä, tästä koko tyypistä, joka luulen olevani.

(T-7.VII.11:1) ”Kun näet yhdenkin osan egon ajattelumallista täysin mielenvikaisena, täysin harhaisena ja täysin epähaluttavana, olet arvioinut sen kokonaisuudessaan oikein.”

– Tämähän tarkottaa sitä, et mun usko siihen, että minä olen tämä erillinen yksilö, tämä keho, on täysin mielenvikaista, täysin harhaista ja täysin epähaluttavaa.

– Kurssihan koko ajan kertoo meille, että sinä et ole keho, etkä sinä ole ego.

(OT-201) ”Minä en ole keho. Olen vapaa. Sillä olen yhä sellainen, miksi Jumala minut loi.”

(KS-2.2:1-4) ”Mitä ego on? Olemattomuutta, mutta sellaisessa muodossa, että se näyttää olevan jotakin. Muotojen maailmassa egoa ei voida kieltää, sillä ainoastaan se tuntuu todelliselta. Voisiko Jumalan Pojalla, sellaisena kuin Hän hänet loi, kuitenkaan olla asuinsijaa jonkinlaisessa muodossa tai muodon maailmassa?”

– Me on siis tekemällä tehty – tai pikemmin kuviteltu tehneemme – itsemme erilaiseksi, miksi Jumala meidät loi. Me on tehty tällainen omakuva, mielikuva kehosta ja maailmasta, tällanen käsitys ja käsite siitä, mitä me ollaan, ja nyt me eletään sitä todeksi. Egoon ja kehoon samastuminen merkitsee sitä, että me hyökätään sitä vastaan, mitä me oikeasti ollaan, ja tehdään itsemme pieneksi ja surkeaksi, vaikka todellisuudessa me ollaan valtava, ikuinen Jumalan Lapsi.

(T-12.III.6:1-3,5) ”Egoon samastuminen merkitsee itseään vastaan hyökkäämistä ja itsensä tekemistä köyhäksi. Sen vuoksi jokainen, joka samastuu egoon, tuntee jääneensä osattomaksi. Sen jälkeen hän kokee masennusta tai vihaa, koska hän on vaihtanut Itsensä rakastamisen vihaan ja saanut itsensä pelkäämään itseään. Vaikka hän onkin täysin tietoinen ahdistuksesta, hän ei näe omaa samastumistaan egoon sen syyksi, ja yrittää aina selvitä asiasta tekemällä jonkinlaisia mielenvikaisia ”järjestelyjä” maailman kanssa.”

(OT-49.1:3-4; 2:3) ”Toinen mielesi osa toimii maailmassa ja tottelee maailman lakeja. Juuri tämä osa on jatkuvasti häiriintynyt, epäjärjestyksessä ja äärettömän epävarma. Se on hullu harhakuva, kiihkeä ja sekopäinen vailla minkäänlaista todellisuustajua.”

(OT-95.2:1-2) ”Näet itsesi Jumalan luomistyön naurettavana irvikuvana: heikkona, ilkeänä, rumana ja syntisenä, kurjana ja kipujen runtelemana. Se edustaa omaa tulkintaasi itsestäsi, että olet itse, joka on jakautunut moniin sotiviin osiin ja joka on erossa Jumalasta.”

– Mutta onneks tämä on vain kuvitelmaa ja unta ja leikkiä.

(OT-191) ”Voisiko tämä kuitenkaan olla mitään muuta kuin leikki, jossa leikit, että todellinen Identiteettisi voidaan kieltää? Sinä olet sellainen, miksi Jumala sinut loi. On silkkaa hullutusta uskoa mihinkään muuhun kuin tähän ainoaan asiaan. Tämän ainoan ajatuksen myötä jokainen vapautuu. Tämä yksi ja ainoa totuus häivyttää kaikki harhat.”

– No mites tähän hullutukseen uskomisen vois lopettaa, miten tän leikin lopettas, miten tästä pelastuisi?

(OT-93.7:1) ”Pelastus ei muuta tarvitse kuin että hyväksyt yhden ajatuksen: olet sellainen, miksi Jumala sinut loi, etkä sellainen, miksi itse teit itsesi.”

– Ja tämähän tapahtuu anteeksannon harjoittamisen avulla. Esimerkiks harjoituksessa 121 puhutaan tästä väärälle itselle anteeksiantamisesta eli just siitä siihen identifioitumisen lopettamisesta:

(OT-121.6:3-4) ”Niin kuin olet itse opettanut synnin käsitteen itsellesi, niin sinun on opittava myös anteeksiannon käsite, mutta Opettajan on oltava joku muu kuin sinä itse, sen on oltava Hän, joka edustaa sinussa olevaa toista Itseä. Hänen kauttaan opit antamaan anteeksi sille itselle, jonka luulit tehneesi, jolloin voit päästää siitä irti.”

– Tää koko maailma ja kaikki kehot täällä on sen väärän mielen mukaisen identiteetin, minäkäsitteen fyysisiä heijastumia.

(T-31.VII.3:4; 4:1-2) ”On olemassa maailma, joka on sen maailman yläpuolella, jonka pelkät silmäsi voivat tarjota nähtäväksesi. Sinä elät siinä maailmassa aivan yhtä paljon kuin tässä maailmassa. Sillä ne molemmat ovat käsityksiä omasta itsestäsi, joita voidaan vaihtaa keskenään, mutta joita ei koskaan voida pitää voimassa samanaikaisesti.”

B. Tietoisuusminä

– No mikäs se toinen Identiteetti (isolla iillä) on? Mitä me oikeesti ollaan? No tätä ei kannata kysyä omalta ihmismieleltä, keho-mieleltä ja omalta älylliseltä ymmärrykseltä.

(T-20.III.7:5-7,9) ”Älä kysy egolta: ”Mitä minä olen?” Koko maailmankaikkeudessa hän on ainoa, joka ei sitä tiedä. Häneltä sinä kuitenkin sitä kysyt, ja juuri hänen vastaukseensa haluat sopeutua. Sen puoleen sinä käännyt ja kyselet maailmankaikkeuden merkitystä.”

– Kun me ei kysellä egolta sitä, mitä me ollaan, niin sit me voidaan päästä käsiksi Totuuteen meistä, sellasena miks Jumala meidät loi.

(OT-158.1:2-3) ”Olet mieli, olet Mielessä ja pelkkää mieltä, ikuisesti synnitön, täysin peloton, sillä sinut luotiin Rakkaudesta. Et ole jättänyt Alkulähdettäsi, vaan olet juuri sellainen miksi sinut luotiin.”

(OT-95.10:2; 13:1,3-4) ”Olet yksi Itse, yhtä Luojasi kanssa, rajaton voimassa ja rauhassa. Olet täydessä sopusoinnussa kaiken olevaisen kanssa. Tunne tämä Itse itsessäsi ja anna sen loistaa pois kaikki harhasi ja epäilyksesi. Tämä on sinun oma Itsesi, Jumalan Itsensä Pyhä Poika, Jonka voima on aina sinussa ja Jonka Rakkaus kuuluu aina sinulle.”

– Joten täällä jo se, että muistaa, et mä en oo keho vaan oon mieli eli tietoisuus ja just se oikea mieli, on jo suuri askel eteenpäin kohti sitä meidän oikeaa Identiteettiä. Ja se meidän oikea Identiteetti on rakkautta ja se on meille kaikille yhteinen, se on meillä kaikilla sama. Todellinen olemassaolo on meille kaikille yhteinen.

Yksilöllisyys

– Ongelmahan on se, et me sekotetaan meidän yksilöllisyys ja olemassaolo keskenään, eli me luullaan, että yksilöllinen olemassaolo on ainoa olemisen muoto. Siks meitä pelottaa ajatus egoon uskomisen lopettamisesta, koska se tarkottaa oman yksilöllisyyden menettämistä ja rakkauteen sulautumista.

(T-4.III.3:2-5) ”Ego syntyi Jumalasta eroamisen seurauksena ja sen olemassaolon jatkuminen riippuu siitä, että sinä jatkuvasti uskot tähän eroon. Egon täytyy antaa sinulle jonkinlainen palkkio tällaisen uskon ylläpitämisestä. Muuta se ei voi tarjota kuin tunteen tilapäisestä olemassaolosta, joka alkaa siitä, kun se itse alkoi, ja loppuu siihen, kun se itse loppuu. Se kertoo sinulle, että tämä elämä on sinun olemassaolosi, koska se on sen oma olemassaolo.”

– Tää systeemi missä me ollaan on aika pirullinen, koska ratkaisu meidän ongelmiin on hyvin yksinkertainen, identiteetin vaihtaminen, mut tää systeemi on saanu meidät uskomaan, et se ratkaisu tuhoaa meidät, että me kadotaan.

(OT-93.4:2-4) ”Sinun omatekoinen kuvasi ei voi kestää Jumalan tahdon edessä. Sinä luulet, että se merkitsee kuolemaa, mutta se onkin elämä. Sinä luulet tuhoutuneesi, mutta oletkin pelastunut.”

– Kun me sekotetaan tää erillisyyskuvitelma, tää uni siihen, kuka me ollaan, me kadotetaan muisto siitä, mitä me oikeasti ollaan.

(T-28.IV.2:2-10) ”Kieltäydy olemasta osa pelottavia unia, esiintyivätpä ne missä muodossa tahansa, sillä niissä sinä kadotat todellisen identiteettisi. Mutta kun et hyväksy unia olemassaolosi syyksi ja seurauksiksi, löydät itsesi. Olet erossa unista, mutta et erossa hänestä, joka niitä näkee. Näin erotat unennäkijän unesta, ja liityt niistä toiseen, mutta annat toisen häipyä. Uni ei ole muuta kuin mielessäsi oleva harha. Ja mielen kanssa haluat liittyä yhteen, mutta et koskaan unen kanssa. Juuri unta sinä pelkäät etkä mieltä. Näet ne samana, koska luulet, että et itsekään ole muuta kuin uni. Etkä tiedä tai pysty erottamaan, mikä itsessäsi on todellista ja mikä vain harhaa.”

Miksi tämä leikki

– Kurssi siis saa meidät ymmärtämään, miks me on tehty nää kehot ja tää maailma: siksi, että me ei muistettas totuutta siitä, mitä me oikeasti ollaan. Että me harhaannuttais tähän leikkiin, leikkimään et me ollaan erillisiä yksilöitä, jotka on erillään kokonaisuudesta ja jotka voi kokea pelkoa, syyllisyyttä, vääränlaisuutta ja puutetta, ja jotka voi tuomita ja arvostella toisia ilman että se vaikuttaa omaan itseen mitenkään. Tää on Kurssin mukaan lasten uskotteluleikki ja me ollaan lapsia, jotka leikkivät leikkikaluilla, jotka satuttaa meitä, eikä me tajuta, mitä me ollaan tekemässä. Ja koko juttu, koko maailma, on olemassa vain siks, et me halutaan olla jotain muuta kuin mitä me ollaan. Eikä maailmasta lähdetä pois kuoleman, vaan totuuden kautta, niin kuin luvussa 3 kerrotaan. On siis alettava ajatella niin kuin harjoituksessa 240 neuvotaan:

(OT-240.1:3-5) ”Yksikään asia tässä maailmassa ei ole totta. On täysin merkityksetöntä missä muodossa se ilmenee. Se ei todista muusta kuin itseäsi koskevista harhakuvista.”

– Kurssi kertoo myös tästä paikasta, että:

(T-13.VII.17:6-7) ”Sinä et asu täällä, vaan ikuisuudessa. Teet matkaa vain unissa, vaikka oletkin turvassa kotonasi.”

– Mut mitä se oikein merkittee, kun tossa sanottiin, et sinä et asu täällä. Missä me sitten asutaan, missä me sit ollaan, jos me ei olla täällä?

Näytelmän hahmo

– Mulla ainakin tämän ymmärtämiseen on auttanut parhaiten se, et aatteleekin tätä kaikkea näytelmänä ja itseään, eli tätä kehominua, joka nyt kuvittelen olevani, näytelmän hahmona. Kurssi puhuukin kappaleen 4 alussa tästä kaikesta Jumalasta eroamisen näytelmänä, ja se puhuu siitä, miten me näytellään tässä unessamme näitä rooleja, luvussa 27 näin:

(T-27.VIII.1:1-3; 2:1) ”Maailman unissa keho on keskeinen hahmo. Ilman kehoa ei ole olemassa yhtäkään unta, eikä kehoa ole olemassa ilman unta, jossa se toimii ikään kuin se olisi henkilö, jonka voi nähdä ja johon voi uskoa. Se näyttelee keskeistä osaa jokaisessa unessa, joka kertoo tarinan siitä, miten toiset kehot sen tekivät, miten se syntyi kehon ulkopuoliseen maailmaan, miten se elää pienen hetken ja sitten kuolee ja liittyy tomussa muihin kehoihin, jotka kuolevat niin kuin se itsekin. Uneksiminen saa maailmassa monia muotoja, koska keho yrittää monin tavoin todistaa, että se on itsenäinen ja todellinen.

– Eli ajatellaanpa nyt tarkemmin tätä vertauskuvaa näytelmästä. Kuvitellaan sellainen tilanne, et mä, Marja, esitän Tampereella kesäteatterissa Romeo ja Julia -näytelmässä Juliaa. Oonko mä sillon oikeasti Italiassa? Oonko mää keskiajalla? Oonko mä Julia? Ei, vaan mä oon koko ajan oikeasti Marja ja mä oon koko ajan Tampereella.

– Koko sen näytelmän ajan minä, Marja, olen tämän Julia-hahmon sisällä. Mä voin muistaa sen et mä oon Marja sen näytelmän aikana, tai sit mä voin upota siihen näytelmään niin täysin, et mä koen olevani Italiassa ja et on keskiaika ja oon Julia, ja elän sitä ihan täysiä ja itken ja kärsin. Mä voin samaistua siihen mun roolihahmoon täysin ja unohtaa totuuden itsestäni Marjana, hetkeksi.

– Samoin tässä meidän elämässä maan päällä, tässä erillisyysnäytelmässä, se mun ydinolemus, se todellinen Itse, jonka Jumala on luonut, mun Identiteetti Jumalan poikana, täydellinen rakkaus, se on tässä koko ajan mun sisällä, vaikka mä päällisin puolin näyttelen tätä minää, tätä erillistä, kehollista yksilöä nimeltä Marja. Itse on todellinen, mutta minä, tää Marja-hahmo, on kuvitteellinen tarina; se on heijastuma meidän yhteisessä mielessä olevasta Jumalasta eroamisen ajatuksesta. Totta kai sillä hetkellä, kun tätä ’elämä kehona’ -näytelmää kovalla innolla näytellään, niin se tuntuu ja näyttää todelliselta. Mutta se ei oo todellista todellisuutta, niin kuin ei Romeo ja Julia -näytelmäkään oo todellista todellisuutta, vaikka me voidaan sitä näytelmää seurata ja nähdä se ja kokea se.

-Ja ihan samoin kun jos silloin kun mä oon kesäteatterin lavalla, niin jos keskittyy vaan siihen Julian hahmoon, miltä se näyttää, mitä se puhuu ja tekee, niin se voi peittää näkyvistä sen, et oikeesti se on Marja, joka siinä lavalla on. Samoin tässä meidän elämässä, jos vain keskittyy tähän roolihahmoonsa ja uskoo siihen, et mä olen tää hahmo, tää keho, tää henkilö; tää joka kärsii ja syyttää ja syyllistyy, niin se peittää näkyvistä sen, mitä mä oikeasti oon.

– Ja se mun ydinolemus, joka ei asu täällä vaan ikuisuudessa, jonka sanoin et se on mun sisällä, niin sehän ei oo missään paikassa tai ajassa. Se ei siis käytännössä oo mun sisällä, ei fyysisesti eikä henkisesti, vaan Jumalan Poika on tää laaja tietoisuuden kenttä, jossa tää koko näytelmä tapahtuu. Mutta siitä on helpointa sanoa, et se on sisällä, niin kuin luvussa 29:

(T-29:V.2:3) ”Taivaan muuttumattomuus on sinussa, niin syvällä sisimmässäsi, että kaikki, mikä on tästä maailmasta, ohittaa se huomaamatta ja näkymättä.”

– Tän roolihenkilön katselu oikealla mielellä yhdessä Pyhän Hengen kanssa on AA ja se saa meidän samaistumisen tähän kehoon vähän hellittämään. Se on askel kohti sitä meidän kaikkein todellisinta olemusta, joka on yhtä Jumalan kanssa. Ja tää Marja-roolihahmo tekee kaikenlaisia asioita, se on inhimillinen, ei täydellinen, ja sille tehdään kaikenlaisia asioita, tän näytelmän puitteissa. Mutta ne tapahtuu vain tässä näytelmässä, ei siinä todellisessa todellisuudessa. Sen takia Kurssi sanoo näin:

(T-13.I.3:2) ”Ajassa et ole syytön, vaan ikuisuudessa.”

– Kenneth Wapnick neuvoo, et jos haluaa siinä omassa arjessaan alkaa ymmärtää tätä kahta identiteettiä ja sitä, kumpi mä oikeesti oon, ni voi alkaa tekemään sellasta harjoitusta, et koko ajan, kun jotain tapahtuu, varsinkin jos se on jotain, joka saa meidät pois tolaltaan, ni kysyy itseltään, et: ”Mitä tekemistä tällä on mun kanssa, mun todellisen Itsen kanssa, joka on se, miksi Jumala mut loi?”

– Mä tykkään tehdä tätä harjotusta. Aina kun mä koen sisälläni jotain järkytystä tai pelkoa tai syyllisyyttä; tai mä uskon johonkin mun ajatukseen joka huolettaa ja ahdistaa mua; tai mä huomaan et oon alkanu tuomita jotakuta, niin mä lähden tekemään AA eli katson sitä tilannetta yhdessä Pyhän Hengen kanssa oikean mielen rauhasta käsin, antaen sen mun kokemuksen olla just sitä mitä se on, koska mä tiedän, et on hyvä et se tulee esiin. Ja mä tiedän, miksi mä koen sitä – koska mä oon valinnu olla erossa Jumalan rakkaudesta ja rauhasta, ja tää tilanne tässä vaan heijastaa sitä todellista haavaa ja kipua mun sisällä, jota mä koen koska mä kuvittelen, et mä oon joutunu Kaikkeuden ulkopuolelle tän mun oman päätöksen takia.

– Ja kun mä oon suostunu näkemään itsessäni tän kaikkein perimmäisen kivun, ni sit mä lopuks kysyn iteltäni, et mitä tekemistä tän Marjan tuskailuilla on sen kanssa, miks Jumala mut on luonut? Ja mä kysyn tätä rauhallisesti ja myötätuntoisesti, en kylmästi ja etäisesti, silleen et mä jotenkin tuomitsisin sen inhimillisyyteni. Mä kysyn sitä vähän silleen että ”hmm, onkohan tää sitä mistä mä haluan pitää kiinni? Hmm, haluankohan mä yhä tuomita ja arvostella ja syyttää ja vastustaa ja kamppailla ja vihata, itseäni ja muita? Haluankohan mä yhä uskoa olevani surkea ja uhri ja syyllinen?” Kun mä tiedän, et se vaan pitää yllä sitä mun uskoa Jumalasta eroamiseen, se pitää sen voimassa mun mielessä, se pitää sen alkuperäisen tuskan paikoillaan. Kun mä voisin katsoa sitä alkuperäistä tuskaa suoraan ja sit senkin läpi, syvemmälle, sinne Totuuteen siitä, kuka mä oon. Ja sitten mä pikku hiljaa harjoittelen tätä, tän Totuuden muistamista.

Elokuva

– No Kurssissa onneksi puhutaan siitä, et tää on mahdollista, me voidaan oikeesti ottaa tähän kaikkeen erilainen näkökulma ja asenne ja muuttaa mielemme siitä, mitä me ollaan ja mitä maailma on. Siitä kertoo esim. seuraava pätkä luvusta 23, jossa puhutaan tästä meidän maailmasta taistelukenttänä.

(T-23.IV.5) ”Salli, että sinut nostetaan ylös, ja katsele taistelukenttää ylhäältä päin, korkeammalta käsin. Sieltä sinun näkökulmasi tulee olemaan täysin erilainen. Maan päällä keskellä taistelukenttää se näyttää todelliselta. Täällä valintanasi on ollut olla osa siitä. Uusi näkökulma osoittaa sinulle, että taistelu ei ole todellinen ja että siitä pääsee helposti eroon. Kehot voivat taistella, mutta muotojen yhteentörmäyksellä ei ole merkitystä.”

– Tän taistelukentän yläpuolella olemisen vois ymmärtää myös siten, ei veis sen näytelmä-vertauksen pitemmälle ja alkais ajatella, et onkin leffateatterissa kattomassa musta kertovaa elokuvaa. Enää ei olekaan näyttelijä lavalla, vaan pelkkä katsoja, tarkkailija. Kurssin luvussa 18 sanotaankin, et tää mun elämä ja mun keho ja muut kehot ja koko maailma on ”valkokangas, joka nostettiin sinun ja totuuden välille.” Kun mä uskon sen mitä nään tässä valkokankaalla, tän leffan, joka tässä pyörii, et se totta, niin mä katselen verhoa, joka estää mua muistamasta totuutta.

– Tällanen ajatus leffasta voi auttaa ymmärtämään esim. tän seuraavan lauseen:

(T-28.III.7:5) ”Mikä muu sinä tässä maailmassa elävä olet kuin palasiksi särkynyt Jumalan Poika, joka kätkeytyy jokaiseen erilliseen ja epävarmaan tomumajaan.”

– Mä ymmärsin tän lauseen, ja sen, miten se meidän todellinen Identiteetti on yhteinen ja sama, tällasen leffavertauksen avulla, et kuvitellaan en me ollaan Jumalan Poika, joka on kotona Iskänsä kanssa. Poika toteuttaa siellä koko ajan Iskänsä tahtoa. Jossain vaiheessa Poika kuitenkin alkaa miettiä, että voisko se tehdä jotain ite, et tekis jotain muuta kun mitä Iskä tahtoo. Tää ajatus saa Pojan huomaamaan, et hän onkin yhtäkkiä leffateatterissa, ja tää ajatus heijastuu siihen valkokankaalle hänelle katseltavaksi. Siinä valkokankaalla pyörii tarina erillisestä olennosta, joka elää erilaisissa kehoissa vuorotellen, eri paikoissa pitkin fyysistä maailmankaikkeutta. Yhdessä kohtaa leffaa tää olento on maapallolla Marja-nimisenä kehona, ja sitten myöhemmin siinä leffassa se vaihtaa olemisensa seuraavaan kehoon. Tää leffa on niin mielenkiintonen, et Poika tempautuu siihen mukaan ja alkaa kokea olevansa siinä leffan sisällä, olevansa se leffan päähenkilö.

– Ja siellä leffateatterissa, tämän leffan vieressä, tän valkokankaan vieressä on toinen valkokangas, jossa pyörii toinen leffa toisesta erillisestä olennosta. Tää olento on jossain vaiheessa leffaa maapallolla Pekka-nimisenä kehona. Ja taas leffa on niin kiehtova, et Poika tempautuu siihen sen sisälle mukaan ja uskoo olevansa tämä erillinen olento.

– Ja siellä leffateatterissa näitä valkokankaita, jossa pyörii leffa jostain erillisestä olennosta, on miljardeja, vieri vieressä. Ja jokaiseen niistä Poika tempautuu mukaan.

– Mutta itse asiassa ne valkokankaat onkin päällekäin, eli ne tapahtuu samaan aikaan. Poika uskoo olevansa jokaisen niistä sisällä, samaan aikaan. Poika on yksi, mutta se kuvittelee olevansa jokaisen leffan päähenkilön sisällä.

– Toivottavasti tää auttaa ymmärtään sitä, miten se Jumalan Pojan identiteetti meidän kaikkien sisällä on sama ja yhteinen. Ja miten sitä voi vähitellen alkaa irtautua täysin samaistumasta siihen leffan päähenkilöön, vaikka se näyttää olevan olemassa ja vaikka sen tekemisiä seuraakin.

Käsikirjoitus on jo kirjoitettu

– Tää ajatus siitä, et on leffateatterissa ja vaan kattoo tätä leffaa, sopii myös siihen, mitä Kurssi kertoo tästä meidän elämän käsikirjoituksesta. Kurssin mukaan käsikirjoitus on jo kirjoitettu, kokemukset on jo määrätty.

(OT-158.4) ”Aika on trikki, silmänkääntötemppu, suuri illuusio, jossa hahmot tulevat ja menevät kuin esille taiottuina. Näennäisyyksien takana on kuitenkin muuttumaton suunnitelma. Käsikirjoitus on jo kirjoitettu. Sekin on määrätty, milloin kokemukset lopettavat epäilyksesi. Me näemme matkamme vain sen päättymispisteestä ja katsomme sitä taaksepäin ja kuvittelemme tekevämme sen uudelleen ja katselemme uudelleen sitä, mitä on tapahtunut.”

(T-4.j.3:5-6) ”Sinä vain elät yhä uudelleen Jumalasta eroamisen näytelmän, voiman menetyksen, egon turhat korjausyritykset ja lopulta kehon ristiinnaulitsemisen eli kuoleman. Se toistuu loputtomasti, kunnes siitä luovutaan vapaaehtoisesti.”

– Kurssi kertoo, et oikeasti tää matka on jo ohi, eikä aikaa ole.

(T-28.I.1:6) ”Tämä maailma loppui jo kauan sitten.”

(T-26.V.3:3; 5:1) ”Aikaa kesti vain hetken sinun mielessäsi, eikä sillä ollut mitään vaikutusta ikuisuuteen. Ja niin on kaikki aika ohi ja kaikki täsmälleen siten kuin se oli, ennen kuin olemattomaan kulkeva tie tehtiin. Tuo pieni hetki, jonka haluisit pitää ja tehdä ikuiseksi, meni Taivaassa ohi niin nopeasti, ettei kukaan edes ehtinyt huomata, että se oli tapahtunut.”

(T-26.V.5:3-5) ”Vain menneisyydessä tämä maailma näytti syntyvän. Se tapahtui niin äärettömän kauan sitten ja kesti ajassa niin lyhyen hetken, että Taivaan laulusta ei jäänyt puuttumaan yhtäkään nuottia. Ja kuitenkin joka kerta, kun teet jotakin tai ajattelet jotakin, johon ei liity anteeksiantoa, ja joka kerta, kun tuomitset tai uskot syntiin, sinä kutsut tuon ainokaisen hetken takaisin, ikään kuin se voisi tapahtua uudelleen ajassa.”

– Okei, tätä voi olla vaikeaa käsittää, joten sillä ei välttämättä kannata liikaa vaivata päätään. Mut tätä ajatusta voi käyttää siihen, et voi rentoutua elämän edessä. Tää homma menee just niin kun tän pitää mennä. Mun ei tartte kauheasti pähkäillä otsa hiessä, että miten mun pitäis ohjata mun elämää, et se menis oikein. Se menee oikein. Päätökset vaan tapahtuu, kun niiden aika on, ei tartte tuskailla niin kauheasti. Istu alas ja nauti esityksestä. Kurssin mukaan ainoaa vapaan tahdon käyttöä meillä on se, kenen kanssa me tätä leffaa katsellaan.

– Jos mä katselen tätä elokuvaa egon kanssa, ni se ottaa ja vie mut sinne leffan sisään ja sit mä uskon, et se on totta ja mä oon se päähenkilö ja sit mä kärsin, kun mun hahmo on kirjoitettu kohtaamaan ikäviä asioita.

– Jos mä katselen tätä Pyhän Hengen kanssa, niin siellä leffateatterissa ei oo Marja katselemassa tätä leffaa, vaan se mun toinen Identiteetti mielenä, laajana sallivana tietoisuuden kenttänä, ja se kattaa kaiken. Ja sillon Marjan elämä jatkuu ihan tavallisesti, ihan niinkun ennenkin. Me ollaan ihan tavallisia ihmisiä, me käydään töissä ja hoidetaan lapset ja katsotaan Netflixiä ja pidetään hyvää huolta meidän kehosta. Me tehdään tavallisia asioita, puhutaan tavallisia asioita, vaikka me sisimmässä voidaan tietää, et me ollaan mieli joka katselee tätä tuomitsematta. Ja kaikesta tulee merkityksellistä, koska me ollaan annettu kaikelle AA merkitys, eli se merkitys, et me voidaan muistaa Totuus tän roolihenkilön elämän avulla. Kaikkea käytetään hyödyksi.

– Ja sitten, jossain vaiheessa kaikki räjähtää täyteen rakkautta ja nähdään täällä sitä onnellista unta, kaikki nähdään rakkaudella, jopa nää meidän kivut ja surut ja pientareella oleva koirankakka. Ja sitten siitäkin mennään eteenpäin, kun sen aika on.

Oma kokemus

– Tää ymmärrys ja sitä seurannut kokemus siitä, et mä en ole täällä ja mä en ole Marja, on ollu yks parhaita asioita mun elämässä. Se antaa mulle rauhaa ja iloa, kun mun ei enää tarttekaan ottaa tätä kaikkea niin tosissaan ja vakavasti ja raskaasti. Tää on vapauttanu mut elämään ja riemuitsemaan Marjan elämän hyvistä ja myös niistä huonoista hetkistä, koska mä ymmärrän, mitä haavaa minussa ne huonot hetket heijastaa ja mitä ne voi mulle opettaa.

– Mun ei tartte tehdä Marjaa väkisin paremmaksi ja henkisemmäksi ja rakkaudellisemmaks henkilöks, eikä Marjan elämää tarvitse tehdä paremmaksi. Yleensä elämä kyllä muuttuu, mitä vähemmän henkilöön identifioituu ja mitä kevyemmin sen ottaa ja mitä enemmän identifioituu mieleksi ja tietoisuudeksi, joka tätä kaikkea vain katsoo tuomitsematta. Eikä oikeasti oo väliä, mitä tapahtuu muodon tasolla, mä voin katsoa kaikkea PH:n kanssa. Ja tätä hahmoo tarvitse ottaa raskaasti, koska sitä ei oikeesti oo olemassa, todellisena todellisuutena. Näytelmän hahmona kyllä, mutta ei todellisena todellisuutena.

(OT-93.5:1) ”Sinun tekemäsi itse ei ole Jumalan Poika. Sen vuoksi tätä itseä ei ole lainkaan olemassa. Ja mikään, mitä se näyttää tekevän tai ajattelevan, ei merkitse mitään. Se ei ole paha eikä hyvä. Se on epätodellinen, ei sen enempää.”

– Ja se rakkaus, mitä me oikeasti ollaan, se toimii kussakin tilanteessa sillä tavalla, mikä on kulloinkin rakastavinta, tän kehon kautta. Marjalla ei oo mitään tekemistä sen kanssa, mitä rakkaus Marjan kautta saattaa tehdä tai olla tekemättä.

– Ja sit kyllähän me tiedetään miten se menee, ego nappaa tän kaiken. Se väittää, et muodon maailmalla on merkitystä ja se alkaa tehdä näistä mun tekemisistä ja kokemuksista ja tästä mun kehosta ja mun oivalluksista jotenkin äärimmäisen tärkeitä. Sitten ne vaan helposti pönkittää egoa, ja siitä voi tulla se pullea henkinen ego. Et mä olen tärkeä, mun kokemukset on pyhiä, mulle tapahtuu ihmeitä. Eikä tää tarkoita, etteikö niitä voisi tapahtua. Rakkaus voi käyttää meitä kaikkia välittäjinään, mut meidän ei tarvitse tehdä siitä numeroa. Me voitais vaan kääntyä sisäänpäin, kohti totuutta.

(T-2.VI.3:4) ”Sinun täytyy muuttaa mieltäsi eikä käyttäytymistäsi.”

– Me vaan niin helposti keskitytään siihen, että mitä pitäis tehdä ja sanoa ja mikä päätös pitäis tehdä ja miten mun elämä menee konkreettisesti ja mitä tapahtuu ja mitä muut tekee ja sanoo ja ymmärtääkö muut nää asiat ja missä vaiheessa muut on menossa ja miten kauheesti muilla ego vaikuttaa heidän tekemisiinsä jne jne. Me keskitytään siis tosi helposti tähän muotoon. Vaikka Kurssi sanoo, et ”Itsessään maailma ei ole mitään” ja et ”Maailmaa ei ole olemassa” (OT-132).

– Ja sitten ego nappaa tämänkin asian, ja tekee siitä vuorostaan kauheen murhenäytelmän, miten kauheeta, kun mä en merkitsekään mitään ja mun tekemiseni ei merkitsekään mitään eikä mun puoliso oo mitään eikä mun lapset oo mitään… Mutta miltä tuntuis, jos seuraavaa lausetta harjotuksesta 358 ei ottaiskaan vastaan egona ja kehona ja pahoittais siitä mieltään, vaan ottais sen vastaan tietoisuutena, mielenä, joka on huojentunut, kun se ei enää tarvitsekaan identifioitua pieneksi, kuolevaksi kehoksi ja muista erillään olevaksi yksilöksi:

(OT-358.1:7) ”Älä anna minun unohtaa, että itseni (pienellä iillä) ei ole mitään, mutta Itseni (isolla iillä) on kaikki.”

– Et me ei olla kuolevia kehoja, me ei ikinä menetetä toisiamme, me ollaan kaikki yhtä, me ollaan kaikki mitä on, me ei olla erillään. Eiks oo ilouutinen, et sä et ookaan mitään, mut sun Itse on kaikki!

– Ois vaan hyvä päästää irti kaikista supistavista käsitteistä ja ahdistavista uskomuksista. Ei-tietäminen on itse asiassa se paras päämäärä, johon me voidaan pyrkiä, varsinkin sitten, kun ollaan anteeksannolla vapautettu itseämme.

(T-31.V) ”Vielä tulee aika, jolloin kaikki mielikuvat ovat haihtuneet ja näet, että et tiedä, mitä olet. Juuri tällaiselle lukitsemattomalle ja avoimelle mielelle totuus palautuu. Sillä siellä, missä itse-käsitteistä on luovuttu, totuus paljastuu juuri sellaisena kuin se on. Mitään muuta julkilausumaa maailma ei niin pelkää kuulla kuin tätä: en tiedä mitä olen ja sen vuoksi en tiedä, mitä olen tekemässä, missä olen tai miten katsoisin maailmaa tai itseäni. Tässä opissa pelastus kuitenkin syntyy. Ja se, mitä olet, se tulee kertomaan sinulle itsestäsi.”

– Eli se, mitä oikeasti olet, se tulee paljastamaan Itsensä sinulle, kun päästät irti niistä kireistä ja supistavista ja ahdistavista käsityksistä siitä, mitä olet, ja annat todellisen Todellisuuden ja Rakkauden kertoa sulle, mikä on Totuus susta.