Tämä kysymys osuu hyvin tärkeän asian ytimeen Ihmeiden oppikurssissa: Jeesus käyttää kieltä vertauskuvallisesti. Tämä aiheuttaa Kurssin opiskelijoille suuria väärinkäsityksiä sekä sen ymmärtämisessä, mitä Jeesus opettaa, että opetuksen periaatteiden soveltamisessa jokapäiväiseen elämään. Kurssin kieli on selvästikin dualistista, symbolista ja metaforista – niin kuin kieli aina on – ja Kurssissa on lukuisia kohtia, joissa Jeesus selittää, että hänen on käytettävä illuusion – eli kaksinaisuuden – kieltä, jotta Kurssin opiskelijat ymmärtäisivät hänen opettamansa totuudet.

Koska Jeesus ei voi mitenkään kertoa meille, millainen Jumala, meidän Luojamme ja Lähteemme, todella on, hänen on turvauduttava myyttien ja metaforan kieleen. Nämä ovat symboleja, jotka me – kehoiksi identifioituvat – voimme ymmärtää. Siksi Ihmeiden oppikurssissa Jumalaan viitataan kehona, koska emme osaa ajatella Häntä ilman sitä. Häntä kutsutaan ”Isäksi”, ja puhutaan Hänen Käsistään ja Äänestään, ja kerrotaan Hänellä olevan yksinäisyyden ja puolinaisuuden tunteita. Annetaan jopa ymmärtää, että Jumalalla on kyynelkanavat, koska Hän itkee Poikiensa puolesta, jotka ovat erossa Hänestä. Selvästikään kuvaamallamme ei-dualistisella Jumalalla ei voi olla näitä piirteitä tai ruumiinosia. Lisäksi Jumala ei ajattele samalla tavalla kuin me ajattelemme. Eikä Hänellä oikeasti ole suunnitelmaa Sovitukseksemme, kun Hän Kurssin mukaan luo Pyhän Hengen, joka olisi vastaus illuusioomme siitä, että olemme eronneet Hänestä. Ilmeinen ristiriita tässä ratkeaa, kun ymmärrämme, että Jeesus puhuu meille antropomorfisella tasolla [antropomorfismi = jumalan kuvaaminen ihmisen kaltaiseksi], jonka voimme ymmärtää. ”Ollakseen mahdollisimman tehokas, ihme täytyy ilmaista sellaisella kielellä, jota vastaanottaja pystyy ymmärtämään ilman pelkoa.” (T-2.IV.5:3)

Ihmeiden oppikurssin opiskelijoiden on varottava lankeamasta siihen ansaan, että he ottavat kirjaimellisesti sen, mikä on tarkoitettu kuvaannolliseksi. Hyvä nyrkkisääntö on muistaa, että vain ei-kaksinaisuus on todellista. Sitä vastoin kaksinaisuus on erillisyyden illuusio.

Mikä tahansa kohta Kurssissa, jossa Jeesus puhuu siitä, miten Jumala tekee jotain, tai että hänellä on mitä tahansa Homo sapiensin ominaisuuksia, on dualistinen, ja siksi se on metafora, joka ilmaisee dualismin tuolla puolen olevaa abstraktia Jumalan rakkautta. Samoin kaikki viittaukset siihen, että Pyhä Henki tai Jeesus tekevät jotain, ovat metaforia.

Meidän, jotka edelleen uskomme olevamme ajan ja avaruuden dualistisessa maailmassa, on hyvin tärkeää ymmärtää näitä Kurssin metaforisia kohtia. Mutta näiden kohtien ottaminen kirjaimellisena totuutena varmistaa, ettemme koskaan opi niitä oppitunteja, jotka auttavat meitä heräämään siitä unesta, jossa yksilöllisyyden ja erillisten kehojen maailma on todellisuudessa todellinen. Aivan liian usein Kurssin opiskelijat päätyvät vahvistamaan omaa erityisyyttään ja kehoon samaistumistaan olemalla koskaan siirtymättä eteenpäin Kurssin käyttämästä – Raamatusta lainatusta – kielestä, joka suurelta osin koostuu metaforisista kuvauksista Jumalasta ja Pyhästä Hengestä ruumiina ja henkilöinä, jotka voivat olla vuorovaikutuksessa Kurssin opiskelijan kanssa. Keskittyminen Pyhän Hengen todelliseen rooliin Ajatuksena mielessämme, joka kutsuu meitä valitsemaan Hänet egon sijaan opettajaksemme, pitää oppilaat oikealla anteeksiannon tiellä.

Kenneth Wapnick, Ph.D.: Question 5 from The Most Commonly Asked Questions About A Course in Miracles (lyhennelmä vastauksesta)
http://www.miraclestudies.net/Question05.html

Suomentanut Marja Ikivalo