Mitä käytännössä tarkoittaa Ihmeiden oppikurssin opiskelijana oleminen? Millaista on elää elämäänsä anteeksiannon periaatteen mukaisesti?

Jokainen meistä kohtaa päivittäin – ja koko elämänsä ajan – lukemattomia pienempiä ja suurempia asioita, joihin reagoimme voimakkaasti ja jotka häiritsevät rauhaamme. Nämä voivat olla vähäpätöisiä asioita: menemme pois tolaltamme, kun joku kiilaa eteemme moottoritiellä tai hermostumme kaupan kassajonossa, kun joku töpeksii edessämme. Tai ne voivat olla asioita, jotka näyttäisivät olevan paljon vakavampia: menetämme työpaikkamme ilman omaa syytämme; emme pysty maksamaan laskujamme; läheisemme saa tietää sairastavansa syöpää; me itse saamme kuulla sairastuneemme vakavasti; katsomme uutisia ja meistä alkaa tuntua, että kolmas maailmansota on nurkan takana tai rahoitusmarkkinat ovat romahtamassa, mikä tarkoittaisi taloudellista tuhoa perheellemme.

Kaikki tällaiset asiat, joita kohtaamme – olivatpa ne sitten vakavia terveyskysymyksiä tai sitä, ettemme pidä ulkonäöstämme, kun meillä on muutama ylimääräinen ryppy ja muutama liikakilo – niin mitä tahansa ne ovatkaan, sillä ei ole väliä. Jeesus kertoo meille, että lievä ärsytyksen häivähdys on täysin samaa kuin voimakas raivo. Hän siis kertoo meille, ettei illuusioilla ole arvojärjestystä (mikä vastustaa egon ensimmäistä kaaoksen lakia, T-23.II.2). Ja hän myös selittää, ettei ihmeissä ole vaikeusasteita (mikä on ihmeiden ensimmäinen periaate, T-1.I.1). Tämä johtuu siitä, että jokainen ongelma on yhtä ja samaa. Jokainen ongelma on siis ratkaistava samalla tavalla.

Ja mitä Jeesus mestaripsykologina tekee, on se, että hän auttaa meitä ymmärtämään motivaatiota, mikä on toinen tapa puhua tarkoituksesta. Toisin sanoen on olemassa syy, miksi olemme järkyttyneitä. Huolimatta siitä, onko ongelma se, että kuulin minulla olevan syöpä tai että minulla on tikku sormessani tai että joku kiilasi moottoritiellä, niin ongelman näennäisestä suuruudesta tai vähäisyydestä riippumatta kyse on siitä, että mielessäni on päätös: annan tämän vaikuttaa minuun. Tässä on kaiken avain. Riippumatta siitä, mitä ympärilläni tapahtuu, minun ei tarvitse uhrata Jumalan Rakkautta ja Rauhaa, jotka ovat mielessäni. Kuten harjoituksessa 34 sanotaan: ”Tämän sijasta voisin kokea rauhaa”. Voisin olla rauhassa riippumatta siitä, mitä elämässäni tapahtuu. Voisin olla rauhassa riippumatta siitä, mitä maailmassa tapahtuu.

Ja tämä voi oikeasti auttaa minua. Kun ymmärrän tämän periaatteen, joka on anteeksiannon ydin, voin harjoittaa sitä ja käyttää sitä joka kerta, kun järkytyn. On kiusaus nähdä tietyt ongelmat vakavampina ja mahdottomampina ratkaista kuin toiset. Ja todellakin, kun katsot maailmaa vain maailman näkökulmasta, juuri näin näyttää olevan. Mutta mielellä on valta valita: joko egon tuomio tai Pyhän Hengen todellinen näkökyky. Kurssi sanoo joko tuomitsemisen tai todellisen näkökyvyn olevan sinun valintasi, mutta et voi valita molempia. Sinun on valittava jompikumpi.

Joten mitä tämä tarkoittaa meille, jotka tiedämme kaikkein olennaisimman asian eli sen, että olemme mieli? Koska jos annan jonkin maailmassa järkyttää minua, se johtuu vain siitä, että mieleni on päättänyt antaa tuolle henkilölle tai tuolle tapahtumalle vallan järkyttää minua. Kurssi opettaa meitä – ja tässä Kurssin metafyysinen perusta sopii yhteen käytännön sovelluksen kanssa – että mielemme ulkopuolella ei kirjaimellisesti ole mitään. Jos ideat eivät jätä lähdettään, ulkoista maailmaa ei ole. Ajatus Jumala-erosta ja siitä syntynyt ajatusjärjestelmä ei koskaan poistu mielestä, mikä tarkoittaa, että mieleni ulkopuolella ei ole mitään, mikä järkyttäisi minua.

Mutta mielessäni on päätöksentekijä, joka voi päättää olla järkyttynyt. Ja me valitsemme olla järkyttyneitä – tässä on taas kysymys motivaatiosta – koska se pitää Jumalan Rakkauden loitolla. Se pitää loitolla tietoisuuden tai muiston Jumalan Rakkaudesta, joka löytyy oikeasta mielestämme Pyhän Hengen pitäessä sitä siellä. Ja jos en ole tietoinen tästä Rakkaudesta, enkä samaistu siihen, silloin yksilöllinen, erityinen ja ainutlaatuinen itseni säilyy. Halu pitää tämä yksilöllinen ja erityinen itse erossa Jumalan Rakkaudesta, jossa ei ole minää ja erillistä itseä, saa minut tekemään mitä tahansa, jotta saan pidettyä tuon Rakkauden poissa.

Joten valitsen pitää syyllisyyden ongelman mielessäni, projisoin sen ulospäin ja päätän sepittää maailman – sekä kollektiivisesti että yksilöllisesti – joka on jatkuvien minua järkyttävien ja rauhaani häiritsevien ongelmien lähde. Ja koska en tiedä, että minulla on mieli, uskon, että juuri tämä nyt käsillä oleva asia saa minut järkyttymään. Tai että juuri tämä nyt käsillä oleva asia tekee minut onnelliseksi.

Joten käytännössä paras tapa käsitellä ongelmia on ymmärtää, että ongelmana on uskoni siihen, että on ongelma. Tämä on ongelma! Ei ongelman maallinen muoto, vaan usko, että tässä on ongelma. Tämän ymmärtäminen tarkoittaa pelastusta ja tämän ymmärtäminen muodostaa Pyhän Hetken. Ja tämä on Ihmeiden oppikurssin tarkoitus.

Kenneth Wapnick, Ph.D.: Everyday Lives_Practical Applications of ”A Course in Miracles”
https://www.youtube.com/watch?v=L5a_anbd_iM

Suomentanut Marja Ikivalo