Tänään puhumme teemasta, joka on erittäin tärkeä ja liittyy moniin Ihmeiden oppikurssin opiskelijoiden kysymyksiin Kurssin käytäntöön soveltamisesta sekä kysymyksiin, jotka liittyvät heidän omiin kokemuksiinsa: Miten erotan sen, kiellänkö egoni vai olenko oikeasti irtautumassa siitä?

Me kaikki tiedämme, että ego voi kuulostaa hyvin samalta kuin Pyhä Henki. Ihmiset kuulevat sisäisen äänen ja vannovat, että se tulee Jeesukselta tai Pyhältä Hengeltä, ja sitten he kuitenkin tulevat entistä tuomitsevammiksi ja päätyvät tavalla tai toisella erottamaan itsensä yhä selvemmin muusta Poikakunnasta.

Yhä uudelleen ja uudelleen meille kerrotaan Kurssissa, että ego on illuusiota, eikä mitään ole oikeasti tapahtunut. Ja niinpä ihmiset kokiessaan negatiivisia reaktioita asioihin – olipa kyse heidän omasta kehostaan, kivusta, muiden ihmisten kärsimyksestä tai maailman olosuhteista – sanovat: ”No, tämä kaikki on joka tapauksessa vain illuusiota” ja jatkavat iloisesti elämäänsä. Tämä haiskahtaa hyvin usein kieltämiseltä, koska he ovat tehneet juuri sen, mitä Kurssi käskee meidän olla tekemättä (ks. esim. Rukouksen laulu): he ovat tehneet virheestä todellista. Siis näemme jotain, joka kauhistuttaa meitä ja sitten peitämme sen nopeasti Ihmeiden oppikurssin latteuksilla – yleensä lainaten jotain Oppilaan työkirjasta – ja sanomme, että tämä on vain illuusiota, eikä minun siksi tarvitse välittää siitä. Ja äärimmäisyyksissään tämä voi tietysti aiheuttaa hyvin paljon tuskaa ihmisten välisiin suhteisiin. Jos jollakulla esimerkiksi on paljon fyysisiä kipuja ja sanot: ”Miksi olet poissa tolaltasi? Tämä kaikki on illuusiota!”, niin olet hyvin tunteeton ja lisäät ihmisten välistä erillisyyden kokemista.

Samalla kun Jeesus kertoo meille, että ego on illuusiota, hän kertoo, että meidän on tarkasteltava sitä, koska vain katsomalla egoa hänen kanssaan, se hälvenee. Tässä on hienoinen, mutta äärimmäisen tärkeä ero. Opiskelijat helposti keskittyvät egon illusoriseen luonteeseen eivätkä siihen osaan Kurssia, jossa Jeesus kertoo meille, että meidän on katsottava egoa. Yksi suosikkikohdistani Oppilaan työkirjasta sanoo: ”Anteeksianto puolestaan pysyttelee hiljaa ja rauhallisena eikä tee mitään. Se pelkästään katsoo ja odottaa eikä tuomitse.” (OT-osa II.1.4.:1,3)

Ehkä selkein kuvaus tästä asiasta löytyy Egon dynamiikka -osion alusta luvussa 11, jossa Jeesus kirjaimellisesti kertoo meille, että meidän on katsottava egoa hänen kanssaan. Hän sanoo, että ”yhdessä meillä on valaisin, joka voi saada egon häviämään” (T-11.V.1:3). Ja hän kertoo, että sinun täytyy tehdä näin. Itse asiassa tämä selittää sen, miksi hän käyttää niin paljon aikaa puhumalla egosta, vaikka ego on illuusiota. Hän selittää, että vaikka se periaatteessa on illuusiota, sinun täytyy ensin katsoa sitä, koska sinä teit siitä todellisen. Ja vasta sen jälkeen voit nähdä sen ohi.

Joten on todella tärkeää, että katsot egoasi Jeesuksen kanssa, mutta et katso sitä siinä mielessä, että vain katsot sitä ja sanot: ”Kyllä, tämä on egoni, tämä on kauheaa”, vaan katsot sitä ymmärtäen, miksi valitsit sen. Loppujen lopuksi ego on aina päätös. Mikä tahansa egon tunne tai ajatus on päätös. Viha on päätös. Nälkä on päätös. Kuolema on päätös. Syntyminen on päätös. Masentuneisuus, ahdistuneisuus, hämmennys, kaikki nämä ovat päätöksiä. Ja kuten Kurssi selittää yhä uudelleen, näillä on joku tarkoitus. Valitsen olla vihainen, masentunut, ahdistunut, sairas jne. Valitsen kaikki nämä siksi tavaksi, jolla vien huomion pois mielestäni, joka on valinnut egon. Koska jos pääsisin takaisin yhteyteen mieleni kanssa, joka on valinnut egon (kutsumme tätä päätöksentekijäksi), valitsisin egoa vastaan. Ja jos valitsen egoani vastaan, silloin katoan.

Joten säilyttääksemme yksilöllisen itsemme unohdamme, että valitsimme egon. Ja sitten kun yksilöllisenä persoonana koemme egoasioita, jotka koskettavat joko itseämme, muita ihmisiä tai koko maailmaa, sanomme huolettomasti: ”Kaikki tämä on illuusiota, miksi antaisin sen vaivata? Miksi minun pitäisi katsoa uutisia? Se vain saastuttaa mieleni, kun näen kaikkien näiden kauheiden asioiden tapahtuvan ja kun näen tätä kaikkea väkivaltaa ja kidutusta.” Etkä tajua, että olet tehnyt siitä totta. Ja sitten suljet sen ulkopuolellesi, jolloin et enää pääse mieleesi, etkä voi valita uudelleen.

Joten Jeesus anoo meitä katsomaan egoa hänen kanssaan. Ja kun katsomme sitä hänen kanssaan, hän auttaa meitä ymmärtämään, että me valitsimme egon ja hän auttaa meitä ymmärtämään, miksi valitsimme sen. Ja mikä tärkeintä, hän auttaa meitä näkemään, mikä on valintamme hinta ja sen seuraus. Egon valitsemisen seuraus on aina jokin kivun ilmaus, psykologisesti tai fyysisesti. Aina. Joten hän haluaa meidän pääsevän yhteyteen sen kanssa, kuinka kurjalta meistä tuntuu. Hän kertoo luvun 14 Onnellinen oppilas -osiossa, että Pyhä Henki haluaa meidän tietävän, kuinka kurjaa meillä on, sillä muuten emme ole motivoituneita Hänen Ilonsa valitsemiseen.

Joten egon katsominen tarkoittaa sitä, että katsomme egoa ja sitten vertaamme sitä siihen rauhaan, joka seuraa Jeesuksen valitsemisesta opettajaksemme väärän minän sijaan. Joten todellista irrottautumista egosta on, kun otamme askeleen taaksepäin ja katsomme egoa Jeesuksen kanssa ymmärtäen, miksi valitsimme sen, ja sanomme: ”Tämä on hullua, enkä enää halua tehdä tätä. Haluan valita rauhan konfliktin sijaan. Haluan valita rakkauden pelon sijaan. Haluan valita anteeksiannon vihan sijaan.”

Joten katsominen ilman tuomitsemista saa meidät todella irtautumaan egosta sen sijaan, että ryhtyisimme kieltämään sitä sanoen: ”Katson tätä ja se on niin kauheaa, etten koskaan enää aio katsoa sitä. Pyydän Jeesus, ota tämä minulta pois.” Tämä on väärän mielen mukaista asian luovuttamista hänelle tai Pyhälle Hengelle. Oikean mielen mukainen asian luovuttaminen on sitä, että katsoo egoa tämän anteeksiannon lyhdyn valossa ja näkee sen oikeasti anteeksiannon valon läpivalaistessa sen, ja sitten sanoo: ”Minun ei tarvitse valita tätä enää.” Tästä mielen muutoksesta ja oikeamielisestä valinnasta löytyy Jumalan Rauha. Tämä on irrottautumista maailmasta, josta vihdoin oikeasti tiedämme, ettei se pysty vaikuttamaan meihin.

Kenneth Wapnick, Ph.D.: Denial versus Detachment_Themes from ”A Course in Miracles”
https://www.youtube.com/watch?v=olbRz5vry70

Suomentanut Marja Ikivalo