Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Karman ylittäminen
 

Ratkaiseva muutos arjessa
 
Ihmisen henkisellä matkalla on kynnyksiä, joiden ylittäminen voi merkitä varsin suuriakin muutoksia ihmisen elämään. Eräs tällainen kynnys on, kun ihminen sisäistää täysin maailman epätodellisen luonteen.
 
Itämaiset viisaat teokset ovat jo vuosisatoja sitten esittäneet ajatuksen maailman harhanomaisuudesta. Mitä tapahtuu, kun ihminen alkaa tiedostaa maailman olevan vain projektio siten, että se näkyy myös hänen päivittäisessä arjen toiminnassaan?
 
Voidaan ajatella, että on kolmella eri tavalla toimivia ihmisiä. Ensinnäkin on niitä, joille maailma on ehdoton todellisuus ja usein ainoa todellisuus. Toisaalta on ihmisiä, jotka ovat tiedostaneet maailman harhanomaisuuden, joka näkyy kaiken maailmallisen katoamisessa. Tällöin ei enää pidetä maailmaa ehdottomana todellisuutena ja myös henkinen olemassaolo tiedostetaan. Ja sitten kolmanneksi on ihmisiä, jotka tämän lisäksi myös toimivat päivittäisessä arjessaan toisin kuin ennen. Silloin ei enää reagoida samoin kuin ennen erityisesti negatiiviseksi luokiteltuihin kokemuksiin. Ne aletaan nähdä yhä epätodellisempina tapahtumina, joihin kytkeytyy karmallinen sovitusvaatimus. Tämä johtaa yhä suurempaan rauhallisuuteen ja maltillisuuteen.
 
Näin ajatteleva ihminen ei siis reagoi samoin negatiivisilta vaikuttaviin tapahtumiin, koska hän tietää sen aiheuttavan karmaa. Ja karma taas sitoo hänet yhä uudelleen maan epätodelliseen visioon. Yhä uudestaan syntyviä projektioita on myös nimitetty jälleensyntymiksi. Hän siis tiedostaa, että hän itse synnyttää tämän vision, jota nimitetään maan elämäksi. Hän toimii näin, jotta hän voisi päästä takaisin siihen tietoisuustilaan, jossa epätodellinen (maailma) katoaa lopullisesti ja todellinen (jumalallinen ykseys) ilmestyy pysyvästi.
 
Tähän kolmanteen reagoimistapaan siirtynyt henkisen polun kulkija tulee lopulta ylittämään karmansa tietyssä vaiheessa, kun hän jatkaa kieltäytymistä lähteä negatiiviseen toimintaan mukaan. Myös jälleensyntymäksi nimitetty kiertokulku lopulta lakkaa. Mikäli näin merkittävä muutos voi tapahtua, on ihmisen sisäisessä ajattelussa tapahtunut ratkaisevia muutoksia verrattuna aiempaan. Ensimmäinen oivallus onkin, että ihminen itse vaikuttaa siihen, miten karma ilmenee ja ilmeneekö se lainkaan. Kun ihminen on oppinut tietyn elämän oppiläksyn, se ei enää palaa kummittelemaan hänelle. Ei tässä, eikä missään muussa elämässä (projektiossa).
 
Miten ihminen sitten oppii oppiläksynsä niin, että ne eivät enää tule hänen kohdalleen? Ja mitä hänen ajattelussaan on muuttunut, jos karma ei enää kosketa häntä?
 
Ajatusmuutos 1: Maailma ei ole totta
 
Ensimmäinen ratkaiseva ajatusmuutos, joka vapauttaa karman ilmenemisen, on suhde maailmaan. Henkisen polun kulkija on aiemmin ajatellut, että henkinen valtakunta on olemassa ja maailma ilmenee nyt, koska olen inkarnaatiomatkalla. Hän on ehkä pyrkinyt toimimaan mahdollisimman vähän uutta negatiivista karmaa luovasti ja pyrkinyt pikemmin luomaan positiivista karmaa itselleen.
 
Tässä ajatusmuutos on seuraava: Henkinen ja jumalallinen ykseys on olemassa, EIKÄ MITÄÄN MUUTA OLE KOSKAAN OLLUTKAAN OLEMASSA. Tämä on tärkeä ajatusmuutos, koska niin kauan, kun ihminen pysyttää maailman ehdottomana todellisuutena, hän myös reagoi siihen siten. Tämä taas merkitsee, että myös karma ja jälleensyntymä sen mukana luodaan. Ihmisen on siis siirryttävä syvempään todellisuus-ajatteluun ja siinä ajattelussa maailma ja sen tapahtumat ovat kuin kuvia elämän valkokankaalla.
 
Miten sitten ihmisen elämä muuttuu, kun hän ajattelee näin?
 
Hän voi elää normaalia elämää, kuten ennenkin eli muut eivät välttämättä näe muuta kuin sen, että hän on rauhallisempi ja tyytyväisempi. Keskeistä on se, mitä tapahtuu ihmisen sisällä. Hänen pitää pystyä ajattelemaan kesken kiihkeää fyysistä elämää, että hän on henki Jumalan yhteydessä ja ainoastaan tämä on totta. Hän kokee silti elämän valkokankaalla näytelmän, joka lähinnä heijastaa hänen omia ajatuksiaan hänelle takaisin. Kuva valkokankaalla ohjaa häntä kotiin ja vaikka hän voi siitä lukea omaa tietoisuustasoaan, ei hän voi pitää sitä kuin kuvana todellisuudesta. Kun ihminen kykenee ajattelemaan näin pysyvästi, eikä enää ajaudu elämän pyörteeseen menettämättä tätä todellista ajatusta, hän on matkalla kokemukseen, jossa karma ei enää ylety häneen.
 
Ajatusmuutos 2: Hävitän illuusion antamalla sille anteeksi
 
Henkinen perinne on puhunut paljon meditaatiosta, mutta haluan korostaa juuri määrätynlaista ajattelua ja toimintaa arjessa. Meditaatiohan on lopulta vain lyhyt hetki, mutta todellinen ihmisen ajattelu ja henkinen tila punnitaan siinä, miten hän toimii ja elää arjessaan.
 
Tietenkin ihminen voi hyvin rauhoittaa itseään edelleen meditaation avulla. On aivan viisasta esimerkiksi nousta sängystä siten, että meditoi hetken ennen kuin nousee ylös. Sitten voi päättää tarkkailla omaa itseä elämän tilanteissa huolellisesti ja pyrkiä toimimaan niissä omasta tietoisuudesta käsin egon sijaan. Kun ihminen menee tilanteisiin tietoisena Jumalan kanssa sen sijaan, että kohtaisi haasteet egon kanssa, hän siirtyy vähitellen tietoiseen arkeen. Näin tietoisesta toiminnasta kasvaa tapa.
 
On tietysti niin, että ihmisen on helppo elää tasapainoista elämää, jossa karmaa ei synny, kun kaikki menee hyvin. Ongelmakohtia ovatkin hermoja koettelevat elämän haastetilanteet, joissa ihminen kokee kohtaavansa vääryyttä tai jossa hän kokee menettävänsä jotain. Keskeistä onkin, miten ihminen näissä kohdissa ajattelee ja toimii. Keskeistä karman katoamisessa on ihmisen nouseminen näiden tapahtumien yläpuolelle.
 
Miten se voi tapahtua?
 
Siten, että ihminen antaa tapahtumalle ja sen luoneille ihmisille anteeksi. Miksikö? Koska siten hän ei tee tapahtumasta todellisuutta. Se voi näyttää todelta, mutta se ei ole sitä. Tämä johtuu ajatusmuutoksesta, että maailma ei ole totta. Maailma vain testaa kielteisellä näkymällä, pysyykö tämä ajatus henkisen kulkijan mielessä. Ihmisen ajatuksella on suuri merkitys henkisen maailman puolella. Se luo saman tien. Siksi maailma on äärettömän hyvä ajatuspaja, jossa ajatuksen keskittyminen ja kohdentaminen hiotaan kuntoon. Ihminen tavallaan ajattelee henkisen Jumalan valtakunnan todelliseksi maailmassa. Hän hioo maailman tilanteissa tästä ajatuksesta pysyvää. Tämä on yksi maailma-vision tarkoitus. Ja kun se on hänen sisällään valmis, hän siirtyy sinne lopullisesti.
 
Voidaan ajatella, että koko epätodellinen maailma-projektio inkarnaatioineen syntyi väärästä tai enemminkin mahdottomasta ajatuksesta, jossa haluttiin kokea jotakin Jumalan ulkopuolella olevaa. Joten siten on loogista, että ihminen nyt harjoittelee ajatusten hallintaa Maapallolla.
 
Ihminen on luoja. Ihminen kokee omia luomuksiaan. Siten ihminen on ajatellut maailman näkyviin. Ihminen voi tänään erottaa, mikä on vain kuvaa ja mikä todellista. Ihminen on tosiaan kasvamassa ajatusten yhä selkeämpään hallitsemiseen maailmassa oman henkisen polkunsa myötä. Kun ihminen ei mene mukaan negatiiviseen kuvaan sellaisen kohdatessaan, vaan kykenee vastaamaan positiivisen tai neutraalin kautta, hän hävittää tapahtuman, koska se ei ole todellinen. Siksi epätodelle voidaan helposti antaa anteeksi. Sen ei kuulu vaikuttaa, koska jos se vaikuttaa, siitä tekee totta.
 
Tämän ajatusmuutoksen pysyvyys paranee, mitä enemmän sitä harjoittaa erilaisten negatiivisilta näyttävien tilanteiden kanssa. Kun menee mukaan maailmaan ja hermostuu, voi kokemusta muuttaa heti, kun huomaa asian. Vähitellen uudesta suhtautumisesta tulee tapa ja näin on mahdollista antaa anteeksi negatiivisille asioille ja tapahtumille, jotka vuorostaan vaikuttavat ihmiseen yhä vähemmän. Ja vaikka ne joskus vaikuttaisivat todellisilta, ne eivät koskaan ole sitä. Ne ovat ainoastaan testejä ihmiselle, jotta tämä voisi muuttaa ajatuksiaan.
 
Ajatusmuutos 3: En enää projisoi syyllisyyttä muihin
 
Jotta karman ylitys voisi olla mahdollinen, ihmisen on muutettava ajatustaan toisista ihmisistä. Suurin osa ihmisistä näkee toiset ihmiset erillisinä ja ego kertoo jokaiselle, että tämä on jotain erityistä. Siksi maailma on täynnä kilpailua ja voittaessaan ihminen saa hetken kokea muiden yläpuolella olemisen harhaa.
      
Kun ihminen lähestyy tietoisuutta, jossa karma voidaan ylittää, suhde toisiin ihmisiin muuttuu. Koska ykseydessä ei mitään erillisyyttä ole, ihminen alkaa nähdä toiset olennot maailmassa saman Jumalan heijastuksina. Hän tiedostaa yhteyden kaiken elävän välillä ja ymmärtää, että kaiken elollisen takana on lopulta sama Jumala, josta koko elämä johtuu. Tästä tulee lopulta varsin konkreettista käytäntöä ihmiselle. Hän ei enää hyökkää, koska hän tiedostaa, että ei voi hyökätä kuin itseään vastaan. Oma ydinhän on samaa jumalallista elävyyttä kuin kaikessa elämässä, joten ei ole enää olemassa mitään vierasta, ulkopuolista tai vihollista.
 
Syyllisyys on yksi osa egon luoma hämäystä. Oikeasti ei ole olemassa syyllisiä. Heti, jos näkee sellaisen, arvioi asiaa egon kautta. Henki yhdistää, ego erottaa. Ego on luonut taistelun eri uskontojen, kansallisuuksien, rotujen, puolueiden, miehen ja naisen välille. Ego vie ihmistä niin kauan, kunnes hän tiedostaa, että tuomitseminen ja arvostelu nousee egosta. Se ainoastaan pysyttää ihmisen maailma-kokemuksessa, eikä hän pääse nousemaan karman ja jälleensyntymä-vision yläpuolelle.
 
Ajatusmuutos 4: Aikailluusion paljastuminen
 
Karma ja jälleensyntymä liittyvät maisessa elämässä aikaan. Viisaat henkiset teoriat kertovat, että aika on harha. Tämä juuri on syy sille, miksi karma ja jälleensyntymä ovat ylipäätään olemassa ja koskettavat ajassa elävää ihmistä, joka tekee ajatuksillaan ja toiminnallaan niistä todellisia.
 
Kun ihminen on valmis karman ylittämiseen, hän näkee ajan eri tavalla kuin ennen. Hän ymmärtää ihmisen elämän toteutumisen olevan maailman hologrammissa mahdollinen ainoastaan ajan harhan kautta. Todellisuudessa aikaa ei ole olemassa sellaisena kuin se menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden kautta ihmiselle näyttäytyy. Aika on ihmiselle hyvin todellinen siihen hetkeen asti, kun hän paljastaa siihen liittyvän illuusion. Ihmisen on saatava kokemus väärästä ja sen seurauksista ja tämä on mahdollinen vain aikaa venyttämällä. Näin syy ja seuraus voivat syntyä. Ajan illuusion kautta syntyy lineaarinen aika, jossa ihmisen keho näyttää vanhenevan, kuolevan ja lopulta katoavan olemassaolosta.
 
Ihminen voi kuitenkin tiedostaa, että se mitä keholle ajassa tapahtuu, ei lopulta kosketa häntä itseään. Hän näkee ajalliset tapahtumat tästä lähtien aina epätodellisina. Keho näyttää rapistuvan ajan näytelmässä, mutta silti hän itse on yhtä elävä kuin aina. Hän samaistaa itsensä henkeen kehon sijasta. Tämä näytelmä on luotu, jotta ihminen voi kokea mahdottoman. Se on Jumalan ulkopuolinen todellisuus, jota ei todellisuudessa voi olla olemassa. Näin hän näyttää ponnistelevan ajassa, vanhenevan vähä vähältä ja lopulta menettävän otteensa ja tuhoutuvan. Ponnisteluissaan hän näyttää itse olevansa vastuussa elämästään Jumalan sijaan. Tietoinen ihminen tässä kohtaa tietää, että hän on Jumalan yhteydessä koko ajan, eikä ajan hammas pure häneen millään tavalla. Hän tarkastelee kehoaan, joka ei ole itse hän, syvemmästä todellisuudesta käsin. Lopulta hän liukuu kuoleman portista tietoisena siihen olemassaoloon, joka on hänen todellinen luontonsa.
 
Koska ihmisen suhde aikaan muuttuu tietoisuuden myötä, on selvää, että myös suhde ajan päättymiseen – kuolemaan – muuttuu. Ihminen paljastaa lopulta kuoleman harhan täydellisesti. Myös kuoleman jälkeinen tila muuttuu tietoisella ihmisellä. Kun ihminen kerran valaistuu, hän ei enää kuolemassa liiku siihen välitilaan, jota kutsutaan henkimaailmaksi eri tasoineen ja josta ihminen aina palaa maailmaan. Silloin hän liikkuu tämän välitilan takana olevaan ykseyteen. Näin hän ei enää synnytä maailma-projektiota ja hänen kokemuksensa maailmassa loppuu. Hän nousee henkisten valtojen joukkoon sille paikalle, joka ikuisessa henkisessä suunnitelmassa ihmiselle kuuluu. Näin hän on kulkenut samaa tietä, jota Laotse, Buddha ja Jeesus kerran kulkivat. Tätä samaa tietä on kulkenut myös moni muu tuntemattomammaksi maailmassa jäänyt valaistuksen löytänyt ihminen. Ja näin on kerran tapahtuva myös jokaisen tänään maailmassa elävän ihmisen kohdalla.
 
- Pekka Tamminen