Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Ihmisen ongelmien perussyy

 

Ihmisen ikuinen puute ja sen korjaaminen

Ihmeiden oppikurssin myötä ymmärrämme, miksi elämme kehossa, joka on irrallaan toisista olennoista omassa yksityisessä ajatus-universumissaan. Keho on Kurssin mukaan eroamisen ajatuksesta syntynyt muoto. Se syntyi sen jälkeen, kun ihminen oli luonut erheellisen ajatuksen Jumalasta eroamisesta. Ja tästä johtuu se kaikkein syvin yksinäisyys ja erillisyyden tunne, joka vaivaa niin monia ihmisiä maailmassa läpi elämän. Todellisuudessa kyse on harhasta. Ihminen ei ole koskaan yksin, ainoastaan keho luo tämän illuusion ihmiselle. Mitä enemmän ihminen uskoo olevansa keho, sitä enemmän erillisyyttä ja puutetta hän kokee. Kurssin mukaan ainoa puute, joka ihmisen pitää korjata, on juuri Jumalasta eroamisen tunne.

Ihminen voi alkaa tiedostaa tämän kaikkein tärkeimmän totuuden siitä, että hän ei ole koskaan eronnut Luojastaan, huolimatta ihmisen kehosta, joka näyttäytyy hänelle hyvin todellisena. Tämän asian yhä kirkkaampi kokeminen alkaa hävittää ihmisestä puutteen tunnetta. Vähitellen puutteen tuntemukset katoavat kokonaan. Ihminen voi kokea kehonsa ja elää sen kanssa elämänsä loppuun asti samalla tiedostaen, että hän on Luojansa kanssa yhtä koko ajan. Ja niin on aina ollut. Näin aiemmin ihmistä riivanneen puutteen tilalle nousee tietoisuus siitä, että häntä ohjataan ja hänestä huolehditaan. Ihmeiden oppikurssi kehottaakin ihmistä löytämään tämän ohjauksen lähteen. Se on ihmisen oma sisäinen opettaja, jota Kurssi kutsuu Pyhäksi Hengeksi. Kurssin mukaan ihminen saa oikeamielisiä ideoita ja ohjausta tältä oppaaltaan, jos hän vain osaa ottaa sitä vastaan.

 

Ongelmien perussyy

Kiinnostavaa on, että ihmisen kokemus ulkopuolisesta maailmasta on Kurssin mukaan vain hänen tiedostamattoman mielensä heijastusta, joka perustuu juuri ajatukseen Jumala-erosta. Todellisuudessa mieli on yksi ja kaikki ihmiset elävät saman mielen yhteydessä. Ihmisen ongelmat syntyvätkin siitä, että hän uskoo erillisyyden ja alkaa toimia sen mukaan. Jos ihminen näkisi totuuden ilman kehon verhoa, hän ymmärtäisi kaikkien muiden olevan osa samaa itseä. Jotta ihminen voisi kokea tämän ykseyden erilliseltä vaikuttavassa kehossaan, hänen on tehtävä ajatustyötä. Se on ainoa tie ulos erilliseksi koetusta ihmisyydestä laajempaan todellisuuden kokemiseen. Ego on tämän kokemuksen tiellä ja siksi ihminen ei yleensä koe todellista Itseään kuin ehkä joskus euforisina välähdyksinä. Euforisina siksi, että joka kerta, kun ihminen kokee todellisen itsensä vaikka vain sekunnin ajan, hän kokee Jumalaa, johon ihmisen todellisuus saumattomasti liittyy.

Ihmisellä on siis mahtava sisäinen opas matkallaan. Ihmisen on vain tultava tietoiseksi tästä. Ihmisen mukana kulkee myös jotain, joka vetää toiseen suuntaan. Ego haluaa pysäyttää ihmisen maailmaan. Ego kertoo ihmiselle, että hänen keskeinen tehtävänsä on selviytyä maailmassa. Näin se haluaa pitää ihmisen katseen ja mielen fyysisten asioiden parissa. Egon tarkoitus on pitää ihminen erillisyyden tilassa. Siksi se pyrkii pitämään ihmisen kiireisenä maailmassa sekä vaalii ajatusta Jumala-erosta ihmisen tajunnassa. Ihmisen tärkein purkamistyö, minkä hän joutuu elämän matkallaan tekemään, onkin egon purkaminen, jotta totuus voisi tulla hänelle ilmi yhä selkeämmin.

 

Yhtä Jumalan kanssa

”Yhtä Jumalan kanssa” on kahdeksanosainen kirjasarja, joka perustuu kolmen naisen kokemuksiin Pyhästä Hengestä. Nämä naiset olivat Ihmeiden oppikurssin opiskelijoita ja pääsivät omalla tiellään pisteeseen, jossa alkoivat kuulla Pyhän Hengen äänen. Kirjasarjassa he kuvaavat tapahtumasarjan edistymistä ja heräämistään sekä välittävät saamaansa tietoa Pyhän Hengen äänen kautta. Kirjasarjassa lukija viedään yhä syvemmälle todellisuuteen, jossa hän voi kyetä vapautumaan egon ajattelumallista. Todellisuus merkitsee tässä sitä, että ihminen tiedostaa olevansa yhtä Jumalan kanssa. Näin ei ego, eikä mikään muukaan voi estää hänen matkaansa kotiin.

”Yhtä Jumalan kanssa” -kirjassa ego määritellään seuraavalla tavalla:

”Ego ei ole mitään muuta kuin ajatus pelosta ja pelko luo illuusion omastatunnosta – sen osan sinussa, joka kokee syyllisyyttä. Sigmund Freud kutsui tätä "superegoksi". Minä, Pyhä Henki, en ole sinun omatuntosi, joka tulkitsee asioita hyväksi tai pahaksi. Olen tuomitsematon. Jumala ei ole moralisti. Ei ole olemassa hierarkiaa. Jokainen ja kaikki täällä ovat viattomia. Ihmeiden oppikurssi on kuvannut kahtiajakoista mieltä: Se, mikä on Minusta, on oikeamielistä ja se, mikä ei ole Minusta, on väärämielistä. On vain yksi todellisuus – Jumalan totuus. Ihmeiden oppikurssin johdannossa todetaan: Mitään todellista ei voida uhata. Mitään epätodellista ei ole olemassa. Tässä piilee Jumalan rauha." (One With God, kirja 6, luku 128, kpl 2)

 

Yhteys omaan Oppaaseen

Ihminen on siis piilossa omalta todelliselta itseltään kehonsa sisällä. Hän on unohtanut sen, mitä hän on (=jumalallinen henki) ja sen mistä hän on tullut (=Jumalasta). Todellisuudessa ihminen on jotain niin laajaa, että vain pieni osa hänen mieltään voi mahtua kehoon ja sekin osa on vääristynyttä mieltä. Koska ihminen on osa Jumalaa koko ajan, on hänen on vain päätettävä, tietääkö hän tämän vai unohtaako hän tämän elämänsä sykkeessä. Jokainen meistä voi alkaa puhua omalle oppaalleen Pyhälle Hengelle. Jokainen voi myös nimetä hänet haluamallaan tavalla esim. Oppaaksi, Jumalan Ääneksi tai Totuudeksi. Nimi ei ole tässä olennaista, vaan se, että tiedämme hänen olevan siellä, vaikka emme aluksi kuulisikaan häntä. Kun alamme tämän vuoropuhelun, se kehittyy. Tulet huomaamaan kaikenlaista, joka vakuuttaa sinut ja lopulta erotat yhä tarkemmin sanomat ja ohjauksen, joka tulee tästä lähteestä.

Ihmiselle ehkä vaikeinta on tajuta se, että elämämme maailmassa on vain unta. Kurssin mukaan me emme koskaan eronneet Luojastamme eli emme siis lähteneet alkuperäisestä Kodistamme eli Taivaasta, emmekä eronneet toisistamme. Niin kauan kuin epätoivoisesti etsimme yhteyttä muiden ihmisten tai Jumalan kanssa, vahvistamme valhetta, että olemme erillisiä. Siksi ihmisen elämä on täynnä yksinäisiä loppuja. Kun me tiedämme olevamme yhtä muiden sekä Luojamme kanssa huolimatta siitä, miltä maailma näyttää, alamme kasvaa totuuteen, jossa mitään yksinäisyyttä ei ole olemassa.

 

Lukuisten inkarnaatioiden uni

Ihmeiden oppikurssi avaa ihmisen kivun ja kärsimyksen olemuksen ja syyn. Kurssin mukaan kaikki kipu ja kärsimys – niin fyysinen kuin psyykkinenkin – on vertauskuvaa alkuperäisestä erosta (jonka ihminen ajatuksissaan koki/kokee). Kun ihminen vajosi uneen ajateltuaan ajatuksen "minä", syntyi toiseus, joka ei ollut totta, vaan unta. Kun ihminen kuvitteli erottaneensa itsensä Jumalasta, oli tällä oli suuret seuraukset, koska ihminen on Jumalan tavoin luoja-olento. Tämä kuvitelma loi ihmiseen valtavan syyllisyyden, häpeän ja itsevihan, koska hän koki hylänneensä Jumalansa. Tämä kokemus oli niin suuri, että se täytyi kieltää tietoisesta mielestä. Se tukahdutettiin, jolloin siitä tuli alitajuista. Näin ihminen loi sisälleen uskomuksen perisyntiin, joka elää alitajunnassamme, vaikka emme sitä tiedosta.

Kurssin mukaan ihminen pääsee eteenpäin oikaisevan anteeksiannon avulla. Kun siis ihminen tiedostaa, että hän on kuvitellut jättäneensä Jumalan ja luonut maallisen unen, jossa hän elää, hän syyllistymisen sijasta antaa kaiken anteeksi. Näin hän tekee kuvitellun syyllisyyden tekemättömäksi. Jossakin vaiheessa ihminen pääsee tietoisuudessaan pisteeseen, jossa uni katoaa. Todellisuudessa kaikki tämä on jo tapahtunut. Vain maallinen aika huijaa ihmistä luulemaan muuta. Ihmisen mielen onkin siksi vaikea ymmärtää, että heti kun ihminen ajatteli Jumala-eron tapahtuneen, Pyhä Henki oikaisi sen. Koko prosessi koettiin nanosekunneissa. Se mitä siis ihminen maallisessa elämässään kokee, on vain unta, jonka ihminen itse kuvitelmissaan loi.

Keskeisintä onkin, että ihminen tajuaa, miten hän on elänyt maailmassa untaan lukuisissa eri inkarnaatioissa erilaisina aikoina. Ja että hän on tehnyt näin egon ajatusjärjestelmän vankina juosten jatkuvasti pakoon itseään. Ego on määritellyt hyvän ja pahan ja istuttanut häpeän ihmiseen sekä luonut uskonnot ismeineen ja rituaaleineen. Todellisuudessa ihminen on vapaa ja puhdas heti, kun hän tajuaa egon huijauksen. Ihminen onkin maailman vanki niin kauan, kunnes hän paljastaa egon harhautuksen. Sen jälkeen hän ei enää näe tarvetta hyökätä veljiään ja siskojaan vastaan, koska hän tajuaa hyökkäävänsä silloin vain itseään vastaan. Ja silloin ihminen ei enää egon luomien harhatekojen takia jää maailmaan kiinni. Ihminen vapautuu ja palaa lopulta unesta todellisuuteen – pimeydestä valoon – ja omaan olemukseensa Jumalan luona, kuten on aina ollut ja tulee olemaan.

 

Kaikkien addiktioiden todellisin syy

Syvällä itsessään ihminen kaipaa tätä oman todellisuutensa tilaa Jumalan yhteydessä niin paljon, että se saa hänet etsimään korviketta kaikista niistä maailman asioista, joihin hän on addiktioissaan eri elämissään juuttunut. Nyt kun hän tiedostaa syyn, hän voi nähdä maalliset halunsa oikein, miten ne edustavat juuri kaikkein syvintä kokemusta hänessä eli Jumala-eroa. Jokainen halu onkin näin vertauskuvaa kaikkein syvimmästä ihmisessä olevasta halusta palata takaisin Kotiin eli siihen tilaan, jossa hän joka hetki kokee/elää/tunnistaa itsensä yhteydessä Luojansa kanssa. Tämän jälkeen ihminen voi vapauttaa korvike-halunsa, joiden kautta ei koskaan voi saada lopullista tyydytystä. Lopulta, kun ne nähdään oikein, ne katoavat, koska eivät ikinä mitään todellista ollutkaan. Ne olivat vain vertauskuvaa ja edustivat alkuperäistä eroamisen ajatusta.

Ihminen voi siis rauhoittua ja antaa maailman kehoineen olla se, mitä se on. Ihmisen ei tarvitse pelastaa ketään, koska kaikki on jo pelastettu. Jokainen ihminen on tehnyt maailmassa tyhmyyksiä, eikä niistä pidä syyllistyä. Ne vain kertovat, miten voimakkaasti ego maailmassa ihmistä vie. Se ei tee sitä enää, kun ihminen on nähnyt oikein ja tiedostanut, mistä koko maailman pelissä lopulta on kyse. Ihminen voi päästää irti. Oletko koskaan miettinyt, miksi maailma näyttää kelluvan yksin avaruudessa? Koska se on vertauskuva erillään olemisesta, yksinäisyydestä, tyhjyydestä ja epätodellisuudesta, joka ilmenee, ellei Jumala liity elämään.

Koska alkuperäinen Jumalasta eroamisen kuvitelma oli mielenvikainen, oli selvää, että se loi mielenvikaisen maailman. Itse jakoi itsensä siellä lukemattomiin osiin ja nämä osat alkoivat kilpailun/sodan/koston ja mitä milloinkin toisiaan vastaan. Kun ihminen tajuaa olevansa yhtä ja samaa olentoa kaikkien muiden kanssa, alkaa todellinen yhteen hiileen puhaltaminen. Silloin palvelus toiselle on palvelus itselle.

 

Ihmistä johdatetaan ja odotetaan Kotiin

Ihmisen unimatka voi tuntua pitkältä, mutta Todellisuus tietää, että ihminen voittaa egonsa ja palaa Kotiin. Tämä paluu on herääminen, joka murtaa ajan kahleet. Näin ihminen näkee sisään hologrammiin, jonka illuusio piti hänet unessa. Ja hän osaa taas lentää ja leijuu vapauteen sen ulkopuolelle.

"Sinä yhä epäilet Minua, kuten uskossasi, että kun saat enemmän unta, se hyödyttäisi sinua. Tämä on ihmiskunnan dilemma. Halu nukkua kumoaa Minun Tahtoni. Egosi tahto on että nukut, näet unta. Se tulkitsee väärin Minun ajatukseni, Minun pyyntöni, täyttääkseen oman tahtonsa. Kuuntelet yhä sitä, kun se palvelee kehollisia halujasi . . . mielen riippuvuutta mukavuuteen. Se tulee esiin monissa muodoissa mukaan lukien ruoka, juoma, huumeet... Virittäydy nyt terävämmin egon ääneen sen halussa mukavuuteen. Anna halun mukavuuteen mennä. Minä pidän huolen kaikesta mitä tarvitset. Kuuntele ainoastaan Minua; odota Minua...

Ei ole mitään syytä syyllisyyteen, koska et koskaan voi tehdä mitään väärää. Kaikki ne, mitä kutsut erehdyksiksi, ovat todella vain osa Minun opetusteni sarjaa, jotka tuovat sinut Kotiin. Ilman niitä ei olisi unta, eikä maailmaa, joka oli tulos virheellisestä ajatuksesta, että voisit tehdä Jumalan Tahdon vastaisesti ja toimia omillasi... Minä opetan sinua joka hetki näiden pienten elämän hetkien kautta, jotta voit palata Minuun ja valita uudelleen seurataksesi Minun Tahtoa.

Minä pidän sinut Kurssissa niin, että voit kaikkein helpoiten selvitä siitä. Sinä tunnet Minun Rakkauteni ympäröivän sinua, eikä yhtään erilaisena kuin se, miten hellästi pidit perhosta, jonka löysit veden rajasta viime iltana. Sen siivet olivat liimautuneet yhteen liottuaan merivedessä, mutta levättyään hetken kädelläsi, se levitti siipensä. Se vaikutti onnelliselta, kun kannoit sen rannalta kotiisi. Sinä ja Minä olemme yhtä lailla yhtä kuin sinä olit tuon perhosen kanssa. Sinä olet Minun Käsilläni ja Olen Elämä, jonka näet tuotavan takaisin sinulle Valoni kautta. Loistan yhä kirkkaampana sisäisyydessäsi, kun siipesi levittäytyvät. Sinulla on kyky lentää, mutta tarvitaan vielä lisää aikaa syleilyssä ennen kuin voit täysin nousta ylös taivaalle. Tulet tuntemaan irtautumisen ilon maan tasosta, kun palaat Kotiisi tähtiin.

Kirjaamisen jälkeen menin etsimään eilistä perhosta ja löysin sen kuolleena, siivet levitettyinä. Ajattelen, että tämän päivän viesti kertoo siitä, kuinka helposti jäämme ansaan, kun unohdamme että tämä maailma ei ole tosi. Nähdessäni kuolleen perhosen, jonka uskoin ”eläneen”, koin hyödyllisen muistutuksen siitä, että kaikki on vain kuvajaista - asetelma. Näen sen nyt henkenä ja että meitä kaikkia pidetään Rakkaudessa. ” (One With God, kirja 6, luku 21, Riippuvuus Mukavuuteen)

 

- Pekka Tamminen