Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

KESKUSTELUJA TOTUUDEN KANSSA

Herääminen osa III: Ylösnousemisen viimeinen vaihe

 

Nuoruudessani luin teoksen nimeltä Ihmeiden oppikurssi, joka valaisi varsin kiinnostavalla tavalla ihmisen maallista matkaa. Kirjan mukaan ihminen jäisi jatkuvasti kiinni maailmaan joutuen syntymään tänne toistuvasti, koska ei ymmärrä maailman olevan projektio (heijastuma) hänen omasta tiedostamattomasta mielestään. Ihmisen ajatusvääristymä, jossa hän kuvittelee olevansa erossa Jumalasta, olisi luonut ihmisen sisälle sekä tiedostamattoman syyllisyyden jumala-eron vuoksi että pelon Jumalan rankaisusta tästä johtuen. Tämän vuoksi ihminen projisoisi jatkuvasti tätä tiedostamatonta syyllisyyttä ulkopuolelleen tuomiten ja arvostellen muita, koska ei osaa ratkaista sisällään kalvavaa (tiedostamatonta) syyllisyyden ongelmaa. Ja tämä koko kuvio olisi vain egomielen trikki, jonka avulla ihminen pysyy maailmassa henkiseen maailman ylösnousemisen sijaan?

 

Maailmassasi on tänään useita erilaisia paketteja, jotka ohjaavat ihmistä Totuuden äärelle. Näitä tulee jatkossa lisääkin. Ihmisen tietoisuus nousee koko ajan ja siksi paketit ovat yhä kattavampia. Tarkoitus tässä on tietysti se, mitä olemme sinun kanssasi koko ajan näissä keskusteluissa tuoneet esiin: ihmisen ylösnousu henkiseen maailmaan. Tämä esiintuomasi aineisto on yksi merkittävä tietoisuuspaketti, joka avaa keskeisen asian ihmisen elämän matkasta. Ihmiselle on eduksi, jos hän uskaltaa tutustua erilaisiin tietoisuuspaketteihin ennakkoluulottomasti ja toisaalta ei jää niiden vangiksi (eli ei tee niistä uskontoa itselleen), jolloin hän etenee ymmärryksessä. 

 

Palatkaamme ajatuksissamme siihen kohtaan, kun ihminen lähti mukaan kuvitteelliseen kokeeseen, jota voitaisiin nimittää matkaksi Jumalan ulkopuolelle. Sellainen on tietysti mahdotonta, koska Jumala on kaikkialla. Näin kuitenkin ajatusharhassa tapahtui. Siinä kohtaa, minkä raamattu kuvaa tietoisuutena siitä, että ihminen oli alasti ja hyvä ja paha oli syntynyt, ihminen koki varsin ison muutoksen. Hän havaitsi maailman ympärillään ja yhteys Jumalaan näytti kadonneen sellaisena, kun henkimaailma sen aina oli luonnostaan hänelle näyttänyt: saumattomana jatkuvana henkisenä yhteytenä.

 

Seurasi valtava järkytys. Ja tätä järkytystä/traumaa ihminen kantaa sisällään syyllisyytenä ja pelkona mahdollisesta Jumalan rankaisusta. Jumala ei tietenkään rankaise ihmistä – omaa luomustaan – siitä, että hän näkee unta maailmasta, jossa hän muka on erossa Jumalasta. Ihmisen täytyy havaita se, että maailma on hänen itsensä luoma illuusio, kuten olemme jo useasti osoittaneet. Tämä on ensimmäinen askel, jotta hän voi alkaa kulkea kohti ylösnousemusta.

  

Miten herääminen muuttaa ihmisen ajatuksia?

 

Kysyn vastavoimista, joista puhuit viimeksi. Ne siis aktivoituvat (ihminen tilaa heidät), jos ihminen alkaa keskittyä negatiiviseen. Ja näin ihminen joutuu entistä enemmän harhan valtaan. Kun maailma on illuusio, niin kuinka todellisia nämä vastavoimat ovat?

 

He ovat yhtä epätodellisia kuin ihmisen unimatka egomielen kanssa. Sinun on ymmärrettävä, että se matka, jossa ihminen touhuaa arkielämässään, on illuusion dualismia hyvästä ja pahasta. Siinä ihminen vihaa ja rakastaa, arvottaa hyväksi ja pahaksi, tuomitsee ja ylentää, masentuu ja on onnellinen. Tämä on dualismin maailma, jossa ihminen vain kiinnittyy maan elämään yhä syvemmin. Näin inkarnaatiot maan päällä jatkuvat loputtomasti. Ihminen yrittää jatkuvasti löytää asioita, joilla saisi arkielämänsä paremmaksi. Tosiasiassa hänen pitäisi herätä näkemään, että se mitä hän pitää elämänään, on vain egomielen inspiroimaa näytelmää, joka estää ylösnousemisen.

 

Katsotaan, ymmärsinkö mitään. Siis nämä vastavoimat, aivan kuten ihminenkin, elää tiedostamattomasti epätoden illuusiossa siksi, koska ihmisessä oleva egomieli/Lucifer haluaa ihmisen pysyvän maan päällä. Ja tämä tapahtuu sen sijaan, että ihminen tekisi ylösnousunsa ja nousisi henkiseen maailmaan, jonne ihminen todella kuuluu. Syvimmän osansa osalta hän jo siellä on, mutta nyt pitäisi vielä saada ihminen tajuamaan tämä, jotta hän ei ajatuksissaan jatka ajatusharhaa toden sijasta. Tämä ajatusharha synnyttää projektion, joka näyttäytyy meille maailmana. Kerro vielä, mitä ihmisen pitää tehdä tai miten hänen pitäisi elää, jotta hän voisi päästä siihen henkiseen valtakuntaan, jonne hän kuuluu?

 

Hänen pitää tehdä Jumalasta totta, koska Jumala/henki on totta ja kaikkialla. Näin on silloinkin, kun ihminen näkee jotakin, minkä hän tuomitsee pahaksi. Ihmisen ei pidä tuhota Jumalaa menemällä illuusioon ajatuksissaan mukaan.

 

Gary Renardin kirjassa ”Maailmankaikkeus katoaa” esitetään, että meidän egomme keksi ratkaisun tähän kuviteltuun jumala-eron tuottamaan syyllisyystraumaan. Se oli se, että ihminen projisoi sen ulkopuolelleen tehden muista syyllisiä. Näin hänen oma tuskansa tuntui edes hetkeksi helpottuvan.

 

Näin ihminen on tehnyt ja siksi loputon kamppailu maailmassa jatkuu ja ihminen sitoo itsensä siihen yhä uudelleen. Aina löytyy roisto, jota voidaan syyttää ongelmista. Ratkaisematon ongelma on kuitenkin ihmisen sisällä. Ihmisen on ymmärrettävä, että maailma on peili hänen tiedostamattomista ajatuksistaan; vertauskuva, kuten Renardin kirjassa hyvin todetaan.

 

Ihminen tuo tiedostamattoman syyllisyyden ulkopuolelleen ja maailman vertauskuvien tarkoitus on saada hänet katsomaan itseään. Ne yrittävät kertoa, että hän ei ole luonut ajatuksissaan Jumalaa todeksi vaan illuusion, jossa on hyvä ja paha. Aina kun hän menee tähän illuusioon ajatuksissaan, hän tekee todelliseksi eron Jumalasta. Hän erottaa näin itsensä henkisestä todellisuudesta, joka on jakamaton ykseys aina ja kaikkialla, ja siksi maan elämät jatkuvat. Kun hän pystyy tekemään ajatuksissaan Jumalasta totta kaikkialla HUOLIMATTA MAAILMAN PROJEKTIOISTA, hän tekee henkisestä maailmasta totta ja nousee sinne lopullisesti. Tämä koskee ihmiskokonaisuutta eli sielua. Ihmisen henkihän ei ole koskaan lähtenytkään henkisestä maailmasta, kuten jo tiedämme. Tämän vuoksi Jeesus kohteli jokaista tapaamaansa ihmistä jumalan osana, mikä tahansa ihmisen arvo tai tietoisuus sitten totuudesta olikaan. Maailma ei vaikuttanut häneen, koska hän tiesi sen illuusioksi.

 

Miten herääminen muuttaa ihmisen arkea?

 

Miten ihminen voisi tehdä arkielämässään Jumalasta totta?

 

Ihmisen ylösnousu alkaa ajatusmuutoksesta. Ihminen on tottunut elämään egomielen johtamana. Siksi hän koko ajan erottaa arjessaan itsensä Jumalasta. Se tapahtuu siten, että ihminen arvostelee ja tuomitsee. Ihminen siis kuvittelee olevansa maailmassa, jossa on ihmisiä, jotka ovat hänestä oikealla tiellä (näitä hän kehuu ja ylistää) ja niitä, jotka ovat väärällä tiellä (näitä hän arvostelee ja tuomitsee). Tämä on pelkkä egomielen trikki, jolla ihminen saadaan pysymään maailmassa. Ajatusmuutos on se, että IHMINEN ALKAA NÄHDÄ JUMALAN NÄISSÄ IHMISISSÄ, JOITA HÄN ARVOSTELEE.  Näin ihminen alkaa elää todeksi henkistä maailmaa jo Maapallolla. Jumalan valtakunnassa on vain henkisen maailman jäseniä. Kaikki ihmiset ovat enkelien ja jumalien kaltaisia. Mutta heti jos teet heistä muuta ajatuksissasi, tuhoat henkisen maailman ja elät maailman illuusiota.

 

Sinun pitää huomata, että se mitä elämässäsi ulkopuolellasi näkyy, kertoo sinusta. Maailma heijastaa sinulle niitä kohtia, joita et ole vielä tietoisuudessasi avannut. Siksi kohtaat juuri oikeita asioita, jotka vievät sinut mukaan illuusioon, etkä pysty pitämään koossa henkistä todellisuutta: Jumalaa. Ne palaavat niin kauan, kun pystyt pitämään Jumalan koossa. Esimerkki: posti on myöhässä taas. "Miksi tämä postin kantaja tekee tämän? Tekeekö hän sen tahallaan minulle? Raivostuttavaa. Kun näen hänet, annan palaa kunnolla." Posti on myöhässä, koska sinua testataan. Muuttuuko ajatuksesi siitä, että kaikki on oikein ja Jumala on maailman tapahtumista huolimatta? Kuka sinua testaa? Sinä itse. Ketään muuta ei edes ole olemassa. Olet luonut koko maailman projektion, jotta voisit nousta henkiseen kotiisi. Jos annat anteeksi näille projektiokuville ja teet niistä epätoden, huomaat muutoksen. Huomaat sen itsessäsi ja maailmassa. Jos todella pystyt antamaan anteeksi, postikin alkaa tulla ajallaan. Koska testiä ei enää tarvita.

 

Pitääkö minun pitää jotakin valehtelijaa, ryöstäjää tai tappajaakin jumalan kaltaisena?

 

Totta kai. Huomaa se, että ihmiskunta kyllä huolehtii omistaan ja illuusiossa tappaja pidätetään ja joutuu lopulta vankilaan, mutta HÄN ON JUMALAN KALTAINEN. Hän ei vain itse tiedä sitä, eivätkä tiedä hänen pidättäjänsäkään. Sinun on tiedettävä tämä, koska haluat lopettaa illuusion ja ylösnousta. On tärkeää, että henkinen maailma pysyy yhtenäisenä ajatuksissasi KOKO AJAN. Kuten Renardin kirja hyvin tuo esiin, et pysty tähän heti, koska olet tehnyt egomielen erottelusta tottumuksen ja tavan ja kulkenut näin monta elämää. Olet tehnyt maailman projektioista totta ja siksi Jumalan valtakunta on painunut muistisi ulkopuolelle. Vähitellen kuitenkin pystyt siihen, kun TARKKAILET ajatuksiasi. Se ottaa ehkä ajallisesti aikaa ennen kuin luo ajatuksissasi vain Yhteyttä, etkä eroa Jumalasta, mutta sen päässä on suurin palkinto. Silloin palaat henkiseen kotiisi. Ja voit aloittaa tarkkailun harjoituksen jo tänään.

 

Kun Jumala pysyy ehyenä kaikissa tilanteissa, ihmeet alkavat

 

Meidän eteemme siis leviää epätosi näytelmä, jossa testataan, teenkö totta valheesta vai todesta. Ja kun alan tekemään totta todesta, minä pääsen elämään tätä todellisuutta maailmallisen valheen sijasta. Mutta entä jos ryöstäjä käy kimppuuni. Puolustaudunko vai ajattelenko vain enkeleitä?

 

Totta kai saat puolustaa itseäsi. Muista kuitenkin, että kimppuusi hyökkää jumalan kaltainen olento, joka ei itse muista olevansa sitä. Ajatuksesi pitää pysyä yhtenäisenä. Voit antaa anteeksi hyökkääjälle sen, että hän ei tiedosta olevansa jumalan kaltainen aivan, kuten voit antaa itsellesi anteeksi, että joskus unohdit sen. Illuusio ei saa muuttaa ajatuksiasi. Muista myös, että et kohtaa tapahtumia, joita sinun ei kuulu kohdata, et illuusiossakaan. Karma pitää tästä huolen. Henkiset ohjaajat ymmärtävät, että ihmiselle maailma tuntuu hyvin todelta. Sitä se ei kuitenkaan ole. Siksi sinun ei siis pidä odottaa mitään hyökkäystä.

 

Hmm... ihmiset siis elävät eräänlaista virtuaalinäytelmää, jossa mikään ei ole totta. Ja tämän tarkoituksena on saada ihminen muuttamaan ajatuksiaan ja käsittämään, että hän itse luo tämän loputtoman menettämisen ja saavuttamisen kehän. Mutta tähän vertauskuvaan tai uneen ylettyy myös henkinen todellisuus, koska sehän elää ihmisen ytimessä koko ajan. Siksi siis karman laki ikään kuin seuraa näitä illuusion tapahtumia. Jostain tekemästäni ryöstöstä seuraa lisää unta eli minua tullaan ryöstämään. Myös jälleensyntymä ulottuu ihmisen maailmaan eli jos en mitenkään herää tästä dualismista ennen kuoleman rajaa, illuusioko jatkuu seuraavassa elämässä?

 

Illuusio jatkuu niin kauan, kun teet ajatuksillasi siitä totta. Ihminen on jumalan kaltainen ja hänen pitäisi ajatella kuin jumala. Muuten hän luo jotain muuta kuin jumalallista. Luotte itse tämän näytelmän, joka maailmassanne on meneillään. Se on jatkuvaa taistelua, rahan keräämistä ja sen menettämistä, pettymystä, sotaa, onnen hetkiä, surua, vihaa, pelkoa ja KAIKEN SYY ON OMA AJATUKSESI. Maailma on peili ajatuksillesi. Tulet huomaamaan ihmeitä, kun tajuat tämän. Maailmasi tulee muuttumaan, kun tajuat, että ajatuksesi vaikuttaa siihen ratkaisevasti.

 

Ihminen luo karman ja jälleensyntymän unimatkan

 

Joku voisi tajuta tämän niin, että koska maailma on illuusio, voin tehdä unessa mitä vaan ja seurauksia ei todellisuudessa synny?

 

Tämä on tärkeä kohta. Univalinnoista ei tietenkään synny mitään todellista, vain lisää unta, jonka pauloissa olet yhä syvemmin. Mutta sinulle se on hyvin todellista, koska nukut vielä. Siksi sellainen ihminen, joka mukiloi toisen ihmisen, pitää tapahtumaa hyvin todellisena. Aivan kuten hän pitää karman seurausta todellisena, kun itse joutuu mukiloiduksi. Hän on ainoastaan hyökännyt itsensä kimppuun ja karma näytti sen hänelle todeksi. Kuten Renardin kirjakin hienosti toteaa, maailmassa ei ole todellisuudessa kuin Jumala, jonka ihmisen mieli on jakanut osiin. Ihmiset ovat Jumala-makrokosmoksen mikrokosmoksia. Et voi todellisuudessa hyökätä kuin itsesi kimppuun, vaikka maailman illuusiossa olemme jakautuneet yksiköiksi. Karma ja jälleensyntymä vaikuttavat tällä unen tasolla. Ne ovat nukkuvalle ihmiselle hyvin todellisia. Kun tapaat valaistuneen ihmisen ja kysyt häneltä, onko jälleensyntymää ja karmaa olemassa, hän vastaa, että ei ole. Koska sillä todellisuuden henkisellä tasolla, jossa hän elää, ei tällaista tuskan kierrettä ole olemassa.

 

Minun ei siis kannata alkaa juomaan mahdollisimman paljon viinaa nyt, kun tiedän, että tapahtuma on lopulta illuusio?

 

Totta kai voit tehdä niin. Mutta miten se voisi auttaa sinua, että koet lisää illuusiota. Tietoisuuden laajetessa ihminen huomaa, että illuusioon keskittymällä illuusio ajatuksissa vahvistuu ja totuuteen keskittymällä totuus ajatuksissa vahvistuu. Harjoitus tekee lopulta mestarin ja tulet huomaamaan, miten et enää ajaudu yhtä herkästi illuusio-ajatuksiin. Siksi tietoinen ihminen ei keskity enää illuusioon, koska hän tietää, että se ainoastaan lopulta tuhoaa itsensä. Tosin pitkällä tietoisuudessa oleva ihminen voi joskus näyttää, että alkoholi tai muu aine ei enää vaikuta häneen, kuten toisiin. Hänen läsnäolonsa nyt-hetkessä on jo niin syvää, että aine/illuusio ei voi enää muuttaa sitä. Mutta niin kauan kun alkoholi vaikuttaa sinuun, siinä piilee kutsu syvemmälle illuusioon. Egomieli on ovela vastustaja ja sinun pitää huomata, miten se haluaa salakavalasti viedä sinua. Se häviää kuitenkin taistelun, kun keskityt siihen, mikä on totta. Jokainen vastaan tuleva ihminen on jumala, oli hän juovuksissa tai ei, älä unohda tätä. Näin et luo lisää illuusion maailmaa.

 

Illuusio-maailma on mittari, miten hyvin olemme Totuuden/Jumalan tajunneet

 

Eli mitä syvemmin me oivallamme Todellisuuden eli Jumalan, sitä syvemmin alamme ajatuksissamme elää totta valheen sijasta. Merkitseekö tämä, että sitä tarkemmin me elämme myös illuusio-maailmassa?

 

Kyllä. Ihmiset paljastavat jatkuvasti itseään arjessaan. He ovat juopuneet alkoholista, koska ovat halunneet hetkeksi paeta ja päästä illuusiosta eroon. Se on ehkä auttanut hetkeksi tiedostamattomaan syyllisyyteen. Tämä kertoo vain, että ei ole ratkaistu sitä, miten syyllisyydestä todellisuudessa pääsee eroon. Millään aineella ei voi päästä illuusiosta eroon. Näin illuusio on vain syventynyt ja egomieli on mielissään, kun olet keskittynyt todellisuuden sijasta aineen illuusio-maailmaan. Samalla tavoin käy, kun arvostelet ja tuomitset jonkun alemmaksi kuin itsesi. Menet illuusioon ja maailma pysyy. Ja egomielikin pysyy, koska ainoastaan todellisuus hävittää egomielen. Tärkein oivalluksesi siis on: kun pystyn pitämään Jumalan ehyenä ajatuksissani, minä nousen Hänen maailmaansa pysyvästi. Meidän aikanamme tapahtuu paljon enemmän ylösnousemista kuin joskus ennen, koska ihmiskunta on paljon valmiimpi näille käänteentekeville ajatuksille. Siksi ihmeiden oppikurssikin ilmestyi vasta 1970-luvulla, eikä esimerkiksi 1200-luvulla.

 

Joku voisi sanoa, että hän ei tunne mitään syyllisyyttä. Miksi hänen pitäisi uskoa, että hän kantaa sellaista tiedostamattomasti?

 

Jos hän näkee kaikissa tilanteissa vain Jumalan ja ihmisen luoman illuusion ja vahvistaa ajatuksissaan vain Jumalaa, hän on vapauttanut syyllisyys-harhansa. Jos taas hän vielä arvostelee ja tuomitsee ihmisiä, hän projisoi syyllisyyden harhaa. Tämä todistaa, että se on siellä. Vapaudut syyllisyydestä, kun näet kaikissa tapahtumissa Jumalan ja Hänen ihmisosansa, jotka eivät ole vielä taisteluidensa tiimellyksessä tietoisia Hänestä. Kuten Renardin kirjassa hyvin todetaan, voit antaa mielessäsi anteeksi ihmisille sen, että he eivät ole tietoisia kaiken taustalla piilevästä Jumalasta. Voit antaa myös itsellesi anteeksi, kun menet illuusioon ja Jumalan yhteyden sijasta arvostelet ja tuomitset. Rakenna henkinen yhteys ajatuksissasi vain taas uudelleen ehyeksi ja ole tarkempi ensi kerralla. Muistathan, että vain Jumala on läsnä, ei ole mitään muuta todellista. Myös sinussa.

 

Nyt joku saattaa ajatella, että jälleensyntymien tai maan ulkopuolisen elämän tutkiminen tai lukemattomat henkiset terapiat eivät auta meitä lopettamaan jatkuvaa maan elämään syntymistä ja illuusion jatkamista. Onko näiden asioiden parissa puuhaaminen ollut turhaa?

 

Ei tietenkään ole. Ihmiselle on ollut tärkeää tutustua omaan illuusiomatkaansa. On ihmisen tasolla tärkeää, että hän saa tietää sen, miten syvälle hän on tässä ja aiemmissa elämissään aineen ja illuusion syövereihin vajonnut: kuollut taistelukentille, hallinnut diktaattorina ja kerjännyt kerjäläisenä. Hän on tämän kautta oppinut tien, jonka päässä ei ole ylösnousua henkiseen maailmaan. On myös tärkeää ihmiselle ollut löytää omia sielun juuriaan ja saada tietää, että joilla kuilla ne ovat vieneet toisille planeetoille. Myös henkiset terapiat ja meditaatio voivat nostaa ihmisen läsnäoloa sitä tietoisuutta kohti, jossa ylösnousu tapahtuu. Meditaation avulla ihminen voi löytää tarkemmin sen, miten hän arjessaan valitsee illuusion Jumalan sijaan. Juuri näiden asioiden kautta ihminen on tullut tärkeimmän äärelle: ymmärtämään, miten täytyy toimia ja ennen kaikkea ajatella, jotta lopullinen ylösnousu tapahtuu. Eittämättä tämä on tärkein ihmisen oivallus, koska se nostaa hänet jumalien joukkoon siksi henkiseksi olennoksi, joka ihminen sisimmässään on. Muista miten tärkeää asiaa maailma illuusioineen kertoo sinulle. Se tuo eteesi juuri oikeat asiat, koska sinun täytyy avata kaikki illuusion osat. Sinä tunnistat illuusion heti, kun se on edessäsi. Mistäkö? Siitä että se tuo aina hankalan olon. Totuus taas tuntuu hyvältä. Hankala olo on viesti siitä, että tämä asia ei ole vielä vapautunut illuusiosta omissa ajatuksissani.

 

Jumalan ihme alkaa löytyä kaikkialta, kun se löytyy ajatuksestasi

 

Minun pitää nähdä maailma siis jonkinlaisena kuvajaisena, joka toteuttaa omia ajatuksiani. Kun tuomitsen, löydän tuomitsevuutta ja kun arvostelen, löydän arvostelevuutta. Maailma vastaa, miten itse ajattelen. Näen maailmasta siis sen, miten ajattelen. Tämän taustalla on se, johtaako minua egomieli eli illuusio vai intuitio/henki eli totuus (jota Ihmeiden oppikurssissa kutsutaan Pyhäksi Hengeksi)?

 

Ihminen, joka vielä kovasti arvostelee ja tuomitsee, etsiytyy kuin itsestään löytämään lisää materiaalia, jonka avulla hän voi jatkaa arvosteluaan. Näin egomieli toimii ja johdattaa häntä yhä syvemmälle dualismiin. Tämä johtuu hänen omasta ajattelustaan. Huomaat nopeasti, kun et enää tee illuusion maailmaa todeksi, mitä alkaa tapahtua. Kun tajuat, että joku toinen ei voi olla mitään muuta kuin jumalallinen olento täydellisyydessään ilmeten vaikka kuinka raskaassa illuusion puvussa tahansa, niin alat myös löytää tätä todellista maailmaa kaikkialta. Löydät oikeat kirjat, jotka kertovat sinulle totuuden. Löydät tilanteita, jossa näet ja koet ihmisessä elävän jumalan. Löydät ihmeitä, koska ihmeet ovat henkisen maailman (Todellisuuden) yksi ominaisuus. Olet yhä tietoisempi ja kiitollisempi elämästä, jossa näet illuusion taakse ja kiitollinen siitä, että olet löytänyt henkisen tien jo ollessasi kehossa.  Maailma muuttuu, kun vain ajatuksesi siitä muuttuu. Näet silti samalla näiden totuuden ihmeiden, joita maailma yhtäkkiä sinulle tarjoaa, taustalla illuusion maailman. Se jatkaa kulkuaan ajassa ihmisen egollisena kilpailuna, taisteluna, tuomitsemisen ja arvostelun maailmana, mutta se jää oivalluksesi totuudessa kuin taustakohinaksi, joka ei enää ole sinulle tärkeää.

 

Miksi ihminen ylipäänsä arvostelee ja tuomitsee? Ymmärrän, että egomieli, Lucifer, subastraalinen olento tai muu epätoden illuusio vie häntä, mutta miksi hän ei löydä heti sisältään Jumalaa tai intuitiota ohjaamaan toisin?

 

Koska ihminen pitää kiinni ajatuksissaan illuusiosta. Sehän vaikuttaa kivikovalta totuudelta, vaikka tieteennekin on jo tutkinut, että aine on 99 %:sti tyhjää. Jumala ihmisessä auttaa ihmistä heti, kun ihminen ei poisluo Häntä. Ihmisen ego pitää mieluummin kiinni ajatuksesta, että hän on erossa Jumalasta. Sehän kulkee täällä maailman kaaoksessa, jossa mitään Jumalaa ei tunnu näkyvän, vaan on vain pelkkää taistelua, kärsimystä, kilpailua, kuolemaa ja sairastumista. Tämä maailma ei kuitenkaan ole totta ja ihminen on koko ajan Jumalassa. Hän tekee ainoastaan päätelmiä maailman, eikä sisällään olevan totuuden kautta. Mutta koska ihminen on luoja, hänen täytyy löytää tämä KAIKKEIN TÄRKEIN AJATUS, jotta siitä alkaa tulla totta. 

 

Negatiivisuus ja pahuus paljastuvat illuusioiksi

 

Tämä ratkaisee pelon arvoituksen, jota maailma on täynnä. Sen taustalla on suurin valhe, jonka ego voi keksiä: Se on Jumalan rankaisu, koska ihminen on eronnut Hänestä. Näin maailmaa suoritetaan jatkuvassa tiedostamattomassa pelossa. Jumala ei voi mitään tälle kuvitelman kehälle, jonka ihmisen egomieli on kehittänyt. Onko siis niin, että pelko – kaikkein suurin harha – poistuu, kun tajutaan, että Jumala eli Rakkaus on koko ajan ehyt, myös ihmisessä, maailman illuusiosta huolimatta?

 

Ihminen tajuaa, miten karmea painajaisuni poistuu, kun hän tekee Jumalasta ehyen itsessä ja kaikissa muissa huolimatta maailman pinnalla jatkuvasta illuusio-näytelmästä. Tärkein ihmisen tehtävä siis aamusta nukahtamiseen on tehdä jumalan valtakunnasta totta kaikessa mitä hän ajattelee, näkee ja kokee. Näin hän valmistaa itsensä henkiseen valtakuntaan, kotiin, jonne hän kuuluu. Ja tämän valtakunnan Valtias ottaa ihmisen avosylin vastaan.

 

Silloin palaat Kotiin, josta et todellisuudessa koskaan lähtenytkään, muuta kuin maailman illuusiossa, johon uskoit. Hän on vain rakastanut sinua aina. Miksikö? Koska sinä olet Hänestä ja Hänessä ikuisesti. Aivan kuin äiti rakastaa lastaan ja antaa hänelle anteeksi mieron tien virheet, Jumala odottaa, että ihminen palaa ajatusleikistään kotiin. Ei ole mitään pysyvää syntiä, on vain illuusion luomia negatiivisia ajatuksia. Ihminen päättää milloin kotiinpaluu tapahtuu. Ihminen voi jatkaa elämiään maailmassa vaikka tuhansia vuosia, kunnes on valmis heräämään. Hänet otetaan lopulta aina yhtä avosylin vastaan. Useat ihmiset ovat kuolemansa jälkeen ihmetelleet, missä sekasotkussa he oikein elivät maailmassa oltuaan. Tämä sekasotku on egomielen maailma. Ihminen huilaa henkisessä maailmassa unensa aikana ja jälleensyntymiensä välillä. Elämät maailmassa jatkuvat, kunnes hän on selvittänyt sekasotkun nimeltä illuusio ja tekee todellisuutta ainoasta oikeasta totuudesta.

 

Maailma näyttää heräämisesi asteen

 

Ihmisen keskeisin tehtävä maan päällä on siis alkaa tarkkailla omia ajatuksiaan. Näin hän voi alkaa tehdä Jumalasta totta itsessään ja kaikissa muissa. Hän alkaa poistaa täten illuusiota itsestään. Kun tämä työ on pitkällä, miten hän alkaa suhtautua häntä vastaan tuleviin elämän tapahtumiin ja ihmisiin?

 

Hän hyväksyy ne, eikä osoita mieltä niitä vastaan. Hän tietää, että maailma on peili ja oikeat asiat tapahtuvat. Hän tietää, että jokainen kohtaa maailmassa omat ajatuksensa, niin myös hän itse. Tämä ei tarkoita, että hänestä tulee vain passiivinen tarkkailija. Hän on myös aktiivinen intuitionsa kautta ja voi puuttua maailmaan esim. auttamalla ihmistä tai lasta, joka on jäänyt kiipeliin. Hän ei kuitenkaan enää näe vääriä tapahtumia. Miten joku tapahtuma voisi olla väärä? Tapahtuman tarkoitus on AINA HERÄTTÄÄ ihminen. Myös lapsen takana on elävä sielu, joka järjestelee tapahtumia siten, että HÄN VOI KERRAN HERÄTÄ. Herännyt ihminen antaa maailman tapahtua, koska illuusio näyttäytyy itse kullekin juuri siten kuin hänen heräämisvaiheensa vaatii. Ihmisellä teon motiivi on ratkaiseva. Se joko tekee todeksi Jumalaa tai illuusiota. Jokainen voi aloittaa matkan Kotiin tänään aivan tavallisessa arjessa. Jos ihminen osaa tehdä tämän oikein, hän kuolee kerran maailmasta pois hymy huulillaan. Näin siksi, koska hän tietää olevansa Jumalan oma ja hän on palannut kotiin jo elämänsä aikana.