Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Elämä vastaa kun siltä kysytään 

- MITEN SUHTAUTUA HAASTAVIIN AIKOIHIN ELÄMÄSSÄ?

 

KYSYMYS: Elämässäni on ollut viime kuukausina aika haastava tilanne.

Tämä on vienyt voimiani

ja välillä saanut minut melkein romahduksen partaalle.

Olen yrittänyt rakastaa tätäkin elämäntilannetta

mutta en ole siinä oikein onnistunut.

Usein olen uponnut hankalan tuntuisiin tunteisiin,

väsynyt, uupunut ja turhautunut koko hommaan.

Tiedän, että tilanne tulee helpottamaan,

tiedän, että tämäkin menee ohi

ja koko ajan olen uskonut ja luottanut siihen,

että tämä haastava asia ei tapahdu elämässäni turhaan.

Mutta silti en ole osannut rakastaa sitä mitä joudun käymään läpi.

Voisitteko neuvoa, miten voisin oppia rakastamaan

myös vaikeita aikoja elämässä?

 

VASTAUS: Rakkaani,

on eri asia rakastaa jotain tilannetta

kuin pyrkiä suhtautumaan siihen rakkaudella.

Jos yrität väkisin rakastaa jotain sellaista tilannetta, asiaa tai henkilöä,

jota et vain pysty rakastamaan,

teet itsellesi hallaa.

Yrität pakottaa itsesi johonkin sellaiseen,

joka ei virtaa sinussa luonnostaan.

Voisi sanoa, että tällöin teet väkivaltaa itseäsi ja elämää kohtaan.

Joten älä yritä väkisin rakastaa jotain, mitä et pysty rakastamaan.

Älä vaadi itseltäsi jotain, johon et luontaisesti pysty.

 

Mutta se, mitä voit tehdä

ja mitä oletkin tehnyt,

on pyrkiä suhtautumaan rakkaudella.

Tämä tarkoittaa, että kevennät asennettasi

ja asetat itsellesi tavoitteen olla lempeä, ymmärtävä ja hyväksyvä.

Asetat itsellesi tavoitteen hyväksyä sen mitä on

etkä tappele todellisuutta vastaan.

 

Tällöin katselet asioita hieman sivusta,

katselet omia tunnereaktioitasi,

omaa väsymystäsi ja turhautumistasi

lempeästi ja ymmärtävästi.

Näet, että näin sinun on nyt vain koettava.

Olethan ihminen, jonka voimavarat ovat joskus koetuksella.

Jonkin aikaa jaksat venyä,

mutta jossain vaiheessa alat kerta kaikkiaan uuvahtaa.

 

Ja tämä on ihan ok.

Sinun ei tarvitse olla superihminen.

Sinun ei tarvitse olla reagoimaton patsas,

”pyhä” olento, joka pysyy tyynenä, oli myrsky kuinka kova tahansa.

Ei. Sinä olet kokemassa ihmiselämää

ja se on välillä aika rankkaa.

Se saa olla välillä rankkaa.

Mitään ei tapahdu väärin, vaikka välillä kaikki tuntuu olevan kerta kaikkiaan liikaa.

Se on ihan ok.

 

Mutta voisitko yrittää hyväksyä kaiken sen, mitä koet?

Voisitko yrittää olla itseäsi kohtaan lempeä ja sallia kaikki kokemuksesi?

Tällöin pyrit suhtautumaan kaikkeen kokemaasi rakkaudella

ja se riittää.

Se riittää!

Teet mitä kulloinkin täytyy tehdä,

koet mitä sinun on koettava

reagoit niin kuin sinun on reagoitava.

Voit hyväksyä se!

Voit sallia sen.

Voit sallia elämän virrata kauttasi

ja sallia kokemusten välillä repiä sydämesi auki.

 

Siis katso lempein, myötätuntoisin silmin itseäsi.

Ole itsesi tukena.

Älä vaadi sellaista, mihin et pysty.

Tue ja kannusta itseäsi.

Niin mekin teemme!

Hurraamme sinulle ja kaikille teille

rakkaat ihmislapset,

sillä olette vahvoja ja rohkeita!

Se, mitä käytte läpi, ei ole helppoa.

Älkää siis pahentako oloanne soimaamalla itseänne.

Kannustakaa ja tukekaa itseänne ja toisianne.

Antakaa myötätunnon virrata.

Silloin pyritte suhtautumaan kaikkeen rakastavasti,

ja se riittää!

Sinä riität.

Ja muista,

sinä olet rakastettu,

nyt ja aina!

 

- Marja Ikivalo