Kuka minussa tahtoo?
 
Ihmisen olemus on erikoinen sisältäen egon ja hengen, harhan ja todellisuuden. Aistimaailma ja erillisyys saavat ihmisen näyttämään pieneltä ja vähäpätöiseltä. Kun herää aamulla jäseniä kolottaen ja väsyneenä liiasta työstä, voi olla vaikeaa nähdä itsensä Jumalan kuvana, niin kuin asia Raamatussa ilmaistaan.
 
Kannattaa pysähtyä tuohon Raamatun kohtaan, että ihminen on Jumalan kuva. Kaikki merkittävät henkiset esitykset kertovat ihmiselle samaa. Jos sen tiedostaa, se on pysäyttävä suuruudessaan. Jumala siis asuu ihmisessä. Ihmeiden oppikurssi sanoo: ”Kun valitset Pyhän Hengen, valitset Jumalan. Jumala ei ole sinussa kirjaimellisessa mielessä, vaan sinä olet osa Häntä.”
 
Aistimaailma vie kuitenkin ihmisen mennessään, eikä hän huomaa, että aistittavat kohteet muuttuvat koko ajan lopulta kadoten kokonaan. Helpoiten tämän huomaa taivaan pilvistä, mutta ihmisen kohdalla se mieluiten unohdetaan. Jos ihminen tietoisuudellaan murtaa aistikohteisiin pysähtyvän egon, niin hän huomaa, että aistimaailma vääristää totuuden.
 
Miten ihminen sitten voi vakuuttua kaiken huolen ja kiireen keskellä, että hän on osa jotakin valtavaa?
 
Nisargadatta Maharaj on sanonut: ”Ole tyhjä kaikesta älyllisestä sisällöstä, kuvittelusta ja pyrkimyksestä, niin esteiden poissaolo tulee aiheuttamaan todellisuuden virtaamisen esiin.” Tämä on totta, sillä aistimaailma lokeroittaa ja jähmettää ihmisen ajatuksen. Näin aistikohteista tulee todellisia ja erillisiä. Ihmisen on tietoisuuden voimalla yhä uudelleen murtauduttava tämän aistivalheen lävitse. Näin hän voi päästä olemassaolon ja itsen syvempiin kerroksiin. Aivan kuten muuttuvien pilvien takana on sininen taivas, on muuttuvien fyysisten kohteiden takana Henki. On vain oltava pitkämielinen ja päättäväinen. Lopulta ihminen siirtyy erillistietoisuudesta ykseystietoisuuteen. Hän ymmärtää silloin, että se mikä näyttää jakautuneen erillisyyteen, on todellisuudessa ykseyttä.
 
Erillisyystietoisuudessa eläminen on taistelua. Silloin elämän tarkoitus liittyy persoonan luomiin maallisiin päämääriin. Valaistunut ihminen elää ykseystietoisuudessa. Mitä enemmän koet ykseyttä itsessäsi, sitä vähemmän aistimaailma ja sen suoritukset enää muokkaavat ajatustasi. Näet ja tunnistat elävien olentojen taustalla olevan ykseyden, jota mikään ei voi muuttaa. Tämä on se totuus, jota vastaan ihmisen ego koko ajan taistelee. Ihmisen taistelu syntyy juuri siitä ristiriidasta, että tietyssä vaiheessa ihminen alkoi uskoa aistimaailmaan enemmän kuin siihen maailmaan, josta ihminen on kotoisin.
 
Ihminen on luojaolento ja tekee itse fyysisestä maailmasta todellisen. Hän vaelsi aineen eksytykseen yhä syvemmälle ja lopulta maailma näytti varsin erilaiselta kuin jumalallinen ykseys. Siksi ihminen koki paremmaksi muuttaa Jumala-kuvaansa tai kokonaan hävittää sen (ateismi). Tässä tullaan ihmisen peruspelkoon, joka on se, että oma tahto on eri kuin Jumalan tahto. Ykseystietoisuus kuitenkin poistaa juuri tämän keskeisen pelon ja tekee ihmisen ja Jumalan tahdosta yhtä. Tämä merkitsee egon häviämistä.

Fyysisen unen katkaiseminen
 
Entä sitten parantuminen ja kotiin paluu. Mitä ihmisen pitää tehdä, jotta alkaa parantuminen?
 
Ihminen voi ensimmäisenä aamulla muistaa, että ykseys ei ole kadonnut minnekään. Ihminen ei ole hukassa, vaan on omissa unikuvitelmissaan vain luullut niin. Hän on yhteydessä ja ykseydessä koko ajan. Nyt ihmisen vain pitää saada oma ajatuksensa ja oma arkensa tukemaan tätä todellisuutta. Syy, miksi antroposofia, teosofia ja itämainen henkinen perinne ovat korostaneet meditaatiota ja keskittymistä, johtuu juuri tästä. Ihminen täytyy irrottaa aistimailman otteesta, jotta syvin itse aktivoituu. Ego haluaa liittää ihmisen fyysiseen maailmaan ja keksii hänelle yhä uusia valloittamisen ja erityisyyden kohottamiskeinoja. Samalla arvokas aika kuluu kohti ihmisen vanhuutta ja kuolemaa. Ihmisen on ratkaistava ja katkaistava uni jo maan päällä ollessaan, jotta uusi uni ei luo uutta maista elämää.
 
Meidän on siis luotava elämämme uudelleen ja erillisyyden sijaan nimenomaan ykseydestä käsin. Eräs esimerkki tästä löytyy Byron Katien kirjasta Ilon tuhat nimeä. Katie kertoo siinä varanneensa illaksi itselleen hyvää syötävää ja palatessaan kotiin hän huomasikin miehensä syöneen kaiken. Hän toteaa tuolloin: ”Ahaa, elämä ei tarkoittanutkaan niitä minua varten”. Tällaisessa suhtautumistavassa on merkittävää se, että ihminen kohtelee elämän tapahtumia oikeina huolimatta siitä, saiko vai menettikö hän. Taistelu elämää vastaan on lakannut.
 
Tässä tehdään ykseydestä todellisuutta erillisyyden sijaan. Kun ihminen tiedostaa, että hänen omat ajatuksensa ja tietoisuutensa luovat lopulta elämän tapahtumat, hän ei enää näe niitä irrallaan itsestään. Maailma ilmenee sinulle mielesi tavoin. Ainoa asia, joka maailman järjestämiseen tarvitaan, on mielesi järjestäminen. Saat aina sen mitä ajatuksissasi tilaat ja löydät edestäsi sen, minkä taaksesi jätät. Maailma ja sen tapahtumiset ovat ilmaantuneet, jotta voisit luoda totuuden. Tämä uni vakuuttaa meitä todellisuudellaan vain siihen asti, kunnes olemme sisällämme luoneet sen todellisen henkisen maailman, jonka näkymisen ego haluaa sulkea pois.
 
Ihmisen on itsensä luotava elämänsä asetukset sisällään uudelleen. Näin pelosta kasvaa turvaa, epäilystä luottamusta ja kaaoksesta järjestystä. Totuuden virta tuo ilon, tyytyväisyyden ja ymmärryksen. Ihmisen oma hengessä oleva osa ohjaa ulos egon erillisyyskäsityksestä kohti hengen ykseystodellisuutta. Todellisuus, joka meille fyysisen maailman kautta ilmenee, kertoo mielemme tilasta ja tietoisuutemme vaiheesta. Se odottaa, että suhtaudumme siihen oikein, kuten Byron Katie esimerkissämme teki.

Elämä (= tietoisuutesi peili) on oikeassa, vaikka et ymmärtäisikään
 
Ylösnousemus ei liity mitenkään kehoon, mutta se alkaa jo kehollisen elämän aikana. Se on ihmisen sisällä tapahtuva muutos, liikettä egosta henkeen. Ihminen alkaa kokea vähitellen elämässä jatkuvana juonteena esiintyvän kamppailun turhaksi. Hän alkaa tajuta, että elämä ei voi kohdella väärin, koska se tuo eteen aina sen, mitä ihminen tarvitsee, jotta hänen tietoisuutensa pääsee seuraavalle askelmalle. Hän tajuaa myös, että ei voi koskaan löytää tyydytystä tästä maailmasta, vaikka tavoittaisi mitä tahansa. Hän oivaltaa, että koko elämän visio on olemassa juuri siksi. Erillisyys luo tunteen, että ihmiseltä puuttuu jotakin. Se on oikeassa. Niin puuttuukin. Puuttuu tietoisuus hengen täyteydestä. Tosiasiassa ongelma korjautuisi Jumalan löytämisellä itsestä, mutta ego vie kohti maailmaa ja alkaa loputtomien asioiden tavoittelu aineellisuudessa.
 
Jos ihminen on tarkka, hän huomaa, että saavuttaminen ei poista tyytymättömyyttä. Tyydytys voi olla hetkellistä, mutta lopulta saavutuksen kohteesta tulee arkista. Löydät taas uusia tavoittelemisen kohteita. Täyttymys ei voi tapahtua. Miksikö? Siksi, koska tietoisuutesi ei todellisuudessa tavoittele siksi, että saisit täyttymyksen. Se tavoittelee siksi, että egosi ei ymmärrä, että sinulla on se jo. Se loi erillisyyden maailman ja valehtelee sinulle, että joudut selviämään ilman Jumalaa. Ego saa sinut mukaan tähän loppumattomaan näytelmään niin kauan, kunnes tiedostat eläväsi Jumalassa, jossa ei voi puuttua mitään.
 
Suurin ylösnousemuksen näyttämö ei siis ole missään henkimaailmassa, jossa joku korkea olento vihkii meidät, vaan maallisen elämämme arjessa. Valaistuminen on mielen tila, jossa kaikki on jo saavutettu. Ellet koe vielä näin, on katsottava itseä tarkemmin. Se sisältään KAIKEN. Silloin aineen harha on läpäisty. Puuttuuko jotain tai onko joku asia huonosti? Se on kohta, jossa vielä tarvitaan aineen harhan opetusta. Aineen harhassa aina puuttuu jotakin ja siksi alkaa tavoittelu. Ego saa ihmisen katsomaan ulospäin itsestä ja silloin syntyy puutos. Henki saa katsomaan sisäänpäin ja silloin löydät todellisen itsen. Ja kun sen löydät, maallinen visio katoaa lopullisesti.

Kun ego lakkaa kulkemasta maan päällä, siellä ei kulje enää kukaan
 
Elämän tilanteisiin pitäisi siis kulkea yhä vähemmän ego edellä. Entä sitten, kun olemme perillä? Boddhisatvan lupauksessa luvataan palata maailmaan vielä auttamaan muita valaistumaan, vaikka itsellä tie henkiseen on jo auki. Kun oppilas tiedostaa Jumalan oikein, hän jättää tämän vaiheen. Hän tunnistaa todellisuuden ja palaa tietoisuudessaan kotiin. Silloin maista paluuta tai matkaa ei ole enää olemassa. Miksikö? Siksi koska ei ole ketään, joka palaisi. On vain Jumala ja kaikki muu aiemmin koettu on palannut Häneen. Ketä silloin voisit enää auttaa valaistumaan?
 
Silloin ihminen tajuaa nähneensä unta toisista ihmisistä, jotka kamppailivat kaiken aikaa erilaisten kärsimysten kourissa. Kun maailmankaikkeus katoaa, katoaa myös matka maailmaan ja sen mukana kaikki kärsimys. Ihminen valmistaa tätä hetkeä itselleen, kunnes tiedostaa sen täysin.
 
Ihminen menee sinne, minne hän haluaa. Ihmisen matkasta päättää ihminen itse, eikä Jumala. Jos ihminen haluaa palata maan päälle, silloin se on hänen tiensä ja hän tekee niin.  Mutta sillä hetkellä, kun ihminen tiedostaa itsensä oikein, hän ei ole enää vain ihminen. Hän on yhtynyt luojaansa ja sen jälkeen hän tekee Todellisuutta olevaksi. Siksi ihmisen maallisesti luoma kerran täysin katoaa ja niin katoaa myös aika ja koko jälleensyntymän ajatus.

Erillisyys ja maan taistelu ovat ihmisen luomus
 
Ihmisen ongelma on, että hänessä elää jotakin, joka kokee erillisyyttä Jumalasta. Siksi hänen on vaikeaa olla sitä, mikä todellisuudessa On. Siksi alkaa valhe. Hän kokee kärsimystä ja hän kokee itsensä erilliseksi ihmiseksi, kaikin puolin ei-vielä-perillä olevaksi. Hän tuntee olevansa loputtomasti matkalla! Ja tähän matkaan hän herää aamuisin.
 
Kun hän kykenee yhä uudelleen ohittamaan tämän kokemuksen, hän huomaa, että se on ego, joka pyrkii löytämään aukon jumaluuden kokemuksesta. Ego haluaa liittää ihmisen fyysiseen maailmaan. Ihmisen on löydettävä ego, jotta hän voi hävittää sen. Etene rauhallisesti ja et voi muuta kuin päästä perille, joka on oma kokemuksesi siitä, että olet jo perillä. Silloin tunnet kulkevasi ihmisenä ihmisten joukossa, vaikka todellisuudessa olet Hänen ykseydessään.
 
Yritä aina uudestaan, jos epäonnistut. Olet antanut egon aivopestä itseäsi väärällä tavalla. Kohtele itseäsi ja myös muita kohtaamiasi ihmisiä kuin Jumalaa. Näin alat vähitellen muistaa totuuden kaikissa tilanteissa. Valaistumisesi on ennen kaikkea sinun omien uskomustesi purkamista. Näiden uskomusten tilalle tulee tila, joka on ollut olemassa aina. Tämä tila on ykseys. Mitä enemmän saat tätä tilaa itsessäsi ja arjessasi päälle, sitä epätodellisemmaksi muuttuu kaikki se, mikä ei näytä olevan tässä tilassa. Näin alat käsittää, että erillistyminen ihmiseksi ja maan päälle palaaminen ovat vain ajatusluomuksia, jotka sinä itse teet olemassaoleviksi. On aika tehdä Todellisuudesta totta. 

Ihmisen on palattava siihen Kuka hän tosiasiassa on
 
Voi olla vaikea ymmärtää, että joku niin todelliselta tuntuva kuin mainen elämä kaikkine osineen voisi olla muuta kuin todellisuus. Kuitenkin on niin, että kaikki todellinen on ikuisesti pysyvää. Kysy itseltäsi, mikä maailmassa on pysyvää. Huomaat, että ei mikään.
 
Kysymys on siis vain sinusta ja sinun mielestäsi. Mielessäsi asuu Totuuden ääni, joka palauttaa sinut Henkisen Valtakunnan täysivaltaiseksi jäseneksi HETI KUN MUISTAT, että niin on aina ollut.
 
Sinun on toistettava totuutta niin kauan, että egon valta pysähtyy. Se jakaa kaiken osiin, tekee sinusta maan ihmisen, vertailee sinua muihin, vie sinut suorittamaan maailmaa, jotta näyttäisit paremmalta itsellesi ja muille ja keksii loputtomasti tehtäviä maan päällä.
 
Ihmisellä on vain yksi tehtävä ja se on ihmisen paluu jumalaiseen Todellisuuteen. Mutta ennen kuin tähän päästään, ihminen on luonut ja kokenut suuren määrän maallisia tehtäviä. Jos olet nyt täynnä näitä maallisia tehtäviä, voit hyvin hoitaa ne loppuun kunnialla ja samalla tiedostaa tämän ainoan todellisen tehtävän. Sinun ei siis tarvitse jättää työtäsi tai perhettäsi ja mennä vuorille luoliin meditoimaan. Pääset kotiin tässä ja nyt. Arkesi on Jumaluuden eteinen. Valaise arkesi yksityiskohdat ja näin omasta maallisesta elämästäsikin tulee helpompaa.
 
Ego tulee taistelemaan sinua vastaan, mutta se tulee häviämään kamppailun. Se miettii, millä saisi sinut vielä maan päälle. Se voi kuiskata myös, että et kai aio jättää kaikkia muita yksin kärsimään. Se haluaa sinun uskovan kärsimykseen. On kuitenkin niin, että nukkuvaa ei voi auttaa nukahtamalla itse.

Ikuisuuden vastustamaton kosketus
 
Ihmeiden oppikurssi sanoo, että aika on egon käsite. Tässä on syy, miksi kaikki aikaan liittyvä, oli se sitten kuolemaa, syntymää tai jälleensyntymää, vaikuttaa tietoisessa mielessä yhä epätodellisemmalta.
 
Mutta niin kauan, kun maailma on ihmiselle totuus, hänen kuuluu elää maailmassa. Etsijä kohtaa ensin vaiheen, jossa maailma huijaa ja jossa menettää kaiken. Sitten hän kohtaa vaiheen, jossa hän kokee olevansa väärässä paikassa eli hän kokee ”en kuulu maapallolle” -kokemusta. Viimeistä vaihetta on matkalla olevan ihmisen vaikeampi ymmärtää, sillä siinä ihminen katsoo maailmaa ja toteaa: ”Minä en ole täällä”. Valaistunut ihminen ymmärtää olevansa jo siellä, missä aikaa ei enää ole. Vaikka ihmisen egomieli ei tätä ymmärtäisikään, Henki ymmärtää sen aina.
 
                                        Kulje siis luottaen
                                            sillä jossakin maan pinnalla
                                               on se kohta
                                                  jonne jalkasi jättävät viimeiset jälkensä.
                                                     Niistä tiedät saavuttaneesi päämääräsi
                                                          taivaallisen Valopuutarhan
                                                            joka aina kulki lohduttaen mukanasi
                                                                  ja jossa ikuisuuden syli kosketti sinua niin
                                                                     että se hävitti olemuksestasi kaiken epätodellisen.

– Pekka Tamminen