Tietoinen osallistuminen muuttaa maailman 

Ihmiskunta on siirtynyt aikaan, jossa on tänään selkeämmin mahdollista aloittaa täydellinen parantuminen. Tie, jota ihminen on kulkenut planeetallaan aiemmin, on ollut mielen valinnan tie. Se on ollut selviytymisen taistelua, koska ihmisen mieli on nähnyt uhkia, jotka voivat iskeä kehen tahansa milloin vain ilman mitään syytä. Siitä, mitä sisällä koettiin, tuli ulkoista todellisuutta täynnä sairautta, köyhyyttä, petosta, menetystä, kirousta jne. Ihmiskunnalle nyt auennut uusi intuition tie merkitsee siirtymistä tietoiseen henkiseen ohjaukseen, joka kumpuaa ihmisen sisältä. Uhkien sijaan ihminen alkaa luottaa. Mitä tämä uuden tien aukeaminen merkitsee ja miksi se aukeaa juuri nyt? 

Uusi parantumisen tie on ollut ihmiselle aina mahdollinen. Aiemmin ihminen on vain ollut niin vakuuttunut mielen luomien uhkien todellisuudesta, että hän ei ole käyttänyt poikkeuksia lukuun ottamatta tätä tietä. Nyt tätä tietä tukee uusi vesimiehen ajan värähtely. Tämä tie tulee mahdolliseksi ihmiselle heti, kun hän ITSE OSALLISTUU sen luomiseen. Ihminen on luoja-olento ja jos hän sisällään luo pelot ja varjot esteeksi itselleen ja uskoo niihin, hän ei pääse tälle parantumisen tielle. Jos mieli saa luoda omaa uhkakuvamaista todellisuuttaan ihmisen sisälle, henki joutuu ihmisessä taka-alalle odottelemaan aikaa, jolloin sen ääni tulee kuulluksi. Maailmassa on menneen historian osalta käynyt näin ja siksi mainen menneisyys on verinen ja täynnä tuskaa. Keskeisin asia ihmiselle onkin tänään ajatusmuutos, jotta uusi parantumisen tie voi alkaa ihmisen elämässä. 

Ihmisen on löydettävä luottamus henkiseen kuljetukseen. Kun hän katsoo maailmaa, hänen on löydettävä siitä viisas ohjaus. Kun hän yhtyy siihen ajatuksillaan, hän alkaa nähdä sen yhä paremmin. Aiempi mielen tie vei ihmisen uskomaan epäoikeudenmukaisuuteen, sattumanvaraiseen epäonneen, kaaokseen ja siihen, että meidän on jatkuvasti käytävä raakaa selviytymistaistelua. Tämä raaka maailma toteutuu, jos ihminen luo sen sisällään ja uskoo siihen. Näin on myös maailmassa käynyt. Siirros parantumisen tielle merkitsee täydellistä muutosta. Kun näen tapahtuman – oli se positiivinen tai negatiivinen – sille on oltava aina tärkeä henkinen syy. Se on herättävä signaali yksilölle ja se kertoo aina jotain yksilön matkan vaiheesta. Sen tarkoitus on pyrkiä viemään yksilöä sielun suunnitelmassa eteenpäin. 

Parantumisen tiellä maailma koetaan järjestyksenä, jossa yksilö itse lopulta päättää, mitä hän kokee. Osallistumme luojaolentoina keskeisesti siihen, miten sielun polkumme edistyy. Se, miten ajattelimme ja toimimme eilen, muodosti nykyhetkemme ja se, miten ajattelemme ja toimimme tänään, muodostaa huomisemme. Ihmisellä on vastuu ja ihminen päättää.

Miksi mielen matka alkoi? 

On palattava kauas menneisyyteen, jotta saadaan selville, miksi ihminen loi mielen maailman kehän ja maailmallisen kärsimystien. Henkisesti näkevä ihminen tietää, että ihminen oli kerran henki henkien maailmassa. Hän eli harmonisessa yhteiskentässä yhdessä muiden henkien kanssa. Ihmiselle ei fyysistä tasoa tuolloin ollut olemassa. Fyysinen taso syntyi ihmiselle siinä vaiheessa, kun hän päätti elää irrallisempaa elämää kuin se, minkä henkinen yhteiskenttä tarjosi. Syntyi se maallinen elämä, jonka tunnemme tänään ihmisen maisena elämänä. 

Kun ihminen lähti maiseen kokemukseen, hän ei voinut tietää, millaista mainen elämä tulee lopulta olemaan. Hänellä ei ollut kokemusta siitä. Ihminen huomasi nopeasti maisen elämän poikkeavan suuresti henkisen maailman elämästä. Kun henkisyydessä oli jatkuva henkinen valvonta ihmishengen sisällä, virheellisiä reittejä pois henkisyydestä ei voinut syntyä. Ihmishenki oli itse osa tätä valvovaa järjestelmää. Koska henkisyydessä aikaa ei samalla tavalla ollut olemassa, virheajatukset pysähtyivät mahdottomana jo syntyessään. Koska kaikki aika ilmaisi heti itsensä nyt-hetkessä, olento koki yhdenkin henkisyydestä poikkeavan virheajatuksen tuskana. Hän näki samalla, mitä kyseinen ajatus loisi, mistä se alkaa ja mihin se loppuu. Ihmishenki noudatti siten luonnostaan henkisen maailman harmoniaa, koska myös ajatusten lopputulos oli heti selvillä. 

Maisessa elämässä oli toisin. Ihminen huomasi nopeasti, että kykeni siirtymään halutessaan sivuun henkisistä ideaaleista. Henkimaailma edelleen valvoi ihmisen toimia ja henkensä osalta hän liittyi siihen, kuten ennenkin. Kuitenkin nyt fyysisen osansa kautta ihminen saattoi alkaa tehdä tekoja, jotka henkimaailmassa olisivat pysähtyneet jo tuskaisena ajatuksena. Maan erilaisesta aikajänteestä johtuen egoistiset hengettömät harhapolut päättyivät kärsimykseen myös maisessa elämässä, mutta aikaviiveellä. Näin ihminen saattoi kuvitella, että pettämällä ja alistamalla voi voittaa, vaikka niin ei lopulta koskaan voi tapahtua. Karman ja jälleensyntymän laki tasoitti vääryyden aina lopulta elämien sarjassa. 

Henkinen maailma siis edelleen huolehti ihmisestä; piti omastaan kiinni. Nyt vain ihminen itse sai päätäntävallan kokeilla epähenkisten polkujen valintaa. Henkinen järjestelmä ei hälyttänyt saman tien ajatuksen syntyessä. Ihmisen piti itse korjata epähenkinen liike, kun aikaisemmin henkinen maailma huolehti siitä ilmaisemalla virheajatuksen järjettömäksi näyttämällä sen alun ja lopun samassa pisteessä. Maan maailmassa seurauksen näkyminen vaati aikaa. Näin ihminen ei edes liittänyt syytä ja seurausta toisiinsa. Syntyi hyvä ja paha, kuten Raamattukin alkusivuillaan kertoo. Näin maailman tapahtumat alettiin ihmisten mielessä nähdä irrallisina sattumanvaraisina tapahtumina. Syntyi virheellinen epäoikeudenmukainen kuva todellisuudesta. 

Näin ihminen kykeni luomaan matkoja, jotka johtaisivat umpikujiin ja helvetillisiin kokemuksiin. Hän pystyi nyt kuvittelemaan, että niistä seuraisi jotakin itselle edullista. Ihminen kykeni kuitenkin myös tekemään parannuksen ja suunnan muutoksen elämässään. Koko tässä kokonaisuudessa uutta oli se, että ihminen kehitti mielen maailman, joka toimii kehämäisesti. Henkisyyden kokonaisuutta tukeva kehitys on spiraalimaista. Se laajenee noustessaan ylöspäin. Mieli taas pyörittää samoja kaavoja kehämäisesti yhä uudelleen. Tämä tulee helposti ilmi riippuvuuksissa, joissa ihminen toistaa yhä uudestaan samaa negatiivista kehää. 

Koska mieli toimii kehämäisesti, se rakastaa kaavoja ja siksi ihmisen elämässä on paljon toistoa. Ihminen saattaa ratketa yhä uudelleen tielle, joka on jo kerran tai useamminkin päättynyt kärsimykseen ja toivottomuuteen. Näin ihminen taistelee erilaisten addiktioiden maailmassa, jossa vääränlainen egoismi voi ottaa ihmisen otteeseensa. Näitä polkuja on maailmamme tänäänkin täynnä. Ihmiset eksyvät huumaavien aineiden, hyväksikäyttöjen, pettämisen ja huijaamisen maailmoihin, koska se on maailmassa mahdollista. Se on siten ihmiselle maisella pallollamme normaalia. Onko tästä maailmasta ulospääsyä? On, mutta se vaatii henkisen tietoisuuden ja tarkkaavaisuuden astumista ihmisen elämään. Kun ihminen saa tästä henkisestä polusta kiinni, hän tulee löytämään paljon. On suuri oivallus, kun huomaa, miten oma sisäinen ajatusrakenne alkaa elämään ja tulemaan vastaan ulkoisessa maailmassa.

Maapallo; erikoinen vapaan valinnan planeetta 

Koko ihmisen maisen kamppailun keskiössä on tietoisuuden kasvu. Sen tien päässä on vapautuminen. Se johtaa lopulta vapautumiseen aineesta ja sen luomista kärsimyksistä. Heräämisen kautta ihminen ymmärtää, millaisessa maailmassa hän elää. Hän elää vapaan valinnan maailmassa. Mitä seuraa siitä, että ei-tietoiset olennot saavat valita mitä vain? Siitä seuraa kärsimyspolkuja, joita maailma on tänään tulvillaan. Ihminen siirtyi henkisestä maailmasta, jossa vain tietoisilla olennoilla oli vapaus valita, maiseen maailmaan, jossa myös ei-tietoinen olento saattoi rakentaa umpikujiin päättyviä teitä. Tämä mahdollisuus on planeettamme erikoisuus. Matka on vaativa, mutta ihminen tulee hyötymään myöhemmin siitä paljon. 

Tietoisuus ihmisen sielussa kasvaa koko ajan kärsimystä aiheuttavien valintojen myötä. Näin hän lähestyy koko ajan olentoa, joka toimii kokonaisuuden harmonia huomioiden. Maisen matkan takia ihmisestä kasvaa entistä tietoisempi henkisen maailman olento. Hän lähentyy sitä olentoa, joka hän hengessä on aina ollut. Maailmallisen vapauden kautta se voitiin menettää ja taas löytää ja valita uudelleen. Maisen tiensä kautta ihminen, joka kerran valitsi henkisyydestä lähtemisen aineen maailmaan, valitsee tietoisuuden tien päässä paluun henkiseen maailmaan. Hän palaa sisällään henkisiin ideaaleihin ja kun se toteutuu yksilön elämässä, hän palaa takaisin pysyvästi myös henkiseen maailmaan. 

Vastakkain ovat aine ja henki. Sielu niiden välissä valitsee. Ja sielu valitsee jalostuessaan yhä viisaammin, henkisemmin ja yhä enemmän kokonaisuuden huomioiden. Aineen maailma vetää ihmistä hylkäämään henkiset ideaalit. Ellei tietoisuus katkaise tätä tietä, ihmisen on koettava materiaalisuus ilman henkeä. Tätä varten maailmassa on omat elementaariset fyysisen tason yläpuolella toimivat ryhmänsä, joiden tehtävä on vetää ihmistä maailmaan ja puhtaasti materiaalisiin valintoihin ilman hengen valoa. Henki ihmisessä vetää taas ihmistä kohti henkistä ja tietoista valintaa. Ihminen tarvitsee tämän ristivedon, jotta voi itse valita. Kahden eri suuntaan vetävän linjan keskelle syntyy paine, jonka tehtävä on aktivoida ihmisyksikkö itse tietoiseen toimintaan.

Vastakkain ovat: materia – henki

pelko – rakkaus

oma etu – kokonaisuuden etu

itsekkyys – epäitsekkyys

välinpitämättömyys – empatia

valhe – totuus

erillisyys – yhteys

On tietysti niin, että henkinen valvonta on aina todellista. Tapahtuu se sitten maan maailmassa tai henkisessä maailmassa. Lopulta aine ilman henkeä on kuollut. Ja materiaaliset valinnat ilman henkisyyttä ovat illuusiota. Aineen maailmallinen tie on illuusion tie. Ihminen halusi kokea tämän illuusion, jotta voi itse löytää hengen. Hän tavallaan ”luo” henkisen järjestyksen sisälleen kokemalla sen, mikä ei ole henkistä. Tosiasiassa tämä henkinen järjestelmä on koko ajan ihmisessä. Ihminen tulee maailmallisen illuusion tien päätteeksi tietoisuuden myötä valitsemaan tietoisesti hengen. Silloin hän huomaa, että hän itse on henkinen olento ja on aina ollut sitä. Erillisyys päättyy, kun huomataan, että yhteys on ihmisolennon syvin luonto.

Ihminen siirtää ajatuksella itsensä illuusiosta todellisuuteen 

Tietoisella parantumisen tiellä ihminen alkaa käydä kuin vuoropuhelua sisällään. Hän alkaa muuttaa mustavalkoisia ajatuksiaan yksitellen ja hiomaan uutta tulkintaa todellisuudesta. Kun se on valmis sisäpuolella, se ilmestyy ulkopuolelle. Ihminen itse päättää omasta vapautumisestaan. Kun luovuttaa ajatuksesta, että joku ulkopuolinen tekijä määrittelee elämän onnistumisen, antaa vallan sisäiselle henkiselle järjestelmälle. Parantumisen tiellä on vain tärkeää huomata, miten ITSE AJATTELEE. Se ratkaisee kaiken. 

Parantumisen tiellä nähdään oikeudenmukaisuus siellä, missä mieli näki vääryyden, uskotaan henkiseen suunnitelmaan siellä, missä nähtiin turhuutta, ja nähdään sielun kehitystie siellä, missä koettiin raaka negatiivisuus. Jokainen sielu tarvitsee erilaisia jaksoja elämäänsä riippuen siitä, mihin hän uskoo (mitä hän ajatuksillaan luo) ja miten hän on toiminut menneisyydessä. Siksi näemme varsin monenlaisia kohtaloita. Parantumisen tien aloittaneen ihmisen pitää pystyä näkemään KOKONAISUUS, joka toimii virheettä. Jokainen saa sitä, mitä tilaa ja kehittää omaa sieluaan henkisten piirien kanssa sopimallaan tavalla. Nämä sopimukset on tehty ihmisolennon syvätasolla; hengen tasolla. 

Parantumisen tie aukeaa eteesi. Lähde kulkemaan, sillä se parantaa sinussa kaiken. Pääset eroon sairauden, köyhyyden ja taistelun syistä. Älä mieti milloin ylität minkäkin kynnyksen ja milloin vapaudut mistäkin piinasta, vaan ole tietoinen, että se tapahtuu, kun alat tietoisesti toimia oikein. Piinat muodostuivat todellisiksi väärien ajatusmuotojen kautta, joiden piirissä olemme kaikki eläneet. Luulimme väärin ja loimme oman todellisuutemme. Sekin kehitti sieluamme, sillä menemällä sinne, mikä ei ole henkeä, osaamme pyrkiä jatkossa selkeämmin oikeaan suuntaan. Sisin ohjaa parantumisen tiellä siten, että oikea ajatus tekee hyvän olon ja huomioi kokonaisuuden. Jos ajatus huomioi yksilöitä muiden kustannuksella, se tulee mielestä. 

Ei ole väärin tehdä virheitä parantumisen tiellä, vaan on tärkeää huomata mielen luoma sokkelo. Kun ymmärretään, että ihmisissä itsessä elää täydellinen parantaja, se voi alkaa luomaan elämää. Näin ihminen pääsee kokemaan sen luomia runsaita antimia omassa elämässään. Ainoa asia, joka estää tämän toteutumista, on ihmisen luoma rajoittava mieli.

Uusi tie luo ihmiselle runsauden 

Miksi parantumisen tie on mahdollinen erityisesti tänään? Vaikka tie syvimpiin henkisiin salaisuuksiin on ollut ihmiselle auki aina, ihmisen sielu ei ole aiemmin nykymitassa ollut valmis ottamaan sitä vastaan. Poikkeuksia on aina maailmassa vaeltanut ja he ovatkin luoneet oman henkisen tiensä avoimeksi. Tietäjät menneinä aikoina näkivät, että maailmaan tulee aika, jolloin kultainen aikakausi tulee laajemmin ihmisen ulottuville. Heti kun ihminen kykenee ottamaan vastaan sen, se alkaa näkyä myös fyysisesti. Mutta se vaatii, että ihminen itse osallistuu täysipainoisesti sen valmistamiseen. Nykyinen avaruudellinen tila tukee parantumisen tien ilmaantumista. Vesimiehen aika tekee ihmiselle yhä laajemmassa määrin mahdolliseksi löytää ohjaava henki itsestä. 

Parantumisen tie on tänään mahdollista aloittaa täysipainoisesti. Mitä se vaatii sinulta? Voit olla missä elämän tilanteessa tahansa, mutta astuminen tälle tielle vaatii ensin, että tunnet/uskot/tiedät, että se on mahdollinen. Sen jälkeen lähdet kulkemaan tätä tietä. Keskeistä on omien ajatusten tarkkailu. Missä vielä tuomitsen, epäilen suunnitelmaa, vähättelen itseäni tai muita, korostan egoani, pelkään tulevaa, parjaan lähimmäistäni, olen surullinen ja masentunut, näen varjot ja uskon niiden peittävän valon? Kun yksitellen murrat väärän ajattelun kaavaa, pääset mielen maailmasta parantumisen tien tuloksiin. 

Tulet huomaamaan muutoksen. Tulet selviämään paremmin. Rahasi tulevat riittämään enemmän. Tulet löytämään oikeat ihmiset ja syvät ihmissuhteet. Tulet iloitsemaan enemmän. Tulet rauhoittumaan ja haaveesi toteutuu. Tämä on parantumisen tiellä luonnollista. Miksikö? Koska kaikkein korkein haluaa lapsensa saavan kaiken sen, mikä hänelle luonnostaan kuuluu! Ihminen on itse estänyt maailmassaan runsauden luonnollisuuden esiintulon elämässään. Se hänelle jumalallisena olentona kuuluu aina ja kaikkialla, missä hän kulloinkin on.

Tiedätkö olevasi matkalla kotiin? 

Vanha mielen tie tulee lopulta kuolemaan. Parantumisen tie on uuden tietoisuuden tie. Emme enää seuraa ulkopuolista maailmaa ja päätä, että se on paha ja virheellinen. Me seuraamme sisäpuolista maailmaamme ja ajatuksiamme, joiden kautta muutamme kokemuksen maailmasta. Se ratkaisee kaiken. Oma ajatuksesi näkyy peilinä maailmassa. Kun teet sisällesi hyväntahtoisen järjestyksen (joka henkinen maailma on), se ilmestyy ulkopuolellesi. Tämä merkitsee lopulta myös jälleensyntymäkierron päättymistä, koska ihmisen ei ole tarve vaeltaa tietämättömyydessä, koska hän tietää. Ja henkisessä maailmassa ihminen tietää ja muistaa todellisen kotinsa. Vain maailmassa se unohtui. 

Kysymys kuuluu: haluatko astua parantumisen tielle ja kuljetko sitä jo? Kun teet päätöksen tietoisesti, olet matkalla kotiin. Tietoisuus antaa uuden määritelmän taivaalle ja helvetille. Helvetti on se tietämättömyys, jossa ohjaavaa järjestystä ei ollut olemassa. Se oli mielen taistelun tie. Taivas on tietoisuus henkisestä järjestelmästä, jonka osa ihminen on aina ollut. Tietoinen ihminen onkin tehnyt maailmasta tyhjän ymmärtämällä, että se oli paikka niille, jotka unohtivat. Muistaminen nostaa ihmisen henkisen maailman tehtäviin. Se toteutuu jossakin vaiheessa lopullisesti jokaisen ihmisen kohdalla, joka tätä tekstiä nyt lukee/kuuntelee. Vain ajan, jolloin tiedämme sen olevan totta, päätämme itse.

– Pekka Tamminen