Ihminen etsii kadotettua paratiisia

Ihmisolemus koostuu maisessa elämässä kolmesta osasta; kehosta, sielusta ja hengestä. Valaistuminen koskee ihmisolemuksen keskimmäistä osaa; sielua. Ihmisen sielu on inkarnaatiomatkalla kehossa ja pyrkii tuomaan ihmisessä elävän hengen viisauden persoonan tietoisuuteen. Tämä tapahtuu vähitellen, sillä mainen elämä on kuin sokaissut ihmisen. Siksi sielu nukkuu henkisen tiedostamisen suhteen. Pitkä uni on jatkunut läpi useiden elämien ja sielu on yhä uudestaan ajautunut etsimään ikuista tyytyväisyyttä materiaalisen hyvän parista. Tämä tarve paljastuu ihmiselle kerran olevan kuvajainen siitä ihmeellisesti maailmasta, jonka ihminen tuntui kadottaneen kerran kauan sitten. Silloin ihminen aloitti maisen inkarnoitumisen aineessa ja liikkui pois harmonisesta valtakunnasta, jossa hän eli henkenä. Näin sielu liikkui paikkaan nimeltä Maapallo.

Sielukierron alkaminen

Ihminen inkarnoitui ensimmäisen kerran maiseen elämään muinaisessa Lemuriassa kauan sitten. Se sijaitsi nykyisen Intian alapuolella, jossa tuohon aikaan oli manner siinä kohdassa, jossa nyt on merta. Tätä aikaa ennen ihminen eli henkisenä olentona hyperboreaalisessa tilassaan yhteisessä harmoniakentässä jumalallisen järjestelmän saumattomana osana. Minkäänlaista sielun valaistumisen tarvetta ei siten ollut olemassa. Kaikki muuttui, kun ihmisen sieluosa erkaantui tästä valtakunnasta ja aloitti maisen inkarnoitumis-kierron. Ihmisen henkinen osa jäi henkiseen valtakuntaan, jotta ihminen ei kadottaisi yhteyttä tähän maailmaan. Ihmiselle se on lupaus sielun paluusta tähän maailmaan.

Näin ihminen kykeni saamaan toivomansa aineellisen elämänkokemuksen sielunsa kautta, joka saattoi erkaantua matkalleen. Ja näin ihmisestä tuli henkiolennon lisäksi maallinen olento. Samalla syntyi maallisen ihmisen päätehtävä, joka on löytää tie takaisin kotiin ja tätä kautta oma henkinen osansa. Siksi maan ihminen etsii valaistumista eli henkistä tietoisuutta siitä, kuka hän itse on.

Jumala piilotti itsensä ihmiseen

Tämä valaistumisprosessi, joka siis saavuttaa ihmisen sielun kokonaisuudessaan vähitellen, muuttaa koko ajan pala palalta sielua. Näin sielu alkaa koko ajan yhä enemmän muistuttaa ihmisen henkistä osaa. Ihminen käyttää tähän prosessiin niin monta elämää, kun on tarpeen. Prosessin loppupuolella ihminen alkaa muistaa kuka hän on, mistä hän tuli ja miksi. 

Tietyssä kohtaa ihmisen intuitio aktivoituu. Kynnyskohta on se, kun ihminen huomaa sisäisen viisauden, jota ei ole opittu kirjoista, vaan joka kumpuaa hänestä itsestään. Tätä hetkeä ennen viisaudet ovat olleet ihmisen ulkopuolella. Kun intuitio aukeaa, sisäinen mestari haluaa astua yhä näkyvämmin esiin. Tämä jumalallinen olento ihmisessä voi herättää persoonassa hämmennystä, kun ihmisen tajunta kokee kaikkiallisen viisauden lähestyvän häntä sisäkautta. Näin ihminen alkaa saada yhä enemmän henkistä tietoa itsestään.

Elämän kokemuksen syvyys on sielun tason mittari

Valaistuminen on prosessi, joka koskettaa koko ihmiskuntaa. Valaistuminen on siten käynnissä koko ajan maisessa elämässä ja sen edistymisaskeleet vaihtelevat ihmisestä toiseen. Prosessi tuo ihmisen tietoisuuteen niitä asioita, jotka ovat vaikeita ja kesken. Ihmisen itsetarkkailu alkaa lisääntyä. Jotta ihminen pääsee eteenpäin, on tultava tietoiseksi valon esteistä. Niissä ihminen juuttuu toistoon ja suorittaa maallista elämäänsä kuin automaatiossa. Tietoisuus kuitenkin muuttaa tämän jossakin vaiheessa. Siksi elämä sisältää eri tasoisia heräämisiä. 

Kaikkein suurin valo pyrkii esiin ihmisestä itsestään, mutta ihmisen persoona estää tätä tapahtumaa. Se johtuu ihmisen mielestä, joka on totutettu aineellisella matkalla suorittamaan maallista elämää vain ulkoisen perusteella. Ihminen on tottumuksensa kautta oppinut luottamaan vain aisteihinsa ja ulkoinen on syrjäyttänyt sisäisen. 

Ihminen on etsinyt onnea ja lopullista tyydytystä elämän aineellisen ilmauksen kautta. Hänen sisimpänsä ei koskaan voisi tyytyä tähän, koska se muistaa taivaallisen olotilan, josta sielu kerran lähti matkalleen. Siksi ihmisessä sykkii kuiskaus henkisestä valtakunnasta, joka odottaa matkaajaansa kotiin. Näin on silloinkin, kun skeptinen mieli sulkee voimakkaasti tätä viisauden ääntä. Ihmisen sisäinen valta on palautettava ja tätä työtä johtaa ihmisessä hänen intuitionsa. 

Valon esteiden kokeminen, tunnistaminen ja ylittäminen

Ihmisen eteerisessä kehossa on chakralinja, jossa seitsemän päächakraa kertovat, millä alueella ihmisen työ on eniten kesken. Se, mikä on vaikeaa, näkyy chakran toiminnassa. Sairaudet näkyvät aina ensin chakratasolla ja vasta sen jälkeen fyysisessä kehossa. Ennen kuin sairaus astuu fyysiseen kehoon asti, on usein jo pitkään toteutettu toimintatapaa, joka luo chakraan epätasapainoa ja vuotoa. 

Muun muassa José Stevensin Michaelin käsikirjassa kerrotaan seitsemästä ihmisessä vaikuttavasta perusominaisuudesta, jotka voidaan nähdä valaistumisen hidasteina. Nämä ovat marttyyrius, kärsimättömyys, ahneus, itsensä tuhoaminen, ylpeys, itsensä aliarviointi ja itsepäisyys. Jokaisella perusominaisuudella on positiivinen ja negatiivinen ääriraja. Positiivisella äärirajalla perusominaisuus on otettu haltuun siten, että se tuottaa tasapainoa ihmisen elämään, kun taas negatiivisella äärirajalla luodaan karmaa ja lisää valon esteitä.

Perusominaisuuksien positiiviset ja negatiiviset äärirajat ovat:

Marttyyrius: + epäitsekkyys, – uhriutuminen

Kärsimättömyys: + rohkeus, – suvaitsemattomuus

Ahneus: + runsauden salliminen, – kyltymättömyys

Itsensä tuhoaminen: + antautuminen, – itsetuhokäytös

Ylpeys: + omanarvontunto, – ylimielisyys

Itsensä aliarviointi: + nöyryys, – itsensä alentaminen

Itsepäisyys: + määrätietoisuus, – uppiniskaisuus (sulkeutuneisuus)

Sielu etsii matkallaan tasapainoa liikkuessaan ääripäästä toiseen ja kokiessaan erilaisia perusominaisuuksia. Ennen henkistä tietoisuutta kuluu useita elämiä, joissa haetaan syviä kokemuksia näiden perusominaisuuksien ääripäistä. Sielu kehittyy kohti henkeä erehdysten kautta.

Kollektiivinen herääminen

Hengellä ei ole ikää. Se on ikuinen ja ajaton. Sen sijaan sielulla on ikä. Sielun ikä alkaa ensimmäisestä planeetta-inkarnaatiosta. José Stevens on määritellyt Michaelin käsikirjassa sielulle seitsemän tasoa; vauvasielu, lapsisielu, nuorisielu, kypsäsielu, vanhasielu, transsendenttinen sielu ja ääretön sielu. 

Jokaisen sielun iän sisällä on seitsemän tasoa, jonka jälkeen siirrytään seuraavaan tasoon. Vanhan sielun seitsemännen tason jälkeen inkarnoituminen on pääasiassa vapaaehtoista opetustoimintaa. Myös Maapallo on henkinen organismi ja astrologisesti ilmaistuna planeettamme on siirtynyt vesimiehen aikaan. Tämä tarkoittaa henkisen tiedon esiintuloa ihmiskunnassa, joka tulee vain voimistumaan vesimiehen ajan syventyessä. 

Heräämisprosessi näkyy jo nyt yhteiskunnassamme monella tavalla ja henkisen tiedon määrä on moninkertainen verrattuna viime vuosisadan loppuvuosikymmeniin. Ihminen on siirtymässä yhä enemmän sisäisen viisauden varaan, kun taas mennyt kalojen 2000-vuotisjakso tuki enemmän ulkoista tietoa. Gurusta on kasvamassa yhä enemmän sisäinen guru ja siksi tulevat ajat ovatkin yhä enemmän intuition valtakautta. Tietoisuuden laajentumista ei voida estää ja moni löytääkin tänään sisältään kanavan, jonka kautta elämä alkaa muuttua vähitellen helpommaksi.

Valon ja varjon taistelu ihmisessä

Ihminen on sisäisesti jumalolento, mutta ei ilmennä tätä puhtaasti maailmassa. Ihminen on sielunsa matkalla luonut egomielen, joka turvautuu ulkoisiin auktoriteetteihin ja aistihavaintoon. Aineen matkan syvimmässä kohdassa mieli syrjäyttää intuition viestit ulkoisen perusteella. Tästä muodostuu ihmisen perusongelma. Mutta intuitio ja henki on löydettävä kadottamisen kautta.  Ihmisen on tehtävä matka illuusioon, jossa henkeä/jumalaa ei ole. Tämän kautta hän voi kokea hengen todellisuuden löytämisen sekä luottamuksen henkiseen ohjaukseen.

Valaistumisen asteita

Ihminen siis kulkee valaistumisen tietä asteittain kohti todellisen itsensä löytämistä:

1. Ensin luotetaan vain aistihavaintoihin -> henkistä ei vielä ole sielulle olemassa = ns. miinustila

2. Seuraavaksi löytyy henkinen auktoriteetti, esimerkiksi jumala, ihmisen ulkopuolelta

3. Tämän jälkeen löydetään useita henkisiä auktoriteetteja ulkopuolelta, kuten henkiolennot, planeetallamme vierailleet henkiset mestarit, omat oppaat jne.

4. Intuitio-kanavan kautta ihminen alkaa epäillä myös itsessä olevan jotakin viisasta

5. Intuition toiminta alkaa ja sisäinen mestari alkaa välittää ihmiselle henkistä tietoa -> tämä tie johtaa lopulta yhä syvempään henkiseen näkemiseen/kokemiseen

Salaisuus aukeaa

Kun ihminen on päässyt henkiseen tietoon kiinni, hän alkaa ymmärtää, että maailmassa on aina kulkenut niitä, jotka ovat avanneet hengen salaisuuden ja kulkeneet loppuun sielunsa matkan. He ovat poistuneet keskuudestamme ja tekevät töitä ihmiskunnan eteen pääosin henkisestä maailmasta. Nämä henkilöt ovat eläessään planeetallamme jättäneet taaksensa ihmismaailmaan erilaisia jälkiä löytämästään viisaudesta. Etsijä tietää, että myös hän voi löytää nämä jäljet. Hän alkaa arvostaa löytöjään ja edellä kulkijoitaan ja tietää olevansa tärkeällä matkalla kohti seuraavaa askelmaa. Hän alkaa ymmärtää olemassaolonsa syitä. Hän tiedostaa, että myös hänen itsensä tarkoitus on avata henkiset kanavat sisällään – ne kanavat, jotka polkua aiemmin kulkeneet ovat avanneet. Tämä aloittaa ihmisen samaistumisen henkiseen olentoon itsessään maisen persoonan sijasta.

Miksi jälleensyntymä tapahtuu

Valaistuminen on ihmisen sielun täyttymistä hengellä. Kun ihmisen aineeseen sitoutunut persoona estää tätä tapahtumaa rationaalisen mielensä avulla, syntyy sielun ja hengen välinen epäsynkronisaatio ihmisessä. Koska ihmisen todellinen olemus on ihmisen henki, persoonan henkeä estävä toiminta luo sieluun valhekuvan ihmisestä ja todellisuudesta. Jos tämä kuva viedään kuolemassa rajan yli henkiseen maailmaan, syntyy epäsynkronisaatio henkisen tilan kanssa. Tällöin henkinen tila tavallaan hylkii tätä luotua valhekuvaa ja se ei voi yhtyä henkiseen maailmaan. Näin sielu palaa maailmaan jalostamaan valhekuvaa pois. Siten se voidaan maallisten henkisten käsitteiden kautta aineen matkalla tuhota ja luoda sieluun todellinen kuva ihmisestä ja todellisuudesta. Näin ihmisen sielu saadaan tilaan, jossa epäsynkronisaatiota henkisen maailman kanssa ei synny. Kun ihminen on valmis, henkinen maailma vetää hänet puoleensa lopullisesti.

Paratiisin palautus

Hetkelliset valaistumiskokemukset inkarnaatioiden sisällä ovat matkaa pysyvään valaistumiskokemukseen. Niissä ihmisen henkinen minä yhtyy ihmisen sieluun ja persoonaan. Henki ja sielu ovat yhtä. Ihminen ei enää samaista itseään persoonaan tai sieluun, vaan jumalalliseen ikuiseen henkeen, joka on, oli ja tulee olemaan aina henkisen valtakunnan jäsen. Aineen matka on tehnyt tarkoituksensa ja katoaa; kun yhteys on pysyvää, tapahtuu ylösnousemus. Ainoastaan sielun ja persoonan illuusio loi vastakuvan ja erillisyyden epätoden kokemuksen, jotta henki voitaisiin kokea vieläkin täydemmin.

– Pekka Tamminen