Mielen tulkinta maailmasta

Ihmisen olemassaolo maapallolla merkitsee, että hänen sielunsa halusi kokea jotain uutta.  Jossain vaiheessa matkaansa se päätti irtautua henkisestä yhteiskentästä ja aloittaa matkansa maisen vaiheen. Inkarnaatiomatkansa alussa ihminen vielä selkeästi muisti henkisen kotinsa ja pyrki sisällään pitämään yhteyttä siihen. Vähitellen reinkarnaatioiden seuratessa toisiaan sielu unohti yhteytensä ja opastuksen hengestä. Materialismin virrassa ihminen kehitti ulkoisen tavan selittää maailma. Syntyi mielen luoma tulkinta sekä valon ja varjon taistelu ihmisessä.

Ihmisen ydin osa; henki, ei taistele. Se elää siinä harmonisessa kentässä, jossa se oli ennen inkarnoitumisen alkuakin. Ihmisen sisällä vaikuttaa siten henkinen maailma, joka opastaa ihmistä löytämään yhteyden hengen ja sielun välille. Taistelu-kokemus syntyy, koska ihmisen mieli on luonut ajatuskoosteita, jotka suuntautuvat henkeä vastaan. Nämä aineelliset harhat eivät voi löytää yhteyttä ihmisen sisimmän olemuksen – hengen – kanssa. Tästä seurauksena on mielen loputon etsintä ja tyytymättömyys. Tämä on pääsyy, miksi maailmamme on täynnä eksyksissä olevia ihmisiä. Sisäinen ristiriita ja kärsimys eivät ole syntyneet turhaan, jos ihminen lopulta kuulee niiden viestin. Silloin niistä kasvaa signaaleja, jotka ohjaavat ihmistä takaisin hengen totuuteen.

Ongelmat ovat ohjausta

Olemme tottuneet ajattelemaan, että elämään kuuluu luonnollisena osana kärsimys. On pettymyksiä, katastrofeja, epäonnistumisia ja menetystä. Jossakin vaiheessa kysymme, miksi nämä kokemukset ilmaantuvat eteemme yhä uudelleen. Onko mahdollista, että ne ovat kertomassa meille jotakin tärkeää? Pääsemme pois taistelutilasta, kun paljastamme näiden kokemusten ytimen itsellemme. Ne ovat edessämme, koska emme ole ohjautuneet syvimmästä itsestämme käsin. Toimimme pintaitsestämme ja ulkoinen maailma ja vallitseva aika määrittelevät arvomme. Olemme egomielemme ohjauksessa.

Meidän on kyseenlaistettava uskomuksemme, joiden pohjalta olemme eläneet. Epämiellyttävät kokemukset voivat paljastaa tapamme ajatella ja elää. Aiemmin emme ole huomanneet tilaavamme nämä kokemukset eteemme. Jos ulkoinen maailma ja ajan trendit saavat määrittää arvomme, epäonni ja onni vaihtelevat loputtomasti. Maailma on peilimme. Jos uskomme olevamme onnekkaita silloin, kun menee hyvin, luomme samalla kolikon toisen puolen; epäonnen. Maailman on pakko silloin näyttää myös sen olemassaolo.

Maailma ohjaa meitä ajatuksemme mukaan. Sen on näytettävä meille epäonni, jos uskon rakenteemme pohjautuu dualismiin, jossa kolikolla on kaksi puolta; hyvä ja paha. Maailma tekee sen, jotta pysähtyisimme ja kyseenalaistaisimme uskomuksemme, joka ei ole totta. Se haluaa meidän muuttavan omia arvojamme. Siksi maailma lähetti luoksemme ongelmia. Vääränlainen itse tilasi ne luokseen. Ainoa keino välttää tämä kierre on löytää oikea Itse. Oletko tilanteessa, jossa sanot: ”Elämä on mennyt väärin kohdallani”? Se ei ole mahdollista. Kun avaat kaikki sisäiset ajatuksesi, huomaat, että ulkoinen tilanteesi on maailmankuvasi peili.

Oikean Itsen kohtaaminen

Haluammeko todella kohdata itsemme? Haluammeko läpivalaista, mitä persoonamme haluaa ja ajattelee? Ellemme halua, voimme tietää, että pettymysten ja menetysten osumisen kohdallemme täytyy jatkua. Ellemme saa ihmisitseä ohjaamaan laivaamme sisäpuoleltamme, sitä ohjataan ulkopuolelta. Ellemme itse muuta sisäisiä asetuksiamme sopimaan henkiseen kokonaisuuteen, ulkoisuus näyttää meille, miten kuljemme kauemmas hengestä. Se tuo eteemme ongelmia. Kuka sitten tätä ulkoisuutta näin säätää? Sitä säätää sinun henki-itsesi. Sinun ytimesi haluaa sinun palaavan kotiin; henkeen. Ellei se saa ihmisitseä sisäisesti mukaan suunnitelmaan, se järjestää kohtaloa elämäsi tapahtumilla. Miten se muka kykenisi tekemään tuon kaiken? Turhaan ei sanota ihmisen olevan jumalan kaltainen.

Luopuminen on peruskäsite henkisellä tiellä. Miksi se on niin tärkeää? Koska se pysäyttää ihmisen. Ihmisen tavoitteet ja pyyteet ovat normaalisti ulkoa ohjattua toimintaa. Jotta ihminen saadaan sisältä ohjatuksi, on pysähdyttävä. Alettava kuuntelemaan omaa sisintä. Eikö kuulu mitään? Olemmeko olleet niin kauan ulkoa ohjattuna, että emme enää kuule sisäistä ääntämme? Se on kuitenkin siellä. Silloin on vain keskityttävä ja jatkettava, kunnes kuulemme sen. Se on tärkein ihmisen matka. Se on matka järjestykseen. Elämän epäjärjestys on aina viesti persoonan maailmankuvan epäjärjestyksestä. Kun sisäinen itse avautuu kokonaan, tiedät, että kaikki on hyvin ja oikein. On aina ollut!

Siirtyminen sisäiseen kuljetukseen

Elämän varjo, on se ulkoista tai sisäistä, on lopulta illuusio. Valo ainoastaan käyttää sitä signaalinaan. Varjo on aina siellä, missä ihmisen sisin ei vielä ole aktivoituneena. Karma on koettu taakaksi, mutta ihminen itse päättää siitä. Karma on sisimmän itsen ulkoista puuttumista asiaan silloin, kun persoona vie itseään kohti umpikujia kuulematta intuitiotaan. Ihmisellä on mahdollisuus siirtyä sisäiseen kuljetukseen, jolloin karmaa ei tarvita. Tämä toteutuu, kun ihminen keskittyy löytämään intuitionsa ja alkaa luottaa ohjaukseen. Mitä sinä tarvitset ja mitä osaksesi kuuluu tulla? Unohda mielesi vastaus tähän ja anna elämän ohjata. Elämä, jota sisimpäsi ohjaa luvallasi, tietää. Näin saat juuri sen, mitä eniten kaipaat.

Ihmisen ongelmat syntyvät erillisyydestä. Ihminen kokee olevansa yksikkö, jonka on päästävä pitkälle, mieluiten muita pidemmälle. Tämä tie ei voi tuoda syvällistä tyytyväisyyttä. Se johtuu siitä, että koko maisen matkan tarkoitus on lopettaa erillisyys. Ja erillisyys loppuu heti, kun ihminen tajuaa itsensä oikein. Ihminen etsii merkkejä hengestä ja suuresta henkisestä suunnitelmasta. Heti kun hän tajuaa itsensä oikein, hän löytää suuren suunnitelman ja hengen. Ihminen itse on kaikkein selkein merkki hengestä. Silloin voi tiedostaa itsen ihmeen. Miten tällainen olento on voinut syntyä? Mikä minä olen? Mistä minä tulen? Mitä koko elämä on? Ihmiselle voi aueta, että hän on jumala jumalien joukossa, joka kierrättää yhtä osaansa maailmassa nimeltä Maa. Jos tiedostat tämän täysin, mitään esteitä ei enää ole olemassa.

Lopullinen yhdistyminen; uuden ajan aamu

Maapallolla on kävellyt ihmisiä, jotka ovat tajunneet olevansa valtavia henkisiä olentoja. Sinäkin olet sellainen. Sinut erottaa heistä vain se, ettet ehkä tiedä sitä. Olet yhtä arvokas ja yhtä jumalallinen kuin he. Kun seisot näiden suurten valo-olentojen edessä ajatuksissasi, yhdisty heihin omalla valollasi. Ole samaa kuin he, koska se on totta. Näin jaat henkisen kentän ja se tulee sinusta yhä enemmän esiin. Tiedosta, miten kävelet se mukanasi kaikkialla siellä, missä olet. Mitä enemmän kykenet itse tiedostamaan sen, sitä enemmän se välittyy kaikkialle kauttasi. Voi tapahtua yhdistyminen; persoona yhdistyy sisäiseen korkeampaan itseen. Silloin tiedät olevasi jotakin enemmän kuin nimesi kertoo. Olet valon lapsi, etkä enää koskaan yksin. Nyt ja aina ikuisuuteen asti.

Ihminen on olemukseltaan puhdas henkiolento. Tämä olento lähti kerran valosta laskeutumaan aineen kentälle. Alkoi mielen matka. Vesimiehen ajan tarkoitus on, että mielen vallan on siirryttävä ihmisen hengelle. Mitä tämä merkitsee? Se merkitsee muutosta koko elämään suhtautumisessa. Mieli on egon avustuksella halunnut piilottaa henkisen ihmisessä. Siksi ihminen on pienentänyt itsensä ja suurentanut ulkoiset auktoriteetit. Aineelle alistumisen matka on olemassa, jotta hengen vapaus voidaan löytää. Henkinen kamppailu ihmisen sisäuniversumissa on eteinen henkisen ihmisen syntymiselle. Mieli on uskotellut ihmiselle tämän olevan pieni ja vähäpätöinen. Se aamu, kun ihminen tietää olevansa suurenmoinen, on uuden ajan aamu. Sillä silloin matka vapauteen on alkanut. Ja tätä ei ihmiseltä voi riistää mikään valta, uskonto, raha tai aineellinen tilanne.

Ihminen luo itse todellisuutensa

Ihminen todella luo todellisuutensa. Siksi on aika lopettaa syyttely. Uuden ajan aamussa ei enää ole syyllisiä. On vain eri asteista tietoisuutta. Korkein tietoisuus sanoo, että olet vapaa. Olet vapaa juuri nyt. Huolimatta elämän tilanteestasi, olet vapaa nyt. Juhli sitä, olet sen arvoinen.

Kun kuljet mukanasi Tieto ja Luottamus, olet matkalla kotiin. Silloin sinulla on Tieto, että olet ollut aina Alkulähteessä. Ja Luottamus siihen, että niin on aina, ikuisesti ja kaikissa tilanteissa oleva. Juuri tälläkin hetkellä, kun kirjoitan tätä, tuhannet elämät maapallolla loppuvat epätoivoisesti. Ne päättyvät virheellisten ajatuskoodien sokkelossa. Kuitenkin kaikkein pahinkin elämäntilanne kääntyy valoon, kun kuljetaan Tiedon ja Luottamuksen kanssa. Aloita aamusi sanomalla; Tiedostan Valon. Näin et elä nukkuen. Voit olla illalla väsynyt päivän tapahtumista, mutta täysin huolimatta siitä, millaisia ne olivat, voit nukahtaa tähän samaan ajatukseen.

Kummallisin ja ihmeellisin asia on, miten henki voittaa aineen. Valon tietoisuudella voi kääntää minkä tahansa aineellisen katastrofin voitoksi. Ainoa muistettava asia on, että luottaa. Heti kun sanot: ”Tämä meni väärin” tai ”Tällä ei ole tarkoitusta”, luot illuusion. Pahassa tilanteessa kannattaa sanoa itselleen: ”En ehkä ymmärrä, miksi tämä on nyt edessäni, mutta luotan, että asia selviää”. Tai sanoa: ”En ehkä näe tässä valoa nyt, mutta tiedän, että valo väistämättä tulee lopulta tästäkin läpi”.

Kun ihminen luottaa, mikään ei voi kaataa häntä. Ellet vielä täysin siihen kykene, voi olla, että sinua vielä testataan. Elämä sinussa haluaa, että sinä luotat. Kuka testaa? Sinä itse. Sinä haluat valoon persoonan siitä harhasta, joka on onnellinen silloin, kun tapahtumat ovat hyviä ja joka pettyy ja putoaa, kun tapahtumat ovat pahoja. Sinun on tiedettävä pahan tapahtuman edessä, että se ei ole paha. Näytelmä jatkuu niin kauan, kun tiedät sen. Kun hyvä-paha -kaksinaisuus loppuu, tajuat, että elämäntapahtumat valmistavat sinussa oikeaa tietoisuutta. Paha tapahtuma on olemassa, jotta voit ylittää sen käsittämällä sen ohjaavan merkityksen.

Ulkopuolella ei ole mitään erillistä

Eräs ystäväni ei kestänyt yksinäisyyttä. Hän näki itsensä vanhana yksin kuuntelemassa, kun kello tikittää seinällä. ”Ei käy, se on kammottavaa”, hän sanoi, ”minä haluan löytää itselleni ihmisen ja nopeasti”. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Hän ei löytänyt ja jos löysi, hänet kohta jo jätettiin. Hän oli surullinen. Vuodet vierivät ja tapahtumat toistuivat samanlaisina. Kerran hän soitti minulle ja sanoi: ”En enää etsi ketään”. Hän ilmoitti, että jos asia on näin vaikeaa, se saa jäädä. ”Elän yksin ja keskityn niihin asioihin, jotka toimivat.” Hän eli yksin ja sanoi, että hän on oppinut jopa nauttimaan yksinäisyydestä. Huomasin, että se oli totta ja sisäinen suru asian takia oli poissa. Ei mennyt kovin kauaa, kun ystäväni pariutui. Hän löysi ihmisen, jonka kanssa hän on elänyt siitä lähtien. Miksi elämä teki näin? Yksinäisyyden kokemus ei ollut valossa. Sitä pelättiin ja se nähtiin merkityksettömänä kaameana virheenä. Siksi se täytyi tuoda valoon.

Mikä asia sinulla ei ole valossa? Liittyykö se rahaan, omistamiseen, seksiin, terveyteen vai uraan? Pelkäätkö jääväsi ilman? Se, mitä pelkäät eniten, lähestyy sinua. Se johtuu siitä, koska siinä kohtaa et vielä luota.

Kun kaksi asiaa, Luottamus ja Tieto, on saatu haltuun, ollaan hyvin pitkällä. Elämän tarkoitus avautuu. Sen tarkoitushan oli näyttää sinulle, että olet valossa. Kun mieli oli vallassa ego apurinaan, et tiennyt sitä. Elämä oli taistelua ja hyviä ja pahoja tapahtumia täynnä. Kun taistelu loppuu, emme enää piilota totuutta ja elä valheessa, kuten niin monia vuosisatoja olemme tehneet. Mikään tilanne ei kaada sinua. Ei ole epätoivoista loppua. Kysymys on vain siitä, tiedämmekö sen vai emme.

Olemme eläneet menneisyydessä jatkuvasti ulkoisessa. Olleet sen varassa. On aika siirtyä sisäisen varassa elämiseen, koska se ohjaa kaikkea elämääsi. Tulet huomaamaan, että se mikä on sisällä kunnossa, on myös ulkopuolella kunnossa. Ulkopuolella ei ole mitään erillistä. Ihmisen sisäinen tila on myös hänen ulkopuolellaan eli maailma on se, miten se koetaan.

Puuttumisesta tarkkailuun

Ihminen etenee ensin uskomalla, sitten tietämällä ja lopulta tiedostamalla totuuden. Etkö usko, että ulkopuolinen maailma liittyisi itseesi? Silloin tarvitset sen kokemuksen, että olet ulkomaailman vietävissä. Ponnistelet urasi eteen, koska taloudellinen tulevaisuutesi on siitä kiinni. Sijoitat ja lottoat, koska jospa onni potkaisisi. Kun kuulet lentokonetyypistä, jossa on havaittu ongelmia, pidät huolen, että et astu siihen. Ehkä sinulla on onnen amuletti, jota ilman et voi lentää. Joudut käyttämään paljon energiaa siihen, mihin astua ja milloin. Olet ohjaimissa ja puristat lujaa ruoria, jotta laivasi pysyy kurssissa. Vastaat itse matkasi onnistumisesta ja se vaatii jatkuvaa puuttumistasi asioihin. Niin kauan, kun onni ja onnekas sattuma ovat maailmankuvassa, sieltä löytyy myös epäonni ja onnettomuus. Epäily ja pelko ovat aina oven takana ja huomenna kaikki hyvä voi päättyä.

Entä jos luovutat jatkuvan kontrolloinnin? Siirryt jatkuvan puuttumisen maailmasta tarkkailun maailmaan. Lopetat soutamisen, jotta virta voi kuljettaa sinua ja venettäsi. Tulet huomaamaan seuraavaa: Elämä alkaa järjestää asioita. Ensin tapahtuu pysähtyminen. Siinä katsotaan luotatko edelleen. Jos näin on, palat alkavat vähitellen järjestäytyä. Uskallatko katsoa loppuun? Elämä haluaisi järjestää elämäsi, jos annat sen tehdä niin. Se on monta kertaa yrittänyt tehdä sen, etkä ole kertaakaan jaksanut luottaa loppuun asti, vaan olet aina tarttunut airoihin. Ja näin automaattiohjaus on mennyt pois päältä. Universumi on valmis heti laittamaan sen uudelleen päälle, kunhan ihminen luottaa. On siis vain kyse ihmisestä. Ei ole mitään muuta järjestettävää kuin ihmisen ajatus. Se joko luottaa tai epäilee.

Maailma, joka toteuttaa ajatuksesi

Mitä tapahtuu kun epäilet? Maailmaan syntyy varjo. Ulkomaailma tottelee sinua. Se haluaa näyttää sen, mitä ajattelet. Nyt joku kysyy, miksi en saa olla epäilevä ja pelokas ja maailma kantaisi silti minua? Koska OLET ITSE LUOJA. Ihmisen on löydettävä tietoisuus siitä, että hänessä asuu luova voima. Jos pidät itseäsi vähäisenä ja merkityksettömänä, elämä alkaa kohdella sinua niin. Ihminen on vastuussa ajatuksistaan. Haluan olla epäilevä ja maailman kantavan silti, on sama kuin sanoisi, että haluan ajaa autolla kaahaten vailla liikennesääntöjä ja silti pysyä ehjänä ja kolaritta.

Elämän keskeisin asia on paljastaa todellinen ihminen, jossa asuu suunnaton voima ja joka luottaa, koska on osa Kaikkeuden luojaa. Alkulähde on lähettänyt lapsensa maailmaan epäilemään, jotta he taas alkavat luottaa siihen, keitä todella ovat ja palaavat kotiin. Tämä epäilyn ja luottamuksen näytelmä on koko elämän ydin. Se jatkuu siihen asti, kunnes ihminen luottaa täysin. Sitten on aika palata kotiin ja varjonäytelmää nimeltä maan elämä ei enää tarvita.

Ihminen piilotti Alkulähteen, jotta voisi löytää sen

Tiedostamaton ihminen on piilottaja. Kun tietoisuus aukeaa, mitään ei enää tarvitse piilottaa. Ihminen on vuosisatoja piilottanut omat syvimmät tunteensa. Hän on joutunut häpeämään tunteitaan, jotka nousevat ihmisyydestä. Viha, himo, itsekkyys ja pelko ovat olleet olemassa, jotta henki voi uskaltaa kohdata ja lopulta ylittää ne.

Ihmisen – henkiolennon – laskeutuminen aineelliseen eläimelliseen instrumenttiin nimeltä keho, loi kahtaalle taipuvan pyrkimyksen. Aine veti ihmistä eri suuntaan kuin henki. Ihmisen on voitettava alempi eläimellinen luontonsa ja noustava pysyvästi henkiseen todellisuuteensa. Jotta ihmisen tekemä henkinen valinta voi tulla mahdolliseksi, maailma tarjoaa aineen hengen vastinpariksi. Tunteiden piilottaminen pitää ne vain hengissä. Häpeä vie taaksepäin, sillä on vain ymmärrettävä, mistä ja miksi tunteet syntyvät. Ne ovat luonnollisia ihmisen matkalla niin kauan, kun hän elää kehossa. Niiden olemassaolo perustuu valaistumisen tiehen, jossa ihminen itse saa nousta omilla henkisillä voimillaan niiden yläpuolelle.

Ihminen on piilottanut myös henkisen itsensä, henkiset kykynsä ja kaikkein tärkeimmän; Jumalan. Tämä Alkulähde on tästä huolimatta ihmisen ydinitsen perusta. Raamattu sanoo Jumalan olevan rakkaus. Se on ykseyden korkein muoto. Kun ihminen toimii tästä käsin, hän näkee alemmat tunteensa (esim. häpeä, yksinäisyys, pelko, viha) eräänlaisena illuusiona, joiden tarkoitus on saada ihminen tiedostamaan niiden vastakohta. Siksi alemmat tunteet eivät ole mitään hävettävää, vaan oppaita matkalla ykseyteen.

Varjo siis toimii elämän kokonaisuudessa apuna valolle. Ja siksi täytyy olla niin, että ”varjoon kulkee se tie, jota rakkaus ei valoon vie”, kuten laulukin ilmaisee. Lopulta ihminen fyysistää ajatuksen ”tiedän olevani valo”. Silloin erottuu, että varjo oli olemassa vain, koska sen kautta ihminen kykeni näkemään valon kirkkaammin.

– Pekka Tamminen