Unen syvyys

Kun miettii koko erikoista fyysisyyttä ympärillämme; planeettaamme, aurinkokuntaamme ja loputonta avaruutta tähtineen, ymmärtää, miksi ihmisen on vaikea mieltää kaikkea uneksi. Unesta on tullut ihmiselle niin todellista, että olemme alkaneet pitää sitä itsestään selvyytenä. Kun katsoo maailman menoa, näkee helposti, miten sekaisin ego on maailman ja ihmisen saanut. Historia tuntuu monella tavalla maailmassa toistavan itseään. Etsijän mieleen voi tässä kohtaa nousta kysymys, edistyykö ihminen lainkaan?

Pohtijan hyvä muistaa, että hän ei näe niitä ihmisiä, jotka pääsevät irti egon lumouksesta. He ovat löytäneet henkisen valtakunnan ja tajunneet kuuluvansa sen piiriin. He ovat nähneet maailman unimaisen luonteen ja ymmärtäneet, että taivasta on turha odottaa maan päälle. Todellisuus ei voi tulla epätodelliseen. Siksi taivas eli henkinen valtakunta on siellä, missä se on ollut aina ja uni on vain loputtomasti unta. Kärsimys on aina fyysisen maailman ominaisuus ja se pyytää ihmistä etsimään paikkaa, jossa kärsimystä ei ole. Se pyytää ihmistä heräämään todellisuuteen. Ja maailmassa tapahtuukin koko ajan heräämistä, vaikka se ei olisikaan nykyajan valtavirtaa. Ihminen kyllä edistyy, vaikka maallisen ajan puitteissa kaikki edistys näyttäisikin hitaalta.

Ihmeiden oppikurssissa asiasta kerrotaan näin:

Ainemanipulaation pettävä houkutus

Olemme siis sekä egon että ajan huijaamia ja mitä tiukemmin pidämme kiinni maallisista rakenteista, sitä syvempää unemme on! Aineellinen harha kutsuu meitä nautinnoillaan seireenien tavoin luokseen yhä uudelleen ja joka kerta kaikki valuu sormiemme lävitse kadoten olemattomaan. Näin ihminen tajuaa lopulta aina uudelleen haroneensa tyhjää.

Ihmisessä oleva henki haluaa pelastaa ihmisen jatkuvalta kärsimysnäytelmältä. Siksi se haluaa liittää ihmisen nykyhetkeen, josta vain ja ainoastaan voi löytää todellisuuden. Ego liittää ihmisen jatkuvasti menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Siksi ihminen, joka ei ole avannut salaisuuden ovea, uskoo aina parempien fyysisten aikojen ja tapahtumien tuovan ratkaisun. Ratkaisu on aina maailmassa ja tulevaisuudessa, jossa joku tietty aikakausi, vuosiluku tai ilmiö tuo pysyvän onnellisuuden maan ihmisille. Näin ei kuitenkaan voi tapahtua, koska ihminen tarkkailee ulkopuolellaan olevaa manipuloitua harhaa.

Fyysisyydessä ihmistä vastaan tulee yhä uusia tapahtumia, joiden luonne on aina sama. Ne eivät voi koskaan tyydyttää ihmistä lopullisesti ja täydellisesti. Se johtuu siitä, koska syvin osa ihmisestä tietää, että tässä tutkitaan manipulaatiota. Siksi hän pettyy yhä uudelleen – oli maan aika mikä tahansa – koska hän ei ole ratkaissut perusongelmaa. Hänen pitää kääntyä ja alkaa tehdä matkaa siihen mielen osaan, joka on terve ja jossa henkinen valtakunta tiedostetaan. Kun hän on aiemmin pyrkinyt löytämään onnen ulkopuolelta, hän kääntyy nyt sisäänpäin. Siellä ihmistä vastassa on Jumala, joka on ihmisen kaikkein syvin olemus. Siinä hän elää, on, on aina ollut ja tulee aina olemaan.

Myös harha tavallaan opastaa ihmistä tässä, koska tyytymättömyys, jonka harha aina lopulta ihmiselle tuottaa, pyrkii ohjaamaan häntä ulkoisesta havainnoinnista sisäiseen. Maailmassa tulee olemaan aina ennustajia, jotka kertovat, että sen ja sen ajan jälkeen kaikki helpottuu. Tällainen ohjaus vie harhaan. Silloin ihmisen katse suunnataan ulospäin maailmaan sen sijaan, että ihminen etsisi vastauksen sisältä itsestään. Se on henkinen valtakunta, joka ulottuu ihmiseen. Kun se aukeaa, tajutaan, että maailma on egon luoma visio, joka pitää ihmisen Todellisuuden ulkopuolella.

Valtakunnan palautus

Ihmisen on hyvä ymmärtää, miten turhaa on rakentaa elämäänsä illuusion varaan. Vasta kun huomio maailmasta siirtyy todelliseen haihtuvien ilmiöiden sijasta, voi tapahtua henkisen Valtakunnan palautus, josta Ihmeiden Oppikurssi puhuu.

Valtakunnan palautus tapahtuu ihmiselle vähitellen, kun hän alkaa huomata, miten ego pyrkii liittämään ihmisen maailmaan Valtakunnan (=todellisuuden) sijasta. Hän alkaa huomata, miten hänen huomionsa on syvästi kiinnittynyt erilaisiin maailmassa ilmeneviin seikkoihin. Kun ihminen ei näe tätä, ego vie häntä eteenpäin läpi uusien aikojen ja ihminen suunnittelee ennen muuta tulevaisuuttaan maailmaan. Mitä enemmän ihminen alkaa nähdä ja erottaa egon toimintaa persoonassaan, hän alkaa suunnitella ja nähdä itsensä henkisessä Valtakunnassa (=todellisuudessa). On tärkeää, että nämä ajatukset syntyvät ja alkavat elää mielikuvina ihmisessä.

Ongelman ydin on se, että ihminen on hyväksynyt yhteen mielen osaansa salamatkustajan, joka on kaiken kärsimyksen lähde. Se on ego, joka pyrkii jatkuvasti vääristämään ihmisen todellisuutta ja odottaa ihmisen hyväksyvän nämä vääristymät osaksi ajatusmaailmaansa. Tämä vaikutus alkoi siinä kohtaa, jossa ihminen hyväksyi Jumala-eron tapahtuneen. Näin ihmiselle syntyi havainto ja ulkopuolinen maailma sekä kokemus, jossa voitiin elää piilossa siltä totuudelta, että ihminen elää aina luojansa yhteydessä. Ihmisen on käsitettävä, että suurin osa mieltä on terve eläen luojansa yhteydessä ja vain pieni osa mieltä on sairastunut ja vääristynyt egon toiminnan tuloksena. Ja tämän sairaan mielen osan tuloksena on se ulkoinen maailma, jossa elämme. Tämän takia maailma on niin sekaisin koko ajan. Ihmisellä itsellään on kuitenkin avaimet muuttaa tämän jatkuminen. Tekeekö hän valhetodellisuutta itselleen illuusiosta, jonka pieni vääristynyt mielen osa on luonut egon johdatuksella? Vai alkaako hän kääntää ajatusmaailmaansa kohti sitä todellisuutta, joka jälleen luo ikuisen Valtakunnan ihmisen tietoiseksi kokemukseksi?

Tämä ratkaisee jatkuuko ihmisen tietoisuudessa maailman harha inkarnaatioineen vai ilmestyykö ihmiselle pysyvä tietoisuus henkisestä valtakunnasta. Kun jälkimmäinen tapahtuu, ihmisen kärsimys loppuu ja vääristynyt mielen osa oikaistaan. Näin ego ei saa enää otetta ihmisestä ja ihmisen maailmaharha katoaa pysyvästi.

Ego loi erityisen ihmissuhteen Jumalan korvikkeeksi

Viimeinen ja kaikkein syvin kiinnike, jonka ego on rakentanut ihmiselle ja joka pitää ihmisen maailmassa, on erityinen ihmissuhde. Tässä ihminen on löytänyt jumalkorvikkeen maailmasta ja se on suhde ihmiseen, johon hän ripustautuu.

Jotta ihminen ymmärtää millaisesta egon harhautuksesta tässä on kyse, on nähtävä, miten ihminen liittyy hengen maailmassa toisiin eläviin olentoihin luonnollisesti ja yhdistävänä tekijänä tässä on Jumala. Kun ihminen näkee tämän oikein maailmassa, hän löytää valon kaikesta elävästä. Silloin erityisihmissuhteesta alkaa muodostua suhde Jumalan kanssa. Koska se, mistä viehätytään, on aina pyrkimys löytää Hänet, eli Jumala. Tämä pitää ymmärtää oikein, koska juuri Jumala ihmisessä vetää ihmisen takaisin henkiseen valtakuntaan ja todellisuuteen. 

Egon silmin nähdyssä erityisihmissuhteessa suhde muodostetaan vain maailmassa elävään ruumiilliseen olentoon. Tällöin juuri aineellisesta maailmasta on löydetty jotain suurempaa, johon ihminen haluaa kiinnittyä. Silloin ihminen kiinnittyy erityisesti persoonaan ja kehoon, joka taas vetää ihmistä maailmaan. Egon harha paljastuu viimeistään siinä vaiheessa, kun varjeltu ja erityiseksi korotettu ihmissuhde pettää sairauden, uskottomuuden tai kuoleman kautta. Ihminen jää siten aina maailmassa lopulta yksin, ellei sidosta henkiseen ole olemassa. Jos se taas on olemassa, ihminen ei jää koskaan yksin.

Kysymys on siis siitä, miten ihmissuhde nähdään ja koetaan. Onko maailmassa ja ulkopuolellamme jotakin erityistä aineellista, josta pidämme kiinni ja joka tuntuu täydentävän meidät? Vai onko suhde toiseen ihmiseen kontakti Korkeimpaan, joka tapahtuu Jumalyhteydessä, joka liittää kaiken elollisen yhteen? Tämä sama jumalainen on kaikissa olennoissa ja siten ihmisten liittyminen toisiinsa on muistutus ihmisen liittymisestä luojaansa. Ihminen on aina luojansa yhteydessä. Vain egon kuvitelma voi väittää muuta.

Materian harha tulee ilmi aina lopulta. Jos ihminen on uskonut siihen, hän tulee aina lopulta pettymään. Oli tämä materia sitten oma tai jonkun toisen keho, fyysistä omaisuutta tai mitä tahansa aineellista. Se tuhoutuu ja häviää, koska se ei ole todellista. Henkinen ei voi koskaan yhdistyä materian kanssa, koska vain toinen näistä on todellista. Toinen on pimeys ja toinen on valo. Toinen on harhaa ja toinen on totta. Ihmisen on vain ymmärrettävä ja päätettävä, että pimeyden sijasta vain matka valoon tulee tekemään hänet tyytyväiseksi.

Todellisuuden sillalla

Ihmeiden oppikurssi kuvaa vaihetta, jolloin ihminen on tietoisuudessaan päässyt todellisuuden sillalle. Silloin ihmisessä tapahtuu ratkaiseva muutos. Ihminen alkaa silloin muistaa, miten valtava jumalallinen olento hän on. Oppikurssista käy ilmi hänen olevan niin valtava, että hän ei ikinä mahtuisi kehoon. Kehossa onkin siten vain pieni pala mieltä ja juuri se vääristynyt palanen, jossa ihminen kuvittelee olevansa. Ja tämä vähäinen palanen kuvittelee olevansa erillinen palanen Kaikkeudesta.

Todellisuudessa ihminen on siis suurelta osaltaan kehon ulkopuolella ja siellä hän tajuaa olevansa yhtä luojansa ja Kaikkeuden kanssa. Nyt päästyään matkallaan todellisuuden sillalle ihmisen tietoisuus alkaa siirtyä tästä pienestä vääristyneestä mielestä ihmisen todelliseen olemukseen ja isompaan terveeseen mielen osaan. Ihmisen todellisuus muuttuu nyt monella tavalla. Hän alkaa nähdä maailman tyhjyyden ja tajuaa, miten uni ja ego ovat kuljettaneet häntä läpi aikojen.

Ihmeiden oppikurssi kertoo tästä vaiheesta näin:

– Pekka Tamminen