HARJOITUS 2: Olen itse antanut kaikelle, mitä näen tässä huoneessa (tällä kadulla, tästä ikkunasta, tässä paikassa) koko sen merkityksen, joka sillä minulle on.

Ensimmäinen harjoitus – että mikään ei merkitse mitään – on nyt laajennettu. Syy, miksi mikään ei merkitse mitään, on se, että olet antanut merkityksen kaikelle, hämärtäen sen todellisen merkityksen eli anteeksiannon. Tiedät tehneesi niin, koska luulet kätesi olevan tärkeämpi kuin kynä. Koska Pyhä Henki ei selvästikään voi ajatella näin, on tämä ajattelutapa voinut tulla vain sinulta itseltäsi. Jumala ei ole antanut kaikelle, mitä näet ympärilläsi, sen merkitystä, eikä Jeesuskaan. Sinä olet.

Ihmiset sanovat arvostavansa jotain, koska heidän vanhempansa arvostivat sitä ja koska heidät kasvatettiin tietyssä kulttuurissa, uskonnossa, sosioekonomisessa luokassa jne. Mutta se ei ole rehellinen väite. Jos he todella ajattelisivat asiaa, he ymmärtäisivät, etteivät he ole omaksuneet kaikkia vanhempiensa arvoja, eivätkä kaikkia sosiaalisen järjestelmänsä arvoja ja niin edelleen. He ovat omaksuneet vain ne arvot, jotka resonoivat sen kanssa, mitä he haluavat arvojensa olevan.

Vaikka sitä ei mainita tässä, Jeesus pyytää täydellistä rehellisyyttä häntä kohtaan; että hyväksyisin, että mikään tässä huoneessa tai maailmassa ei merkitse mitään, koska minä olen se, joka on antanut maailmalle merkityksen, enkä minä – egoni – voisi koskaan ymmärtää sen todellista merkitystä eli anteeksiantoa.

(1) Tämän opetuksen harjoitukset ovat samanlaisia kuin ensimmäisen. Ala asioista, jotka ovat lähelläsi, ja sovella opetusta mihin tahansa katseesi pysähtyykin. Laajenna sitten kehää ulospäin. Käännä päätäsi, niin että voit nähdä myös sivuillasi olevia asioita. Jos mahdollista, käänny ympäri ja sovella opetusta siihen, mitä on takanasi. Pysyttele mahdollisimman puolueettomana, kun valitset kohteita opetuksen soveltamiseen; älä keskity mihinkään erityisesti, äläkä yritä soveltaa sitä kaikkeen, mitä näet jonkin tietyn alueen sisäpuolella, sillä silloin harjoituksesta tulee rasittava.

Jeesus kehottaa meitä olemaan erottelematta asioita väittäen, että yksi asia on tärkeä ja toinen ei, tai että tämä asia ei merkitse mitään, mutta että tuo merkitsee. Hän kehottaa meitä olemaan umpimähkäisiä harjoituksissamme. Hän kertoo meille, että yritys soveltaa sitä kaikkeen johtaa rasitukseen, ja sitten pian siihen kehittyy rituaali. Rituaaleihin liittyy rasitusta, koska aina on tunne, että täytyy tehdä jotain. Minun täytyy sanoa rukous tietyllä tavalla. Minun täytyy tehdä harjoitus samaan aikaan joka päivä. Minun täytyy käydä kirkossa tai synagogassa joka päivä tai joka viikko tai mitä tahansa. Jos se on rituaali, se on jotain, joka on tehtävä samalla tavalla koko ajan. Ja yleensä, jos se tehdään uskonnollisessa kontekstissa, se täytyy tehdä samalla tavalla koko ajan, koska niin Jumala haluaa, tai Raamattu sanoo, tai uskonnolliset opettajani vaativat.

Siksi Jeesus sanoo, että älä tee näitä harjoituksia rituaalinomaisesti, äläkä tee niitä rasituksen tunteella. Jos alat tuntea rasitusta, hän sanoo, että sinun pitäisi lopettaa. Tämä on myös osoitus siitä, että teet ne väärin; että teet niitä egollasi etkä hänen kanssaan.

(2:1) Silmäilen vain vaivattomasti ja suhteellisen nopeasti ympärillesi ja yritä välttää valikointia koon, kirkkauden, värin, materiaalin tai omakohtaisen tärkeyden suhteen.

Juuri se tosiasia, että Jeesus sanoo ”yritä välttää tekemästä tätä”, kertoo sinulle, että aiot yrittää tehdä tämän, eli valita sen mukaan, mikä on sinulle tärkeää ja mikä ei. Vaikka et uskoisi tekeväsi sitä tietoisesti, tiedostamatta näin pitäisi varmasti olla meille kaikille yhteisen arvohierarkian takia.

(2:2-5) Tarkastele kohteita juuri sellaisina kuin ne näet. Yritä soveltaa harjoitusta yhtä helposti, olipa näkemäsi kohde ihmiskeho tai nappi, kärpänen tai lattia, käsivarsi tai omena. Olkoon valinnan ainoana kriteerinä se, että katseesi sattumalta pysähtyy siihen. Älä yritä sisällyttää siihen mitään tiettyä kohdetta, mutta pidä huolta siitä, että et tahallasi jätä mitään pois.

Meidän täytyy lukea nämä oppitunnit ajatuksella, siirtyen sanojen muodosta niiden taustalla olevaan sisältöön tai merkitykseen. Toisin sanoen meidän on ymmärrettävä, että Jeesus opettaa meitä yleistämään; että kaikki asiat ovat yhtä merkityksettömiä, koska kaikki palvelee samaa egon erillisyystarkoitusta. Huomaamme myöhemmin, että kaikki asiat tulevat silloin yhtä merkityksellisiksi, koska kaikki havaintomaailmassamme voi palvella myös Pyhän Hengen tarkoitusta. Ei ole väliä mikä se on. Se voi olla jotain, jonka uskomme olevan merkityksellistä, kuten keho, tai jotain, jonka uskomme olevan merkityksetöntä, kuten omena tai nappi. Niin kauan kuin näemme, kuulemme, maistamme tai tunnemme jotain, sanomme, että aineellinen maailma on todellinen, ja että dualismi ja havaintokyky ovat todellisia. Tämä on viime kädessä tapa sanoa, että olen todellinen. Tämän takaa löytyy tietysti toteamus, että koska aineellinen maailma on todellinen, Jumala ei voi sitä olla. Tällainen on metafysiikka näiden varhaisten ja upeiden oppituntien taustalla.

Kenneth Wapnick, Ph.D.: Journey through the Workbook of A Course in Miracles

Suomentanut Marja Ikivalo