Ihmisen koti
 
Millainen on se paikka, josta olemme lähteneet eli nukahtaneet maan uneen? Missä olimme, ennen kuin aloimme kokea elämää ihmisenä?
 
On parempi puhua tilasta kuin paikasta. Olet lähtenyt tilasta, jossa olosi on täydellinen. Mitään ei puutu. Olet kevyt ja voit liikkua minne tahansa. Olet yhtä kaiken kanssa. Ei ole ristiriitaa. Kaikki on kirkasta ja selvää. Ja liikut aina tietäen, että sinulla on mukanasi kaikkein Korkein tuki ja turva, Jumala. Silloin tiedät olevasi siellä, minne kuulut. Oman perheesi luona. Olet yhtä Jumalan kanssa.
 
Olenko siellä ollessani siinä henkimaailmassa, jonne kuolleet menevät Maan matkan jälkeen?
 
Olet Ykseystietoisuudessa. Tämä on tila, josta koit lähteneesi kerran maan matkalle. Se on eri tila kuin se henkinen maailma, jossa ihmiset ovat Maan elämänsä jälkeen. Muista kuitenkin, että se, millainen tila on ja miten se koetaan, johtuu aina tietoisuudesta. Valaistunut on aina Jumalan luona, missä tahansa hän kulkeekaan.
 
Miten tämä ykseystietoisuuden tila eroaa siitä henkimaailmasta, jonne ihmiset menevät elämänsä jälkeen?
 
Ihmisen tietoisuus tekee eroja ja siten tietoisuus ratkaisee, millaisessa paikassa/tilassa ihminen on. Kun ihminen alkaa olla tietoinen ykseystietoisuuden tilasta, hän ennen pitkää ”tulee” tänne. Silloin hän myös tiedostaa aina olleensa täällä. Se, mikä ei ollut, oli erillisyyden harha. Silloin hänen tietoisuutensa myös jää tänne, eikä mikään osa tai erillisyyden harha enää liiku muualle. Tämä on ihmisen koti. Tila, jonne ihminen ikuisesti henkenä kuuluu. Se tila, jonka ihminen kokee elämänsä jälkeen, on useimpien kohdalla välitila. Siellä ihmisen tietoisuus usein kaipaa vielä maallisia asioita. Ja siksi maallinen unikokemus eli inkarnaatiot Maapallolla useimmiten juuri jatkuvat. Ihmisen tietoisuus valitsee niin.

Nukahtaminen
 
Ihmettelen, miten tällaisesta ykseyden tilasta voi tai haluaa lähteä?
 
Sinun henkesi ei koskaan lähtenytkään, eikä kenenkään ihmisen henki. Mutta jotakin sinussa nukahti. Ja sen jälkeen koit menettäneesi tämän tilan siinä ihmisyydessä, joka näytti ilmestyvän maapallolle.
 
Tätä voi olla monen vaikea sisäistää. Siis minun todellinen itseni, korkein osa minua eli henkeni on koko ajan tässä täydellisessä ihanassa paikassa, mutta minun sieluni vaeltaa perin kummallisessa kokemuksessa, jossa näyttäisi olevan useita jatkuvia inkarnaatioita aineellisella planeetalla? Ja tämä sielun matka on lopulta unta? Miksi se tuntuu niin todelta?
 
Se on unta sille, joka tietoisena katselee sitä hengen tasolta. Maan tasolta se näyttää todelta useimmille ihmisille. Mieti kuitenkin sitä, miten kaikki se, mikä Maan tasolla on niin totta, kerran katoaa, ja sitä ei enää ole. Ihminen ajattelee, että todellisuus on sellainen. Kaikki aina katoaa ja häviää lopulta, totuus nyt vain on sellainen. Ei ole. Totuus on, että todellisuus ei koskaan häviä. Ainoastaan epätosi ja harhat häviävät. Ykseystietoisuuden tasolla, jossa ihmisen henki on, ei mikään katoa tai häviä. Siellä elämä on ikuista. Ihminen on vain samaistanut ajatuksensa maailman valheeseen. Fyysinen taso valehtelee. Tosiasiassa se on vain kangastusta ja unta.
 
Menneisyydessä on siis kohta, jota ennen ihminen eli tyytyväisenä ykseyskentässä, eikä ollut olemassa erillisyyttä. Sitten tapahtui jotakin ja ihminen alkoi uneksimaan. Tämäkö on nukahtamisen alku eli se kohta, jolloin syntyi Maan aika?
 
Maan aika on ihmisen kuvittelema harha, jotta hän voi kokea ihmismäisen erillisyyden ja yksilöllisyyden. Maan aika syntyi jokaiselle yksilölle, kun juuri hän nukahti ja loi ajatuksen erillisyydestä. Siellä, missä nukahtaminen tapahtui, ei ole aikaa.  Siellä on vain ikuisuutta. Ihminen on luoja ja hän itse halusi luoda erillisyyden ja ihmisyyden. Jos ajattelemme Maan ajassa, niin kyllä menneisyydessä tietysti on olemassa kohta, jossa tällaista erillisyyden maailmaa kuin Maapallo, ei ollut olemassa. Silloin oli vain tämä täydellisyyden tila. Ja ihminen kaipaa sitä loputtomasti sisällään. Juuri se on kaikkien maisten rakastumiskokemusten taustalla. Ihminen tiedostaa lopulta jo maan elämässä, että kaikki hänen kuolleet omaisensa ovat elossa ja olemassa henkisellä tasolla. Hän ymmärtää myös, että kaikki rakastumiskokemukset liittyvät Jumalaan. Kuten myös se kaikkein syvin luotto- ja turvasuhde eli äitisuhde. Nämä kaikki ovat muistumia siitä, mitä ihminen koki/kokee/tulee kokemaan eläessään Jumalan yhteydessä siinä henkisessä valtakunnassa, joka on hänen ikuinen perintöosansa.
 
Ja kerran hän ”palaa”/herää ykseystietoisuuteen niin, että Maan inkarnaatio-unta ei enää ole. Hän siis palaa siihen, missä hän jo on.

Sovitus ja siirtyminen
 
Tuo täydellisyyden tila, jota nimität ykseystietoisuudeksi, tuo ajatuksen, että ihminen on tehnyt suuren virheen halutessaan jotain sellaista erillisyyttä ja erityisyyttä, jota Maan ihmisenä oleminen on. Olemme siis ajatelleet väärin/nukahtaneet ja seuranneet väärää johtajaa ja päätyneet sellaiseen kokemukseen kuin Maan ihmisen elämä?
 
Uni ja harhakin on kokemus. Väärä ja oikea sijoittuu ennen kaikkea maiseen dualismiin. Tässä on kyse siitä, että vapaa henkinen olento luo jotakin ja kokee luomaansa. Ihminen on luonut sen, mitä hän kokee maisessa maailmassa ja hän tulee tiedostamaan kaikelta osin luoneensa harhaa. Ei tässä ole oikeaa, eikä väärää. Ihminen on saumaton osa jumallista ykseysjärjestelmää, eikä Maan uni-kokemukset muuta tätä miksikään. Kyse on vain siitä, milloin ihminen herää unestaan ja tiedostaa tämän. Ihmisen ei tarvitse kokea syyllisyyttä tai häpeää Maan matkasta, vaan ainoastaan herätä Maa-unestaan. Sen jälkeen alkaa Sovitus ja Siirtyminen.
 
Jotain kuitenkin sovitetaan ja johonkin siirrytään, vaikka Maakokemus on vain unta?
 
Sovitetaan ajatuksia. Ihmisen sielu on ihmisen oma ajatusluomus aivan kuten kehokin. Ihminen on itse tehnyt niistä itselleen todellisia. Ihminen ei voi herätä maakokemuksesta, ellei hän löydä oikeita ajatuksia. Kun hän löytää ne, hän alkaa syventää niitä ihmiselämässään ja tämä lopulta luo siirtymisen. Kyse on heräämisestä ja maakokemus loppuu. Ihminen pitää ajatuksillaan elossa valheellista todellisuutta, jossa hän pyrkii rakentamaan Maan päälle jotain pysyvää yhä uudelleen aineesta, joka ei voi pysyä ja lopulta aina kaikki menetetään.
 
Kaiken tämän katoavaisuus-leikin taustalla on siis heräämisen tarkoitus, jolloin ihminen palaa/herää siihen, mikä ei enää koskaan katoa?
 
Kun ihminen tajuaa oman ikuisuutensa ja myös lähimmäisten ikuisuuden, hän alkaa saada kiinni oikeista ajatuksista. Ja hän luo ne ensin sisälleen ja pian ne ovat todellisuutta myös hänen ulkoisuudessaan. Sovitus on virheellisten ajatusrakenteiden tuhoamista ja siirtyminen on heräämistä ajasta Ikuisuuteen ja epätodesta Todellisuuteen.

Valhekuvien hävittäminen
 
Näemme siis unta, että elämme ihmiskehossa. Keho näyttää olevan kovin elävä, mutta hyvin pian se on vanha, kuolee ja häviää olemattomiin. Selitä vielä lisää, miksi Maan uni ja elämä kehossa vaikuttaa kuitenkin niin todelliselta?
 
Jos ihminen olisi tullut suoraan henkenä kokemaan Maan elämää ilman kehoa, mikään ei olisi todellista. Ainoastaan se, että ihmisellä on keho, joka on myös aineesta, tekee ihmiselle kaikesta niin todellista. Hän voi ottaa kiinni esineistä, maistaa, kuulla ja nähdä kehonsa kautta ja siksi kaikki tuntuu niin todelliselta. Koska keho on ainetta, kuten muutkin kohteet, ihminen samaistuu ainemaailmaan ja tekee siitä totta. Aine on kuitenkin vain trikki ja huijaus ja huomaat sen siitä, että se ei pysy, vaan lopulta aina häviää ja katoaa. Aikamanipulaation kautta se saadaan hetkeksi ilmestymään. Keho elää keskimäärin ehkä 70-90 vuotta ja katoaa sitten. Kivet ovat olemassa aika pitkään, mutta lopulta nekin kuluvat, muuttuvat ja katoavat. Henkinen totuus kuitenkin on, että mikään todellinen ei koskaan katoa.
 
Kun keho häviää kuolemassa, Maan uni väistämättä loppuu, oli ihminen sitten ajatellut oikeita ajatuksia tai ei. Jos oikeita ajatuksia ei ole ajateltu, niin sitten tässäkö tullaan siis reinkarnaatioon?
 
Ihminen kokee Maan elämää (reinkarnaatio-unta) niin kauan, kunnes herättää itsensä. Uni ei voi loppua, ellei siitä herää. Kuolema poistaa kehon, mutta se valheellinen ajatusmaailmankuva, jonka ihminen on luonut eläessään maailmassa, tuhoutuu vain, kun ihminen itse ajatuksillaan hävittää sen. Se on syy unen jatkumiselle (inkarnaatioille). Ihmisen on siis itse herätettävä itsensä.

Valaistuminen
 
Puhutaan vielä tilasta, jota nimitämme henkimaailmaksi, siis paikasta, jonne ihmiset Maan maailmasta menevät kuollessaan ja jonka olentoihin meediot ovat yhteydessä. Ihmiset kulkevat edestakaisin tämän tilan ja Maan väliä reinkarnaatio-prosessissaan eli ihminen kokee tätä unikuvaa eli kaikki ainakin NÄYTTÄÄ tältä ihmiselle. Onko tämäkin tila ihmisen unta?
 
Kaikki tilat ovat aina riippuvaisia kokijasta. On siten yksilöstä riippuvainen, miten hän kokee tämän välitason. Ihminen voi jo Maapallolla eläessään kokea Jumalan ja ykseystietoisuuden olemassaolon kaiken elävän kautta, vaikka hän kokisi samalla myös erillisyyden maailman. Ihmiset, jotka eivät vielä ole löytäneet oikeita ykseysajatuksia, eivät tietenkään ole herättäneet itseään ja uni vaikuttaa siten myös tässä henkisen maailman välitilassa heissä, kun he viettävät aikaansa siellä elämien välillä. Se vaikuttaa yksilössä niin kauan, kunnes hän on herättänyt itsensä oikeilla todellisilla ajatuksilla. Ihmisen tietoisuus ratkaisee miltä näyttää oli hän sitten missä tahansa. Tietyssä tietoisuudessa NÄYTTÄÄ, että henkimaailmassa on eri kerroksia, kuten eteerinen, astraalinen, mentaalinen jne. Silloin näyttää, että ihminen liikkuu aina tietoisuutensa mukaan juuri sille kerrokselle, joka vastaa hänen tietoisuuttaan. Mutta voit kuvitella tilan tai kirkkauden, joka on näiden kaikkien henkitasojen yläpuolella tai ulkopuolella kuitenkin läpäisten myös ne. Sillä ei ole rajoja ja se näyttää ulottuvan kaikkialle. Se on Ykseystietoisuuden taso. Sieltä muut tasot näyttävät epätodellisilta vajavaisen tietoisuuden kokemuksilta.
 
Tulemme siis tässä valaistumiseen?
 
Valaistunut on ajatellut ykseyden ja todellisuuden niin, että unta ei enää ole. Hän on herännyt ja tiedostaa ykseyden (Jumalan, Elämän ja Rakkauden) kaikkialla. Hän ei enää liiku ykseystietoisuudesta erillistietoisuuteen, koska hänelle on vain ykseys. Hän toteuttaa sitä kaikkialla, missä on.
 
Mitä meidän käytännössä pitää maan elämässä tehdä, jotta herääminen voi tapahtua ja palaamme kotiin (=ykseyteen) lopullisesti erillisyyden ja reinkarnaatiounien maailmasta?
 
Huomio on kiinnitettävä siihen, mihin Maan elämässä näyttää kiinnittyvän. Ihminen on vapaa henkinen olento ja Maan elämä sitoo hänet, kun hän kiintyy siihen. Ihmisen kannattaa tarkkailla omia ajatuksiaan, joiden seurauksia hänen tekonsa ovat. Itsetarkkailun kautta hän pääsee jäljille omasta tietoisuudestaan ja voi alkaa muuttaa ajatuksiaan, jolloin elämän käytännötkin muuttuvat. Ihmiselle tärkeintä on ratkaista omassa maailmankuvassaan elämän tärkein tarkoitus. Se on henkisen todellisuuden löytäminen, koska silloin löytyy myös se ihmisen koti, jonne ihminen todellisuudessa kuuluu. Kun hän ymmärtää tämän, aineelliset tapahtumat eivät enää vie ja sido häntä siten kuin ennen. Ihminen on kulkemassa Maan unimaailman läpi, jotta hän voi löytää Ykseyden nimeltä Jumala. Ihminen kuuluu tähän ykseyteen. Se löytyy myös erillisyydestä ja kun ihminen löytää sen, hän ei enää koe, eikä kohtele mitään erillisenä. Näin poistuu viha, masennus, syyllisyys, turhautuminen ja tarkoituksettomuus. Näin ihminen voi alkaa kokea ykseystietoisuutta jo maisessa maailmassa eläessään. Se on Olemisen ja luomisen tila, jossa laajennetaan Jumalasta.
 
Sanotaan, että valaistuneet hymyilevät enemmän, ja ainakin sisäisesti elleivät halua näyttää sitä ulospäin. Miksi?
 
Koska he eivät enää koskaan kulje yksin.

– Pekka Tamminen