Ihminen voi tietää sen, mitä ego ei näe

NÄKEMYS 9: Ihmisen sisällä on olemassa kutsu alkaa suuntautua kohti henkistä maailmaa ja kohti elämää, joka on todellista maailmallisen varjoelämän sijasta. Ihmiseltä saattaa kuitenkin kulua paljon aikaa tunnistaa tämän kutsun olemassaolo. Jos emme herää henkisesti niin Todellisuudesta – kodista, johon ihminen kuuluu – ei olla tietoisia. Näytämme silloin olevan kiinni maailman ajassa. Mieleen nousee kysymys, miten ihminen sitten voi löytää/kuulla tämän kutsun sisällään maailman hektisessä arjessa, jos kerran moni ei edes tunnista minkäänlaista kutsua itsessään, vaan kaikki aika menee maailmassa selviämiseen? 

Kuten on tullut ilmi, ihminen on itse tärkeä luoja. Hänelle on annettu kyky ja mahdollisuus luoda. Ja ihminen itse luo tämän tilan, jossa ihminen maailmassa on. Jotta ymmärrämme, miksi ihminen kokee, että ei kuule kutsua, meidän on palattava ihmisen tarinassa taaksepäin. Menemme siihen kohtaan, kun ego sai syötettyä omat valheensa ihmiselle ja ihminen LUULI olevansa erossa Luojastaan. Näin ei voi olla, vaan ihmisellä on ikuinen yhteys Luojaansa. Ihminen kuitenkin LOI tilan, jossa hän kokee Jumala-eron ja se tapahtuu monille ihmisille nyt maailmassa. Ihmisen ajatuksilla on ratkaiseva merkitys siinä, mitä ihminen kokee. Yhteys siis NÄYTTI olevan poikki, koska ihminen uskoi eron Luojasta tapahtuneen. Tämä on alkusyy, miksi kutsua ei kuulla. Se, että ihminen ei tunne luonnollista jumalyhteyttä, on täysin luonnoton tila. Ihmisen on tässä kohtaa tärkeää tietää, että yhteys ei ole poikki, vaikka ego niin kokisikin. Hän voi tietää yhteytensä todellisuuden, vaikka aistisikin vain fyysistä maailmaa. Ihmisen on syytä huomata, että se, joka peittää henkisen maailman ihmiseltä on ego – ei ihminen itse. 

Ihminen on kauttaaltaan henkinen olento ja tämän ego pyrkii pitämään piilossa siten, että ihminen keskittyisi vain aistimaailmaan. Ihminen elää hengen valtakunnassa henkiseltä osaltaan koko ajan täysin huolimatta siitä, että hän kokee ja havaitsee ympärillään maailman, jota usein pitää ainoana todellisuutenaan. Tästä johtuen ihmisen henkinen osa pyrkii vähitellen vaikuttamaan unessa elävän ihmisen tajuntaan, jotta hän voisi aloittaa henkisen työn. Ilman tätä työtä tietoisuus henkisestä valtakunnasta ei voi ilmestyä. Tämä johtaa lopulta siihen, että ihmisen uni ja kuvitelma maailmasta häviää lopullisesti, jolloin hän kokee ainoastaan henkisen valtakunnan. Näin kaikki aineellinen kokemus päättyy. Ongelma on, että ego ihmisessä taistelee tätä vastaan ja pyrkii peittämään hengestä tulevat impulssit. Kun ihminen TIETÄÄ TÄMÄN, hän ei enää selitä henkisiä ilmiöitä pois elämästään, vaan ymmärtää, että juuri ego yrittää selittää ne pois.

Henkisen tien edistyminen

NÄKEMYS 10: Kun ihminen herää aamulla maailmaan ja arkinen kuhina vie hänet mukanaan, hänen kaikki aistinsa on suunnattu ulospäin. Tämä toimii kuin verhona ihmisen syvyyksissä vaikuttaville voimille. Siksi tietoisuuden on raotettava verhoa. Jo nuoruudessa työ ja koulutus vie ihmistä ja kaiken keskiössä on maailma ja siellä selviäminen. Näin henkinen työ, joka on välttämätöntä tietoisuuden aukeamiselle siirtyy myöhemmäksi. Ihmiselle olisi suuresti etua, jos koulussa olisi henkisen opetusta. Mitä nopeammin sen löytää, sitä enemmän on aikaa tutkia ja herättää henkinen tietoisuus. On hyvin yksilökohtaista, missä iässä henkiset asiat alkavat suuremmin kiinnostaa. Joku löytää ne jo teini-iässä ja toinen keski-iässä. Olennaista kuitenkin on, että henkinen luukku ylipäätänsä aukeaa! 

Ei ole kahta samanlaista ihmistä. Joku, joka löytää henkisyyden vanhempana voi jalostaa oman tietoisuuden hereille hyvinkin nopeasti ja toinen voi puuhata henkisyyden kanssa jo lapsesta asti. Ei siis ole merkitystä, milloin tämä TÄRKEIN OVI löydetään, vaan se, että siitä tulee perusta ihmisen ajatuksiin ja elämään ja että tietoisuus on pysyvää. Mitä pysyvämpää se on, sitä vähemmän ego pystyy enää hallitsemaan ihmisen todellisuutta. Keskeistä on, että tulemme tietoiseksi egon toiminnasta omassa arjessamme. Ego on aina riitojen, koston, negatiivisen ajattelun ja syyllistämisen takana. Ja ego haluaa, että syy on aina ulkopuolella; aviokumppanissa, opettajassa, työkaverissa, pääministerissä jne. Meidän on syytä olla tietoisia egon toiminnasta ihmiskunnassa ja samalla tiedostettava, että ego on kuvitelmaa. Emme siis voi milloinkaan määritellä ihmistä sen mukaan. Mitä enemmän henkinen on ihmisessä itsessään auki, sitä enemmän ihminen näkee valoa. Ja mitä enemmän ego johtaa ihmistä, sitä enemmän keskitytään varjoon. Ihmisen kannattaa seurata omia reaktioitaan. Korostuuko negatiivinen vai positiivinen? Silloin voit päästä selville, värjääkö ego omaa tarkkailua kuinka paljon. 

Tie henkiseen todellisuuteen ja ulos maailman unesta käy seuraavien kolmen vaiheen kautta:

Maailmallisen olemassaolon keskeinen tarkoitus ihmiselle on kokea aikaa, jotta hän voisi hävittää sen lopullisesti. Kun ihminen pääsee vaiheeseen kolme, hänen tietoisuutensa on muuttunut niin, että se toimii alustana vielä isommille tietoisuuden muutoksille. Herännyt ihminen huomaa vähitellen, että huolimatta arjen ja maailman kiihkeydestä ja kiireestä, hänessä elää osa, joka on tyyni ja rauhallinen: 

Inkarnaatioiden uni

NÄKEMYS 11: ihminen näkee elämänsä aikana paljon tuhoa, kuolemaa, köyhyyttä ja sairastumista. Hän saattaa elämänsä lopulla ajatella, että hän selvisi ja pystyi hoitamaan elämänsä niin, että hänellä on omaisuutta, turvaa ja terveyttä kokea rauhallinen vanhuus. Ellei henkistä ovea olla avattu eli edes vaihetta 1 ei ole suoritettu, ihminen on nukkunut läpi elämänsä. Ego siis voitti ja elämän uni ei poistu. Voidaan olla sitä mieltä, että huolimatta aineellisista onnistumisista ja mahdollisista rikkauksista, tämä elämä oli henkisesti hyödytön, eikä todellinen elämän olemassaolon syy edistynyt lainkaan. 

Ihminen on saanut kokemuksen aineesta ja sen tuottamasta onnen tilasta. On tietysti totta, että tämä kaikki on ollut vain aineen unta ja jotakin, joka kestää vain hetken kadotakseen lopullisesti. Ikuisuuden ihanuuden rinnalla se ei todellakaan ole mitään. Kuitenkin näissä aineellisissa elämissäkin on saattanut olla hetkellisiä kohtia, jotka ovat luoneet siemeniä sille tietoisuuden murtautumiselle, joka on lopulta vääjäämätön ihmisen kohdalla. Jos pelkkä aine on vienyt ihmistä, on ego saanut peitettyä todellisen elämän syyn onnistuneesti. On kuitenkin niin, että ihmisen todellisuus ei ole muuta kuin henkeä ja jokainen ihminen on hengessään saman arvoinen, oli hänen fyysinen elämänsä kuinka aineellista tahansa. Ainoastaan maailman unen aineellisessa elämässä ego on vain onnistunut peittämään hengen todellisuuden täydesti. 

Ihmisen ei tarvitse pyytää anteeksi sitä, että on kulkenut egon mukana syvälle maailmaan ja keskittynyt vain ulkoisiin asioihin. Hän on elänyt kuvitelmaa, jossa yhteyttä henkeen eli todelliseen itseen ei ole ollut. Luonnollisen jumalyhteys on kuviteltu olevan poikki. Anteeksipyyntö on turha ennen kaikkea siksi, että yhteys ei ole kadonnut minnekään. Vain ihmisen tietoisuus luulee niin. Kun ihminen tajuaa erehdyksensä, hän voi muuttaa suuntaa. Ihmisen on käsitettävä, että syy siihen, miksi hän on maailmassa ja kokee maaelämää, on juuri tässä. Hän on itse luonut tämän unitilan itselleen. Se vaikuttaa ihmiselle hyvin todelliselta, mutta tosiasiassa se on todellisuutta muistuttava illuusio. Ihmisen TÄRKEIN TEHTÄVÄ ja lopulta ainoa tehtävä maailmassa onkin palauttaa puhdas Todellisuus itseensä maailmallisen varjoelämän sijaan. Siksi maailman aika jatkuu.

Kun maailmasta tulee tarpeeton

NÄKEMYS 12: Maailmassa on ollut aina niitä, jotka ovat tiedostaneet hengen täydellisesti. He ovat poistuneet maailmasta ja jättäneet taakseen jälkiä tietoisuudestaan. He eivät ole voineet selittää tärkeitä löytöjään niille, jotka ovat olleet syvässä maailman unessa. He ovat kuitenkin tienneet, että joka ainoa herää kerran (= unen loppuminen) ja lopulta jokaisen sisimmässä on syvin totuus. Kun maaelämästä kuollaan, ja henkistä tietoisuutta ei ole maailmassa herätetty, ihminen näkee henkiseltä tasolta eletyn maaelämänsä hyvin vieraana. Sehän ei mitenkään resonoi hänen jumalallisen osansa (todellisuuden) kanssa. Hän kokee kuin järjettömänä unena elämän, jossa keskityttiin vain aineeseen. Ja sitä se juuri onkin. Hän voi käydä läpi mennyttä elämää, kohdata siihen liittyviä muita sieluja, mutta ennen kaikkea hän kokee henkisen valtakunnan todellisuuden ja tuntee itsensä liittyvän kiinteästi siihen. Jos tietoisuus on herätetty maailmassa ja maailma on tehty tarpeettomaksi, henkinen suunta on hengen valtakunta. Tällainen sielu tiedostaa henkimaailman itsessään ja itsen ulkopuolella, koska mitään muuta todellisuutta ei ole. Silloin ei ole enää tarvetta luoda unta fyysiseen maailmaan, eikä minnekään muuallekaan. Silloin todellisuus riittää ja maailman uni on käynyt tarpeettomaksi. 

Ihmisen on luovuttava egon valheesta ja siitä, että hän pitää tiukasti maailmaa ja siellä tapahtuvaa ulkoista suoritusta elämänsä fokuksena. Hänen on käsitettävä, että suoritus tietoisuudessa ainoastaan ratkaisee kaiken oleellisen. Ihmisen on sisäisesti siirryttävä maailmalliselta tieltä Todellisuuden tielle. Maailmallisella tiellä ihminen voi saada rahaa, omaisuutta, valtaa ja mainetta pieneksi hetkeksi vain menettääkseen aina ja lopulta kaiken. Todellisuuden tiellä ihminen saa Todellisuuden, joka on pysyvä elämä ilossa ja valossa ikuisesti. Kumman tien sinä haluat luoda ja uskoa todeksi? 

Kyse on vain siitä, mitä ihmisen sisällä tapahtuu, kun hän kulkee tietään eteenpäin maailmassa ja vanhenee. Ihmisen vaihtoehtona on kulkea kohti Todellisuutta tai vaeltaa yhä syvemmin kohti maailmaa. Todellisuuden tien valitseminen vie ihmisen lopullisesti pois maailmasta siihen maailmaan, johon ihminen kuuluu. Tämä valinta on päätös. Se ei liity mitenkään siihen, miten hoidat arkeasi. Voit aivan hyvin hoitaa hyvin työsi, perheesi ja lapsesi, jos sellaisia on siunaantunut. Ja onhan tärkeää, että myös lapsesi pääsevät kunnialla kerran kulkemaan kaikkein tärkeintä tietä kohti Todellisuutta. 

Ego tulee taistelemaan. Se haluaa pitää tiukasti kiinni siitä, että nimenomaan suoritus maailmassa on A ja O. Se haluaa titteleitä, näyttöjä, suorituksia, rahaa ja omaisuutta. Eli kaikkea sitä, mikä elämän lopussa katoaa. Se haluaa sitä siksi, että sinulle ei jäisi aikaa miettiä, onko sen valitsema tie järkevä. Juuri aineellisesti menestyneiden ihmisten on suurempi vaara menettää Todellisuuden tien opasteet, jolloin maailman uni vain jatkuu. Tämä johtuu vain siitä, että heidän aikansa kuluu aineellisiin valloituksiin ja niiden parissa elämiseen. Kiireinen ihminen on valitettavan usein egon talutusnuorassa. 

Tarvitset aikaa henkisen totuuden oivaltamiseen ja todellisen tiedon ymmärtämiseen. Tämä avaa sinut kuulemaan/näkemään kutsun, joka johdattaa sinut lempeästi kaikkein maksimaalisimman hyvän olon äärelle. Se syntyy siitä, kun olet ja toteutat sitä, mikä todella olet. Ja olet paljon suurempi, kuin mikään maailmassa osaa kertoa. 

Ihminen on vain egon opastuksella opettanut itselleen mitä kummallisimman kuvitelman olla kommunikoimatta itsensä ja luojansa kanssa. Tätä pidetään maailmassa normaalina ja siksi ego voi hukuttaa yhä uusia ihmisiä maailman aineen alttarille. Ihminen on silti läheisessä suhteessa koko ajan sekä itsensä että luojansa kanssa. Tämä ymmärretään heti kun ihminen pääsee irti egon luomasta unesta. Nyt on vain opittava tapa kuulla ja tietää se myös maailmassa.

Ihminen on jotakin liian suurta tyytyäkseen koskaan maailmaan

NÄKEMYS 13: Ongelma on, että fyysisen maailman järjestelmissä mikään ei tue sitä, että ihmisen pitäisi asettaa elämänsä arvojärjestyksen ykkössijalle henkinen tieto ja henkinen kasvu. Päinvastoin maailma tukee ihmislasta ainoastaan fyysisessä suorituksessa ja tämä alkaa jo koulutien ensi askeleista. Maailma korostaa tehoa, menestystä ja titteleitä ja kaikkein parhaiten palkitaan ne, jotka ovat saaneet korkeapalkkaisen työn ja kiivenneet aineellisen pyramidin huipulle. Maailma palvelee egoa. Ihminen siis joutuu kamppailemaan löytääkseen henkisen tien ja pysyäkseen sillä. Miten sitten ihminen, joka on kauttaaltaan henkinen olento, on kyennyt luomaan näin voimakkaasti aineellisuuteen vetävän maailman? 

Ihminen itse vaikuttaa myös unensa laatuun. Kun hän nukahti Täydellisyydestä ja unessaan jätti henkisen maailman, hän saa kokea nyt sitten täydellisesti muuta. Eikö se olisi loogista? Jos et pitänyt yläkerrasta, saat kokea, millaista alakerrassa on. Eikö ihmisen parhaaksi ole oppia, missä koti todellisuudessa sijaitsee, jossa hän myös pysyy siellä ja kaikki on ikuisesti hyvin. Näin unestakin voi tulla ohjaaja ja kaikkein keskeisin ohjaaja, joka haluaa ihmiselle hyvää, on hänen taustalla toimiva henkinen Itse. 

Fyysinen maailma on henkisen valtakunnan peilikuva. Se, missä henkinen valtakunta korostaa henkeä, maailma korostaa fysiikkaa. Tämän vuoksi moni ihminen ihmettelee fyysisen elämän jälkeen, miksi hän ei keskittynyt henkiseen tietoon enemmän. Henkisen olennainen merkitys ilmenee heti, kun ihminen on jättänyt fyysisen maan taakseen. Ihminen kokee henkisen valtakunnan täydelliseksi ja aina kodikseen. Kun maailman harha ilmestyy ihmiselle eli elämä ihmisenä maailmassa alkaa, ihminen on tilanteessa, jossa jotakin olennaista tuntuisi puuttuvan. Tämä tunne tulee siitä, että ihminen ei aisteillaan koe sitä henkistä maailmaa ympärillään, jonka hän kokee kodikseen ja johon hän ikuisesti kuuluu. Tosin moni egon vallassa oleva voi päätellä niin, että tämä puutoksen tunne tulee rahan riittämättömyydestä. Näin maailman peli ja materian perässä juokseminen alkaa. Mutta ihminen ei tule lopulta koskaan olemaan maailmassa tyytyväinen. Miksikö? Koska kaikkein sisimmässä osassaan ihminen tietää, mitä suurta on maailman takana. Ja siihen verrattuna kaikki maailmassa saavutettu on pientä.

– Pekka Tamminen