1. Newtonin fysiikka toimii hyvin, kun selitetään sitä, miten asiat toimivat 3D:ssä.

2. Einsteinin fysiikka tekee hyvää työtä selittäessään Newtonin fysiikan toiminnan tuoden siihen lisäulottuvuudeksi ”ajan” laajentaen näin fysiikan 4D:ksi.

3. Supersäieteoria lisää ulottuvuuksien määrän 11:een, jolloin fysiikka muuttuu 12D:ksi, joka on hämmentävää parhaillekin ihmisaivoille.

Entäpä jos ulottuvuuksia olisikin rajattomasti. Silloin todellisuus on ns. kvanttinen moniulottuvuus. Ihmiskunta ei vielä ymmärrä moniulotteista ajattelua, eikä sen logiikkaa. Esteenä on 4D-mieli, joka estää asioiden oikean näkemisen. Voitko kuvitella todellisuutta ilman nykyistä käsitystäsi ajasta? Voitko ajatella fysiikkaa, joka sallii materian virtaamisen itsensä läpi? Voitko kuvitella todellisuuden, jossa kaikki on pysyvästi yhdistyneenä yhdeksi? Rajoittuneen mielen kanssa se ei onnistu.

Entäpä jos moniulotteisuus ei ole mitattavissa? Käsityksemme mukainen määrittely sanalle kvanttifysiikka on harhaanjohtava. Todellisuutemme ja vastauksemme, joita etsimme logiikallamme, pitää olla mitattavissa. Näin kuvittelemme. 3D -elämässämme olemme etsineet totuutta kysymällä ”kuinka monta, kuinka paljon, kuinka pitkään?”. Entäpä, jos ei ole olemassa määrällistä vastausta mihinkään. 

Me sanomme, että kaksi plus kaksi on neljä. Oikea vastaus tähän on ”se riippuu”. Voit sanoa, että se on tyhmää matematiikkaa, koska mihinkään ei saataisi koskaan vastausta. Kuitenkin saadaan. Se vain riippuisi nollan potentiaalista ja siitä, mikä se kulloinkin on. Oikea vastaus saadaan, mutta vain juuri sillä hetkellä. Tämä on salaisuus 12 -järjestelmään perustuvalla matematiikalla. Se on moniulotteista ja se toimii kaikkialla, myös luonnossa (ympyrä on 360 astetta, vuosi on 12 kuukautta jne). Se, miksi meillä on 10 -järjestelmä, johtuu sormistamme, koska niitä on kymmenen ja niillä opittiin laskemaan.

Voit kysyä, kuinka voi suunnitella eteenpäin sellaisella matematiikalla. Vastauksena tähän on, että ilman aikaa on tarkoituksetonta suunnitella eteenpäin. Mutta ota huomioon, että on olemassa monenlaista matematiikkaa monenlaisiin todellisuuksiin. On olemassa matematiikka, joka sopii meidän todellisuuteemme. Käytämme sitä hyvin suunnitellessamme tulevaisuutta (kuten lähettäessämme avaruusraketin kuuhun tai muille planeetoille). Sitten on matematiikka, joka kertoo, kuinka universumi toimii ja se on moniulotteista, jonka olemme vasta nyt löytämässä. Sitten on tapa, miten Jumaluus toimii ja se on kaikkien ulottuvuuksien ulkopuolella. Se on todellisuudessa, joka on ikuisesti ihmisen maailmallisen ajattelun saavuttamattomissa. Ja kuitenkin solutasolla ihminen tietää kaikki vastaukset.

Gravitaatio ja magnetismi

Gravitaatio ja magnetismi ovat kaksi itsenäistä voimaa systeemistä, joka on yhtenäinen. Nämä kaksi toimivat yhdessä meidän 4D -ajassa ja 4D -etäisyyksillä tavalla, joka voidaan nimetä vaiheittaiseksi siirtymäksi. Mitä eroa sitten on näillä universumin kahdella pääperiaatteella? Vastaus on ”se riippuu”.

Mitä eroa on kolmella ja neljällä? Se on määrällinen, eikö vain? Mitä eroa on nollalla ja nollalla, jotka molemmat edustavat potentiaalia jostakin, joka on näkymättömissä ja nyt -hetkessä? Vastaus on ”se riippuu”. Kun et pidä aikaa pysyvänä ja katsot sitä muuttujana, silloin kaikki ”riippuu”.

Etkö pidä ajatuksesta, joka on sellaisesta todellisuudesta, jolla ei ole pysyvyyttä? Se on kuitenkin totta. Ajattele seuraavasti: Ainoat muuttumattomat ovat itse toimintamallit. Tämä on vastoin nykyistä olemassa olevaa logiikkaamme. Täydellisyyksiä ei voi laittaa toimintamalleihin. Sen sijaan on olemassa toimintamalleja, jotka ovat täydellisiä ja jotka odottavat vain arvojen määrittämistä.

4D vastaus on seuraava: Gravitaatio ja magnetismi ovat voimia, jotka määrittelevät moniulotteisessa universaalisessa systeemissä todellisuuden, jossa elämme. Siksi voimme mitata ja käyttää niitä ja pitää niitä vakioina/pysyvinä. Siksi säännöt ovat pysyviä 4D -maapallollamme. Emme kuitenkaan näe sitä, mikä vetelee naruja kaiken taustalla. Se on se, joka pitää kaiken toiminnassa ja määrittää sen, mikä luo tämän pysyvyyden.

Katsotaanpa lähemmin gravitaatiota ja magnetismia jokaisen galaksin keskellä. Musta aukko todella määrittää järjestyksen 4D:ssä ja jopa 12D:ssä. Mustan aukon moniulotteinen voima ulottuu kauas sen taakse, miten kuvittelemme sen vaikuttavan 4D:ssä. Se vaikuttaa gravitaatioomme ja magnetismiimme tällä omalla planeetallamme. Mustia aukkoja on kaikkialla kooltaan mikroskooppisista valtavan kokoisiin. Galaksimme keskellä oleva musta aukko auttaa määrittämään aikakehyksemme ja jopa havaintomme siitä, kuinka kaukana tähdet ovat toisistaan. Jos aikakehys muuttuu, muutumme mekin.

Mittaamme kohteiden etäisyyksiä toisistaan universumissamme käyttäen yksikkönä valovuotta. Kuitenkin, jos valon nopeus ei ole vakio (ja se ei ole), etäisyydet muuttuvat. Miksi? Koska kaikki riippuu galaksimme keskuksen ydintoiminnasta. Meidän pitää uudelleen arvioida, mikä riippuu mistäkin. Mitä tapahtuu, jos valon nopeus lähenee ääretöntä? Kuinka kaukana kaukaisimmat tähdet voisivat olla? Vastaus on nolla valovuotta. Ne ovat ulko-ovellamme! Se on moniulotteisuuden todellinen todellisuus.

Jokaisen galaksin keskellä on ”työnnä-vedä” -toiminto, kuten tulemme huomaamaan. Jokaisen galaksin keskustassa tapahtuu moniulotteisesti paljon enemmän kuin yksikään astronomian fyysikko voi äärimmäisissä kuvitelmissaan ajatella.

24.6.2018 D.D