Alkulähde, kaiken luoja, on mestarifyysikko.

Nikola Tesla: Kaikki on lähtöisin valosta

Valo on arvoitus meille. Se tunnetaan yksikkönä nimeltään fotoni. Fotoneilla ei ole tiheyttä, eikä varausta ja ne kulkevat sekä aaltoina että hiukkasina 300 000km/h.

Ymmärtämällämme valonnopeudella aika häviää. Fotoni lähtee auringon tai tähden pinnalta ja kulkee välimatkan, minkä hahmotamme valtavaksi määräksi valovuosia ja valaisee sitten silmämme, kun katsomme ylhäällä taivaan tähtiä. Meistä tuntuu paradoksilta, että se hetki, jolloin fotoni lähti tähdestä ja se hetki, jolloin se osuu verkkokalvollemme, on sama. Ei ole kulunut aikaa lainkaan.

Olemme valo-olentoja ja kuten edellä olemme kertoneet, valo on ajatonta. Olemme myös moniulotteisia.

Torus -ilmiö 

Aika ja tila/avaruus ovat saman mekanismin osia. Tila on jähmettynyttä aikaa, jota pidetään kineettisessä matriisimuodossa kaksinaisuudessa ja tämä mahdollistaa erillisyyden ja tietoisesti ohjelmoidun harhakuvan peräkkäisajasta. Aika on dynaamisesti virtaava tilan vastakohta. Kumpikin esiintyy tietoisuusyksikköjen harmonisina välähdyksinä sellaisen mekanismin kautta, missä sykitään aineesta antiaineeksi ja päinvastoin; sisään mustien aukkojen kautta ja ulos valkoisten aukkojen kautta (tieteemme ei ole vielä löytänyt valkoisia aukkoja, mutta kaikki voimat toimivat pareittain – ne löytyvät kyllä).

Harmoninen välähdys ei ole ainoa piste, jossa tila ja aika sulautuvat homogeeniseksi ”keitoksi”. Myös tietoisuusyksikön havaintotaso sykkii kuhunkin samanaikaiseen elämään. Tämä välähdys tapahtuu nopeudella, joka on lähellä ”Planckin vakiota” eli 1/10 potenssiin 43. Tässä pisteessä aika ja avaruus sulautuvat yhteen ja tulevat epälineaariseksi kvanttilammeksi, jota kutsutaan menneisyydeksi, nykyisyydeksi ja tulevaisuudeksi.

Tässä kvanttitilassa aika-avaruusjatkumo häviää ja tulee samanaikaisiksi tapahtumavirroiksi, tapahtumahorisonteiksi, jotka ovat kaikki rinnakkain yhdessä nyt-hetkessä. Se on yhdistyminen, kokemusperäinen kvanttikeitto, mihin on kerätty jokainen tapahtuma, jokainen mahdollisuus ja todennäköisyys jokaisesta elämästä.

Tämä on vain yksi ominaisuus …

Se on myös piste, mistä aikahologrammit heijastetaan, sekä keskus, mistä harmoninen syke transformoi aineasteikkoja. Aine siirtyy antiaineulottuvuuteen ja antiaine siirtyy aineeksi muodostamaan fyysisen todellisuuden. Kumpikin vedetään sisään ja heijastetaan ulos harmonisina välähdyksinä mustien ja valkoisten aukkojen kautta.  Se tapahtuu käsittämättömällä nopeudella ja ”välkkymisilmiö” järjestää peräkkäin kaikki elämämme.

Melko lähitulevaisuudessa tiedemiehemme tekevät havaintoja, jotka johtavat tätä prosessia tukeviin teorioihin.

Siitä on jo nyt todisteita. On huomattu, että elektronit näyttävät häviävän muutamiksi mikrosekunneiksi kiertäessään atomin ydintä ja vaikka tämän arvellaan olevan kvanttitunneli, se on itse asiassa vaiheittaista ulottuvuuksien vaihtelua. Se on harmonisten kiertoasteikkojen torus -ilmiö.

Se tapahtuu automaattisesti kaikessa aineessa. Kaikki fyysinen aine aaltoilee sisään ja ulos mukaan luettuna fyysinen maailmamme ja tietysti oma kehomme.

Tällaista taittoaaltoilua tapahtuu myös syvällisellä mentaalitasolla. Tietoisuutemme ”vaiheilee” kaikkien elämien välillä samalla tavalla. Kuitenkin meistä tuntuu, että tietoisuutemme kaikissa elämissä on saumaton viiva. Tämä on harhakuva. Kaikki elämät ovat samanaikaisia laajemmassa näkökulmassa. Tämä syke on samanaikaisten elämien mekanismi. Välähdämme kuhunkin elämään ja siitä pois ja olemme tietämättömiä poissaolostamme missään niistä. Ne kaikki näyttävät jatkuvan. Ei ole mitään tietoaukkoja, koska tietoisuutemme liikkuu nopeasti sisään ja ulos.

Analogiana tähän voi verrata vanhoja elokuviamme, joissa yksittäisiä kuvia liikutettiin niin nopeasti projektorivalon läpi, että ne vaikuttivat saumattomalta liikkeeltä.

On monia tällaisia sisään-ulos -taittokohtia, mutta fyysiset aistimme ovat tarkoituksellisesti tietämättömiä niistä.

Tämä saattaa tuntua hämmentävältä ja uskomattomalta. Kuitenkin suurempi osamme on täysin tietoinen tästä prosessista. Se on tosiasia fyysisyydestä, fyysisestä olemassaolosta polariteettimaailmoissa. Meidän jokaisen suurempi osa (korkeampi minä) ei ole lukittu lineaariseen aikaan tai fyysiseen todellisuuteen.

Moniulotteisuutemme voidaan jakaa täällä maisessa olemassaolossamme neljään pääryhmään:

• fyysinen ulottuvuus
• mentaalinen ulottuvuus
• uniulottuvuus
• antimateriaulottuvuus (enkeliulottuvuus)

ja vain yhdessä näistä aika on osallisena.

28.9.2017 D.D