Hyökkäys itseä vastaan

Kerrohan, olenko oivaltanut oikein, että Ihmeiden oppikurssin perusviesti kertoo meille, mistä sota, taistelu ja erimielisyys syntyy? Ja kukaan muu kuin minä ei voi lopettaa sitä?
 
Kukaan muu ei voi tehdä taistelua ja erimielisyyttä kuin sinun egosi. Koska ketään muuta kuin sinä ei syvimmässä merkityksessä ole olemassa. Sinä itse olet henki, joka elää Jumalassa, joka on kaikki koko ajan. Ihmeiden oppikurssi kertoo, että mieli jakautui ja syntyi se maailma, jossa ihminen kokee näkevänsä monta yksilöä, vaikka kaiken takana on tietysti vain yksi Jumala. Sama voidaan kertoa niin, että sielukokonaisuus = entiteetti irtosi Jumalasta jakautuen ensin sieluryhmiksi, sitten yksittäisiksi sieluiksi ja taas on monta kokijaa, joiden takana on edelleen yksi ja sama Jumala.
 
Ja koska ihminen ei ymmärrä tätä, taistelut kaikkialla jatkuvat.
 
Valaistuneen ihmisen tunnistaa siitä, että hän ei enää hyökkää. Hän tietää, että Jumala on, eikä muuta. Voit siis vain hyökätä itseäsi vastaan. Totuus/ykseys on ihmisessä kaiken aikaa ja ulkopuolella on dualismin maailma, jonka ego synnyttää. Heti kun menet erillisyyteen, siirryt ykseydestä egoon. Se mikä sinun ulkopuolellasi näyttää olevan sinusta väärin ja josta olet eri mieltä, on SINUN OMA VERTAUSKUVASI JUMALAEROSTA. Ja ainoastaan ego voi nähdä jonkun olevan väärin ja kokea ristiriitaa.
 
Oli siis henkinen opetus millaista tahansa, minä paljastan vain olevani egotilassa, jos alan väittelemään sitä vastaan?
 
Kaikenlainen henkinen opetus palvelee lopulta aina ylösnousemuksen päämäärää. Ihminen on oman sielutietoisuutensa mukaisessa opin piirissä aina. Minkä tahansa uskonnon piirissä oleva ihminen on aivan oikeassa paikassa ja käyttää tätä oppimisen alustaa, kunnes siirtyy siitä kerran eteenpäin. Ihmisen sielun matka on kesken, mutta hän edistyy kohti omaa henkeään, joka on perillä. Jos sinä alat taistelemaan heidän kanssaan siitä, mikä on totuus, olet samassa veneessä, joka on dualismin maailma. Ja siellä egot taistelevat loputtomasti.

Tärkeä kynnys löytyy, kun ego alkaa paljastua omasta toiminnasta
 
Väittely siis loppuu, kun tajuamme, että väittelemme vain itsemme kanssa?
 
Vain ego voi väitellä. Ja nyt maailmassanne käydään kiivaita väittelyitä siitä, kuka tulkitsee parhaiten Kurssia tai Raamattua tai Koraania. Heti voidaan sanoa, että kaikki väittelevät egostaan käsin. Koska se, joka tietää, että kaikki ristiriita syntyy väärän mielen tulkinnoista, ei enää kiistele. Kuten jo toin esiin, kaikki opit ovat oikein. Miksikö? Siksi että eri tietoisuuden tasolla kulkevat ihmiset tarvitsevat niitä matkaansa. Kun ihminen on tiedostanut Totuuden, hänen ei tarvitse enää väitellä. Hän ei enää koe ristiriitaa, ja hän tietää aina väittelevänsä vain itsensä kanssa. Ketään muutahan ei ole olemassa. Ymmärräthän?
 
Miten henkisen polun kulkijan pitää suhtautua siihen, jos hän teoriassa kokee tajunneensa nämä asiat ja silti löytää aina väliin itsensä tuomitsemasta ja arvostelemasta?
 
Hän paljastaa itsensä tässä prosessissa ja se on äärimmäisen tärkeää, jotta hän pääsee eteenpäin. Kun ihminen löytää itsensä egon lumoista, hänen ei pidä hävetä tajutessaan olleensa egon viemä. Päinvastoin, hänhän oivalsi sen, että näin tapahtui. Ellei hän oivalla, hän jatkaa taisteluaan oman totuutensa puolesta ja maan elämät jatkuvat. Jokainen sielun kierrossa oleva ihminen Maapallolla on ollut egon lumoissa. Siksi pitää vain jatkaa matkaa ja olla tarkempi. Egolle on parempi nauraa. Ja sen jälkeen tiedostaa, että se on paljastettu. Itse asiassa mitään henkistä oppia ei tarvitse puolustaa. Koska Jumala tietää olevansa jo kaikki mitä on. Siksi kaikki väittely oppien ympärillä on vain projisointia, jossa ihmiset itse etsivät vapautusta omasta syyllisyydestään. Ihminen kokee tiedostamatonta syyllisyyttä Jumalasta eroamisen takia. Tätä eroamistahan ei koskaan tapahtunut, vaikka ihminen niin luulee. Kun ihminen on vapaa syyllisyydestä, hän tietää kaiken olevan oikein. Hän kulkee rauhassa. Hän elää totuutta todeksi itsessään Jumalassa.

Näetkö muut täydellisinä henkinä vai egoina?
 
Jotenkin tuntuu, että valaistumisen tiellä ratkaiseva kohta ihmiselle on se, kun hän tajuaa, miten ego sieppaa ihmisen mukaansa yhä uudelleen ja hän löytää itsensä taistelemassa maailmassa ties mistä.
 
On äärettömän tärkeää, miten ajattelet toisista ihmistä. Koska se juuri määrää, miten koet itsesi. Samaistut joko kehoosi tai täydelliseen henkeen. Olet jakautunut tai kokonainen. Kun kohtelet muita ihmisiä täydellisinä henkinä, Jumala pysyy ja ego katoaa. Mennessäsi ihmisen egon luomaan pintakuohuun mukaan, ihminen hukkaa itsensä loputtomaan illuusioon. Tällä pinta-tiellä löytää vain loputtomasti egoa, jonka kanssa joudut taistelemaan ja olemaan eri mieltä. Ihminen on jakanut totuuden, joka on Yksi. Hän jakaa mielen projektiossaan osiin eri yksilöihin, eri mieliin, joiden kautta hän etsii samaa mieltä. Yksikkö, Jumala, kaikki mitä on, näyttää tässä projektiossa olevan maailmassa monena yksikkönä. Valaistunut näkee, että koko näytelmän takana on vain yksi. Näin hän löytää Jumalan, joka on ehyt ja kokonainen kaiken aikaa ja kaikkialla. Vain ihmisen mieli vaeltaa ja luo eroja. Valaistunut ihminen tajuaa olevansa yhtä kaiken kanssa. Hän samaistaa itsensä toisessa ihmisessä olevaan Jumalaan, joka on myös häntä itseään. Siksi ei ristiriitaa, eikä hyökkäystä synny. Hän on Jumalassa koko ajan.
 
Gary Renardin teoksessa Kuolematon todellisuutesi esitetään, ettäJeesus tajusi jotakin, jota ihmisen ei ole helppo tajuta ja jota maailman hienot psykologiatkaan eivät ole tajunneet. Se on juuri se, että maailmassa on vain yksi olento, joka vain näyttää jakautuneen osiin eri yksilöiksi. Siksi hän ei enää arvostellut ja tuominnut. Kaikki arvostelu on siis aina ainoastaan viesti itsellemme?
 
Totta kai. Totuuden löytänyt elää totuutta. Hän etsii kaikesta hengen ja Jumalan. Hän näkee ja ymmärtää, että kaikki on oikein. Koska aina on kyse siitä, että ihmisen tietoisuus tarvitsee juuri sen asian, jonka parissa hän juuri nyt työskentelee. Kaiken tarkoituksena on ykseyden löytäminen. Ego kuljettaa ihmistä salakavalasti arvostelemaan ja tuomitsemaan. Tämä on aina merkki, että ollaan dualismissa. Ego haluaa arvostella mielellään muita ja viihtyy draamassa ja väittelyssä. Henki ihmisessä on rauhassa ja haluaa keskittyä tämän rauhan ylläpitämiseen. Ego on riitaisa, erimielinen, levoton, epätasapainossa, koska se ponnistaa maailmasta/erillisyydestä. Henki on tasapainoinen, huumorintajuinen, leppoisa, rauhallinen ja sopuisa, koska se ponnistaa Ykseydestä/todellisuudesta.

Tie maailman rauhaan
 
Tämän psykologian tajuaminen on selvästi ainoa tie maailman rauhaan. Ellei ihminen herää, ego kehittää yhä uusia viritelmiä, joilla se saa ihmiset toisiaan vastaan. Miten anteeksiantaminen liittyy tähän kaikkeen?
 
Anteeksianto päättää erillisyyden. Kun ihminen huomaa, että ego haluaa tehdä sinusta paremman ilmoittamalla, että olet erillinen ja erityinen, voit olla menemättä mukaan. Anteeksiantaminen on keino hävittää virhe. Siinä häviää egon virhe visiosta, jossa ykseys hajoaa. Egolla on tarve olla erillinen, erityinen. Se haluaa olla olemassa ja maan erillisyyden unessa se on mahdollista. Siksi maailma on täynnä kilpailua. Sitä tapahtuu kaikkialla; politiikassa, yliopistoissa, rahamaailmassa ja lopulta myös henkisissä piireissä. Tämä on egon näyttämö ja illuusio, joka ei vie mihinkään. Sen sijaan ihmisestä, joka on oivaltanut, jää kaikille hyvä tunnelma. Hän ei jakanut, vaan yhdisti. Siksi totuuden tunteva ei pysähdy siihen, mitä ilmenee ihmisen pinnalla, vaan siihen, mikä on ihmisessä totta. Siksi valaistunut vahvistaa ihmisessä olevaa totuutta/henkeä ja ylittää ihmisen pinnalla näkyvän harhan/egon.
 
Hyvä on. Olemme siis yhtä, mutta koko ajan teemme silti eroa toisiimme erilaisten mielipiteiden ja arvostelemisen kautta, joka tarkoittaa egon säilymistä ja maailluusion jatkumista. Jos me oivallamme, että meidän on pysyttävä ykseydessä joka hetki, niin silloinko me teemme Jumalan todeksi jo maailmassa?
 
Kyllä, valaistunut ihminen elää ykseyden todeksi jo Maapallolla. Siksi henkisen maailman on mahdollista imeä hänet jumalalliseen kotiin helposti ja lopullisesti. Tätä on maailmassa helppo harjoitella, koska ego on tehnyt lukemattomasti lokeroita maailmassanne. On eri oppeja, uskontoja, puolueita, filosofioita, maailman kuvia, elämäntapoja jne. Aina kun ihminen kohtaa lokeron, johon hän ei koe kuuluvansa, ego hänessä haluaa alkaa arvostelun. Kun hän ei mene egon mukaan, ykseys pysyy. Jokainen voi aloittaa tämän harjoituksen jo tänään ja matka todellisuuteen, jossa ei ole erillisyyttä, on alkanut. Vähitellen ihminen kyllä oppii tämän, vaikka arki ja nopeat tapahtumat voivatkin nostaa egon pintaan hetkellisesti. Mutta vähitellen hän huomaa, miten tämä tarkoittaa vain uusia päättymättömiä taisteluita. Tuomitsemattomuuden ja anteeksiantamisen tie on salaisuus, jolla jälleensyntymäketju lopetetaan.

Huomasitko egosi virheen?
 
Meissä ihmisissä ego haluaa selvästi reagoida ensin ja nopeasti, alkaa taistelun ja vielä mieluummin niin, että emme edes huomaa sitä?
 
Ego toimii ovelasti ja salakavalasti, koska vain ihmisen pysyminen maailmassa ylösnousemisen sijaan pitää egon elossa. Ego haluaa, että olet eri mieltä mahdollisimman monen kanssa ja näet ympärilläsi vääryyttä. Vain dualistisessa maailmassa voi olla jotakin, joka ei ole Jumalaa. Kun näet jotain sellaista, tiedät aina olevasi egossa.
 
Joskus tuntuu, että ihminen tarvitsee tämän saman asian toistoa, koska ego tuntuu olevan niin herkästi syttyvä illuusio ihmisessä. Meidän aistimme ja maailma vahvistavat koko ajan, että on niin paljon muutakin kuin totuus siitä, että vain Jumala on. Siksi pelkän Ykseyden todellisuutta täytyy yhä uudelleen vakuuttaa ihmisen tajunnalle.
 
Ihmisen täytyy havaita ego oman elämänsä arjessa sekä löytää tie, jonka kautta ego ylitetään. Tietoisuus syntyi silloin, kun ihminen koki olevansa Jumalasta erossa. Tätä ennen myös ihmisen ydinolemus eli kokemuksessaan yhdessä Jumalassa. Ylösnousemus onkin lopulta tietoisuuden häviämistä, koska Jumalassa on vain Jumala ja se mikä nousee johonkin, on lopulta harhaa. Mieli on jakanut äärettömän osiin ja siksi se näyttäytyy ihmiselle osina, erillisinä ihmisinä. Tämäkin on vain mielen temppu. Suurin valhe, minkä ego sepittää ihmiselle, on ihmisen tuhoutuminen. Minkäänlaista tuhoutumista ei voi tietysti koskaan olla olemassa, koska mikään todellinen ei voi koskaan tuhoutua. Ja ainoa, mikä on todellinen, on Jumala.

Anteeksianto tekee tyhjäksi egon maailman
 
Onko anteeksianto vain keino ilmoittaa itselle, että tajuan menneeni egoon luullen maailman olevan todellinen?
 
Se on väline, jonka kautta ihminen löytää tien ulos egokuvitelmista. Myös anteeksianto on lopulta harhaa, koska siinähän annetaan anteeksi sellaiselle, mikä ei ole olemassa. Koska muita ei ole, voit antaa anteeksi vain itselle. Ja sinäkin paljastut lopulta hengeksi, joka elää Jumalassa. Siten anteeksianto on ihmisen matkassa vain tärkeä työkalu, jonka avulla hän tekee mielen harhasta, egosta ja projisoinnistaan olematonta.
 
Mitä sanot heille, jotka eivät ymmärrä sitä, mitä nyt kerrot?
 
Ihmisessä vain ego voi olla se, joka ei ymmärrä. Ihmisessä on Jumala ja hän ymmärtää jo kaiken. Silloin ihmisen pitää jatkaa etsintää itsestä, jotta Jumala tulee esiin. Ihmisen tehtävä siten onkin vain paljastaa egon teot ja tietää, että ainoa todellinen tekijä on Jumala. Mikään ei ole Jumalan ulkopuolella ja heti kun sellaisen koet tai näet, olet egon harhassa. Egomielen ajatusvirhe, joka synnytti ihmisen mielessä maailman, joka näytti olevan erossa Jumalasta, korjattiin heti. Näin kaikki se aika ja paikka, jota mielelläsi Maapallolla koet, on vain illuusiossa tapahtunut välähdys.

Egon kuolema ja jälleensyntymän päättyminen
 
Egon tekemättömäksi tekeminen kuvataan Gary Renardin teoksessa Kuolematon todellisuutesi* todella hienosti seuraavin sanoin:
 
Tämä on hindulainen kuvaus egon tekemättömäksi tekemisestä. Se on kuin sipulia kuorisi. Kun annan anteeksi, kuorin sipulista/egosta yhden kerroksen pois. Sinusta näyttää, että mitään ei tapahtunut, koska se näyttää yhä sipulilta. Se näyttää samalta, mutta ei ole sitä, koska yksi kerros on poissa. Jatkat sitkeästi anteeksi antamista ja koet myös syvää rauhaa. Välillä huomaat, että asia, joka olisi saanut sinut aiemmin tuntemaan olosi kurjaksi, ei tehnytkään sitä. Ymmärrät, että se johtuu siitä, että olet harjoittanut anteeksiantoa ja Pyhä Henki parantaa mieltäsi alitajuisella tasolla. Päätät jatkaa ja annat anteeksi yhä uudelleen. Tämän seurauksena sipulista irtoaa toinen kerros. Sipuli näyttää silti samalta. Kun katsot itseäsi vessan peilistä, sinäkin näytät samalta kuin ennen. Et kuitenkaan ole enää sama. Katselet TV:tä ja annat mielessäsi anteeksi näkemällesi uutiselle. Sipulista irtoaa jälleen yksi kerros. Ajattelet edelleen, ettei mitään tapahdu. Nyt Pyhä Henki loistaa anteeksiantosi valoa kaikkialle siihen mieleen, joka projisoi maailmankaikkeutta. Se leikkaa syyllisyyden ja sen projisoiman karman lävitse lasersäteen tavoin. Se läpäisee kaikki menneet elämäsi, kaikki tulevat elämäsi ja kaikki ajan ulottuvuudet. Se kulkee kaikkialle energian ja muodon maailmankaikkeuteen ja jokaiseen rinnakkaiseen maailmankaikkeuteen, joka näyttää olevan olemassa. Tällöin tapahtuu ihmeellisiä asioita. Pyhä Henki luhistaa ajan sillä välin, kun sinä vain istut paikallasi. Koska olet harjoittanut anteeksiantoa, sinun ei enää tarvitse käydä tiettyjä oppiläksyjä läpi. Pyhä Henki pyyhkii tiedostoista osan pois. Se hävittää näkyvistä sen osan aikaulottuvuudesta, joka sisältää ne oppiläksyt, jotka sinun olisi tullut kohdata, ellet olisi harjoittanut anteeksiantoa. Ja koska et näe kaikkea sitä, mitä Pyhä Henki näkee, istut vain aloillasi ajatellen: Onpa tylsää, mitään ei tapahdu. Mutta todellisuudessa tapahtuu jotakin hyvin hämmästyttävää. Sipulista on kuoriutunut lisää kerroksia ja egosi on kutistumassa. Jos jatkat sitkeästi anteeksiannon harjoittamista, tulet lopulta sipulin viimeiseen kerrokseen. Kun kuorit pois senkin, mitään ei jää enää jäljelle. Sipuli on poissa. Ja myös ego. Ja kun ego on tehty tekemättömäksi, mikään ei enää häiritse sen kokemista, mikä todella olet. Sinulla ei enää ole mitään syytä syntyä uudelleen. Syntymän ja kuoleman kiertokulku on päättynyt.

Ikuisuus ajan ja paikan takana
 
Olen aina joutunut syvän mietinnän valtaan, kun katson syksyn ja talven pimeässä illassa tähtitaivaalle. Minulla on aina tullut siitä hyvä olo ja se on kiehtonut minua loputtomasti. Jo lapsena ajattelin, että tuolla on loputtomasti elämää, vaikka ihminen ei sitä vielä tajuaisikaan. Lopulta aloin ajatella, että tähdetkin ovat eläviä. Ja sitten minussa oli outo tunne, että kysymys onkin vain jonkinlaisesta trikistä. Että jollakin lailla kaikki se, mitä taivaalla näen, ei olekaan totta siten kuin sen aisteillani näen ja koen?
 
Kun ihmisen mieli loi ajatuksen Jumalasta erossa olemisesta, syntyi tietoisuus, aika ja paikka. Nämä kaikki ovat lopulta harhaa, jonka tämä ajatus synnytti. On vain Jumalan loputtomuus ja ikuisuus, jossa kaikki elää ikuisesti. Ja sen sinä tiedostat, kun katsot tähtitaivaalle. Todellisuus on ajan ja paikan takana. Sinä tiedostat todellisuuden, koska sinun ydin-itsesi elää Jumalassa. Juuri siksi et oikein usko tuota näkymää. Tähdet tuikkivat sinulle kauniisti kylmässä illassa. Ne kutsuvat sinua ajan ja paikan taakse; ajattomuuteen ja paikattomuuteen, jonne sinä kuulut. Olet itse ikuinen loistava tähti Jumalan sylissä. Kun alat tajuta tätä ihmisenä, alat tiedostaa, millaisen ikuisen seikkailun itsestäsi löydät. Se on tulevaisuutesi, koska juuri sinä olet kaikkein ihmeellisintä, mitä on olemassa. Ja niin on jokainen, joka tätä lukee.

– Pekka Tamminen

* Renard, Gary R.: Kuolematon todellisuutesi, s. 96-98 (hieman mukaellen). Kustannus Oy Taivaankaari, 2009.