Tietoisuus eheyttää ihmisen aurakentän
 
Sanoit viimeksi, kun keskustelimme, että ihmiset eivät olisi enää tietyn kynnyksen jälkeen henkisten olentojen tavarataloja. Mitä tarkoitit tällä?
 
Ihmisen sielun kasvu edistyy niin, että ihminen liikkuu siinä tasolta toiselle ja ylittää esteitään. Näin tietoisuuden on mahdollista laajentua. Kynnys, josta puhuin, on siten tärkeä, koska siinä ihminen alkaa tajuta oman merkityksensä oikein. Hän alkaa ymmärtää jumalallisen perustansa ja alkaa yhä enemmän arvostaa itseään. Hän pääsee myös egon narsismin taakse, jossa hän käsittää, että sama voima elää myös muissa ihmisissä. Siksi hän ei korota itseään niiden yläpuolelle, jotka eivät vielä muista ihmisen syvintä salaisuutta. Se, että hän itse tiedostaa ihmisen jumalallisuuden selkeästi, on ratkaisevaa. Hänen tontilleen ei enää voida tulla sen jälkeen kuin saluunan ovista.
 
Kuka hänen tontilleen haluaa tulla?
 
Ne, jotka haluavat vaikuttaa ihmiseen. Ja viedä ihmistä omaan suuntaansa. Nimeän heidät vastavoimiksi. Heitä tarvitaan välttämättä ihmisen ylösnousussa henkiseen tiedostamiseen. Tarvitaan jännite, joka syntyy normaalin henkisen hierarkian ja vastavoimien välille. Ja ihminen kuuluu syvimmältä olemukseltaan normaaliin henkiseen hierarkiaan. Ihminen on vain saatava muistamaan tämä asia. Lopulta, kun hän muistaa, hän laukaisee jännitteen ja tekee tietoisen valinnan suunnastaan.
 
Onko siis niin, että Jumala on ehyt ja ihmisen henki elää siinä, kuten ennenkin, mutta ihminen sielunsa kanssa halusi kokea jotakin Jumalan ulkopuolista ja erosi siksi yhteydestä?
 
Ihminen halusi kokea erillisyyden Jumalasta ja lähti maan matkalle. Kun hän on tarpeeksi kokenut sitä, hän tulee palaamaan täydelliseen jumalyhteyteen. Tämä on tietoisuuden matka ja koskettaa ihmisen sielua. Ihmisen henki ei ole koskaan eronnut jumalyhteydestä, vaan odottaa, että myös sieluosa tunnistaa tämän yhteyden. Sitä ennen ihmisen on selvitettävä, mikä Jumala on, miksi hän halusi kokea erillisyyden ja miten tämä erillisyyden tie eroaa yhteydestä. Kun hän tiedostaa nämä asiat, on aivan luonnollista, että alkaa yhteyden etsintä. Tietoisuuden kautta ihminen tulee eheyttämään ihmisen ympärillä liikkuvan henkisen kentän. Vastavoimien vaikutus ihmiseen vähenee ratkaisevasti, kun aurakentän reiät umpeutuvat.

Ihminen taistelee itseään vastaan
 
Nämä vastavoimat ovat siis myös halunneet kokea erillisyyden ja kulkevat sitä tietä. Onko ihminenkin vastavoima niin kauan, kunnes hän tajuaa, että jumalyhteys on hänelle luonnollinen tie?
 
Ihminen taistelee henkistä itseään vastaan egomielensä johdattamana. Siten hänkin on vastavoima henkisyydelle niin kauan, kunnes hän tietoisesti tajuaa taistelevan itsensä kanssa. Lopulta vastavoimat, millaisia olentoja tahansa heidän parissa onkaan, palaavat erillisyyden tieltä jumalyhteyteen. Eri olennoilla se vain kestää eri aikoja.
 
Tietoisuuden laajetessa ihminen tulee kummastelemaan, miten on mahdollista, että hän on halunnut eroon jostakin sellaisesta kuin Jumalan valtakunta. Hän alkaa nähdä sen täydellisenä taivaana. Sen sijasta hän on valinnut loputtoman taistelun ja onnen etsinnän aineen katoavassa maailmassa. Niin se on, mutta tämän valinnan kautta ihmisestä tulee paljon ehyempi henkinen olento. Hän tulee palaamaan riemuiten siihen valtakuntaan, joka on hänen luonnollinen osansa. Ja hän tietää saavansa jäädä tähän ikuiseen hengen maailmaan.

Erillisyyden tie päätyy jumalyhteyden ymmärtämiseen
 
Ihmisen siis täytyy saada kulkea erillisyyden suuntaan niin kauan, kunnes hän ymmärtää, että hän ei voi koskaan olla tyytyväinen tällä tiellä. Ja vastavoimien luoman jännitteen kautta ihminen siis lopulta luo nousunsa takaisin jumalyhteyteen?
 
Tämä jännite on kuin impulssi, joka sykkii niin kauan, kun ihminen laukaisee sen. Ihmisen on tehtävä itse valinta paluusta. Tämä impulssi alkaa sykkiä heti ihmisen sisällä, kun hän inkarnoituu aineeseen. Kun aika on, ihminen tunnistaa jännitteen tietoisuutensa kautta ja tuntee impulssin, joka vaatii häneltä päätöksen. Ylösnousun matka liittyy siten aineessa maiseen tilaan, jotta ihminen voi löytää tien kotiin. Ja ihminen etsii tämän tien Maapallolla kokemustensa kautta. Tarpeeksi kauan koettuaan erillisyyttä, sisin ilmoittaa hänelle, että tämä tie ei ole ihmisen. Hän tajuaa, että ei löydä sitä kautta koskaan tyydytystä. Näin ihminen saadaan kääntymään sille tielle, jossa hän tekee ylösnousunsa. Sehän on keskeisin tarkoitus ihmisen olemassaolossa. Ja näin vastavoimat vapautuvat heti tehtävästään. Ihmisen on tehtävä valinta, muuten mikään ei muutu.
 
Tätä erillisyyden tietä kulkiessaan ihminen on siis henkisten olentojen tavaratalo?
 
Hän on silloin monenlaisille vaikutuksille altis. Hänellä on tietenkin henkinen opastus silloinkin, koska karman laki on voimassa ja häneen ei voida vaikuttaa alueilla, joilla ei kuulu häneen vaikuttaa. Mutta on huomioitava, että ihmisellä jumalallisena olentona on vapaus valita. Henkiset oppaat eivät voi estää ihmisen kokeiluja, eikä siinä olisikaan mitään järkeä. Ihminen on saatava itse auttamaan itseään ja tiedostamaan, miksi hän tekee valintansa. Näin ihminen alkaa valitsemaan tietoisesti. Siksi ihmisen on saatava kulkea erillisyyden tietä, kunnes hän itse haluaa kääntyä.

Kaikki muuttuu, kun ihminen alkaa valita tietoisesti
 
Ihminen siis kulkee erillisyyden tietä vastavoimien kanssa?
 
He avaavat erillisyyden tietä ihmiselle, koska ihminen on aktivoinut sen ja haluaa kokea sen. Vain täydesti tiedostaessaan, mitä erillisyyden tie merkitsee, ihminen saadaan tekemään valinta kotiin paluusta. Ihminen on lopulta se suurin jumalallisuus, joka ratkaisee, minne ja mitä kohti hän kulkee. Hän valitsee itseään ympäröivät olennot. Hänen oppaansa kulkevat mukana ja odottavat, että ihminen valitsee henkisen tien. Kun ihminen ylittää ratkaisevan kynnyksen, hän alkaa olla tarkempi siitä, mitä valitsee. Näin hän ei enää ole niin vaikutukselle altis. Hän alkaa etsiä tietään sisimmän viisautensa kautta ja häneen ei enää voida siten vaikuttaa. Näin hän puhdistaa auransa ja ympäristönsä. Hänestä alkaa säteillä se henkinen voima ja valo, joka on hänen todellinen itsensä. Myös ulkopuoliset vaikuttajat näkevät tämän jo kaukaa.
 
Moni ehkä kuitenkin haluaisi, että ylösnousu ja henkinen tie voitaisiin käydä loppuun ilman vastavoimia? Monelle voi syntyä pelkoa, kun puhutaan vastavoimista.
 
Ihmisen ei tarvitse pelätä mitään, koska hän itse kykenee omilla päätöksillään liikuttelemaan näitä voimia. Mutta hänen on oltava tietoinen näistä voimista. Heidän kuuluu olla täällä nyt ja ihminen käyttää ja tarvitsee heitä henkisellä tiellään. Joskus ihminen haluaa pyhittää elämänsä palvelemaan vain materiaa ja valtaa vailla mitään moraalisia arvoja. Usein tähän matkaan liittyy erilaisia päihteitä.  Kun hän tarpeeksi kokee tällaista, hän alkaa tunnistaa, että se ei vie häntä siihen päämäärään, joka tekee hänet tyytyväiseksi. Näin oppaiden on helpompi ohjata hänet sille tielle, joka tarkoituksena sykkii ihmisen sisällä.

Ihminen tarvitsee vastakuvan, jotta hän voi löytää tien henkeensä
 
Miten ihminen tarvitsee tai käyttää näitä vastavoimia?
 
Ihmisen matka valmistuu näiden vastavoimien ansiosta. Siksi on viisasta, että heidät on laitettu ihmisen yhteyteen. He tarjoavat vastakuvan siitä henkisestä totuudesta, joka ihmisen pitää löytää.
 
Otetaan esimerkki; On olemassa vesilintu, joka kykenee sekä lentämään että elämään veden alla. Se on luotu elämään ja lentämään taivaalla ja myös veden pinnalla. Sukeltaminen ja veden alla elämisen mahdollisuus on tälle olennolle olemassa siksi, että se voi rauhassa etsiä ruokaa veden alta. Lintu on kuitenkin päättänyt sukeltaa yhä syvemmälle ja päättänyt elää meren pohjassa pimeydessä. Lintu saa matkallaan apua syvän meren kaloilta, jotka tuntevat pohjan ja ohjaavat häntä yhä syvemmälle ja lopulta meren pohjaan saakka. Näin tapahtuu ja jatkuvasti lintu taistelee yhä suuremman pimeyden, kylmyyden ja paineen kanssa matkan jatkuessa alaspäin. Lintu on yhä vieraammassa ympäristössä, eikä siinä, johon hänet on luotu. Tarpeeksi syvälle mentyään ja siellä kauan elettyään kontrasti hänen luontaiseen maailmaansa kasvaa niin suureksi, että lintu luovuttaa ja hylkää pimeän meren pohjan. Se alkaa vähitellen nousta kohti pintaa, jolloin paine, kylmyys ja pimeys vähä vähältä hellittää. Lopulta lintu nousee vedestä, kohtaa auringon valon ja lämmön sekä nousee siivilleen taivaan sinessä.
 
Koska vastavoimat vievät ihmistä yhä syvempään erillisyyskokemukseen, kontrasti ihmisen sisällä olevan totuuden (hengen) ja ulkoisen maailman (aineen) välillä vain kasvaa. Lopulta saavutetaan tila, jossa kontrasti on niin suuri, että tapahtuu ratkaiseva murros. Ulkoisen maailman sijasta ihminen kääntyy sisään päin ja löytää tien henkeensä, joka on jumalaa. Hän kokee ratkaisevat yhteyskokemukset, joita hän ei enää unohda. Silloin hän ymmärtää, että ei voi löytää onnea erillisyydestä. Ja aivan kuin tuo vesilintu, hän alkaa matkan kohti valoa päin. Tästä lähtien ihminen etsii erillisyyden sijasta yhteyttä. Vastavoimat eli syvän meren kalat, jotka ohjasivat häntä syvemmälle erillisyyden kokemukseen, vapautuvat tehtävästään ja ihminen aloittaa tietoisen matkansa.

Keitä kutsut ajatuksillasi?
 
Rudolf Steinerin teksteissä puhutaan luciferisista ja ahrimanisista olennoista. Ovatko he näitä vastavoimia, joista puhut?
 
Heillä on eri aikojen teksteissä useita eri nimityksiä. Tärkein oivallus tässä on, että ihmisellä on valta. Niin kauan kun ihminen ei vielä maisessa kehityksessään tiedosta omaa jumallista valtaansa, häntä tuetaan henkisen hierarkian toimesta koko ajan. Ongelma tässä vaiheessa on, että ihmisen egomieli katkoo tätä yhteyttä vähän väliä. Vähitellen, kun tietoisuuden myötä ihminen alkaa ymmärtää henkistä perimäänsä, hän alkaa itse yhä enemmän vartioida henkistä kenttäänsä ja sen puhtautta. Näin ihminen alkaa yhä enemmän toimia omasta syvimmästä hengestään käsin ja hänelle voidaan vapauttaa yhä laajempia henkisiä tehtäviä. Egomieli ei enää pysty katkaisemaan ihmisen henkistä kokemusta. Hän ei enää ole tuolloin henkisten olentojen tavaratalo.
 
Tätäkö tarkoitit, kun sanoit, että ihmisestä kasvaa vartijoita?
 
Tällä asialla on suurempikin merkitys. Silloin ihminen ei enää vedä puoleensa näitä olentoja, jotka tulevat subastraalisilta tasoilta. Ihminen tulee tiedostamaan, että henkisillä tasoilla on hyvin monenlaista elämää. Ja ihminen voi maisessa elämässään omilla rajoittuneilla egoistisilla ajatuksillaan vetää heitä puoleensa.
 
Kun ihminen alkaa tuntea, miten erilaisia olentoja ihmisen maailma sisältää, hän ymmärtää, että ne ovat osa ihmisen elämää koko ajan. Ihminen voi tuntea, miten esimerkiksi erilaisten huumaavien aineiden käyttöön tarkoitetuissa paikoissa on aivan omanlaisensa energia. Se johtuu siitä, minkälaisia olentoja tämä tila vetää puoleensa. Samoin on esimerkiksi sodan ja vihan näyttämöillä.
 
Kun ihminen pyhittää elämänsä henkiselle etsinnälle ja alkaa tiedostaa elämän tärkeintä tehtävää, hän vetää puoleensa valo-olentoja. Ja silloin hän vie mukanaan nämä valo-olennot sinne, minne menee. Näin hänen tietoisuutensa puhdistaa ja avaa myös ympäristöä. Tämäkin voidaan energiatiloista tunnistaa.

Pandoran lipas, jolloin ihminen on tuhon katalyytti
 
Mitä tarkoitit, kun mainitsit aiemmin Pandoran lippaan ja sen purkautumisen?
 
Ihmisen pitää olla tarkkana sellaisten ajatusten kanssa, jotka ovat ylimielisiä, arvostelevia, tuomitsevia, syyttäviä, jotakin ihmisryhmää vihaavia tai suoraan petollisia. Mitä enemmän ihminen keskittyy tällaisiin negatiivisiin meditaatioihin ajatuksillaan, sitä enemmän hän kutsuu luokseen subastraalisia olentoja. Näin nämä tunteet voivat voimistua edelleen. Tämä on Pandoran lippaan purkautumisen alkusyy. Tällaiseen hävitykseen ihminen on planeetallaan päätynyt monta kertaa. Se voi tapahtua pienimuotoisesti omassa elämässä tai laajamittaisesti kansakuntien välillä. Silloin ihminen on vetänyt nämä subastraaliset olennot siihen, missä pitäisi olla normaalihierarkian olennot. Oppaat eivät ihmisen ulottuvilta poistu minnekään, mutta he joutuvat odottamaan, kunnes ihminen valitsee toisin. He eivät milloinkaan lakkaa ohjaamasta ihmistä välittäen hänelle oikeaa suuntaa. Vaikka valinta on aina nyt-hetkessä ihmisen, he tietävät, että lopulta ihminen valitsee oikean suunnan.
 
Vaikuttaa siis siltä, että ihmiselle löytyy tukea henkisestä maailmasta, valitsi hän sitten tien valoon tai tien tuhoon? Ilmeisesti ihminen ei voisi kokea erillisyyden kylmyyttä, ellei olisi olentoja, jotka tekevät sen mahdolliseksi?
 
Puhtaat valo-olennot eivät voi tarjota sellaista. Kun ajatus ja toive on vääristynyt, se vetää puoleensa vääristyneitä olentoja. Näin ihminen voi saada sen mitä tilaa. Tämä kertoo, millainen valta ihmisellä on. Maailma on täynnä esimerkkejä, jossa ihminen on mennyt vastoin syvimmän itsensä pyyntöä loppuun ja tuhoon saakka. Näin fyysinen organismi on tuhoutunut ja ihminen aloittaa uuden yrityksen. Hän palaa maan maailmaan uudelleen. Ihmistä odotetaan henkiseen kotiin ja hänellä on ikuinen oikeus henkiseen maailmaan. Kun ihminen ei löydä tätä tietä, hän yrittää yhä uudelleen, kunnes -pling- yhdessä tärkeässä elämässä hän löytää sen. Se on riemukasta aikaa. Silloin ihminen ymmärtää. Hän tajuaa, miksi hän on kulkenut väärin ja miten hän on sen kautta oppinut myös elämisen tavan, joka tuo hänen tielleen esteitä. Hän vapauttaa subastraaliset olennot henkisillä valinnoillaan ja alkaa yhä enemmän vaikuttaa elämäänsä itse hengestään käsin. Tietysti nyt myös oppaat ja normaali hierarkia pääsevät entistä lähemmäksi häntä. Hän voi alkaa jopa tuntea ja aistia heidän läsnäolonsa.

Syventynyt suhde olentoihin, jotka luovat riippuvuuden
 
Ihmistä riivaa siis ennen kaikkea hänet omat valintansa?
 
Maan maailmassa ihmisellä on mukanaan rakenne, joka tuo valinnan mahdollisuuden hänelle. Ihmisen ollessa puhtaana henkenä henkisessä maailmassa tätä rakennetta ei ole. Tämä on sielukokokonaisuus ihmisessä niin kauan, kun hän on mukana sielukierrossa. Raamatussa tämä näkyy siinä, kun ihminen jätti paratiisin (henkisen valtakunnan) ja kykeni valitsemaan hyvän ja pahan. Kun sielu alkaa valita henkisiä asioita, sielu alkaa yhä enemmän muistuttaa henkeä. Ja lopulta se vetää sielun henkiseen maailmaan pysyvästi. Jotta ihminen voi valita, täytyy olla subastraalinen rakenne, joka näyttää tien, joka vie poispäin jumalyhteydestä. Tämä ei ole ihmisen tie. Ihmisellä ei siten ole mitään muuta riivaajaa kuin hänen oma ajatuksensa, joka voi kutsua hänet valitsemaan sellaista, mikä ei kuulu hänelle.
 
Pandoran lippaan eli kaikkien tuhojen, helvettikokemusten, itsemurhien ja negatiivisten kierteiden taustalla on viesti tiestä, joka ei ole ihmisen. Ja aina lopulta ne ohjaavat häntä kohti henkeä.
 
Entä onko riippuvuuksien taustalla jonkinlainen syventynyt suhde subastraalisiin olentoihin?
 
Kun ihminen jatkaa yhä uudestaan vuosikausia kielteistä ajattelua (negatiivista meditaatiota), substraalinen taso ruokkii häntä. Hän voi tunnistaa tämän kuin imuna. Hän voi huomata, miten hän ajautuu yhä helpommin riippuvuuden harjoittamiseen aivan kuin huomaamatta. ”Taasko teen tätä”, hän saattaa ihmetellä. Hän luo ajatuksillaan kuin henkisen radan ja subastraaliset vaikuttajat odottavat, että se suoritetaan, kuten aina ennenkin. Ihminen on kaiken keskiössä. Hänellä on joka hetki valta päättää toiminta tai jatkaa sitä.
 
Ihminen voi huomata, miten helppoa on ajautua riippuvuuden jatkamiseen, kun kehä on tavan kautta luotu. Ihminen tarvitsee henkistä voimaa lopettaakseen, koska tavasta on tullut tottumus ja tottumuksesta toinen luonto. Ihminen voi tietää, että hänellä on henkinen voima katkaista kierre. Heti kun hän astuu tälle tielle, häntä tuetaan myös henkisen suunnalta. Koska riippuvuuden kehä on luotu pitkän ajan kuluessa, hänen on oltava ajatustensa kanssa tarkkana varsinkin alussa, että hän saa katkaistua kehän. Lopulta, kun siinä onnistutaan, myös subastraalisilta tasoilta ei enää odoteta ihmisen aktivointia.
 
Ihmisen fyysisen kuoleman jälkeen ihminen vapautuu henkiseen maailmaan. Mitään muuta helvettiä ei siis ole olemassa, paitsi se, että ihminen vaihtoi henkisen maailman aineen valtakuntaan. Kun tätä miettii, niin moni varmaan haluaisi kyetä sanomaan, että olen jo henkisesti perillä?
 
Sielu, joka sanoo, että kukaan ei ole koskaan perillä, puhuu keho- ja persoonatasonsa kautta. Sielu, joka sanoo, että minä olen perillä, puhuu sielutasonsa kautta. Ja sielu, joka sanoo, että kaikki ovat aina olleet perillä, on avannut oman henkitietoisuutensa ja näkee kaikkialla elävän Jumalan. Ihmisen on alettava nähdä ja toimia henkiosansa kautta. Silloin koko ihmisen näkymä muuttuu.

– Pekka Tamminen