Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

EMPAATIT, ERITYISHERKÄT, TRAUMATISOITUNEET JA LÄHEISRIIPPUVAISET

 

On olemassa ryhmiä, joiden piirteet muistuttavat empaattien piirteitä, ja joihin moni empaatti onkin samaistunut, kuten erityisherkät, läheisriippuvaiset ja trauman kokeneet. Joidenkin mielestä on erittäin tärkeää erotella eri erityisryhmät toisistaan ja sen jälkeen luokitella ihmiset juuri oikeaan ryhmään kuuluviksi.

Mutta oikeastaan voitaisiin ajatella, että on jossain määrin saman tekevää, mihin ryhmään ihminen kokee kuluvansa. Merkitystä on sillä, että jos ihminen reagoi voimakkaasti energioihin ja olotiloihin, ja jos ohjeet voimaantumiselle ja oman hyvin voimisen turvaamiselle toimivat, niin niitä saa käyttää mihin tahansa ryhmään samaistuva. Tärkeintä on suhtautua itseensä hyväksyvästi ja kokeilla erilaisia keinoja, jotka voivat mahdollisesti auttaa voimaan hyvin. Käsittelen alla kuitenkin lyhyesti muutamaa erityisryhmää, joihin kuuluvilla on samoja piirteitä kuin empaateilla.

 

ERITYISHERKÄT

Erityisherkkyys on piirre, joka liittyy erityisen herkästi reagoivaan hermojärjestelmään, jonka vuoksi erilaiset tunne- ja aistiärsykkeet – niin sisäiset kuin ulkoisetkin – koetaan huomattavasti voimakkaampina. Erityisherkkyyteen kuuluvat erilaiset aistiyliherkkyydet, voimakkaasti koetut tunteet ja kuormittuvuusalttius.

Kaikki erityisherkät eivät ole empaatteja, mutta moni empaatti kokee olevansa jossain määrin erityisherkkä.

Erityisherkät ja empaatit jakavat paljon ominaispiirteitä. Eroja on jonkin verran, kuten se, että aistiyliherkkyys ei välttämättä kuulu empaatin ominaispiirteisiin. Eroavuutena voisi myös pitää sitä, että kun erityisherkkä pystyy psykologisin keinoin ja tunnetyöskentelemällä pääsemään irti toisten ihmisten olotilojen kantamisesta, niin empaatille tämä ei välttämättä riitä. Empaatti kantaa myös toisen energiaa, joten hän saattaa joutua tekemään töitä myös energiatasolla, jotta pääsee irti toisten ihmisten energioista.

Eroja voi olla myös vastuun kantamisessa muiden olotiloista ja omien tarpeiden kuuntelemisessa. Kun molemmat ryhmät ovat herkästi ja voimakkaasti reagoivia, niin erityisherkät saattavat herkemmin vetäytyä omaan rauhaansa toipumaan, jos heistä siltä tuntuu. Empaatit taas saattavat kokea vastuuta muiden auttamisesta ja heidän olotilansa saattaa pysyä huonona, jos muiden olotila on huono, joten he saattavat pysyä kuormittavissa olosuhteissa, vaikka heidän oma hyvinvointinsa olisikin vaakalaudalla. Siksi empaatti saattaa venyttää itsensä äärirajojensa yli, ja vetäytyy toipumaan vasta totaalisen romahduksen myötä – huonon omatunnon saattelemana.

Koko maailman kantaminen harteillaan ja vastuu muiden elämän helpottamisesta painavat empaattia, mutta unelma kosmisesta työstä tuo siihen myös hohtoa ja tarkoitusta. Erityisherkillä ei välttämättä ole tällaisia maapallon laajuisia tehtäväkuvia. (Tosin moni empaatti ei meinaa löytää traditionaalista väylää oman hyvyystyönsä tekemiseksi, mikä saa monen turhautuneen empaatin epäilemään itseään ja polkuaan.)

 

TRAUMATISOITUNEET

Tutkimusten mukaan noin 60-80 % väestöstä on kokenut elämänsä aikana jotain traumaattista. Kaikki eivät kuitenkaan traumatisoidu, mikä johtuu traumaattisten asioiden tapahtuma-ajasta ihmisen elämässä (lapsena tapahtuneet asiat ovat vaikutuksiltaan vakavampia kuin aikuisena tapahtuneet), ihmisten erilaisesta sietokyvystä (resilienssistä), traumatisoivien asioiden vakavuusasteesta ja ajallisesta kestosta sekä siitä, tapahtuuko ihmiselle yksi vai useampia traumatisoivia asioita (traumakertymät).

Eikä traumatisoitumisen ole tarvinnut tapahtua omassa elämässä. Psykologinen termi taakkasiirtymä selittää sen, miten saatamme kantaa perimässämme ylisukupolvista traumaa. Epigeneettinen periytyminen selittää sen, miten hankitut ominaisuudet (ja myös traumat) voivat siirtyä sukupolvelta toiselle.

Jos ihminen traumatisoituu hänelle tapahtuneista asioista, tämä aiheuttaa kehon hermojärjestelmän ja aivojen limbisen järjestelmän yliaktivoitumista. Tämä johtaa helposti sekä aisti-, että tunnepuolen erityisherkkyyteen, mikä ominaisuus on erityisherkkyyden ja empaattina olemisen yksi ominaispiirre. Koska moni eritysherkkä ja empaatti on kokenut elämänsä aikana trauman, mutta ei välttämättä tiedä sitä, miten helposti ihmisen keho-mieli traumatisoituu ja miten paljon asialle voidaan tehdä, niin moni trauman kokenut eritysherkkä/empaatti ohittaa ja vähättelee kokemuksiaan. Uskoisin, että moni itsensä joko erityisherkäksi tai empaatiksi kokeva voisi hyötyä traumatyöskentelystä.

Koska monet empaatit ovat kokeneet traumaattisia asioita, niin heidän kehonsa ja tunnejärjestelmänsä on erityisherkkä reagoimisessaan. He ovat myös hyvin herkkiä aistimaan muiden ihmisten traumoja ja ottavat näitä helposti kantaakseen. Kaikki traumatisoituneet eivät kuitenkaan ole empaatteja, eivätkä edes erityisherkkiä, joten he eivät jaa heidän muita ominaispiirteitään. Koska kaikki trauman kokeneet eivät ala reagoimaan erityisherkällä tavalla, niin trauma näkyy heissä jollain muulla tavalla, kuten addiktioherkkyytenä tai fyysisenä sairasteluna.

 

LÄHEISRIIPPUVAISET

Määritelmän mukaan ”läheisriippuvuus on ilmiö, jossa ihminen on pakonomaisen riippuvainen muista ihmisistä ja asioista. Se on tapa karttaa hylätyksi tulemista hakemalla turvaa ja hyväksyntää ulkopuolelta. Läheisriippuvainen vähättelee omia tarpeitaan ja pyrkii huolehtimaan muista ihmisistä.” Tyypillisesti läheisriippuvuuden katsotaan muodostuvan mahdolliseksi käytösmalliksi esimerkiksi silloin, kun hyvin läheinen ihminen (vanhempi tai puoliso) on päihderiippuvainen.

Sekä empaatit että läheisriippuvaiset pyrkivät tunnistamaan, mitä läheinen ihminen tarvitsee voidakseen hyvin ja pyrkivät antamaan heille se, mitä kuvittelevat heidän tarvitsevan. Ja antaessaan toisille sitä, mitä nämä tarvitsevat, he helposti ohittavat ja tukahduttavat omat tarpeensa.

Jos jotain erottelua halutaan tehdä, niin voidaan pohtia sitä motivaatiota, miksi tätä muiden kannattelua tehdään. Läheisriippuvaiset tekevät sitä siksi, että pelkäävät tulevansa muuten hylätyksi. He yrittävät turvata itselleen rakkautta. Empaatit puolestaan kantavat vastuuta muiden hyvinvoinnista sen takia, että jos läheiset ihmiset voivat huonosti, niin empaattikin voi huonosti. Empaatti yrittää siis turvata sitä, ettei hänen tarvitse kokea sisällään huonoa oloa, jonka hän imaisee läheisensä olotilasta.